Jatkoajan Liiga-toimituksen toimituspäälliköt Matias Strozyk ja Manu Lempinen puntaroivat kauden ajan edellisen peliviikon tärkeimpiä tapahtumia ja puhuttaneimpia aiheita tiiviissä paketissa.
Tänään katsotaan taaksepäin ja kurkistetaan varovasti tulevaisuuteen Strozykin, Lempisen ja Jatkoajan Tampereen-toimituksen Miika Arposen kanssa.
Käynnistääkö valmentajanvaihto Jokerien voittokulun?
Strozyk: Jokerit tarvitsee sytyttäjän ja Pasi Nurmisen tuominen organisaation palvelukseen on sitä ajatellen ykkösluokan peliliike. Rikkinäisistä roboteista on päästävä eroon. Ehkä Nurmisen yhteistyö Tomek Valtosen kanssa saa Jokerien arkaan laumaan aggressiivisuutta. Jos ei saa, hyvästi välierät. Taas.
Realiteetti on silti tämä: Jokerien nykykokoonpano ei edes hyvällä pelillä hätyyttele SM-liigan viittä parasta joukkuetta - Tapparaa, Kärppiä, Lukkoa, JYPiä ja HIFK:ta sekä SaiPaa. Toki osasyy on heidän kehittymisessään. Jos koko pelaajisto on terveenä, se on vain yhden huippusentterin verran vajaavoimainen: "ihan hyvä". Kaukalossa ei näy kahden vuoden takaisen Janne Lahden, viime talven Ilari Filppulan tai nuoren ja lupaavan Teemu Pulkkisen kaltaisia valovoimaisia menestyjiä. Potentiaalia ehkä, mutta toistaiseksi ei halua tai osaamista valjastaa se.
Toisaalta uudella valmennuksella on mahdollisuus kiristää pistetahtia jo palauttamalla Jokerien ylivoimapeli hyväksyttävälle tasolle. Rosterissa on sen verran osaamista, ettei 14% tehokkuus riitä alkuunkaan. Jokereita vähemmän ylivoimamaaleja ovat tehneet vain HPK ja Blues, ja vain yhdellä näistä joukkueista on laittaa erikoistilanteisiin Teuvo Teräväistä, Lahtea, Ladislav Nagya, Mikko Kousaa ja kumppaneita.
Nurmisen ja Valtosen voiton avaimista tärkein on silti hävittää narrien anteeksipyytävä peli-ilme ja saada herrat Lahti, Kousa, Jere Karalahti, Steve Moses sekä Teräväinen jättämään taakseen savuavat vieraspaikkakunnat. Tämän hetken Jokereita jää KHL:ssä kaipaamaan vain HIFK. Valju, hapuileva joukkue, eikä mikään kaikkien vihaama Jokerit Itä-Helsingistä.
Lempinen: Helppohan tilanne ei missään tapauksessa ole. Monessa paikassa on pohdittu sitä, pysyvätkö jokerileirin ajatukset tässä kaudessa (ja liigassa), vai karkaako fokus jo liian kauas. Ilman sentterihankintaa en vieläkään suostu keskustelemaan Jokereiden menestysmahdollisuuksista, jos mittarina pidetään mitalia. Kunnon keskushyökkääjä kehiin, ja sitten Valtosen ja Nurmisen johtama muutaman kuukauden luokkaretki voisi päättyä hyvinkin.
Jokereiden nykytilanteessa piilee nimittäin myös voimavara. Harvoin jos koskaan jonkun projektin päätepiste on niin selvänä horisontissa kuin Jokereiden Liiga-taipaleen loppu. Alkukausi on ollut tuskainen, joten jos uusi valmennusjohto saa iskostettua ryhmäänsä "kerran vielä poijjaat" -asenteen, Ilmalassa nähdään vielä hymyileviä jokereita.
Arponen: En usko, että käynnistää. Joukkueesta puuttuu edelleen toinen liigamitat täyttävä kärkiketjujen sentteri, eikä siihen auta valmentajanvaihdos. Teräväinen on nuorten MM-kisoissa ensimmäiset joulunjälkeiset ottelut, joten joukkueen pitää pärjätä kärkisentterinään Henrik Koivisto. Kaikki kunnia Koivistolle, hän on täyttänyt hänelle annetut saappaat ennakko-odotuksiin nähden hyvin, mutta ei hänen pitäisi olla ykkös- tai kakkosketjussa.
