23-vuotiaana NHL-varaus, viiden kauden aikana neljässä seurassa 188 NHL-ottelua ja 29-vuotiaana ainoan AHL-kauden jälkeen paluu Eurooppaan – Jari Grönstrandin NHL-taival 1980-luvulla ei istu niin sanottuun perinteiseen muottiin.
Vaan eipä Pirkkalan Killossa ensipotkut jäähän tehneen puolustajan tie ammattikiekkoilijaksi yksinkertaisinta reittiä alkanut sekään.
– Aloitin Ilveksessä junioripolun, Härmälässä oli lähin kaupunginosajoukkue. Ilveksessä pelasin muistaakseni C-junioreihin asti. Sitten pistettiin pihalle. En ollut ilmeisesti tarpeeksi hyvä ja olin silloin vielä aika pienen kokoinen. Olin lähellä lopettaa pelaamisen kokonaan.
Saman kohtalon Ilveksessä kokenut Petri Pietarinen oli ottanut selvää, että Tapparassa on tilaa. Niinpä Grönstrand loikkasi kaverinsa kanssa Ilveksestä Tapparaan.
– Kasvoin nopeasti pituutta ja B-junioreissa huomasin, että aloin pärjätä paremmin. Siinä kohtaa alkoi pelaaminen kiinnostaa ihan tosissaan ja tajusin, että kannattaa harjoitella. Sitä ennen se oli ollut enemmän harrastusta ja pelailua. Ympärillä oli hyviä kavereita, jotka myös harjoittelivat tosissaan, niin siitä se lähti.
Tapparassa oppi työnteon merkityksen
Tappara voitti 1980-luvulla viisi mestaruutta ja hävisi kerran finaaleissa Kärpille, Grönstrand ehti voittaa ennen Pohjois-Amerikkaan lähtöään kahdesti SM-kullan.
Suomessa oli tottunut, että joukkue on syksyllä kasassa − NHL:ssä oli tulokasleirillä parikymmentä jätkää vaahto suussa taistelemassa pelipaikasta.
Ensin piti kuitenkin ottaa paikka kokoonpanosta, jossa oli Pekka Marjamäen, Pertti Valkeapään ja Lasse Litman kaltaisia konkareita sekä Grönstrandia vuoden nuorempi tuleva Suomi-kiekon legenda, Timo Jutila.
– Tapparassa oli kovia puolustajia paljon, niin oli vaikea murtautua. “Juti” meni liigajoukkueeseen jo aiemmin, mutta Laksolan Pekan kanssa noustiin samaan aikaan. Töitä joutui tekemään todella kovaa, että sinne pääsi.
Grönstrand pelasi ensimmäiset pääsarjapelinsä kaudella 1982–83, jolloin Tappara oli hallitseva mestari. Kausi päättyi kuitenkin tappioon pronssipelissä ja vieläpä Ilvekselle.
Kausi 1983–84 päättyi mestaruusjuhliin, seuraava kausi runkosarjaan – minkä jälkeen päävalmentajaksi palasi Rauno Korpi, joka luotsasikin kirvesrinnat kolmeen peräkkäiseen mestaruuteen.
– Työnteon merkityksen ja joukkueelle pelaamisen oppi niinä vuosina. Joukkueelle pelattiin ja tehtiin hommia, vaikka olisit ollut kuinka kova pelaaja.
Henkilökohtaisista saavutuksista Grönstrand arvostaa valintaa tähdistökentälliseen kauden 1985–86 päätteeksi.
– Hienoa aikaa, hyvä porukka ja paljon hyviä kavereita ympärillä. Mikäs siinä oli ollessa.
Työntekoon tuli yksi napsu lisää, kun Korpi otti valmennusvastuun.
– Pyynikin portaita höylättiin. Harjoittelin Tapparan mukana myös kesät, kun pelasin NHL:ssä. Kysyin Ranelta, että pääseekö mukaan harjoittelurinkiin. Hän otti mukaan, mutta sanoi, että jos olet kerran pois, niin olet aina pois. Kyllä siellä ihan kuntoon pääsi.
