Juha-Pekka Konttinen: Miten kuvailisitte yhteistyötämme apulaisvalmentajien Mike Stothersin ja E.J. McGuiren kanssa?
Bill Barber: Työskentelemme yhdessä tiiviisti, ja teemme suurimman osan päätöksistä yhdessä. Olen tuntenut molemmat jo kauan aikaa, joten kommunikaatiomme toimii todella hyvin. Muodostamme mielestäni yhdessä hyvän tiimin, sillä jokainen meistä tuo jotain omaa valmennusporukkaamme Kaikki omistautuvat myös täysillä yhteisen asian puolesta, mikä on kaikkein tärkeintä.
JPK: Onko teillä ketään esikuvia valmennuksen puolelta? Entä ketä valmentajia kunnoitatte? Käytättekö muiden valmentajien ajatuksia hyödyksenne omassa valmentamisessa?
BB: En osaa nimetä ketään tiettyä valmentajaa, sillä hyviä valmentajia on niin paljon. Pat Quinn (Toronto Maple Leafs) on erittäin hyvä käsittelemään pelaajia, ja Scotty Bowman (Detroit Red Wings) on tietenkin loistava ja legendaarinen valmentaja. Yritän analysoida muita valmentajia ja kehittää samalla omaa valmennustaitoani. Kaikilla on kuitenkin omat tekniikkansa valmentamisessa, joten ei ole mitään järkeä kopioida täysin jonkun toisen valmennustyyliä.
JPK: Entäpä menneen ajan pelaajat? Ketä ihailitte nuorena poikana? Ketä aikanne pelivastustajia arvostatte eniten?
BB: Gordie Howe oli sankarini ja esikuvani. Osallistuin hänen järjestämiin kiekkokouluihin pariin otteseen, joka oli nuorelle pojalle suuri kunnia. Vastustajistani arvostan suuresti Bobby Orria, joka oli loisteva urheilija ja kilpailija. Myös Bobby Hull on eräs suurimmista pelaajista, jota ihailen syvästi.
JPK: Kuinka vertaisitte nykyajan NHL:ää omien pelivuosienne vastaavaan?
BB: Mielestäni peli ei ole muuttunut niin paljoa, mitä voisi kuvitella. En sanoisi sitä samanlaiseksi, mutta kuitenkin hyvin lähellä sitä. Minut varattiin Flyersiin vuonna 1972, jolloin liiga oli laajentunut, joten siltä osin tilanne on hieman samanlainen kuin nytkin. Nykyisin liigassa on enemmän joukkueita (30), mutta kilpailu on edelleenkin erittäin kovaa. Nykyisin on paljon enemmän parempia pelaajia, koska vielä tuolloin liigassa ei ollut eurooppalaisia. Pelityyli on tietenkin muuttunut vuosien aikana, mutta lähtökohta eli voittaminen on edelleen sama.
JPK: Mikä on mielestänne tähänastisen kiekkouranne ikimuistoisin hetki?
BB: Kunpa osaisin valita jonkun parhaimman hetken, mutta se on vain hyvin, hyvin vaikeaa. Voittaminen on aina antoisaa, koska urheilussa se on aina kaikkien tavoitteena. Minun on hyvin vaikea valita jotain tiettyä tapahtumaa, joten mainitsen muutamia. Luonnollisesti Stanley Cupin voitot olivat hienoja hetkiä, sekä valinnat niin Philadelphia Flyersin kuin Hockey Hall Of Fameen. Valmentajaurallani Calder Trophyn voittaminen Philadelphia Phantomsin riveissä oli myös loistava kokemus. Näitä muistoja vaalin loppuelämäni ajan.
JPK: Mitä mieltä olette NHL:n nykyisestä kehityksestä? Onko pelaajien palkat kasvaneet liian suuriksi?
BB: Mielestäni palkkasuuntaus on lähtenyt vyörymään väärään suuntaan, mutta minun on vaikea uskoa, että palkat nousisivat enää nykyisestä. Ne eivät yksinkertaisesti pysty kasvamaan, koska fanien on jo nyt hyvin kallista seurata NHL:ää. Toivon jääkiekon puolesta, jota rakastan täydestä sydämestäni, että tilanteeseen saadaan joku ratkaisu ja nykyiset organisaatiot säilyvät kilpailussa mukana.
JPK: Mitä mieltä olette kanadalaisten joukkuiden siirtymisestä Yhdysvaltojen puolelle?
BB: Minun on hyvin vaikea uskoa, että perinteiset kanadalaiset kiekkojoukkueet ovat siirtyneet Yhdysvaltojen puolelle. Pienten markkinoiden joukkueet ovat todella kovilla nykyisin, ja rukoilen koko pohjoisamerikkalaisen kiekkoilun puolesta, että joukkueet, kuten Calgary ja Vancouver tulevat säilymään Kanadan puolella. Tilanteelle on saatava joku ratkaisu, että myös pienet organisaatiot voivat tavoitella menestystä.
JPK: Kiitos haastattelusta!
