Teemu Selännettä ei tule jättää rauhaan. Ei todellakaan.

Ilta-Sanomat julkaisi jokunen päivä sitten niin oudon kolumnin, että piti miettiä, kannattaako asiaan reagoida mitenkään.

Mediatouhu on herkkää. Välillä lipsahtaa kiireessä hutaisuja, joiden viisautta olisi kannattanut miettiä hetki ennen enteriä. Välillä työnjohdonkaan kontrolli ei ole hereillä silloin, kun olisi tarpeen olla. Näitä sattuu. Plöräystä on arvosteltu jo riittävästi, mutta itse aihe ei ole toisarvoinen.

Siis mikä on julkisesti puhuvan vastuu omista sanoistaan? Mikä on julkista puhetta seuraavien reagointivastuu, kun joku vaikutusvaltainen sanoja unohtaa sananvastuunsa?

***

Selänne saa tietysti olla maailmanmenosta mitä mieltä tahansa. Lisäksi hänellä, kuten kenellä tahansa, on kiistaton oikeus sanoa mielipiteensä ääneen.

Selänteellä on myös vastuu sanoistaan. Hänellä on se sama vastuu, joka jokaisella kansalaisella on, mutta lisäksi hänellä on erityisvastuu suomalaisena superjulkkiksena ja mielipidevaikuttajana, jonka sometileillä on enemmän seuraajia kuin monella tiedotusvälineellä asiakkaita.

Selänne ei ole kuka tahansa keski-ikäistyvä hönö, joka möläyttelee uutisia katsoessaan. Hän on kotimaassaan valtavan seuratun ja merkittävän kulttuuri-ilmiön, jääkiekon, merkittävin urheilija. Sukupolvensa merkittävimpiin kuuluva suomalainen urheilupersoona. Siksi jokaisella kannanotolla on monenlaista merkitystä.

Tähän ei liity se, mitä mieltä Selänne on kasvissyönnistä, luonnonsuojelusta, maahanmuutosta tai eri puolueista. Niistä jokaisella saa olla omat mielipiteensä – ja hyvä niin.

Silti olisi muistettava, että suomalaisen yhteiskunnan menestystarina nojaa kykyymme toimia erimielisinä yhdessä. Kunnioitamme toisiamme. Asiat riidelkööt, eivät ihmiset. Se periaate on tuottanut luokkanousun muiden maiden avustuskohteesta maailman rikkaimpiin. 2000-luvulla ilmapiiri on kuitenkin alkanut muuttua – ja samalla suomalainen ihmetarina on alkanut tökkiä.

Se, että meillä on mielipiteen ja sanomisen vapaus, tuo vastuun suhtautua kunnioittavasti erimielisiin. Halusi tai tajusi Selänne tätä eli ei, hänen tapansa käyttää sanoja vaikuttaa siihen, mikä Suomessa koetaan sallituksi ja sopivaksi sanomiseksi.

Taudinkuvaan kuuluu sekin, että jos joku kritisoi möläyttelijän käytöstä, seuraa heimoutuneelta porukalta kiukkuinen vastamyrsky. Siinä, yleensä alatyylisesti ja haukkumasanojen kera, mussutetaan jotakin, että "kyllä mielipide pitää saada sanoa".

Mikä tahansa tunnekuohuinen möläytys ei ole mielipide. Aito mielipide vaatii aina aitoja perustelua. Jos sellaisia ei ole, kyse ei ole mielipiteestä, vaan asenteellisesta hölinästä, melusaastasta. Mielipiteen muodostaminen edellyttää ajattelua. Mielipiteen omaksuminen ei edellytä.

***

Selänteen tapa toimia somessa ei ole erityinen. Moni muukin laukoo someen närkästystä kaikesta mikä muka sotkee ja uhkaa omaa tapaa elää. Perustelematta sitä millään muulla kuin ties mistä kumpuavalla asenteellisella tympääntymisellä.

Argumentteja ei jakseta kaivaa, puhkutaan vain taivastelevaa tunnekuohua. Usein mauttomin adjektiivein maustettuna. Se on ajassamme sangen yleistä.

Kuvaava esimerkki oli lihansyöntijupakka.

Selänne huitaisi twiitin, josta kävi selväksi, kuinka hän halveksii kasvisruokapuhetta ja siihen liittyvää ilmastohuolta. Hän leimasi yritykset ohjata kansalaisia terveempään elämäntapaan "kommaritouhuksi" ja päätti älynväläyksen keski-ikäisellä tavalla lapselliseen keskisormenheilutteluun ilmoittamalla, että tilasipa justiinsa palasen maukasta liharuokaa, joka on kallista ja hiilijäljeltään järjetöntä.

Tässä voisi tarttua moneenkin asiaan, mutta eniten särähtää tuo "kommaritouhu". K-sanan käyttöön pitäisi muutenkin alkaa kiinnittää tarkempi huomio. Ei tunnu olevan enää ymmärryksessä se, että kun leimaa toisen kommunistiksi, leimaa hänet sen aatteen kannattajaksi, jonka nimissä on tapettu ihmisiä enemmän kuin Hitler ehti tapattamaan.

On merkillistä, että kukaan kehtaa käyttää toisesta ihmisestä tai hänen toiminnastaan sitä sanaa minkään asian yhteydessä. Sillä sanalla solvaaminen on kunnianloukkaus.

***

Mitä ihmettä Selänteelle tapahtui?

