Seitsemän alle 17-vuotiaiden maaottelua, 12 maalia ja viisi syöttöpistettä. Hattutemppu kivenkovia Tšekin ja Yhdysvaltojen maajoukkueita vastaan. Nämä tilastot teki pelien aikaan viisitoistavuotias suomalaishyökkääjä.
Hänen nimensä on Patrik Laine.
Seurajoukkueessa Laine pelasi Tapparan A-nuorissa 40 ottelua ja iski 26 täysosumaa. Määrä, johon kukaan muu alle 16-vuotias ei ole koskaan yltänyt.
Kesäkuun lopussa Laine solmi kasvattajaseuransa Tapparan kanssa kolmivuotisen liigasopimuksen, mikä tuli pelaajalle itselleenkin vähän yllätyksenä.
- Ei sitä kyllä osannut odottaa. Tai no tietysti kun oli hyvä kausi alla, niin kävi mielessä että voisihan siinä mahdollisuus olla, Laine toteaa.
- Kyllä se aika selkeää oli, että täällä pysytään. Hyvä, että saatiin sopimus aikaan.
Uskon, että minulla on ihan hyvät mahdollisuudet päästä pelaamaan Liigassa.
Olli Määtän ja Erik Haulan menestys Pohjois-Amerikan juniorisarjoissa on nostanut niiden sarjojen profiileja Suomessa. Laine ei kuitenkaan ole edes harkinnut rapakon taakse lähtemistä.
- En ole oikeastaan harkinnutkaan yhtään. Suomi on nyt minun juttuni, täällä pysytään.
Tavoite aikuisten peleissä
Kuusitoistavuotias pelaaja Liigassa on edelleenkin harvinaisuus, vaikka viime vuosina muutamia on nähtykin. Laineen tavoite on kuitenkin selkeä.
- Kyllä tarkoitus on, että murtautuisin sinne pelaavaan miehistöön. Jos näyttöpaikka tulee, niin pitää vain pelata hyvin, niin että saan jatkaa sitten. Tarkoituksena on ehdottomasti pelata miesten pelejä tulevalla kaudella.
- Jos liigapaikka ei aukea, niin sitten pelaan todennäköisesti Mestiksessä ja Nuorten SM-liigassa.
Tähän asti Laine on aina ollut tähtipelaaja sarjatasosta riippumatta. Liigatasolla tilanne voi kuitenkin olla toinen.
- Onhan Tapparalla tosi paljon hyviä hyökkääjiä, Uskon, että minulla on kuitenkin ihan hyvät mahdollisuudet päästä pelaamaan. Kova kilpailu siitä tulee.
Ikäisiänsä parempana Laine on käytännössä aina pelannut vanhempien ikäluokkien kanssa.
- Kaksi vuotta sitten pelasin vielä vuotta vanhempien kanssa, mutta siirryin siitä sitten B-junnuihin, eli kolme vuotta vanhempien kanssa pelaamaan. Viime vuodeksi siirryinkin sitten A:han, eli viisi vuotta vanhempien mukaan.
Junioripelien dominoinnista huolimatta ajatus jääkiekosta ammattina tuli Laineen mieleen vasta pari vuotta sitten.
- Tässä parin viime vuoden aikana sitä on alkanut ajatella, kun olen huomannut ettei omasta ikäluokasta moni ole samalla tasolla kuin minä tai Puljujärven Jesse.
Kärpissä pelaava Laineen ikätoveri harjoittelee niin ikään kesän liigaringin mukana, ja saa niin ikään mahdollisuuden murtautua liigajoukkueen mukaan.
- Kyllähän Jesse tosi hyvä kaveri minulle on. U17-maajoukkueen turnauksissa olemme joka kerta samassa huoneessa. Onhan hän tosi hyvä pelaamaan, ja muutenkin hyvä äijä.
Puljujärvi ei ole ainoa superjuniori, joka on Laineelle tuttu. Tappara-kasvatti Aleksander Barkov tuli Laineelle tutuksi kesän aikana.
- Barkovillakin oli jotain pieniä vaivoja siinä, niin treenasimme alkukesästä kaksin. Ihan hyvin tunnen hänet.
- Ihan hienoahan se on nähdä, miten ne herrat isossa maailmassa treenaa. Voi siitä katsoa sitten esimerkkiä, mitä kannattaa tehdä. Hienoahan se on päästä NHL-tähden kanssa treenaamaan.
Nimi varausrankingien kärkisijoilla
NHL:stä puheen ollen, Lainetta on pohjoisamerikkalaisissa juniorikiekkoilua käsittelevissä julkaisuissa ennakoitu kesän 2016 varaustilaisuuden kärkinimiin, jopa aivan ykköseksi asti.
- En ole kyllä yhtään seurannut. Hyvä jos tietävät siellä kuka olen.