NHL-varaus “yli-ikäisenä”
Minnesota North Stars varasi Grönstrandin vuonna 1986 viidennellä kierroksella. Tuolloin varattiin myös massiiviset urat pelanneet suomalaispuolustajat Teppo Numminen ja Jyrki Lumme, mutta Grönstrand pääsee pelimäärällään varausvuotensa suomalaisista kolmanneksi, ohi muun muassa Janne Ojasen.
– Taisin olla Ródoksella, kun oli NHL:n varaustilaisuus. Vanhempieni tuttavapariskunta oli siellä myös, ja vanhemmat olivat heihin jotenkin saaneet yhteyden. He toivat sitten minulle tiedon, että ei menty paikan päälle varaustilaisuuteen.
– Innoissani olin totta kai, olin jo 23-vuotias siinä kohtaa. Silloin piti vielä varata sen ikäiset. Olin valmistautunut asiaan, kun Don Baizley kävi ennen varaustilaisuutta Suomessa. Hän oli Markus Mattssonin agentti. Mattsson tulkkasi ja hoiti muutenkin sopimusasioita, ja sanoin Baizleylle olevani valmis lähtemään, jos varaus tulee.
Sanoin seurajohdolle pikku kukkopoikana, että kaupatkaa pois. Taisi samana päivänä toteutua Rangersin kanssa kauppa.
Sopimusneuvotteluissa ei Grönstrandin mukaan kauaa kestänyt.
– Taisi olla Pyynikin rappusten jälkeen, kun Mattsson vielä heitti, että tuli vähän lisää rahaa sopimukseen. Sanoin, että antaa mennä vaan. Eikä siinä kohtaa rahaa mietitty, tärkeintä oli päästä kokeilemaan NHL:ssä.
Eikä NHL jäänyt Grönstrandin kohdalla kokeiluksi, vaan hän vakiinnutti paikkansa usean kauden ajaksi. 80-luvulla se ei ollut suomalaisille samalla tavalla realismia kuin nyt.
Esimerkiksi vuosi ennen Grönstrandin varausta valittiin neljä – Esa Keskinen, Petri Matikainen, Erik Hämäläinen ja Anssi Melametsä – suomalaista, joista Melametsä ainoana pelasi NHL:ssä ja hänkin vain 27 ottelua. Grönstrandin kanssa samaan aikaan varattiin yhdeksän muuta maanmiestä, joista viisi ei koskaan pelannut NHL:ssä.
– Olihan se aika erikoinen asetelma, kun Suomessa oli tottunut, että joukkue on syksyllä kasassa. NHL:ssä oli tulokasleirillä parikymmentä jätkää vaahto suussa taistelemassa pelipaikasta. Itse olin vähän vanhempi kuin nämä juuri varatut.
Tšekkoslovakialaispuolustaja František Musil loikkasi Yhdysvaltoihin samaan aikaan, ja molemmat eurooppalaiset pääsivät suoraan NHL-kokoonpanoon.
– Muutaman treenin ehdin siinä vetää, kun valmentaja Lorne Henning käski pois ja kunnon leirille. Pelit sujui hyvin, ja ansaitsin paikan NHL-joukkueesta suoraan eikä tarvinnut lähteä farmin kautta. Paikasta joutui kyllä taistelemaan, mitään ei saanut ilmaiseksi.
Kovaa peliä ja jääpussin tarvetta
Ensimmäisellä NHL-kaudellaan Grönstrand pelasi 47 ottelussa.
– Pieniä vammoja oli, ei mitään isompaa. Olkapää venähti, maila osui silmään. Peli oli siellä paljon kovempaa. Oli siinä sellaisiakin kertoja, että valmentaja käski vetämään vähän happea. Ensimmäinen NHL-kausi ja siihen aikaan matkustettiin reittilennoilla.
NHL:ssä Grönstrandin piti sopeutua taitavampaan, nopeampaan ja fyysisempään peliin.
