Colorado Avalanchen hyökkääjä Nazem Kadri taklasi St. Louis Bluesin puolustajaa Justin Faulkia päähän ja sai rikkeestään kahdeksan ottelun pelikiellon – pituuteen vaikuttivat Faulkin loukkaantuminen ja Kadrin mittava kurinpitohistoria. Jämäkkä ja hyvin perusteltu tuomio, joten mennään eteenpäin, eikö niin?
Kunpa oikeudenmukaisuutta halajavat aivoni toimisivatkin niin.
Kun NHL:n kurinpito osaa tehdä näin järkeviä ja perusteltuja päätöksiä, ei voi olla ihmettelemättä, mihin nämä argumentit unohtuivat, kun Washington Capitalsin Tom Wilson pahoinpiteli Artemi Panarinin.
Myönnettäköön, että Wilson ei taklannut Panarinia, mutta muut Kadrin kohdalla käytetyt perustelut pätevät myös Wilsoniin – ja väkivaltaa kohdistui venäläistähden päähän, vaikkakaan ei taklaamalla. Panarin loukkaantui tilanteessa, ja Wilsonin kurinpitohistoria kestää vertailun Kadriin.
Tuorein tuomio oli Avalanche-hyökkääjän kuudes ja pelikieltojen takia hän on jäänyt sivuun yhteensä 27 ottelusta – joista yli puolet pudotuspeleissä. Wilson puolestaan on tuomittu viidesti pelikieltoon, joiden kokonaissaldo on 30 ottelua. Oskar Sundqvistiin kohdistuneesta taklauksesta Wilsonille määrättiin ensin 20 pelin panna, mutta tuomio lyheni 14 otteluun vetoomuksen jälkeen silloin, kun Wilson oli jo ollut sivussa 16 pelistä.
Lisäksi Wilson sai surullisenkuuluisat 5 000 dollarin sakot rusikoituaan Panarinia ja Pavel Butšnevitšia. Ilman tuomiota on jäänyt monta kiistanalaista taklausta.
Miksi NHL voisi kohdella kahta samalla tavalla pelaavaa pelaajaa eri tavalla?
Miksi NHL voisi kohdella kahta samalla tavalla pelaavaa pelaajaa eri tavalla?
Sekä Kadri että Wilson ovat ensimmäisen kierroksen varauksia: Kadri varattiin seitsemäntenä vuonna 2009 ja Wilson vuorolla 16 vuonna 2012. Molemmat pelaavat kärkijoukkueissa – Wilson voitti Stanley Cupin Capitalsin kanssa keväällä 2018 ja Kadrin Avalanche on tämän hetken suurimpia mestarisuosikkeja. Aiemmin Kadri pelasi Toronto Maple Leafsissa, joka ei menestyksellä mitattuna ole suurseura, mutta joka on sitä kuitenkin brändinä ja taloudellisesti.
Kovasta pelistä ja toistuvista ylilyönneistä huolimatta niin Wilson kuin Kadrikin osaavat pelata myös tehokasta jääkiekkoa. Capitals-laiturilla on alla kaksi yli 20 maalin ja 40 pisteen kautta – tällä kaudella syntyi 33 pistettä 47 ottelussa. Avalanche-keskushyökkääjä puolestaan on pelannut kaksi yli 30 osuman kautta ja kolmesti kerännyt vähintään 50 tehopistettä.
Jos Wilsonin ja Kadrin välille haluaa löytää eron, joka voisi johtaa ensin mainitun suosimiseen, täytyy asiaa katsoa salaliittoteoreetikon silmin.
Molemmat pelaajat ovat kanadalaisia, mutta Wilson on NHL:n enemmistön tavoin valkoihoinen, kun taas Kadrin sukujuuret ovat Libanonissa ja hän on lisäksi uskonnoltaan muslimi.
Nazem Kadri hit was mistake but let’s be real. An 8 game suspension in the playoffs is absurd. We see many other players including past offenders receive much lesser punishment for the same conduct all the time. I wonder what difference is? Hmm 🤔.
— Akim Aliu (@Dreamer_Aliu78) May 22, 2021
Lisää kierroksia salaliittoteoriaan saa miettimällä, että Wilson jäi viimeksi ilman pelikieltoa, koska kohteena olivat venäläispelaajat – myös monessa keskustelua herättäneessä mutta rankaisematta jääneessä taklauksessa oli kohteena eurooppalaispelaaja. Linjatuomaritkin ovat olleet hanakampia puolustamaan Wilsonia nyrkkisankarilta kuin liki avuttomia uhreja Wilsonin raivolta.
No niin, otetaan foliohattu pois päästä ja mietitään asiaa faktojen kautta: Wilson on saanut Kadria enemmän pelikieltoa ja hän on koko NHL:n sanktioiduin pelaaja. Ihmiset tekevät virheitä ja yksittäinen lähes rankaisematta jäänyt tilanne ei vielä tarkoita Wilsonin suosimista.
Paitsi, että lähteiden mukaan NHL:n kurinpidon päällikkö George Parros ei olisi halunnut rangaista Wilsonia ollenkaan Brandon Carloon kohdistuneesta taklauksesta, mutta komissaari Gary Bettman vaati sanktiota. Väitteen todenperäisyyttä voi jokainen miettiä tykönään, mutta taustaksi kuitenkin sellainen fakta, että kurinpitäjiä on tullut ja mennyt, mutta Bettman on johtanut NHL:ää jo kohta kolme vuosikymmentä.
Katse kohdistuukin Parrosin ohella Bettmaniin, joka lymyää pelikieltotuomioiden osalta varjossa. Sen ymmärtäminen, miksi Parros rankaisi Wilsonia Panarinin ja Butšnevitšin mukiloinnista vain vitsillä eikä olisi väitetysti halunnut aiemmasta rikkeestä rangaista ollenkaan, vaatisi runsaasti enemmän foliohattuilua – mitä haluan ehdoin tahdoin välttää.
