Saadessaan käsiinsä 50 miljoonan dollarin arvoisen sopimuspaperin monella pelaajalla kiiluvat varmasti dollarin kuviot silmillä, ja miksi ei kiiluisi. Kova panostuksesi ja kaikki tekemäsi uhraukset ovat vihdoin kannattaneet ja olet saanut turvattua omasi, perheesi ja muutaman sukulaisenkin toimeentulon pitkiksi ajoiksi. Hetkestä kumpuava dollareiden haistelutauko on täysin inhimillistä.
Jossain vaiheessa on kuitenkin herättävä jälleen todellisuuteen. Pitäähän tässä vielä sitä kiekkoakin pelata. Seura on juuri panostanut sinuun järkyttävän summan rahaa ja odottaa, että pelaat jatkuvasti huipputasolla. Paremminkin saa toki suorittaa. Kaikki ei kuitenkaan aina suju aivan suunnitelman mukaisesti. Seuraavassa pari tuoretta esimerkkiä, kun unelmissa välähdellyt ruusuinen tie on kaikessa vaitonaisuudessaan muuttunut dollarin katkuiseksi alamäeksi.
New Yorkin hautausmaan avajaiset
Eletään heinäkuun ensimmäistä päivää vuonna 2007. Tehokkaaksi todistettu yhdysvaltalainen hyökkääjä pyörii NHL:n vapaiden pelaajien markkinoilla ja tarjouksia satelee joka suunnasta. Kilpailu on hurjaa ja edessä odottava dollaripino tuntuu vain kasvavan hetki hetkeltä. Hyökkääjän tilanne on vallan mainio - enää ei tarvinnut kuin valita paras tarjous.
Yllä oleva kertomus oli Suomesta käsin koettu mielikuva Scott Gomezin viimeisistä vaiheista vapaana agenttina. New Jersey Devilsissä kiekkoillut Gomez sai seitsemänvuotisen ja peräti 51,5 miljoonan dollarin arvoisen sopimustarjouksen joukkueensa pahimmalta kilpakumppanilta New York Rangersilta ja hyökkääjä päätti tarttua tilaisuuteen.
Siirto nostatti karvat pystyyn New Jerseyssä. Gomezin lähtö tuntui jo valmiiksi pahalta, mutta se, että hän valitsi joukkueekseen juuri Rangersin, sai aikaan voimakasta pahoinvointia. Monet New Jerseyssä toivoivatkin salaa - tai kovaäänisesti - Gomezille mahdollisimman huonoa tulevaisuutta uudessa joukkueessaan ja heidän toiveensa kävivät lopulta toteen. Paha karma otti tiukan otteen Gomezista eikä ole päästänyt irti. Vieläkään.
Ensimmäinen kausi Rangers-paidassa sujui Gomezilta tilastollisesti vielä kohtalaisen hyvin, mutta soraääniä alkoi jo kuulua. Joukkueen fanit odottivat 10 miljoonaa dollaria avauskaudestaan tienaavasta hyökkääjästä uutta supertähteään, mutta saivat vastineeksi vain jotain hyvää. Korkea hinta velvoittaa priimalaatuun ja miljoonien kausipalkasta alkoi tulla pelkkä painolasti.
Kausi 2008-09 olikin Gomezilta sitten täysi mahalasku. Hyökkääjä ei onnistunut rikkomaan 60 pisteen rajaa ja tie Rangersissa oli tullut päätökseen. Uusi osoite löytyi Montrealista, jossa sama taaperrus jatkui ja lopulta huononi entisestään. Mukaan mahtui jopa yli kalenterivuoden kestänyt maaliton putki.
Kun Canadiens vielä käsittämättömällä tavalla antoi Gomez-kaupassa Rangersille erään parhaista puolustajalupauksistaan, Ryan McDonaghin, oli Gomezin asema kiekkohullun kaupungin sylkykuppina taattu.
Huomioitavaa Rangersin Gomez-hankinnassa on myös se, että hänen kanssaan samalla ovenavauksella tuli New Yorkiin aiemmin Sabresia edustanut Chris Drury. Drury solmi Rangersin kanssa viisivuotisen sopimuksen, jonka kokonaisarvo oli hivenen yli 35 miljoonaa dollaria. Hänen kohtalo oli kuitenkin lähes sama kuin virkaveljellään. Ennen kautta 2011-12 Druryn viimeinen sopimusvuosi ostettiin ulos ja loukkaantumisista kärsinyt hyökkääjä ripusti lopulta hokkarinsa naulaan. Hautausmaa oli imaissut syvyyksiinsä jo toisen kallispalkkaisen hyökkääjän.
Uhri numero kolme
Wade Redden sai kunnian olla New Yorkin pelaajahautausmaan seuraava asiakas. Redden saapui New Yorkiin vuonna 2008 Ottawa Senatorsista, jossa puolustaja oli ehtinyt kiekkoilla peräti 11 kautta. Sen lisäksi, että Redden oli vuodesta toiseen eräs joukkueensa tehokkaimmista pelaajista, tunnettiin hänet myös varsin kokonaisvaltaisena puolustajana, joka ei omannut suuria heikkouksia missään päin kaukaloa.
Redden sai Rangersilta kuuden vuoden mittaisen sopimuksen, joka oli yhteisarvoltaan 39 miljoonaa dollaria. Newyorkilaiset uskoivat saavansa Reddenistä monivuotisen tukipilarin puolustuspäähänsä, mutta kanukkipakin ura lähti rajuun syöksykierteenseen heti alkumetreiltä.