– Kaukalo oli pienempi, vanhassa Boston Gardenissa ei maalin takana ollut kunnolla tilaa kääntyä. Piti sopeutua siihen pelinopeuteen, pystyä reagoimaan ja olla hereillä koko ajan. Päälle tuli isompia ja nopeampia äijiä, mihin Suomessa oli tottunut. Kovaa siellä taklattiin, ja jääpussit oli pelien jälkeen tarpeen.
– Varsinkin kun peräkkäisinä päivinä pelattiin, niin jälkimmäiseen peliin oli kroppaa vaikea saada liikkeelle. Yllättävän hyvin kroppa kuitenkin kesti, kun ei tänä päivänäkään ole mitään isompaa vaivaa. Taklauksista ei koskaan tullut niin pahoja vammoja, mitä blokatuista kiekoista.
Grönstrand kuvaa vahvuudekseen NHL-kaukaloissa jämäkän puolustuspelin, alivoiman ja irtokiekkojen toimittamisen hyökkääjille.
– Osasin lukea peliä, liikkua alta pois ja pitää pään ylhäällä. Konkreettisiin tappeluihin en joutunut, eri pojat hoiti ne eikä minua sitä varten hankittu. Joka pelissä oli jotain pikku sähinää, mutta ei niitä tappeluiksi voi sanoa.
Päälle tuli isompia äijiä, mihin Suomessa oli tottunut. Kovaa taklattiin, ja jääpussit oli pelien jälkeen tarpeen.
– En toisaalta ottanut taka-askeliakaan. Jos olisin ottanut, en olisi pelannut. Oleellista oli uskaltaa mennä kulmiin kiekon perään ja laittaa kiekkoa liikkeelle. Ja se kyllä onnistui.
Lisäksi eurooppalaispelaaja sai erityiskohtelua.
– Peleissä huomasi, että eurooppalaiselta yritettiin ottaa luontoa pois. Usein heitettiin kiekko mun kulmaan, ja kun menin hakemaan, tuli yks tai kaks kaveria päälle.
– Omassakin joukkueessa piti taistella. En voi sanoa, että olisi vihattu, mutta ilmapiiri oli omanlaisensa. Tähtipelaajien kanssa ei ollut mitään ongelmaa, mutta ne kenen kanssa taistelin samasta pelipaikasta, niin kamppailu oli kovaa.
Myös uuteen kulttuuriin opettelu toi arkeen omat haasteensa.
– Englannin kielessä olin huono, puhuin huonoa kouluenglantia. Kari Takko tilasi mulle ruoat niin kauan kuin jaksoi, hän oli vuoden ehtinyt siellä olla ja oppia kielen. Jossain vaiheessa hän kyllästyi ja käski itse hoitaa, mistä koitui todella hauskoja hetkiä meille.
Kukkopojasta kiertolaiseksi
North Starsissa Grönstrandin pelit jäivät yhteen kauteen.
– Emme päässeet pudotuspeleihin, ja Henning laitettiin jo loppukaudesta pois. Seuraavalle kaudelle tuli Herb Brooks. Huomasin, ettei meillä oikein synkannut. Olin Kanada-cupin jälkeen ihan hyvässä kunnossa, mutta jostain syystä harjoitusleiri ei onnistunut yhtä hyvin kuin ensimmäisellä kaudella.
– Kauden alussa minua oltiin laittamassa farmiin, mistä olin eri mieltä ja tiesin pystyväni pelaamaan änärissä. Sanoin sitten seurajohdolle pikku kukkopoikana, että kaupatkaa pois. Taisi samana päivänä toteutua New York Rangersin kanssa kauppa, seuraavana päivänä lähdin.
Suomalaisen mukana Manhattanille siirtyi puolustaja Paul Boutilier, joka pelasi kaupan jälkeen enää 13 NHL-ottelua. North Starsin vastine kaupassa oli ahkerasti tapellut hyökkääjä Jay Caufield, joka pelasi minnesotalaisseurassa vain yhden ottelun, ja 442 North Stars -paidassa pelatussa ottelussa 404 tehopistettä kerännyt Dave Gagner.
