Naisleijonien kokenut puolustaja Rosa Lindstedt lopetti mittavan peliuransa keväällä. Jääkiekko pysyy kuitenkin tiiviisti osana hänen elämäänsä, sillä pian hän siirtyy valmentajaksi Ruotsiin, aiempaan seuraansa Brynäsiin.
Lopettamispäätös oli 35-vuotiaalle Lindstedtille helppo, sillä hän oli työstänyt asiaa mielessään jo kautta aiemmin. Hän kuitenkin joutui silloin pitkäksi aikaa sivuun jalkavamman vuoksi ja päätti jatkaa.
− Ajatus lopettamisesta kypsyi pitkän aikaa. Jo edellisellä kaudella tuntui, että saattaa olla viimeinen vuosi menossa, mutta kun loukkaantuminen vei niin ison osan kaudesta, mieleni muuttui. Sanoin jo jouluna kotiväelle, että taidan sittenkin vielä jatkaa, että en halua urani päättyvän tällä tavalla.
Tänä keväänä Lindstedtillä oli takana ehjä kausi. Lähtiessään MM-kisoihin hän ei vielä ollut varma, mitä tekee, mutta kisojen jälkeen päätös syntyi saman tien.
− Ilmoitin Brynäsiin heti Suomeen palattuani, että ei minun tarvitse enää pohtia. Oli selvä juttu, että minun kohdaltani pelit on nyt pelattu. Tiesin, että he tarvitsevat tilalleni jonkun muun, joten en venyttänyt selvältä tuntunutta päätöstä.
Lopettamisen jälkeen moni urheilija elää vaikeaa aikaa. Lindstedtkin myöntää, että opettelemista on ollut, kun harjoittelu ei enää määritä arkea ja ajankäyttöä. Päätöstään hän ei kuitenkaan ole missään vaiheessa katunut.
− Lopettamispäätöksen suhteen on tuntunut hyvältä, rauhalliselta ja levolliselta. Mutta onhan tässä ollut opettelemista. Keväällä oli identiteettikriisiä ilmassa, kun en ollut enää urheilija, mutta en kokenut olevani tavallinen kuntoliikkujakaan. Vapaa-aikaakin oli yhtäkkiä paljon enemmän kuin ennen. Mutta pikkuhiljaa olo on siltä osin asettunut.
Monessa mukana
Uransa tähtihetkiä Lindstedt ei osaa heti sanoa, sillä pitkälle uralle on mahtunut paljon niin maajoukkueessa kuin seuratasollakin.
− Jos maajoukkueesta aloittaa, niin kotikisat 2019. Pääsimme finaaliin ja edelleen vähän kyseenalaisesti saimme hopeat kaulaan. Myös kolmet olympialaiset ja niistä kotiin tuodut kaksi mitalia ovat olleet isoja juttuja.
− Ja toki myös se, että sain olla maajoukkueen runkopelaajana mukana koko Pasi Mustosen ajan ja pääsin siellä kehittämään tapaa toimia. Nämä ovat olleet niitä vuosia, jotka ovat jääneet mieleen.
Seurajoukkuetasolla parhaita kokemuksiksi Lindstedt nimeää mestaruudet Suomessa ja uskalluksen lähteä Ruotsiin pelaamaan.
− Näin siellä, että naiskiekkoilijana voi pelata ammattilaisena. Samalla kasvoin paljon ihmisenä, rohkaistuin ja kasvoin uusiin saappaisiin. Mestaruutta ei sieltä tullut, vaikka monta kertaa pääsimme yrittämään, mutta ehkä penkin toisella puolella vielä voisin sen saavuttaa.
Sitä Lindstedtin sen sijaan ei tarvitse miettiä, mikä on ollut urheilu-urassa tärkeintä.
− Ihmiset ovat ehdottomasti tärkeämpiä kuin saavutukset. Läheisimmät ystävät ovat löytyneet jääkiekkomaailmasta. Vaikka olemme viime ajat asuneet eri puolilla Ruotsia tai Suomea, jutut jatkuvat aina siitä, mihin ovat viimeksi jääneet.
− On ihanaa, että elämään on tullut sellaisia ihmisiä! Erityisen läheisiksi minulle ovat tulleet Jenni Hiirikoski, Sanni Hakala, Piia Perälä ja Lilli Öhberg.
Pettymyksistä Lindstedtille tulevat ensimmäisenä mieleen Brynäsissä hävityt finaalit. Joukkue oli kolmesti peräkkäin finaalissa ja hävisi Luulajalle joka kerta. Erityisesti muistoihin jäi kevään 2022 päätös.