Otteet voivat Valtosen myötä kyllä parantua, alaspäin ei ainakaan kauheasti voi enää mennäkään. Joukkueesta löytyy niin monta alisuorittajaa, että harva olisi uskonut ennen kauden alkua. Vastuurooleihin kaavailluista pelaajista oikeastaan vain Teemu Eronen on lunastanut odotukset hyökkäyspäässä.
Uutinen: Tuuletusta Jokereiden valmennuksessa
Kolumni: Ei huolen häivää - narri nauraa runkosarjan jälkeen
Arvio: Jokerien välitodistukset
Mikä oli liigasyksyn farssien farssi?
Lempinen: Tilastot, tilastot. Muistelin juuri sitä kultaista aikaa, jolloin kiekkokierrosta pystyi seuraamaan ainoastaan teksti-tv:n välityksellä. Se oli jo huima muutos, kun tilanteet päivittyivät sinne reaaliaikaisesti aiempien viiden minuutin välein tapahtuvien hyppäysten sijaan. Tällä hetkellä olisin valmis ottamaan jopa ne viiden minuutin hyppäykset vastaan, palveluun nimittäin saattoi luottaa. Tämän kuuluisi huipentua siihen, että hippasen hämmentynyt Jamie Arniel käy kauden päätteeksi pokkaamassa runkosarjan pistepörssikuninkaan palkinnon.
Porilaisittain ajateltuna tilastosekoilu on ollut siunaus, sillä ilman sitä tähän tulisi pitkähkö rivi tekstiä hallitsevan mestarin syksystä.
Strozyk: Ulkomaalaiskiintiö, brändiuudistus, HPK, nimenvaihdos, Jokerit, toimitusjohtajahaku, Gillies, Ilves, tilastot, TPS, puheenjohtajahaku, Ikonen, liigalisenssi...
On näitä riittänyt.
Valitaan farssien kuninkaaksi tilastosekoilu, koska siitä on annettu eniten katteettomia lupauksia. On häpeällistä, että maailman kolmanneksi kovatasoisimmaksi pyrkivä kiekkosarja ei saa järjestelmiään edes aiempia vuosia vastaavalle tasolle jouluun mennessä. Matkalla arvioidaan, että parin päivän kuluessa, tauon aikana, tauon jälkeen, parin kuukauden kuluessa ja ties mitä.
Nythän ollaan melkein siedettävässä tilanteessa, jossa ottelukohtaiset tilastot ovat yhtä helvettiä, syöttäjät menevät jostain syystä puolisäännöllisesti väärin päin ja muutamat pelaajatilastot nollautuvat tietyssä vaiheessa ottelukierrosta. Ja kuinka kauan tilastojärjestelmän vaihtuminen on ollut tiedossa? Niin, ei se minään yllätyksenä tullut. Liigan toimistolla lienee ainakin itseluottamus kunnossa.
Tähän syksyyn on mahtunut monta häpeäpilkkua, mutta näinkin olennaisen "jokamiehentoiminnon" ylivoimaisuus murentaa sarjan uskottavuutta.
Arponen: Kyllähän syksyn kovimman farssin sai aikaan sitten kuitenkin Tampereen Ilves.
Alkukaudesta noste oli kova, ja perinteikäs seura vaikutti kääntäneen syöksykierteensä ylöspäin ensimmäistä kertaa yli vuosikymmeneen. Tupsukorvien ympärillä oli paljon positiivista pöhinää, ja sarjataulukossakin se realisoitui aina kärkipaikaksi asti. Sitten lähti Marko Sjöblom, ja kaikki menestykseen vähänkin viittaavat käyrät kääntyivät jyrkästi alaspäin.
Vaikka Sjöblomin lähtö lieneekin Ilveksen kokonaiskuvan kannalta positiivinen seikka, se vaikutti jopa musertavasti Ilves-pelaajien itseluottamukseen kaukalossa. Alkukaudesta hyvällä prosentilla maaleja tehneet hieman nimettömämmät pelaajat hiipuivat sille tasolle, mihin heitä oikeastaan oli ennen kauden alkua veikattu. Ylisuorittaja-Ilves muuttui realismi-Ilvekseksi, ja joukkueen sijoitus putosi hetkessä kärkipaikalta taistelemaan säälipleijaripaikasta.