– Siinä oli vielä sellainen homma, että harjoitusleiri oli ohi, ja Rangersilla oli ryhmä kasassa. He laittoivat minut sitten pariksi viikoksi farmiin odottelemaan, Coloradossa oli heidän farmi eli IHL-seura Colorado Rangers. Pelasin muutaman harjoituspelin siellä ja minut nostettiin lopulta takaisin ennen kuin kaksi viikkoa oli täynnä.
– Siitä eteenpäin olin NHL-seuran mukana ja se kausi meni todella hyvin. Tykkäsin olla siellä, ja pelit kulki hyvin. Olisin halunnut olla siellä pidempäänkin, mutta GM Phil Esposito teki kauden aikanakin paljon pelaajakauppoja, ja seuraavana kesänä sain soiton, että minut oli kaupattu Québeciin.
En voi sanoa, että omassa joukkueessa olisi vihattu, mutta ne kenen kanssa taistelin samasta pelipaikasta, niin kamppailu oli kovaa.
Québec Nordiques sai kaupassa Grönstrandin lisäksi puolustaja Bruce Bellin, jonka NHL-ura käytännössä loppui tuon siirron jälkeen, ja tehokkaan hyökkääjän Walt Poddubnyn.
Rangers ei juuri hyötynyt saamistaan puolustaja Normand Rochefortista ja hyökkääjä Jason Lafrenièresta, mutta Grönstrandillakin oli Nordiquesissa vaikeaa.
– Québecissa olin puolitoista vuotta suunnilleen ja ensimmäisen kauden aikana alkoi kiekot kolahdella. Pelityyliini kuului blokata vetoja jo Suomessa ja jatkoin sitä myös NHL:ssä. Ennen ensimmäistä Nordiques-kautta ei tullut pahempia osumia, mutta siellä murtui molemmat poskiluut.
Kaudella 1988–89 Grönstrand pystyi pelaamaan vain 25 NHL-ottelua ja seitsemän ottelua farmissa, missä hän kävi kuntoutumassa.
– Sitten tuli vielä kiekko ohimoon. Siitä seurasi jotain verenpakkaumaa, ja minua yritettiin peluuttaa paikallisen kipulääkkeen voimin. Lopulta pääsin magneettikuvaan ja todettiin aivotärähdys, niin sitten olinkin pidempään pois ja harjoittelukiellossakin.
Ainoat pudotuspelit ja ylivoimavastuuta AHL:ssä
Nordiquesissa Grönstrand aloitti myös kauden 1989–90, mutta valtaosa kaudesta meni New York Islandersissa.
– Toisella kaudella sitten laittoivat siirtolistalle, mistä Islanders poimi. Siellä oli Minnesotan-aikainen valmentaja Henning apuvalmentajana, ja se loppukausi meni taas paremmin.
Islandersissa Grönstrand pelasi myös NHL-uransa ainoat pudotuspeliottelut. Keväällä -90 ensimmäisellä kierroksella kohtasivat New Yorkin paikallisvastustajat Rangers ja Islanders.
– Pudotuspeleissä fyysisyys ja intensiteetti nousivat vielä runkosarjasta. Islanders–Rangers oli kova sarja. Siinä kävi niin, että pelasin muistaakseni kolme ensimmäistä peliä, mutta mursin isovarpaan, kun blokkasin vetoa. Sitten loppui jo pelitkin.
Pudotuspeleihin pääsy oli lähellä Grönstrandin ensimmäisillä kausilla North Starsissa ja Rangersissa.
– Ne oli ihan pinnasta muistaakseni kiinni. Rangersissa katsottiin pukukopissa oman pelin jälkeen, kun olikohan se Buffalo Sabres voitti ottelunsa viime hetken maalilla ja meni meidän edelle. Omalla tuloksella ei siinä kohtaa ollut enää merkitystä.
– Québecissa ei oltu lähellä, vaikka sielläkin oli hyviä pelaajia, kuten Peter Šťastný ja kumppanit.