− Sarja venyi viidenteen ja ratkaisevaan otteluun, joka pelattiin Gävlessä täydessä kotihallissamme yli 7 500 katsojan edessä. Sen pelin olisin toivonut päättyvän toisin. Maajoukkueessa pettymyksiä ovat olleet mitalittomat turnaukset.
− Minulla on aina ollut se ajatus, että kun kisoihin mennään, sieltä tullaan mitalin kanssa takaisin. Kun tämä minimitavoite ei ole täyttynyt, olen ollut pettynyt. Mutta toisaalta se kuuluu urheiluun. Voittaminen tuntuu kivalta, kun välillä ottaa takkiin.
Uusi rooli jääkiekon parissa
Valmentaminen on kiinnostanut Lindstedtiä jo pitkään. Syksyllä 2021 sattunut loukkaantuminen avasi tietä uudelle uralle, sillä kuntoutuksen aikana hän aloitti Ruotsin liiton valmentajakoulutukseen. Viime kaudella Lindstedt pääsi kokeilemaan valmentamista lukiotyttöjen parissa.
− Lukiotyttöjen yhtenä valmentajana toimiminen tuntui kivalta ja mielenkiintoiselta. Ja kun itsellä on vielä intohimoa peliin ja sen opettamiseen, penkin taakse siirtyminen tuntui luonnolliselta jatkumolta. Minua kiinnostaa erityisesti, miten urheilija saadaan tärkeissä paikoissa tekemään huippusuorituksia.
Kysymys siitä, mitä peliuransa tuomia oppeja Lindstedt aikoo hyödyntää valmentajana, saa hänet nauramaan.
− Muistan, että olen joskus sanonut kavereille, että kun olen itse valmentaja, teen kyllä asiat just päinvastoin kuin nuo tekevät. Mutta nythän se sitten nähdään, miten siinä todellisuudessa käy. Toivon, että pystyn käyttämään hyödyksi oman kokemukseni, erityisesti tiukoissa paikoissa olemisen ja tasaisten pelien voittamisen.
− Haluaisin auttaa pelaajia löytämään oman parhaansa ja saamaan sellaisen itseluottamuksen, että he eivät edes mieti mahdollisia virheitä, vaan pelaavat rohkeasti. Toivoisin, että voin luoda ilmapiiriä, jossa uskalletaan kokeilla ja haastaa sekä omaa itseä että kavereita ympärillä.
Brynäsin kakkosvalmentajan paikasta Lindstedtille vinkattiin jo ennen kuin hän teki päätöksen peliuransa lopettamisesta. Koska hän on kokenut, että häntä ja hänen tekemistään on seurassa arvostettu, hän tarttui ehdotukseen mielellään.
− Päävalmentaja Filip Eriksson ehdotti jo kauden aikana, että jos käy niin, että en ensi kaudella enää pelaa, voisin tulla hänen avukseen valmennukseen. Silloin jo tiedettiin, että joukkueen kakkosvalmentaja ei ole jatkamassa.
− Tulen Erikssonin kanssa hyvin juttuun ja meillä on samanlaisia ajatuksia jääkiekosta ja pelaamisesta. On muutenkin helppo ruveta työhön, kun tuntee päävalmentajan ja hänen tapansa.
Suomessa valmentamista Lindstedt ei pidä kovin todennäköisenä tulevaisuudenkuvana, koska täällä asiat ovat niin paljon Ruotsia jäljessä. SDHL on hänen mielestään myös pelillisesti suurempi haaste, sillä siellä on laajemmalla rintamalla kovia pelaajia.
− Ruotsissa ollaan naiskiekossa Suomea edellä. Suomessa edes kaikki päävalmentajat eivät elä valmentamisella, mutta Ruotsissa saan jopa kakkosvalmentajana toimimisesta kokopäivätyön.
− Toivon toki, että Suomessa asiat menevät eteenpäin ja voisin täälläkin valmentaa työkseni. Aika näyttää, mutta tällä hetkellä haluan jäädä Ruotsiin. Olen kotiutunut sinne hyvin ja se tuntuu omalta paikaltani.
Valmentajauralleen Lindstedt ei ole asettanut vielä mitään tavoitteita. Aluksi täytyy päästä valmentamistyöhön hyvin kiinni ja opetella valmentajan arkea.
− Haluan nähdä, onko valmentaminen oikeasti sellaista kuin olen ajatellut. Ei ole mitään suunnitelmaa, että haluaisin joskus olla päävalmentaja tai valmentaa maajoukkuetta. Tulevaisuus näyttää, mihin rahkeeni riittävät ja pystynytkö olemaan avuksi jonkun uralle. Se sitten määrittää, mitä tavoitteita jatkossa itselleni asetan.
