Jarome Iginlan nimi saattoi tulla nimi saattoi tulla suomalaiselle kiekkoyleisölle ensimmäisen kerran suuremmin tutuksi 27 vuotta sitten, jolloin hän edusti Kanadaa Suomessa pelatuissa miesten MM-kisoissa. Turnaus päättyi Kanadan maailmanmestaruuteen, kun silloin poikkeuksellisesti kahdesta voitosta pelatut finaalit Ruotsia vastaan menivät voitoin 2–1 vaahteranlehtipaidoille.
– Tämä on ensimmäinen kertani Suomessa vuoden 1997 jälkeen. Minulla oli silloin hienoa aikaa Turussa ja Helsingissä.
Iginla aloittaakin muistellen parhaita suomalaisia joukkuekavereitaan hänen pelivuosiltaan.
– Vuosien aikana minulla on ollut hienoja suomalaisia joukkuekavereita. Kipper [Miikka Kiprusoff] ja Toni Lydman olivat pelaajia, joiden kanssa minulla oli mahdollisuus pelata Calgaryssä. Joten on hienoa olla takaisin Suomessa, tämä on mukava paikka.
Hän myöntää, että on myös jossain määrin seurannut yhden entisen joukkuekaverinsa lupaavasti alkanutta valmennusuraa.
– Olli Jokisen kanssa oli myös kiva pelata. Hän oli järkevä ja kilpailuhenkinen pelaaja, ja on helppo ymmärtää, että hän on onnistunut valmentajana. Ehkä jonain päivänä hän tulee takaisin NHL:ään.
Iginlan NHL-ura alkoi keväällä 1996 suoraan pudotuspeleistä, joissa hän pelasi kaksi ottelua tehden yhden maalin ja antaen yhden maaliin johtaneen syötön. Calgary Flamesia Iginla edusti 18 kaudella, ennen kuin hän uransa loppupuolella pelasi myös Pittsburgh Penguinsissa, Boston Bruinsissa, Colorado Avalanchessa ja Los Angeles Kingsissä. Uran pistesaldoksi 1554 ottelussa tuli 625+675=1300. Iginla voitti maalikuninkuuden sekä pistepörssin kaudella 2001−02, ja uran toinen maalipörssin voitto irtosi kaksi kautta myöhemmin. Stanley Cupia Iginla ei voittanut päästyään lähimmäksi sitä vuonna 2004 Calgary Flamesin paidassa.
Maailmanmestaruuden lisäksi Iginla voitti kahdesti olympiakultaa (2002, 2010), ja jälkimmäisenä vuonna hän syötti Sidney Crosbyn tekemän jatkoaikamaalin. Uralle mahtui myös World Cupin voitto vuonna 2004. Iginla valittiin Hockey Hall of Fameen vuonna 2020.
Iginla toimii nykyään entisen seuransa Calgary Flamesin GM:n Craig Conroyn erikoisavustajana. Hän myös valmentaa junioreita akatemiassa Kelownassa, ja siten hänellä on erilaisia näkemyksiä, miten eri tilanteissa pitää toimia. Näissä kisoissa Kanadan joukkueessa pelaa Iginlan poika Tij. Jarome Iginla sanookin, että pojan otteita arvioidessa on pyrittävä päästämään sukulaissuhteesta irti.
– Valmentaessani junioreita tiedän, että vanhemmat haluavat aina nähdä lapsistaan sen parhaan puolen, kuten kuuluukin. On ollut hauskaa seurata isänä hänen peliään. Välillä on vaihtelevaa, kun seuraan kannustavasti hänen pelejään ja sitten tällaisia pelejä (Yhdysvallat-Sveitsi) kykyjen etsimisen toivossa.
Kykyjenetsintää tehdään paljon tiimityötä, ja Jarome ei halua ottaa kantaa poikansa otteisiin tehdessään työtä Flamesille.
– Haluan, että kaikki ovat tyytyväisiä hänen otteisiinsa. Pitää vain unohtaa siinä tilanteessa se, että kyseessä on poikani. Mutta hänen kohdallaan yritän pysyä ratkaisuista pois.
Hän on kuitenkin innostunut roolistaan, ja myöntää sen kaipaavan opettelua.
– Kykyjen etsiminen on kiehtovaa. On mielenkiintoista nähdä eri pelaajia ja samalla ottaa oppia muilta kykyjenetsijöiltä, miten he näkevät pelaaja kehitystä.
Vuonna 2017 peliuransa lopettanut Iginla on päässyt seuraamaan jälkikasvunsa pelejä enemmänkin. Tij on perheen lapsista keskimmäinen. Nuorempi pojista, Joe aloitti WHL:ssä loppukaudesta ja isosisko Jade pelaa nykyään yliopistosarjaa. Pari vuotta sitten tytär kuului Kanadan 18-vuotiaiden tyttöjen maailmanmestarijoukkueeseen.
– Se oli vanhemman roolissa jännittävä turnaus. Häneltä murtui kädestä luu ja vaikutti siltä, että turnaus olisi ohi. Sitten yht'äkkiä tilanne parani ja hän pystyi pelaamaan.
– Se tapa, miten Yhdysvallat voitti Kanadan, ja sitten finaalissa tilanne menikin toisinpäin oli vanhempana, mutta myös fanina todella hieno kokemus. Oli hienoa, että tyttäreni sai olla osa sellaista.
Turnauksen päätöspäivänä sunnuntaina on mahdollisuus, että Iginlan perhe saa kolmannen maailmanmestarinsa. Jarome on ajatuksesta innoissaan.
– Se olisi hienoa. He ovat voittaneet tässä turnauksessa jo vahvoja joukkueita, ja on mukava nähdä pelejä myös tässä hallissa, mikä vaikuttaa kivalta, Iginla viittaa Espoon Metro Areenaan.