Aleksandr Ovetškinin kanssa samassa joukkueessa pelaaminen olisi hienoa.
- Ainahan NHL on tietenkin ollut tavoitteena. Sen eteen teen hommia, että sinne pääsisin. Sellainen motivaationlähde se on, pientä lisäbuustia siitä tulee, kun tietää, että sinne voisi joskus päästä.
Laine saapui haastatteluun Washington Capitalsin lippalakki päässä. Suosikkijoukkuetta - ja -pelaajaa - ei ole siis vaikea arvata.
- Kyllä Capitals on aina ollut minun lempijoukkueeni. Olisihan se toiveissa, että jos varaus tulee, niin joukkue olisi nimenomaan Capitals. Aleksandr Ovetškinin kanssa samassa joukkueessa pelaaminen olisi hienoa.
Isokokoinen maalintekijätyyppi, joka ei pelkää fyysistäkään peliä. Yhtäläisyyksiä venäläissupertähteen ei tarvitse kovin kaukaa hakea.
- Ovetškin on aina ollut lempipelaajani, ja häntä on tullut seurattua paljon. Sellainen esikuva hän on aina ollut.
Laine kuvaileekin pelityyliänsä ovetškinmaiseksi.
- Kyllä kun paikka tulee, niin pyritään laittamaan kiekko maaliin, ja ihan hyvällä prosentillahan niitä nyt on mennytkin sisään. Olen kyllä enemmän snaipperi kuin vaikkapa pelinrakentaja.
Esikuvan tyyliin myöskään fyysinen peli ei ole vierasta.
- Tykkään kyllä taklauspelistäkin. Tietysti se vähän jää varjoon, kun pitää säästellä energiaa, ettei kaikki kulu taklaamiseen. Mutta jos paikka tulee, niin sitten taklataan. Kaikki tilanteet viedään loppuun asti.
Maalinteko on ilmiselvästi Laineen suurin vahvuus, mutta kehitettävääkin vielä luonnollisesti löytyy.
- Puolustuspeli ja kiekoton peli yleensäkin vaativat vielä työtä. Ei saisi vaan jäädä seisoskelemaan, vaan pitäisi hakea paremmin paikkaa. Puolustuksessakin pitäisi ottaa se oma mies, eikä jäädä vain pyörimään ja seisoskelemaan.
- Pari vuotta sitten vuotta vanhempien kanssa en muuta tehnytkään kuin pyörin siellä, mutta nyt ei ole enää oikein varaa siihen, Laine naurahtaa.
Laine on alkavalla kaudella alustavasti mukana alle 18-vuotiaiden maajoukkueryhmässä, mutta tavoitteet ovat vielä korkeammalla.
- Kyllä tavoitteena maajoukkuepuolella on alle kaksikymppisten MM-kisat. Kyllä se tietenkin vaatii sen, että Liigassa pääsee pelaamaan. Mutta jos sinne pääsee, niin miksei sitten MM-kisoihinkin.
Polvivammasta toipuminen hyvässä vauhdissa
Liigarinkiin murtautumisessa pieni takapakki tuli keväällä, kun Laineen polvi hajosi B-junioreiden ensimmäisessä pudotuspeliottelussa.
- Siitä asti olen ollut toipilaana. Noin kuukauden olin pois treeneistä, ja sen jälkeen aloin treenata yläkroppaa ja nyt olen omatoimijaksolla pystynyt jalkojakin treenaamaan aika täysipainoisesti.
- Jäällä en ole vielä ollut joukkueen kanssa, mutta minulla on omatoimijaksolla mahdollisuus käydä jäällä kolmesti viikossa, niin ei tarvitse sitten ihan kylmiltään hypätä liigajoukkueen mukaan.
Kyllä siinä on aina halu näyttää, että kumpi on Tampereen kuningas.
Tapparan jääharjoitukset alkavat 28. päivä heinäkuuta, ja reilun viikon päästä siitä, 6. elokuuta, on edessä ensimmäinen harjoitusottelu paikallisvastustaja Ilvestä vastaan.
- Olisihan se hienoa, jos heti pääsisi paikallispeliin pelaamaan. Ne ovat parhaita pelejä, niissä on aina vähän erilaista pelata. Jokaisen kiekon eteen heittäydytään, vaikka normaalisti ei ehkä tekisikään niin. Kyllä siinä on aina halu näyttää, että kumpi on Tampereen kuningas.
Vannoutuneeksi Tapparan mieheksi tunnustautuneella Laineellakin on silti synkkä menneisyys.
- Aloitin neljävuotiaana Ilveksessä, josta melkein heti siirryin Tapparaan sitten. Ei ole mitään muistikuvaa miksi aloitin siellä tai miksi siirryin, mutta Tapparan mies olen kyllä aina ollut!
