Noora Oksanen, 20, tuli alkavaksi kaudeksi HPK:sta Ilvekseen hyökkääjä Emma Katajamäen ja maalivahti Salla Sivulan kanssa. Kuukauden päässä häämöttävään runkosarja-avaukseen valmistautuva tamperelaisjoukkue on ollut yhdessä jäällä nyt muutamia kertoja.
− Meininki on hyvä. Tunnen osan pelaajista aikaisemmin ja päävalmentaja (Marjo Voutilainen) on tuttu Kuopion ajoilta. Olen erittäin hyvällä fiiliksellä siitä, että on hyviä tyyppejä ympärillä, Oksanen virkkoo.
"Olen erittäin hyvällä fiiliksellä siitä, että on hyviä tyyppejä ympärillä."
Ilveksen harjoituksissa piisaa vauhtia ja naurukin raikaa. Joukkueella vaikuttaa olevan hauskaa yhdessä.
− Porukka vaikuttaa tosi mukavalta. Odotan innolla sarjan alkua tämän joukkueen kanssa. Olin kuullut ennalta paljon hyvää Ilveksestä. Halusin kehittyä entisestään ja Ilves tuntui hyvältä vaihtoehdolta siihen.
Pidempään Ilveksessä kiekkoilleet pelaajat ovat ottaneet Oksasen positiivisin mielin ryhmäänsä.
− Hän letkauttaa aika hupaisia juttuja, joille saa nauraa. Hän tuo oman persoonansa hienosti esille kopissa, tupsukorvien pakkikollega Elli Suoranta kertoo.
Oksanen ei ole siirtänyt aivan koko elämäänsä Tampereelle.
− Asun edelleen Hämeenlinnassa ja teen töitä siellä. Olen päiväkodissa töissä. Vietän päivät Hämeenlinnassa ja illat sitten täällä Tampereella.
Ilves on puolustajana pelaavalle Oksaselle Naisten Liiga -uran kolmas joukkue. Hän debytoi pääsarjassa kaudella 2019−20. Tupsukorviin hän tuli selvä visio mielessään.
− Haluaisin saada peli-iloni ja -rohkeuteni takaisin, joka minulla on joskus ollut. Tavoite on päästä tietysti pelaamaan ja saada ehjä kausi sekä kehittyä.
Fyysisten ja henkisten ominaisuuksien kehittämistä
Pituutensa ansiosta Oksanen erottuu kentällä hyvin. Kuten monella pitkällä pelaajalla, myös Oksasella on ulottuvuuden sivutuotteena tuleva haaste. Luisteluun on kiinnitettävä erityishuomiota.
− On monia asioita, missä haluan kehittyä. Kentällä liike on ehdottomasti yksi isoin kehityskohde ja sen kautta tulevat muut asiat, kuten kaksinkamppailut ja kontaktipelaaminen. Haluan kehittää pelirohkeutta ja tietysti saada peliaikaa.
Kentällä esiin tulevien epävarmuustekijöiden myötä Oksanen on toisinaan itseään kohtaan varsin kova.
− Olen kehittynyt päänsisäiseltä ajattelutavaltani. Minulla on ollut ajatusmalleja, kuten "en osaa" ja "en pysty". Olen tavalla tai toisella tosi itsekriittinen ja arka. Se on näkynyt kentällä. Jos joku ei mene kerralla oikein, niin se syö minua aika paljon. Ajattelun kehittäminen vaatii opettelua.
Siinä missä Oksanen on ankara itselleen, haluaa hän olla muita kohtaan rehti kilpakumppani.
− Kaukalossa muiden kunnioittaminen on minulle ykkösprioriteetti. Vaikka olen iso pelaaja, en ikinä halua vahingoittaa toista, kun menen johonkin tilanteeseen. Minulle on myös tärkeää, että omat vieruskaverit ja oma joukkue onnistuu. Haluan, että itseni lisäksi muutkin tekevät parhaansa joukkueen eteen. Yhteispelin rullatessa kaikki muukin toimii, puolustaja sanoo.
"Vaikka olen iso pelaaja, en ikinä halua vahingoittaa toista, kun menen johonkin tilanteeseen."
185-senttisenä Oksanen on yksi koko Naisten Liigan pisimpiä pelaajia. Oman pelaajaidentiteetin sisäistäminen otti oman aikansa.
− Tajusin kolme-neljä vuotta sitten, että se on fakta, kun yksi valmentaja sanoi minulle, että "olet tuon mittainen ja kokoinen, joten sinusta ei voi tulla mitään aropupua".
Vaikka Oksanen ei olekaan luistimilla ketterin kiekkoilija, on hänellä kuitenkin sellainen vahvuuskin, mitä monella ei ole. Hänen laukauksensa on nimittäin todella painava sarjan yleistasoon verrattuna.