Arvio: Ilveksen välitodistukset
Arvio: Ilves-syksy Isaac Newtonin malliin
Miksi Pelicansin pistetahti hiipuu?
Strozyk: Hiipuminen on kovin kohtelias ilmaisu, kun joku putoaa kuin kivi. Pelicansilla on keskinkertainen kokoonpano ja siihen nähden on tolkutonta, miten hyvin ja huonosti se on tällä kaudella pelannut.
Kuka tämän joukkueen herättäisi? Hannu Aravirrasta ei siihen ikävä kyllä ole. Jonkun on noustava pelilliseksi johtajaksi, ja sellaista saa hakea tiheällä kammalla joukkueesta, jossa peräti yksi hyökkääjä on yli yhdentoista maalin kausivauhdissa. Kolmen kolmosketjun joukkue, vai miten se oli?
Radek Smolenakin lähtö oli katastrofi, viimeistään nyt sen ymmärtää varmaan jokainen. Puolustamisesta ja yksipuolisuudesta saa jauhaa kuinka paljon haluaa, mutta Pelicansin taso suorastaan romahti Smolenakin häivyttyä. 1,76 pistettä per peli Smolenakin kanssa, 0,46 pistettä per peli tšekin suunnattua itään. Häikäisevä tilasto. Pelicans tekee niin paljon virheitä yksilöinä ja joukkueena, että on vaikea ymmärtää, miten yhdellä ekstralaiturilla tulosta tuli syksyllä.
Tämä on menetetty tapaus. Ei asiaa pudotuspeleihin, ja niin karulta kuin se kaiken myrskyn jälkeen kuulostaakin, kyllähän se ennakoitiin.
Lempinen: Smolenak-faktat yllä ovat kiistatta käsittämättömän kovia. Jossain vaiheessa Pelicansissa kannattaa laittaa vaikka bussikuskin päähän Smolenak-naamari. "Katsokaa, ei se oikeasti lähtenyt". Pelicans on itseluottamuksena menettäneen joukkueen ilmentymä. Virheitä tulee tosiaan järkyttävä määrä. Alivoimapeli heittelee katastrofaalisen ja surkuhupaisan välimaastossa. Osaselitykseksi tälle päävalmentaja tarjoaa Kimmo Koskenkorvan loukkaantumisen. Tuota...alivoimaa oli varmaan harjoiteltu pitkät pätkät ennen Koskenkorvan liittymistä joukkueeseen, olihan?
Pelicans tarvitsisi enemmän joonasalanteita ja vähemmän jesseniinimäkiä päästäkseen eroon harmaudestaan.
Arponen: Smolenakin lähtö oli Pelicansille paljon isompi asia kuin, että joukkueesta lähti pois vain yksi Radek Smolenak. Kaikkien muidenkin pelaajien taso tippui kuin taikaiskusta: laukausmäärät ja -prosentit syöksyivät alaspäin, ja alempienkin ketjujen peli tuntui sekoavan totaalisesti. Jos vertailukohdaksi otetaan toinen syksyn romahtajajoukkue Ilves, niin ilmiö on käytännössä sama. Joukkueesta lähti toivoa ja lupauksia paremmasta tuonut hahmo. Vaikka kukaan pelaaja ei sitä omalla kohdallaan tietoisesti pysty tunnistamaankaan, se vaikutti itseluottamukseen merkittävästi. Maalipaikoissa jossain aivolisäkkeen tienoilla jyskyttää vain "ei me kuitenkaan ilman Radekia tätä voiteta".
Kuten alkukausi osoitti, ei Pelicans ole ollenkaan toivoton joukkue. Se voisi kyllä pelata voittavaa joukkuetta myös ilman tšekkilaiturin kieltämättä huimaa panosta. Se kuitenkin vaatisi jonkun pelaajan nousua muiden yläpuolelle. Jonkun pitäisi ottaa koko kivireki selkään, ja kantaa se takaisin rajan toiselle puolelle. Sen rajan, jonka yläpuolella olevassa kyltissä lukee "voittaminen".
Tällaiseen kykeneviä pelaajia ei tosin lahtelaisten kokoonpanossa montaa ole. Pavel Rosa voisi olla sellainen, mutta ensimmäiset ottelut turkoosipaidassa eivät ole vaikuttaneet siltä, että maaleja alkaisi tulla liukuhihnalta.
Arvio: Pelicansin välitodistukset
Arvio: Ääripäiden syyskausi
Onko joku häntäpään joukkueista nousemassa vielä viivan yläpuolelle?
