Kanadan nuorten MM-kisajoukkueiden pelaajia vastaan on nostettu tutkintapyyntöjä ja syytteitä seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja häirinnästä. Väitetysti joukkoraiskauksista. Kanadan jääkiekkoliitto maksoi syytösten esittäjät hiljaisiksi ennen oikeussalia rahastoista, jotka koostuvat muun muassa valtiontuista ja harrastajamaksuista. Vyyhti on alkanut selvitä vasta kuluvan vuoden aikana.
Kyseessä on yksi jääkiekon historian suurimmista skandaaleista. Kyseessä on myös lajin ylivoimainen ykkösmaa, jolla on iso vaikutus koko lajin kulttuuriin.
Tutkintapyynnöt ja syytteet koskivat vuosia 2003 ja 2018. Rahastokulttuuri alkoi viimeistään vuonna 1999.
Vuosina 1998–2014 Kanadan jääkiekkoliiton toimitusjohtajana työskenteli Bob Nicholson. Nykyään hän on Edmonton Oilersin puheenjohtaja sekä Kansainvälisen jääkiekkoliiton IIHF:n varapuheenjohtaja.
Siksi on aika levittää Kanadan skandaali IIHF:ään.
***
Skandaalin ytimessä koko ajan paisuva seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja häirintään liittyvä kokonaisuus – ja Kanadan jääkiekkoliiton systemaattinen toiminta asian peittelemiseksi.
On paljastanut peittelyn toimintamalli, jopa kulttuuri, eivätkä tapaukset ilmeisimmin rajoitu vain parin juniorijoukkueen tekemiin älyttömyyksiin. Hyväksikäyttötapausten uhreja oli siis maksettu hiljaiseksi veronmaksajien ja junioripelaajien rahoilla. Sovittelurahat kaivettiin vuosia ylläpidetyistä rahastoista, joiden yhtenä tarkoituksena on ollut pelaajien tekemien sekoilujen pitäminen pois tuomioistuimista ja julkisuudesta.
Kaiken keskellä ovat vuoden 2003 ja 2018 nuorten MM-kisoissa Kanadan väreissä pelanneita pelaajia vastaan nostetut tutkintapyynnöt ja syytteet – ja etenkin se, että Kanadan jääkiekkoliitto hoiti syytökset pois päiväjärjestyksestä oikeusalin ulkopuolella tehdyillä sopimuksilla.
Sopimukset nousivat miljoonaluokkiin. Tuoreimman, vuoden 2018, tapauksen yhteydessä useaan joukkueen pelaajaan kohdistuneiden epäilyjen pitäminen pois oikeussalista vaati mediatietojen mukaan noin 3,5 miljoonan Yhdysvaltain dollarin satsauksen.
Sillä hinnalla tapaukset poistuivat pöydältä. Emme tiedä, pelaako nyky-NHL:ssä pelaajia, joiden teko näin unohtui ja ammattilaisura pelastui.
***
IIHF:n varapuheenjohtaja Nicholson oli Kanadan jääkiekkoliiton tärkein yksittäinen johtohahmo vuosina 1998–2014. Siis niinä vuosina, jolloin tämä systemaattinen toimintamalli – ja siihen liittyvät rahastot – kehittyivät. Vaahteralehtimaan julkishallinnossa skandaalia käsittelee valtion tukirahojen käytön näkökulmasta parlamentin kulttuuriperintövaliokunta. Nicholson joutui vastikään sen kuultavaksi.
Jos IIHF ei tässä tilanteessa itse kerro, miten se skandaaliin suhtautuu ja mikä Nicholsonin tulevaisuus IIHF:ssä on, sitä isomman maineriskin se ottaa myös itselleen.
Mitä enemmän aikaa kuluu ja hiljaisuus jatkuu, sitä enemmän vaikuttaa, että IIHF tarjoaa Kanadan skandaalin yhdelle keskeiselle vastuuhenkilölle turvasataman.