− Pienempänä on tullut vedeltyä kesäisin vanerilta ja talvisin ulkojäillä. Toistoja, toistoja. Ei laukauksen kehittäminen kuitenkaan erityisen tietoista ole ollut. Sitä on helppo ylläpitää ja kehittää entisestään, pakki sanailee.
Uutena pelaajana Oksanen ei aio sanella omia vaatimuksiaan suuna päänä.
− Valmentaja on kyllä varmaan ajatellut minulle jonkinlaista roolia kentällä. Pyrin vastaamaan siihen huutoon parhaani mukaan. Pitää olla roolin arvoinen ja totta kai pyrkiä vielä parempaan. Hyväksyn sen, minkä ansaitsen, ja koetan kehittyä. Koskaan ei ole niin hyvä, etteikö jotain voisi parantaa.
− Pelaaja ei kuitenkaan päätä omaa rooliaan, vaan se on ansaittava. Jos ei ole rooliinsa tyytyväinen, on tehtävä jotain paremmin, Oksanen järkeilee.
Voitonjano on nostanut päätään
Oksanen on rakastanut jääkiekkoa jo yli vuosikymmenen ajan. Nuorempana muitakin pallopelejä pelannut nainen kertaa lajihistoriaansa.
− Pelasin aiemmin koripalloa pitkään. Se tuli äidin puolelta, sillä hänkin pelasi korista. Lätkää pelasin siskojen kanssa kotipihassa. Isän työllä oli iso merkitys siihen, miksi halusin aikanaan pelata lätkää.
− Ehkä se (innostus jääkiekkoon) lähti siitä, kun kävin katsomassa ensimmäiset matsini Kuopiossa. Kävimme katsomassa paljonkin pelejä. Olin, että "vau, tätä minä haluan tehdä. Tämä on minun juttuni". Menin sitten poikiin pelaamaan ja siitä tämä lähti.
"Olin, että "vau, tätä minä haluan tehdä. Tämä on minun juttuni"."
Oksanen on kuulunut KalPan akatemiajoukkueeseen jo vuonna 2016 ja siitä eteenpäin hän on luonut uraa läpi suomalaisen jääkiekkokentän. Häntä kiinnostavat tänäkin päivänä samat asiat kuin yli kymmenen vuotta sitten.
− Alussa kiehtoi eniten itse peli ja tietenkin joukkuekaverit, kun niiden kanssa tuli hengailtua. Se, että sai olla osa joukkuetta – ikään kuin perhettä. Samat asiat ovat mielessä nykyäänkin, mutta myös jonkun suuremman asian voittaminen.
Viime kaudella viidenneksi sijoittuneessa Ilveksessä Oksasella on kohtuulliset mahdollisuudet taistella SM-mitaleista.
Joukkuepelaaja joka solulla
Oksanen on rauhallinen ja analyyttinen tyyppi. Kun hän avaa suunsa, tuloksena vaikuttaa usein olevan jotain merkityksellistä. Hänessä on selvästi kuitenkin myös leikkisä puoli. Puolen tunnin haastattelun aikana siitä ilmenee jo viitteitä, mutta kokonaisvaltainen luonteen läpivalaisu vaatisi tietysti pidemmän ajan.
20-vuotias puolustaja valottaa ajatuksiaan siitä, millaisen arjen hän haluaisi joukkueen ympärille rakentaa ja minkä tyylisen ryhmän palanen hän mielellään olisi.
− Ihanneilmapiiri on lämminhenkinen ja avoin ympäristö, jossa läppä lentää. Täytyy kuitenkin olla tekemisen meininki eli silloin kun tehdään niin tehdään täysillä. Jokaisen täytyy myös saada olla sellainen kuin on. Tämä Ilves-joukkue vaikuttaa juuri tällaiselta.
Kuten kenties järkevääkin, Oksanen kertoo uusiin tilanteisiin tullessaan ottavansa tarkkailijan roolin.
− Alkuun vähän katselen, millaisia ihmisiä ympärillä on. Ei pidä suuna päänä mennä päräyttämään jotain "viisasta". Kun opin tuntemaan porukan, niin olen kyllä sellainen, että huumorin kautta mennään, hän kuitenkin täsmentää.
Oksanen on ollut mukana naisten jääkiekossa jo pitkään, mutta suuremmat voitot ovat toistaiseksi kiertäneet kuopiolaista.
− Unelmoin menestymisestä. Haluan kehittyä paremmaksi ja päästä vielä eteenpäin urallani.
Ilveksen ryhmään Oksanen suhtautuu luottavaisin mielin.
− Meillä on nälkäinen, taisteleva ja nuori joukkue. Uskon, että pystymme haastamaan jokaisen jengin ja peleistä tulee tiukkoja sekä tasaisia.