Ensimmäisellä Rangers-kaudellaan Reddenin pelaaminen ei ollut odotetulla tasolla ja sesonki oli tilastollisesti hänelle koko uransa toiseksi huonoin. Toinen kausi jäi lopulta Reddenin viimeiseksi Rangers-nutussa, kun luvattoman kehnojen esitysten jälkeen puolustajan sopimus haudattiin farmijoukkue Hartford Wolf Packin uumeniin. Reddenille ei jäänyt muita vaihtoehtoja kuin jatkaa uraansa AHL:ssä, sillä kukaan ei haluaisi rivistöönsä 6,5 miljoonaa dollaria kaudessa palkkakattoa rasittavaa alisuorittajaa.
Työsulun ajan Redden oli Rangersin miehistössä eikä näin ollen saanut tältä ajalta lainkaan palkkaa, mutta lopulta uusi työehtosopimus toi lisäväriä puolustajan synkkään tilanteeseen. Vaivoin neuvotellun työehtosopimuksen mukaan epäonnistuneita jättisopimuksia ei enää pystyisi hautaamaan farmijoukkueisiin vaan ne kuluttaisivat joukkueen palkkakattoa siinä missä kaikki muutkin sopimukset.
Rangersilla oli edessään uusi haaste: miten päästä mahdollisimman kivuttomasti eroon 6,5 miljoonan dollarin puolustajastaan.
Sääntömuutoksella apua tilanteeseen
Rangersilla oli kolme vaihtoehtoa tilanteessa etenemiseen. Ensimmäinen vaihtoehto olisi tehdä vaihtokauppa Reddenistä jonkin muun joukkueen kanssa, mutta tämä olisi tullut kalliiksi itse Rangersille, eikä se olisi ollut kannattavaa seuran tulevaisuuden kannalta.
Toinen vaihtoehto olisi peluuttaa Reddeniä farmiseurassa ja ostaa puolustaja ulos sopimuksestaan tulevana kesänä. Uusi työehtosopimus antoi jokaiselle joukkueelle mahdollisuuden ostaa kaksi pelaajaansa ulos sopimuksistaan siten, ettei siitä koituisi tulevaisuudessa seuralle vahinkoa palkkakaton kulumisen muodossa.
Tämä skenario kuulostaisi hyvältä, mutta siinä piilee suuri vaara. Mikäli Redden loukkaantuisi AHL-jäillä ennen kesää, eikä olisi kauden päätyttyä pelikuntoinen, ei sopimuksen ulos ostaminen enää onnistuisi. Sopimus jäisi siis nostamaan joukkueen palkkalukemaa jopa kaudelle 2013-14, jolloin Rangersin tulisi tehdä kalliit jatkosopimukset muun muassa Derek Stepanin sekä juuri Gomez-kaupassa liikkuneen Ryan McDonaghin kanssa palkkakaton samalla laskiessa.
Kolmanneksi vaihtoehdoksi jäisi siis täydellinen sapattivuosi. Redden passitettaisiin kotisohvalle, eikä peliaikaa kertyisi missään, jotta pelätyiltä loukkaantumisilta vältyttäisiin. Palkkaa puolustaja saisi normaalisti ja täten hän myös kuluttaisi tynkäkauden ajan Rangersin palkkakattoa, mutta kauden päätteeksi Redden olisi jälleen vapaa kuin taivaan lintu. Se vaatisi ainoastaan sohvalla istumista ja tätä Reddeniltä myös pyydettiin.
Sama tilanne päti myös Canadiensin Scott Gomeziin, joka Canadiens-GM Marc Bergevinin toimesta passitettiin seuraamaan kauan odotettua NHL-kautta televisionsa välityksellä.
Pelaajayhdistys puuttui kuitenkin asiaa sanoen ratkaisua sopimattomaksi, sillä pelaajat eivät pystyisi harjoittamaan ammattiaan. NHL:n ja pelaajayhdistyksen välillä sovittiinkin poikkeustilanteesta, jonka mukaan jokainen joukkue voisi ostaa runkosarjan alkuun mennessä ulos yhden pelaajasopimuksen siten, ettei sillä olisi vaikutusta seuran tulevien kausien palkkakattoon. Gomezin ja Reddenin kohdalla liipaisinta painetaan täysin miettimättä.
Myös esimerkiksi Islanders-vahti Rick DiPietron sekä Maple Leafsia edustavan Mike Komisarekin palli saattaa olla uhattuna. Suuria potkutalkoita tuskin enää näin lähellä kauden alkua nähdään, mutta mikäli jonkin seuran johtoportaassa nähdään, että joukkueen iskukykyä voidaan parantaa tämän tempauksen avulla, ovat tällaiset ratkaisut mahdollisia.
Ulososton jälkeen Gomez ja Redden saavat palkkansa vielä vanhoilta seuroiltaan, mutta samalla he pystyvät vapaina agentteina solmimaan uuden sopimuksen jonkin toisen joukkueen kanssa - ymmärrettävästi monin verroin halvemmalla. Näin ollen peliaikaa saattaa kertyä kauden aikana muualtakin kuin oman jälkikasvun järjestämistä pihapeleistä.
Nyt näyttää siis vahvasti siltä, että ylipalkattu kaksikko saa uuden mahdollisuuden NHL-kentillä. Liigasta löytyy varmasti joukkue, joka haluaa kokeilla kallista floppia rivistössään pikkurahalla. Tuottoprosentti voi tässä sijoituksessa olla parhaimmillaan äärimmäisen suuri.
Gomez ja Redden alkavat olla molemmat jo ikämiesten lukemissa, eikä pelivuosia ole enää hirvittävän monia jäljellä. Heistä molemmat muistetaan tällä hetkellä suuripalkkaisina epäonnistujina ja elleivät he ole suututtamiensa fanien hampaissa, ovat he koko muun kiekkomaailman pilkan kohteena. Kumpikaan ei varmasti halua päättää uraansa tällainen leima otsassaan.
On kasvojen pesun aika.