Arponen: Oikeastaan vain TPS on menettänyt mahdollisuutensa pelata runkosarjan jälkeen merkityksellisiä kamppailuja.
Sekä KalPan että Ässien pelaajamateriaalissa on potentiaalia, jolla täyskäännöksen tekemällä on mahdollisuus vielä kammeta joukkue pudotuspeleihin. KalPa on hiljalleen tätä käännöstä jo aloittanutkin, ja joukkue on maajoukkuetauon jälkeen kääntänyt voittoprosenttinsa 50:n paremmalle puolelle. Kuopiolaiset ovat myös olleet läpi kauden keskitasoa paremmin puolustava joukkue.
Ässät on marraskuun alun maajoukkuetauon jälkeen ollut Liigan surkein joukkue. Kolmestatoista ottelusta porilaisille jäi käteen vain vaivaiset kolme sarjapistettä. Samalla aikavälillä joukkueen paras maalintekijä oli Sami Mutanen kolmella osumallaan.Pekka Virran peli on aivan hukassa. Pelaajamateriaalinsa puolesta patalogo voisi keikkua sarjataulukossa taistelemassa kotiedusta, sen taakse ei voi piiloutua. Niin surullista kuin potkujen antaminen aina onkin, niin nyt se saattaa olla ainoa sauma Ässille pelata vielä tällä kaudella pudotuspelejä. Kohta se on liian myöhäistä.
TPS ei nouse mihinkään. Turussa valmistaudutaan jo tulevaan kauteen, mistä kertoo Francis Parésta aloitettu tyhjennysmyynti.
Lempinen: Kai tässä pitäisi jostain joulumieltä kaivaa ja antaa mahdollisuuksia, mutta en oikein keksi mikä joukkue viivan alta pitäisi nostaa. Pelicans voittaa vielä väkisinkin jääkiekko-ottelun, sillä voi olla yllättävänkin positiivisia seurauksia. Siinäpä se ainoa toivonkipinä taisi sitten ollakin.
Ässien nousuun en usko siitä yksinkertaisesta syystä, että joukkueen tekemisessä ei siihen mikään viittaa. Maalipaikkojen luomisessa Ässät pystyy noin puoleen alkukauden tahdista. Niin kauan kun Pata uuvuttaa itsensä ja katsojansa nykyisellä kulmapelaamisellaan, muutosta ei ole näköpiirissä. Eero Elo ja Tuomas Pihlman eivät ole varsinaisia kulmapelaajan prototyyppejä, ja noin 60-kiloinen Ziga Jeglic jo lähtikin Isonmäen kulmasta Saksaan luultavasti avojään toivossa. Tämän kauden ässänippu on koottu pelityyliä ajatellen huonosti. Tästä voi esittää myös jatkokysymyksen: onko päävalmentaja itsekään ihan varma siitä, mitä kentällä haluaa nähdä? Kohta ainakin kannattaisi olla.
KalPa ja TPS eivät voita niin paljoa päävastustajiaan enempää pelejä, etteikö tämä kaksikko voi jo keskittyä Levin-reissuun.
Strozyk: Koko firma ei ole hyrskyn myrskyn, toisin kuin Turussa. Joukkueessa on monipuolista osaamista ja tujaus star poweriakin, toisin kuin Lahdessa. Kokoonpanoon ei tule syvää lovea jo nuorten MM-kisojen takia, toisin kuin Kuopiossa. Jos joku pohjasakasta nousee, se on Ässät. En erityisemmin usko siihen nousuun, mutta enemmän kuin kilpailijoihin.
Pata on syyskauden virallinen alisuorittaja. Tässä tapauksessa se on hyvä uutinen, koska kurssi on käännettävissä. Se vain vaatii Pekka Virran valmennukselta totaalisen henkisen tyhjennyksen. Pitäisikö Poriin kärrätä sama mentaalivalmentaja, joka viime tauolla teki ummehtuneesta HPK:sta raikkaan voittajajoukkueen? Ja riittäisikö sekään, jos valmennus ja pelaajisto eivät olisi samalla sivulla?
Kamil Krepsin kroppa ei ole kestänyt ja Eero Elon mieli on maassa, mutta Ässien alkukauden onnistujatkin ovat sulautuneet harmauteen. Se on katastrofi.
