Pelaako joukkueesi aktiivisempaa jääkiekkoa kuin se pelasi viime kaudella? Jos pelaa, miksi?
− Kyllä pelaa. Meidän valmennustiimimme on siihen mieltynyt ja koemme, että se on nykyaikaista kiekkoa. Meillä on paljon nuoria, jotka tähtäävät kohti kansainvälisiä kaukaloita. Haluamme kehittää ja viedä heitä eteenpäin mahdollisimman paljon. Haluamme myös antaa kaikille pelaajille mahdollisuuden päästä siihen kiinni. Jos opettaa ja peluuttaa passiivista kiekkoa, kaikki putoaa vähän nykykiekon vauhdista pois ja sitä kautta tulevaisuus on haastavampaa. Minusta se on miellyttävää pelaajille pelata ja itselle on miellyttävää sellaista ohjata ja vaatia.
Millaista on mielestäsi aktiivinen jääkiekko?
− Pitää olla tiivis viisikko ja kaikkien tarvitsee tehdä yhteistyötä. Aina kun tunnistetaan, että on mahdollista luoda vastustajalle riisto paineen kautta, mennään. Kiekollisena se on ylöspäinpyrkivää, lähdetään nopeasti hyökkäämään. Toisaalta aktiivisessa pelissä saa myös kääntyä takaisinpäin ja rytmittää uudelleen. Aktiivinen pelaaminen ei ole minulle sitä, että mennään suinpäin ja tyhmänrohkeana. Pitää päästä kaikilla viidellä ohjaamaan peliä tiettyyn suuntaan ja siitä alkaa se isku.
Vaikka suomikiekossa ei olisi viime MM-kisojen jälkeen ollut puhetta aktiivisesta pelistä, niin oltaisiin tultu tuolle linjalla joka tapauksessa.
Onko pelin aktivoittaminen trendi Liigassa?
− Minun mielestäni kyllä. Hyvä esimerkki oli tuo meidän toinen treenimatsimme Kärppiä vastaan. Heillä oli viime vuonna rauhallisempi pelitempo, todella kontrolloitu ja rytmitetty. Nyt he tulivat Kuopiossa meidän maalimme taakse poisajolle ja toinen pulttaa vastaan. Vähän niin kuin koko kentän prässi, mitä olemme itse myös haettu ja koetettu työstää. Se oli aika vauhdikas ja erilainen peli, mitä meillä on viime vuosina ollut. Vaikka Suomi-kiekossa ei olisi viime MM-kisojen jälkeen ollut puhetta aktiivisesta pelistä, olisimme tulleet tuolle linjalle joka tapauksessa. Teimme linjauksen ja päätöksen organisaatiossa jo aiemmin.
Onko aktiivinen jääkiekko parempaa kuin passiivinen?
− Ei minusta ole parempaa tai huonompaa, oikeata tai väärää tapaa. Voi voittaa pelaamalla yks-nelosta läpi pelin ja luoda viidestä kahdeksan maalipaikkaa, jos on tehokas. Voi voittaa luoden 25 maalipaikkaa ja ollen melko tehoton, jos kuitenkin tekee riittävästi maaleja. Se, mikä on parempaa tai huonompaa, on katsojan ja toteuttajan silmissä. Minulla on sellainen tuntuma, että kun aktiivisen pelin omaksuu, sitä on mukava pelata. Sitä on mukava katsoa, kun sattuu ja tapahtuu.
Tulisiko Liigassa pelata viime vuosia aktiivisempaa peliä, jotta Suomi menestyy paremmin maajoukkueissa?
− Eihän se automaattisesti tarkoita sitä, että jos Liigassa pelataan aktiivisempaa kiekkoa, niin maajoukkue pelaa. Se on kuitenkin eri instituutio ja on eri tahot, jotka määrittävät pelitavan ja -rytmin maajoukkueessa. Kyllä tällä hetkellä kansainvälisessä kiekossa Norja ja Sveitsi menevät aika hippulat vinkuen ja marginaalit ovat pienentyneet. Minusta meidän liigajoukkueidemme ja Suomi-organisaatioiden tehtävänä olisi, jos mahdollista, hypätä aktiiviseen kiekkoon. Aktiivisen pelin omaksuneet pelaajat kykenevät pelaamaan pikkuisen passiivisempaa ja kontrolloidumpaa peliä. Mutta jos kerta toisensa jälkeen pelaa kontrollikiekkoa hitaalla temmolla, ei pysty hyppäämään yhtäkkiä aktiiviseen pelitapaan.
Onko viihdyttävyys huomioitava arvo, kun teet taktisia päätöksiä?
− Kyllä ja ei. Pelivaiheeseen päästäessä viihdyttävyydellä ei ole enää mitään tekemistä. Toisaalta, kun olemme organisaatiossa tehneet päätöksiä ja linjauksia, niin viihdyttävyydelläkin on iso merkitys. Ajattelen enemmän vielä pelaajien kautta, että mikä heille on mukavaa ja viihdyttävää pelata. Se edesauttaa asioiden myymistä. Jos se on pelaajalle pakkopullaa tai väkinäistä, ei saada koskaan intohimoa tai tunnetta mukaan, eikä suorittaminen ole tapissa.