Viimeisellä kaudellaan Pohjois-Amerikassa Grönstrand pelasi enää kolme NHL-ottelua ja 63 peliä AHL:ssä.
– Seuraavaan kauteen lähdin intoa täynnä ja urani parhaassa kunnossa, mutta en saanut oikein kunnon saumaa. Islandersin farmijoukkue oli voittanut edellisellä kaudella Calder Cupin, niin siellä oli painetta nostaa AHL:stä pelaajia ylös. Se kausi meni farmissa, ihan muutaman pelin kävin pelaamassa ylhäällä.
– Sen jälkeen tulikin paluu Suomeen, alkoi riittää. Baizleykin tiesi, että halusin neuvotella Euroopan suuntaan. Mutta hieno reissu ja hienoa aikaa. Kovalla työllä ura siellä tuli tehtyä, ja Suomessa kävi tuuri, että sain pelata huippujoukkueessa.
Grönstrandilla oli jokaisessa NHL-joukkueessaan pelikavereina tulevia Hockey Hall of Fame -tähtiä, kuten Dino Ciccarelli, Marcel Dionne, Joe Sakic ja Pat LaFontaine. Kysymykseen mieleenpainuvimmista pelikavereista Grönstrand tarjoaa kuitenkin eri nimiä.
– North Starsissa Craig Hartsburg oli ihan loistava kaveri, lisäksi Keith Acton ja Dirk Graham jeesasivat tosi paljon. Varsinkin alussa kun tarvitsi enemmän apua, niin Hartsburg, Acton ja Graham erottuivat.
– Rangersissa olin ainoa suomalainen ja siellä vasta opin englantia paremmin. Siellä oli ruotsalaiset Tomas Sandström ja Jan Erixon, joiden kanssa tuli paljon vietettyä aikaa. James Patrickin kanssa pelasin pakkiparina pitkään.
Islandersin organisaatiossa Grönstrand puolestaan sai valmennusta todellisilta seuralegendoilta, kun NHL:n puolella päävalmentajana oli seuran neljään peräkkäiseen Stanley Cupiin valmentanut Al Arbour ja AHL:ssä valmensi nuo mestaruudet pelaajana voittanut Butch Goring.
– Arbour oli tiukka mutta asiallinen. Hän osasi myös opettaa pelistä ja otti kesken harjoitustenkin aikaa. Vaikka olin siinä vaiheessa jo muutaman vuoden NHL:ssä ollut. Hänestä huomasi, että auktoriteettia riittää. Neljä Stanley Cupia oli voitettuna, niin ei tarvinnut esittää.
hieno reissu ja hienoa aikaa, Kovalla työllä ura tuli NHL:ssä tehtyä.
Goringista Grönstrandilla on erityinen muisto, sillä hän oli ainoa valmentaja, joka peluutti suomalaista ylivoimalla. Tuloksena oli uran parhaat tehot – kaikki sarjat huomioiden – 13 maalia ja 35 pistettä 63 ottelussa.
– NHL:ssä ei ollut mitään saumaa ylivoimalle, koska joka joukkueessa oli niin kovia puolustajia siihen rooliin.
– Goring jäi usein harjoitusten jälkeen höntsäilemään pelaajien kanssa, pelasimme siniviivan alla pienpeliä. Ja hän pärjäsi vielä ihan hyvin. Hyvä farmikoutsi, hän antoi minulle vähän tilaa ja vapauksia kun olin jo kokeneempi.
Takaisin Eurooppaan
Grönstrand lähti Tapparasta Suomen mestarina, mutta paluu kaudelle 1991–92 oli paljon vaikeampi.
– Ensimmäinen Tappara-kausi paluun jälkeen ei mennyt ihan nappiin, putoaminenkin oli lähellä. Kausi meni itseltäkin vähän ohi, oli huonosti harjoiteltu kesä alla. Mutta seuraavalle kaudelle jo vähän parannettiin ja kolmannella kaudella oltiin pronssipelissä, mutta hävittiin Lukolle.