Muistan vielä ajat, jolloin hän nosti häikäisevänä juniorisensaationa Jokerit liigaan ja saman tien tähtiin – ja itsensä kaikkien aikojen suomalaiseksi jääkiekkoilmiöksi. 
Niitä muinaisia aikoja leimasi tunne nuorukaisesta, joka komeiden maaliensa ohella leikki lasten kanssa tarhassa, kävi sairaalassa avustuskeikoilla, teki hyvää, puhui fiksuja – edusti aivan uutta tapaa olla urheilija.

Hän oli ajassa kiinni. Oli avoin, hyvätapainen ja osasi kohdata ihmisiä. Se teki hänestä suositun. Media tykkäsi, hänestä kun sai toisenlaisia juttuja – mikä sai toisenlaisetkin ihmiset kiinnostumaan. Se, että jääkiekko laajensi Suomessa reviiriään, johtui vahvasti Selänteen valoisasta karismasta.

Kun näistä muisteloista kääntää katseen nykyaikaan ja Selänteen someviestinnän asennemaailman tunkkaiseen yleissävyyn, ei voi kuin ihmetellä. Onko tuo sama mies?
Hän on nähnyt maailmaa, kokenut paljon. Hänellä on rahaa, arvostusta ja valtavasti huomioarvoa. Hän kuuluu siihen onnelliseen joukkoon maapallon ihmisiä, joilla on riippumaton asema. Vapaa tekemään mitä vain.

Jostakin syystä hän on päätynyt käyttämään vapauttaan siihen, että hän töräyttelee someen perehtymättömiä, sivistymättömiä ja toisia ihmisiä loukkaavia röyhtäisyjä. Kun hänen mielipidevaikuttajan asemassaan sortuu tuollaiseen, se on paitsi masentavaa myös surullista – itse asiassa vaarallistakin.

***

Suomen sanailuilmapiiri on kehittymässä arveluttavaan suuntaan. Puhumme yhä enemmän tavoilla, jotka jakavat leireihin. Se vie edellytyksiä keskustella järkevästi. Se on vaarallista. Kun Selänteen kaltaiset vaikuttajat puhuvat näin vastuuttomasti, he vauhdittavat tätä kehitystä.

Ilta-Sanomien lapsenomaisen kolumnin ajatus oli, että Selänne pitäisi jättää rauhaan, antaa puhua mitä puhuu. On kuulemma hyvä, että hän uskaltaa sanoa, kun urheilussa ollaan muuten niin nössöjä.

On valitettavaa, että luetulle tiedotusvälineelle Ilta-Sanomille sattui tuollainen kömmähdys. Sanoma oli vahingollinen eikä sen soisi leviävän. Argumentaatio oli samaa puulaakitasoa Selänteen vastaavan kanssa. Kun Selänteen mittaluokan kansallinen legenda möläyttää jotakin haitallista ja muita leimaavaa, urheilutoimittamisella on aivan erityinen vastuu ja velvollisuus tarttua siihen. Velvollisuus kysyä, kyseenalaistaa ja opastaa.

NHL-jääkiekkoilijoiden tehopisteiden ja hiihtokisojen lopputulosten raportoimiseen urheilutoimittamisella ei ole mitään yhteiskunnallista vastuuta. Mutta tuo vastuu sillä on. Ei tule jättää rauhaan.

***

On tapana sanoa, että aateluus velvoittaa.

Ihmisyhteisöissä katsotaan ylöspäin niitä, jotka ovat saaneet aikaan jotakin, nousseet tavallisuuden yläpuolelle. Sellaiset muuttuvat mielipidevaikuttajiksi. Siksi ei ole ollenkaan samantekevää, miten Selänteen kaltaiset toimivat somessa.

Mikä mahdollisuus Selänteellä olisikaan. On rahaa, on aikaa, on terveyttä, on mahdollisuuksia. Ikääkään ei vielä mahdottomia. Mitäpä jos hän käyttäisi mahdollisuutensa toisin. Kaivaisi esiin sen jossakin sisällään yhä olevan avoimen ja muut kauniisti huomioivan nuorukaisen. Jos alkaisi katsella maailmaa vaihteeksi siitä näkökulmasta?

Hän voisi alkaa kutsua pihviseurakseen ihmisiä, jotka voisivat kertoa, mistä asioissa, jotka häntä niin ärsyttävät, on pohjimmiltaan kyse.

Selänne voisi oikein mainiosti olla kokonaan osallistumatta yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Se olisi hyvä vaihtoehto. Mutta koska hän selkeästi tahtoo tehdä yhteiskunnallisia kannanottoja, hän voisi opiskella, millainen Suomi nykyään on. Miten Suomessa asuvien ihmisten yhteinen yhteiskunta toimii. Miten maailma toimii. Perehtyä syihin, joiden vuoksi asiat ovat niin kuin ne ovat. Paneutua. Se olisi aatelisen toimintaa ja hieno esimerkki.

Selänne voisi nähdä vaivaa ollakseen keskustelulle aito lisäarvo. Sen sijaan, että on riidankylväjä.

Jari Kupila on Suomen tunnetuimpia urheilujournalisteja. Hän on Liikunta & Tiede -lehden päätoimittaja ja tietokirjailija, joka valmistelee Jyväskylän yliopistolle väitöskirjaa urheilun roolista osana suomalaisen yhteiskunnan modernisaatioprosessia. Jatkoajan uutta Kupila-palstaa julkaistaan joka toinen viikko. Kupila tunnetaan perinnelajien, kuten yleisurheilun, pesäpallon ja maastohiihdon, miehenä. Nyt hän astuu metsästä valoon, jääkiekkoon.