Rauma sai iloisen pääsiäisen, ja Lukko kääntää jo katseensa ensi viikolla alkaviin välieriin. Se ei tarkoita sitä, että torstain tuloksia oli syytä unohtaa Rauman kiekkopiireissä ihan heti.
Ilta oli merkittävä kolmesta syystä, joista jokainen vaikutti pitkän kauden varrella ainakin ajoittain epätodennäköiseltä.
1) 233-123
Petri Vehasen maine otti osumaa runkosarjassa, kun koppi ei tarttunut. Vehanen pelasi liigakauden ensimmäisen kuukauden aikana kymmenen ottelua, joiden torjuntaprosentti nousi hädin tuskin yli 90:n. Pääsyy niinkin suotuisaan saldoon oli Lukon kolmen ottelun voittoputki lokakuussa, jolloin Vehanen päästi kussakin pelissä vain yhden osuman.
Puolivälierissä pelannut Vehanen oli se torjuja, joka voitti kaksi vuotta sitten maailmanmestaruuden kirjautettuaan sitä ennen KHL-kauden parhaan torjuntaprosentin ja pienimmän päästettyjen maalien keskiarvon.
Vehanen torjui kuudessa puolivälieräottelussa huimat 233 kertaa, eli keskimäärin 39 kertaa ottelua kohden. Taakseen hän laski vain 15 kiekkoa. Eero Kilpeläinen ei onnistunut, mutta hänenkin näyttöjensä heikkous moninkertaistui toisessa päädyssä heiluneen kumiukon vuoksi.
Sarjan torjuntaprosentit tiivistävät paljon: Vehanen 93,95, Kilpeläinen 86,84. Ei vain yhden heikkoutta, vaan toisen huikeutta.
2) 1+1=2
Ylikäytetty dominoida-verbi on vihdoin saanut veroisensa kohteen. Kun länsirannikko heinäkuussa kinasteli Corey Locken, Michael Ryanin ja Justin Azevedon keskinäisestä paremmuudesta, oli vallitseva konsensus kallellaan ensimmäisenä mainitun suuntaan. Kuinkas kävikään?
Azevedo pelasi nimensä Satakunnan ulkopuoliseen tietoisuuteen viimeistään runkosarjan jälkipuoliskolla tykittäessään 30 otteluun 36 pistettä. Koko runkosarjan pistekeskiarvoksi jäi tasan yksi, mikä toi pistepörssin kakkospaikan.
Nyt keskitytään kuitenkin pudotuspeleihin, joissa Azevedon pistekeskiarvo on yhdeksän ottelun jälkeen 1,78. Pörssijohto on seitsemän pisteen kokoinen.
Torstain maali ja syöttö nostivat Azevedon yhdeksän ottelun jälkeen 16 pisteeseen. Siihen saa perspektiiviä vilkaisemalla historiaan.
Eniten pisteitä yksissä SM-liigapudotuspeleissä 2000-luvulla:
1. Ben Eaves 2009: 14 ottelua, 24 pistettä
2. Hannes Hyvönen 2008: 15 ottelua, 21 pistettä
3. Ville Leino 2008: 14 ottelua, 19 pistettä
4. Tim Stapleton 2008: 14 ottelua, 17 pistettä
4. Marko Kauppinen 2008: 14 ottelua, 17 pistettä
Azevedo ja Lukko jatkavat pelejään vielä ainakin viiden ottelun verran. Vain hirmusukellus estää Azevedoa saamasta tilillleen yhtäkään pistettä. Sillä hän nousee vähintään viiden parhaan joukkoon, todennäköisesti kaikkia edellä oleviaan selvästi pienemmällä ottelumäärällä.
3) 3-1
Runkosarjavoittajan pudottaneen edustuksen illan täydensivät Lukon A-nuoret. Molempien kokoonpanoja sekoitti vatsatautiepidemia, joka pakotti Lukon muokkaamaan miehistöään vielä pari tuntia ennen ottelun alkua.
Se ei hidastanut kumpaakaan, vaan sekä SM-liigajoukkue että A-nuoret ottivat arvokkaat 3-1-voitot. Itsekin toipilaaksi joutuneen Risto Dufvan tapauksessa se tarkoitti potkuvaatimusten vaihtumista paikkaan mitalipeleissä, Samu Isosalolle pronssia.
Isosalosta tuli päävalmentaja vain reilut kaksi kuukautta sitten Timo Elon väistyttyä Lukon A-nuorten vastuuvalmentajan tehtävästä. Vahvan illan myötä Lukko johti Turussa pelattua pronssiottelua yli puolen tunnin ajan ja nousi runkosarjan viidenneltä paikalta mitalijoukkueeksi.
Toistuva teema oli raumalaismaalin suulla: TPS voitti laukaukset 80-50, mutta Oskari Setänen pysäytti 52 yritystä ja takasi voiton torjuntaprosentilla 98,11.