Niklas Hagman, Sami Lähteenmäki, Dragan Umicevic - vetäkää pulkkaa, jota syksyllä kannoitte yhdellä kädellä. Mika Niemi: enemmän miinusta kuin pisteitä, huonompi homma kärkisentteriltä.
Kitkan vähentyessä ja näiden miesten pelatessa tasollaan Ässien juna palaa raiteilleen. Muutoksen pitää kuitenkin tapahtua nyt, tai muuten jo tasauspelit TPS:ää vastaan voivat yllättää porilaiset jumbosijalla. Ja heivatkaa nyt se voitonmurikka kauemmas mestaruusviiristä. Voittoprosentti sen paljastamisen jälkeenhän on hyytävä 7,7.
Arvio: Ässien välitodistukset
Arvio: Kauden puolikkaan kujanjuoksu
Arvio: TPS:n välitodistukset
Arvio: Siinäkö se sitten taas oli, TPS?
Arvio: KalPan välitodistukset
Arvio: Myynti- ja vuokrauspalvelu KalPa
Syyskauden tähdistökentällinen?
Strozyk:
Jussi Rynnäs, Kärpät
Olisi hienoa nostaa tähän Juuse Saros tai Ville Husso, koska he täydentävät liigasyksyn maalivahtien kolmen kärjen. Parhaat ovat kuitenkin parhaita, ja yksi mies on sitä torjuntaprosentilla, päästettyjen maalien keskiarvolla, nollapeleillä ja voitoilla mitattuna. Tästä asiasta on turha keskustella. Rynnäs on veräjänvartijoiden päällikkö.
Lasse Kukkonen, Kärpät
Isäntä, johtaja ja ilmeisesti maalitykki. Sotši-tason puolustaja liigajäillä on väistämättä kova juttu. Kukkonen loistaa missä tahansa pelitilanteessa ja dominoi siksi kärppäpuolustuksen kaikkia tilastoja. Odotusten veroinen ja syksyn ykköspakkki.
Ryan Glenn, SaiPa
Glenn on tehnyt huiman tasonnoston Itävallan-keikan jälkeen ja noussut tähtipelaajaksi. Iso, vahva, monipuolinen ja SaiPan paras puolustaja. Ikää on jo 33 vuotta, mutta kanadalainen on antamassa uralleen aivan uutta piristysruisketta.
Dan Sexton, TPS
Mies, jolla olisi jo 20 maalia voittavassa joukkueessa. Suomen piti olla Sextonille vain välietappi ja siltä se myös näyttää. Tutkapari kaupattiin itään, mutta tahti ei ole hidastunut. Näppärät kädet, häikäisevä luistelunopeus ja hyvä laukaus. Tässä sarjassa niillä ominaisuuksilla voi päästä taivaaseen asti. Maali- ja pistepörssin top 3 jumbojoukkueessa.
Ville Koho, SaiPa
SM-liigan tällä hetkellä ainoa franchise-pelaaja. Tasan 30 peliä takana ja uusi piste-ennätys plakkarissa. Koho ankkuroi ykkösketjua, jonka vire yltyy entisestään Patrick Davisin palatessa sairastuvalta. Viime viikolla todellakin ansaittu maajoukkuedebyytti 31-vuotiaana. Valtava vastuunkantaja, jonka vieressä Davis ja Stefano Giliati saavat revitellä hyökkäystaidoillaan.
Ville Vahalahti, Lukko
Vahalahti on tekemässä uutta piste-ennätystään ja se yksinään on kova juttu 500 liigapisteen pelaajalle. Aaron Gagnonin kanssa hän muodostaa kovan ykkösnyrkin ja kokeneen Lukon kivijalan. Vahalahti ei ole näyttävä, mutta tehokas huippupelaaja. Saman tietää Lukko - kahden vuoden jatkosopimus 36-vuotiaalle laiturille huokuu halua tehdä paraislaisesta hyökkäyksen tukipilari.
Arponen:
Juuse Saros, HPK
Jos tälle listalle valittaisiin pelaajat vain absoluuttisen paremmuuden kautta, olisi Rynnäs ilmiselvä valinta. Nostan kuitenkin Saroksen Liigan syyskauden ykkösvahdiksi. Jos Kärppien ja HPK:n puolustukset laitetaan rinnakkain, ei ole epäilystäkään, kumpi on laadukkaampi. Saros on latonut taululle lähes rynnäsmäisiä lukemia, vaikka joukkue on ollut suurimman osan kautta selvästi liigan keskitasoa huonompi.