Kolmen Tappara-kauden jälkeen Grönstrand lähti kiertämään Keski-Eurooppaa. Ensimmäinen kohde oli ESG Füchse Sachsen Saksan pääsarjassa DEL:ssä.
– Saksan-kausi meni aika pitkälle, että sain paikan. Weißwasserin kaupunki oli vanhaa DDR:ää ja vähän ankea ympäristö. Seurassa asiat hoitui, ja pelikaverit oli hyviä.
Yhden Saksan-vuoden jälkeen Grönstrand siirtyi Ranskaan.
– Siihen aikaan lähti paljon suomalaisia Ranskaan pelaamaan, ja Juhani Tamminen valmensi maajoukkueessa. Pelin taso oli hyvä, sarjassa oli paljon kanadalaisia ja suomalaisia eivätkä ranskalaiset huonoja olleet.
Yhden Chamonix-kauden jälkeen Grönstrand pelasi kolme kautta Reimsissä ja oli viimeisellä kaudellaan 1998–99 joukkueen pelaaja-valmentaja.
Saksassa olimme pudotuspeleihin menossa, mutta sain kenkää. vaihdetaanhan Liigassakin valmentajaa, vaikka ollaan sarjakärjessä.
– Ensin haettiin ulkomailta valmentajaa ja tavoiteltiin jopa Jukka Jalosta. Seuran omistaja kuitenkin ehdotti minulle tätä tuplaroolia, ajatuksena oli kai päästä vähän halvemmalla. Siitä sitten innostuin valmentamisesta, kävin Jääkiekkoliiton kursseja.
– Olihan se pelaaja-valmentaja hankalaa hommaa, jotain siinä yritin sopertaa. Finaaleihin asti kuitenkin pääsimme, ettei se ihan huonosti mennyt. Seuraavalla kaudella olin pelkkä valmentaja ja voitimme mestaruuden.
Värikkäitä valmennuskokemuksia
Valmennusura jatkui EHC Freiburgissa Saksan kakkostasolla.
– Sielläkin olimme pudotuspeleihin menossa, mutta seuran omistajan kanssa tuli vähän vaikeuksia. Hän olisi halunnut tulla työparikseni valmennukseen ja kun en suostunut, sain kenkää. Mutta vaihdetaanhan Liigassakin valmentajaa, vaikka ollaan sarjakärjessä.
Kaudella 2002–03 Grönstrand sai varsin eksoottista valmentajakokemusta.
– Nummisen Teemun kanssa valmennettiin Australian maajoukkuetta 2. divisioonan MM-kisoissa. Pelaajat maksoivat itse matkansa Etelä-Koreaan. Olisko Australian jääkiekkoliitto maksanut hotellit, en muista. Mutta ei tuollaisessa tilanteessa kauheasti voi vaatia.
2. divisioonan MM-kisat pelattiin maalis–huhtikuussa Bulgariassa ja Etelä-Koreassa, missä Australia pelasi omat ottelunsa. Edeltävänä syksynä Grönstrand ja Numminen järjestivät leirityksen Australiassa.
– Australiassa pelaajamäärä on aika pieni, mutta siinä katsastettiin, että ketkä jätetään ja ketkä pistetään pois. Olimme kaksi viikkoa reissussa, mutta leiri kesti perjantaista sunnuntaihin, niin kävimme Teemun kanssa pelaamassa golfia ja katselemassa kaupunkia.
– Australialaiset halusivat vielä tulla Vierumäelle leirille ennen kisoja, niin muistaakseni oltiin täällä viikko ja lennettiin yhdessä Souliin kisoihin. Siinä näki erilaista kiekkokulttuuria, kisoissa Etelä-Korean joukkue oli hyvä ja Serbia-Montenegro oli ok porukka.
Australia voitti lohkostaan Etelä-Afrikan ja Meksikon ja hävisi Etelä-Korealle, Serbia-Montenegrolle ja Espanjalle. Sijoitus oli lohkossa neljäs. Etelä-Korea voitti lohkonsa ja nousi Kaukoidän karsintojen kautta tasoa ylemmäs, toisen lohkon voittaja Belgia oli toinen nousija. Lohkojumbot Islanti ja Meksiko putosivat 3. divisioonaan.