Ovatko esimiehesi seurajohdosta esittäneet sinulle viihdyttävyystoiveita?
− Meillä nyt on vähän eri organisaatiorakenne kuin muualla. Mutta jos puhutaan seuran strategiasta, niin kyllä meillä on siellä tietty seuraidentiteetti, mistä me haluamme pitää kiinni ja tahdomme edustaa tiettyä tyyliä. Meidän peli, se on nopeaa, taitoon ja liikkeeseen perustuvaa. Se on arvo itsessään ja osa meidän identiteettiämme. Se ei ole sitä, että mennään punaiselle, runnotaan ja taklataan kaikkea mikä liikkuu. Sellainen ei ole KalPa, ainakaan tällä hetkellä. Eikä linjaus ole, että lähivuosinakaan olisi. Voi sanoa, että kyllä valmennukselle ovat strategiset linjaukset selvänä, tiedämme, mikä on toiveissa osana pelitapaa.
Onko päävalmentajan mielestäsi otettava huomioon pelillinen asiakaspalaute eli kannattajien pelilliset toiveet?
− No minä olen aika aikaisessa vaiheessa sen suhteen. En hirveästi käy lukemassa kommentteja tai juttuja. Medialla ja kannattajilla on omat näkemyksensä, ja ne pitää hyväksyä. Totta kai keskustelen ja pyrin avaamaan, minkä takia meillä toimitaan tietyllä tavalla. Iso punainen lanka on se, että jos joku linjaus on tehty kauteen, sitä ei lähdetä herkästi muuttamaan. Ellei sitten jotain aivan radikaalia tapahdu. En usko olevani kovin herkkä ulkopuolisille vaikutteille, jos tulee tiettyä kommenttia tai tyytymättömyyttä.
Onko voittaminen jääkiekkojoukkueen tärkein keino viihdyttää yleisöään?
− Tietyllä tavalla kyllä. Kyseessä on kuitenkin kilpailullinen bisnes. Mutta ehkä yleisö tylsistyy voittamiseenkin, jos peli on todella puuduttavaa. Toisaalta sitten voittaminen antaa aika paljon anteeksi. Se antaa anteeksi pelissä tehdyt virheet ja tietyn tyylinkin. Jos pelaa wau-efektiä ja silmiä hivelevää kiekkoa, mutta ei tuo voittoja enemmän kuin tappioita, niin sekään ei kovin pitkälle kanna. Tietty harmonia pitää olla.
Meidän liikkeen ja energiamäärän kautta tullaan olemaan hyvin, hyvin aktiivinen joukkue.
Koetko joukkueesi esittävän tällä kaudella viihdyttävää jääkiekkoa?
− Vakaasti uskon siihen, että me olemme viihdyttävä joukkue. Meidän liikkeemme ja energiamäärämme kautta olemme hyvin, hyvin aktiivinen joukkue. Uskoisin, että pelaajilla on tietty luovuus pelaamisessa ja ratkaisuissa, eikä olla pienen virhemarginaalin joukkue. Tyhmä ei saa olla tai uhkarohkea. On ne tietyt hetket tai alueet, joissa on vapautta. Kovalla työllä pystyy paikkaamaan paljon myös virheitä. Pitää saada uskaltaa ja koettaa tehdä jotain, jos meinaa saada jotain luovaa myös. Muuten se on aika kaavoihin kangistunutta.
Mikä vastustajistanne pelaa aktiivisinta peliä?
− Voi härreguuden. Sehän vähän riippuu. Vanhoina hyvinä aikoina ja hetkinä IFK on pelannut todella aktiivista peliä kotonaan. Tullaan, liikutaan ja taklataan kaikkea, prässätään, puristetaan maalille. Minun mielestäni HPK:lla oli viime kaudella aika paljon samoja elementtejä kuin KalPalla. Vahvaa kiekollista peliä, aktiivinen liikkuva joukkue, joka pystyy pelaamaan kiekolla. Ilman kiekkoa olivat hyvin ohjaava, etuperin aktiivinen joukkue, joka pakotti tekemään valintoja nopeammin kuin haluaa. Saa riistoja, kääntää nopeasti. TPS pelasi minun mielestä viime kaudella hetken hyvää, nopeaa kiekkoa. Heillä on hyvä taitotaso. Sport voi kotonaan olla sellainen, että ne runttaa luun kurkkuun. Erittäin pelin päällä oleva ja paineistava joukkue. Ilves oli viime kaudella kaksijakoinen. Tuntui, että he olivat hetken passiivinen ja vastaanottava. Toisaalta taas sitten kun he panivat tietyn vaihteen silmään, tulivat ympäri kenttää ja paineella. Taas Tapparaa vastaan pudotuspeleissä olivat todella aktiivisia ja sitä kautta itselle tosi positiivista ja luovaa. Tykkäsin tuosta Kärpästä, jonka näin meidän harjoituspelissä. Se oli vauhdikasta ja aktiivista pelaamista, mutta hyvää kiekkokontrollia kuitenkin. Uskoisin, että se tulee vaan paranemaan.