Lasse Kukkonen, Kärpät
Jos puolustaja on koko sarjan maalipörssin kahdenkymmenen parhaan joukossa, on valinta tähdistökentälliseen käytännössä selviö. Kukkonen on maalijuhliensa lisäksi pelannut myös varmaa peruspeliä, mikä todennäköisesti tuo hänelle myös olympiapaikan. Syyskauden paras puolustaja.
Ville Pokka, Kärpät
On vähän tylsää valita molemmat tähdistöpuolustajat samasta joukkueesta, myönnetään. Tosiasia vain on se, että Pokka ansaitsee tämän paikan. 19-vuotias kakkoskierroksen varaus on lunastanut niitä odotuksia, mitä sekä Kärpät että New York Islanders hänelle olivat asettaneet. Liigan tehotilaston kärkinimeksi ei päädytä vahingossa, olkoonkin, että hyvä joukkue ympärillä vaikuttaa siihen paljon.
Juuso Puustinen, HIFK
Liigan maalipörssin kärkinimellä on automaattinen VIP-kortti tähdistökentälliseen, onhan jääkiekko lopulta kuitenkin maalintekopeli. 19 osumaa syyskaudella enteilee tomaszaborskymäisiä lukemia, ja jopa tämän vuosituhannen maaliennätys voi olla vaarassa, mikäli kuopiolainen jatkaa tehtailuaan.
Ville Koho, SaiPa
Parhaat viinit ja juustot kypsyvät hitaasti. Ville Koho kuuluu samaan listaan. 31-vuotias keskushyökkääjä on jo vuosia kuulunut Liigan aliarvostetuimpien pelaajien joukkoon johtaja- ja puolustusominaisuuksiensa puolesta. Tällä kaudella tähdet osuivat oikeaan asentoon ja myös hyökkäyspäässä alkoi kulkea. Liigan syyskauden MVP.
Michael Keränen, Ilves
Kohon jälkeen Liigan syöttöpörssin kakkosnimi, vaikka rinnalta on koko kauden puuttunut maalintekijä. Hieman hintelästä neppailijasta on täksi kaudeksi kuoriutunut kokonaisvaltainen pelaaja, joka parhaimmillaan dominoi kenttää, oli vastustajana kuka tahansa. Ensi kaudella jo ulkomaille?
Lempinen: Toveri Strozyk listasikin jo yllä myös minun valintani maalivahdiksi, puolustajiksi ja sentteriksi. Arponen puolestaan esittelee laitahyökkääjäni, joten mitäpä tässä enempiä lätisemään. Keräsen paikalle tuumin Olli Palolaa, jonka nousu liigan tähtikartalle tapahtui hujauksessa, kun aika oli viimein kypsä. Keräsen kaltaiset luonnonlapset ovat kuitenkin niin viihdyttävää katsottavaa, että siksi valintani osui häneen.
Arvio: HIFK:n välitodistukset
Arvio: HPK:n välitodistukset
Arvio: Lukon välitodistukset
Arvio: SaiPan välitodistukset
Maanantaijään mestariehdokkaat syyskuun alussa olivat Tappara, JYP ja Kärpät. Entä nyt?
Lempinen: Kärpät ja Tappara ovat tällä hetkellä melko selvä suosikki finaalipariksi. En näillä tiedoilla jaksa uskoa, että kumpikaan häviäisi pudotuspelisarjaa muita kuin toisiaan vastaan. Toisin sanoen, teen alkukantaisen emämunauksen ja sanon ääneen, että JYPin pelaaminen ei ole minua vakuuttanut enkä näe jyväskyläläisten etenevän välieriä pidemmälle. Nyt kun tämä on sanottu, saanen patsastella Porin kesässä JYPin mestaruuslippis päässä.
Strozyk: Nostan joukkoon Rauman Lukon. Kuten kauden alussa ennustimme, maalivahti Ryan Zapolski oli tämän joukkueen suurin kysymysmerkki. Niitä kysymyksiä tuli alkusyksystä vain lisää, mutta ECHL-vahdin kehitys on nyt nähtävissä. Zapolskista on tullut pelejä voittava maalivahti ja Lukon viimeinenkin arvoitus on hälvennyt. Projektin etenemisestä kertoo maalivahtivalmentaja Mikael Vuorion tuore kaksivuotinen jatkosopimus.