– Australiallakin oli muutama Kanadan juniorisarjassa pelannut kaveri, ja tosi kovia poikia olivat taistelemaan, vaikka vähän jouduttiin baarista haeskelemaan, niin seuraavana päivänä pelasivat tosissaan.
18 kautta kykyjenetsintää takana
Grönstrand oli 2000-luvun alkuvuosiin mennessä pelannut jääkiekkoa ammatikseen toistakymmentä vuotta, valmentanut eri tasoilla ja tehnyt myös pelaaja-agentin töitä. Kaudesta 2006–07 asti hän on työskennellyt kykyjenetsijänä.
Tuntuu, että harrastuksesta on tullut työ.
– Kun aloin hakea kykyjenetsijän paikkaa, otin Göran Stubbiin yhteyttä. Toronto Maple Leafs oli häneltä kysynyt työntekijää Suomeen. Heillä oli Thommie Bergman, joka lensi Suomeen haastattelemaan ja pian sen jälkeen ruvettiin hommiin.
– Ensimmäiset vuodet tein pääasiassa Suomessa, seurasin amatööripelaajia ja kiersin turnaukset. Kun olin neljä vuotta tehnyt sitä, seura tarvitsi Euroopan ammattilaissarjoihin kykyjenetsijän. Siihen aikaan oli Suomessa vähemmän varattavia pelaajia, niin lupauduin tähän hommaan.
Viisi kautta Grönstrand ehti kiertää Euroopan pääsarjoja Maple Leafsin laskuun, kunnes tuli muutos.
– Siinä kohtaa Maple Leafsiin tuli Mark Hunter, joka teki paljon muutoksia. Suurin osa kykyjenetsijöistä lähti. Sitten kesän vähän kartoitin tilannetta, ja Winnipeg Jetsissä oli jo silloin GM:nä Kevin Cheveldayoff, joka oli AHL:ssä mun pakkipari. Otin häneen yhteyttä, ja Jets etsi ammattilaissarjoihin kykyjenetsijää.
– Siihen aikaan monet seurat panostivat ammattilaissarjoihin, koska Artemi Panarin oli juuri hankittu KHL:stä, mutta sellaisia löytöjä ei usein tule. Sain Jetsistä silloin töitä, ja nyt on yhdeksäs kausi menossa. Eurooppalaiset hallit on tulleet tutuiksi.
Pelaajana Grönstrandin NHL-ura kesti viisi kautta, mutta kykyjenetsijänä on vierähtänyt jo 18 kautta – yhdeksän Maple Leafsissa ja yhdeksän Jetsissä.
– Olen tykännyt tosi paljon, saa itsenäisesti tehdä ohjelmat eikä ole koko ajan joku niskan takana kyttäämässä. Yhteydenpitoa totta kai on ja keskimäärin kaksi kertaa vuodessa käyn Winnipegissä.
Suomalaisia on paljon NHL-seurojen kykyjenetsijöinä, mikä tuo työhön mukavan sosiaalisen lisän.
– Kuljetaan samoilla lennoilla, käytetään samoja hotelleja, vuokrataan autoja kimpassa niin ei tarvitse yksin ajella ja niin pois päin. Pelaajista ei voi kauheasti jutella.
– Tuntuu, että harrastuksesta on tullut työ. Totta kai matkustaminen rassaa, eikä työ helppoa ole.
Ammattilaispuolen erityispiirre on myös se, että pelaajia ei varata.
– Moni seura on saman pelaajan perässä, ja se on sitten pelaajan ja agentin päätös, mihin lähtee. Se on huono homma, jos näistä pelaajista ei ole raportteja tehtynä. Seuralla pitää olla tieto pelaajista.
Lopettamista 61-vuotias Grönstrand ei vielä mieti.
– Neuvottelut ovat kesken, mutta pari vuotta ainakin voisin vielä tätä hommaa tehdä.