Suomen maajoukkueesta ja HPK:sta valmentajana ja valmennuspäällikkönä tuttu Timo Lehkonen luotsaa tämänvuotista nuorten maajoukkuetta päävalmentaja Jukka Jalosen tiiviissä ryhmässä. Mukana johtoryhmässä on muitakin Hämeenlinnassa tuttuja kasvoja, kuten HPK:n tuleva päävalmentaja Antti Pennanen ja maalivahtivalmentaja Kari Lehtonen.
Tapaninpäivänä alkaviin kisoihin Lehkonen suhtautuu odotetusti innokkaana. Takana on töitä jo helmikuusta asti. Nyt edessä ovat jännittävimmät hetket, kun ensimmäisen leiriviikon jälkeen kisoihin lähtevä joukkue nimetään, ja joukkueesta tippuu vielä useita pelaajia.
− Odottavilla tunnelmilla ollaan. Eka viikko (leirillä) on aina jännä. Jotkut ovat nyt vähän löysässä hirressä ja sitä kautta jännittyneessä tilassa. Jouluviikolla ilmapiiri vapautuu, kun valinnat on tehty.
Lopullinen kisajoukkue julkaistaan 23. joulukuuta. Viimeisinä mukaan odotellaan Pohjois-Amerikasta tulevia Kasperi Kapasta ja Mikko Rantasta.
"Viimeisen päälle sporttareita"
Jääkiekon huipputasolle ei riitä pelkkä lahjakkuus. Millaisia vuoden 2015 nuoret leijonat ovat urheilijoina?
− Hyviä urheilijoita he ovat. Me testasimme heidät heinäkuussa, ja täytyy sanoa, että nyt olemme menneet taas eteenpäin.
Valmennus Suomessa on Lehkosen mielestä kehittynyt taas vähän parempaan.
− Totta kai se on eniten pelaajasta itsestään kiinni. Sen suhteen ei ole kyllä valittamista. Pelaajat ovat selvästi ottaneet kopin siitä, että miten elävät ja harjoittelevat kun haluavat olla kovia urheilijoita.
− Ainahan joku yksittäinen [heikompi treenaaja] voi olla, mutta yleiskatsanto on se, että ovat viimeisen päälle sporttareita.
Lehkonen muistelee haastattelun yhteydessä myös vuoden 1985 kotikisoja, joissa Lehkonen oli itse Suomen maalivahtina.
− Olennaisinta on nykyisin harjoittelun laatu. Kyllä me silloinkin treenasimme välillä älyttömästi, välillä liikaakin, mutta oli eri asia mitä treenasimme. Eri lajeja harrastimme silloin enemmän, joten monipuolisuus oli siltä osin parempaa, Lehkonen arvioi.
"Taitavaa valintakiekkoa"
Suomen pelitapaa Lehkonen kuvaa selväksi sapluunaksi.
− Me pelaamme sellaista taitavaa valintakiekkoa. Iskemme mahdollisimman nopeasti aina kun paikka on. Kun johdamme, meidän pitää osata rakentaa ja kontrolloida peliä, Lehkonen tiivistää.
Turhat siirrot, ajanpeluu ja roiskiminen eivät ole Suomen sapluunassa.
− Pelaamme myös vastustajasta riippuen. Ei tämä rakettitiedettä ole, mutta pitää osata tunnistaa pelitilanne. Me emme lähde selviytymään ja roiskimaan ketään vastaan. Me lähdemme pitämään kiekkoa ja viemään peliä.
Edelliskisoissa Suomen murheenkryyninä oli surkea ylivoimapeli. Miten ylivoimapeli saadaan toimimaan nyt?
− Leirillä tietysti treenaamme myös erikoistilanteita. En voi tietenkään sanoa, alkaako se heti kisojen alusta toimimaan, mutta on meillä ainakin sellaisia pelaajia, jotka osaavat pelata, Lehkonen miettii.
− Ainahan voi tietysti käydä niin, että vastustajan veska silti ottaa ne kaikki kopiksi, Lehkonen nauraa edelliskisojen Slovakia-peliin ja kisojen parhaaksi pelaajaksi valittuun Dennis Godlaan viitaten.