Kenttäpelaajat ovat kovia, hyökkäysmateriaaliltaan Lukko on SM-liigan top 3:ssa. Edes sentterisekoilut ja Aleksi Saarelan epäonniset loukkaantumiset eivät ole pysäyttäneet. Lukko myös teki sen, missä pääkaupunkiseudulla on epäonnistuttu löytämällä lopulta sentterivahvistuksen - ja millaisen, Gagnon johtaa tätä ryhmää ilman isoja otsikoita takanaan vielä Saarelan, Steven Zalewskin, Aki Uusikartanon ja Filip Riskan kaltaista kalustoa.
Lukolla on kuusi 20 maalin rajaa täydessä kaudessa hätyyttelevää hyökkääjää: Gagnon, Vahalahti, Toni Koivisto, Lauri Tukonen, Jerry Ahtola ja läpimurtolaituri Joni Nikko. Varauksin tähän joukkoon voi laskea myös Zalewskin. Ei tarvita Mikkel Bødkeriä. Pakisto vannoo kokemuksen nimeen: Ilkka Mikkola pelaa uransa tehokkainta kautta, Petteri Nummelin tavoittelee paikkaa olympiakisoista, Otto Honkaheimo ja Matt Generous operoivat puolustuspää edellä.
Raumalla on tie auki päätyyn asti ensi kertaa vuosiin.
Arponen: Tappara ja Kärpät ovat edelleen vahvimmat mestarisuosikit. NHL:ssä tämänkaltaisia joukkueita kutsutaan termillä powerhouse. Nämä joukkueet vain jyräävät eteenpäin, eikä pysäyttäjiä näy näköpiirissä. Pudotuspelit ovat totta kai aina oma maailmansa, ja tasoerot tämän sarjan sisällä ovat pieniä, mutta toistaiseksi tämän kaksikon finaalipaikka on kirjoitettu tussilla siihen kiveen, johon ne lopullisesti myöhemmin kirjoitetaan.
Arvio: Lukko rutiinilla kuuden nippuun
Arvio: Hurrikaanin poikkeuksellinen syksy
Arvio: JYPin välitodistukset
Maanantaijään sijoitusarviot:
| SARJATAULUKKO |
MAANANTAIJÄÄ 9.9. | MAANANTAIJÄÄ 23.12. |
| 1. Kärpät | 1. Tappara | 1. Kärpät |
| 2. Tappara | 2. JYP | 2. Tappara |
| 3. SaiPa | 3. Kärpät | 3. JYP |
| 4. JYP | 4. Jokerit | 4. Lukko |
| 5. HIFK | 5. HIFK | 5. SaiPa |
| 6. Lukko | 6. Ässät | 6. HIFK |
| 7. Jokerit | 7. Lukko | 7. Jokerit |
| 8. Blues | 8. TPS | 8. Blues |
| 9. HPK | 9. HPK | 9. HPK |
| 10. Ilves | 10. KalPa | 10. Ilves |
| 11. Pelicans | 11. SaiPa | 11. KalPa |
| 12. KalPa | 12. Blues | 12. Ässät |
| 13. Ässät | 13. Ilves | 13. Pelicans |
| 14. TPS | 14. Pelicans | 14. TPS |
Viikon kommentti:
16 joukkueen heikkenevä #Liiga. Sitäkin enemmän heikkenevä #Mestis. Joku sai yhtälöksi kuitenkin suomalaisen kiekon nousun. Hups.
— Antti Wennström (@AWennstrm) December 19, 2013
Uutinen: Liigakarsinnat lopetetaan - liigaan jatkossa lisenssillä
Kolumni: Pöhöttynyt saunaklubi-Liiga leikkii jumalaa
Kauden aiemmat Maanantaijäät:
Viikko 50: #BornaToBeWild
Viikko 49: Paljon melua Juusoista
Viikko 48: Taruolento joka sentterinä tunnetaan
Viikko 47: Vielä yksi kriisijoukkue
Viikko 43: Kärppä on Gilliesiä armottomampi
Viikko 42: Kerholla ei ole vaihtoehtoja
Viikko 41: Uusi mies liipaisimella
Viikko 40: Ramzi Abidin hermot, kakut ja sakot
Viikko 38: Tampereella on vain yksi joukkue
Viikko 37: Tuomiopäivä
Viikko 35: Poliisijää
Viikko 33: Comeback