Jonakin päivänä IIHF joutuu vastaamaan miksi. Sinä päivänä tästä kriisistä tulee myös IIHF:n kriisi.
Ainoa tapa, jolla IIHF on nyt ottanut kantaa, on The Athletic -verkkolehdelle heinäkuussa toimitettu kirjallinen vastaus kysymyksiin. Sen mukaan IIHF on käynnistänyt tutkimuksen "saadakseen lisätietoa". Joku saattaisi sanoa, että IIHF:n omat tutkimukset ovat sanahelinää, kun skandaali on jo valtiovallan käsittelyssä ja meneillään on myös oikeusprosessi Kanadan juniorisarjoja vastaan.
IIHF voisi todeta hillityn selkeästi – ilman kummempaa hyvesignalointia ja jeesustelua – ettei ole samantekevää, miten lajin tärkein yksittäinen kansallinen liitto lajia edustaa ja millaista mielikuvaa se lajin arvoperustasta maailmalle tuottaa.
Nyt olisi hetki, jossa voisi tehdä selväksi, minkälainen yhteisö jääkiekko on. Sanoa, millaisen kulttuurin laji hyväksyy ja mitä ei.
Kanadan skandaali ei tietenkään ole muun maailman jääkiekkoyhteisön vastuulla. Silti ei ole samantekevää, miten lajin kansainvälinen yhteisö asiaan reagoi. Jos IIHF reagoi vain hiljaisuudella, se on omituinen reaktio. Etenkin kun tässä on se Nicholsonin kokoinen konkreettinen ongelma IIHF:n ytimessä.
***
Kanadalaisen jääkiekon johtoportailla on nyt syystäkin suursiivous.
Valtion poliittinen koneisto, pääministerin ja useiden parlamentaarikkojen johdolla, poltti päreensä jääkiekkoliiton valmiuteen selvittää, mistä maan oman lajin suurskandaalissa on kyse. Eipä tule mieleen historiasta vastaavaa tilannetta. Että pääministeri olisi vaatinut maansa tärkeimmän urheilulajin kansallista toimintaa johtavan organisaation hajottamista.
Kanadassa näin kävi. Samalla valtio jäädytti jääkiekkoliiton avustus- ja tukisummat.
Samoin teki iso nippu keskeisiä yhteistyökumppaneita ja sponsoreita. Myös moni alueellinen kiekko-organisaatio on kieltäytynyt tilittämästä Hockey Canadalle enää senttiäkään keräämiään osallistumis- ja lisenssimaksuja.
Vaikka jääkiekkojohto pyrki rajaamaan vahingot ja hoitamaan asian muutaman avainhenkilön eroamisella, tilanne eskaloitui lopulta pisteeseen, jossa koko johto joutui eroamaan. Sotkuja siivoamaan tulee uusi johto. Sen työlistalle tulee myös luottamuksen palauttaminen kanadalaisen yhteiskunnan silmissä ja jääkiekkoperheen sisäisen koodiston remontti.
Toistaiseksi suursiivous ei kuitenkaan ulotu Nicholsoniin. Moni maksaa nyt omalla työpaikallaan vyyhdistä, jonka kehittymistä Nicholsonin edisti ainakin saamattomuudellaan.
***
Kun odotamme, miten IIHF reagoi, käytännössä odotamme, että IIHF:ssä luottamustoimissa olevat eri kiekkokansakuntien edustajat reagoivat. Ei ole valtiota nimeltä IIHF. Se, mitä IIHF:ssä puhutaan, ratkeaa sen mukaan, miten eri kiekkomaiden edustajat päättävät puhua.
Edustajat IIHF:ssä toimivat sen mukaan, miten heitä kotimaissaan evästetään.
Sitä kautta vastuu valuu kaikille IIHF:n jäsenmaille, myös Suomeen. IIHF:n pääsihteeri on Matti Nurminen. Heikki Hietanen on hallituksen jäsen. IIHF:n entinen varapuheenjohtaja Kalervo Kummola on edelleen vaikutusvaltainen takapiru. Esimerkiksi heillä olisi mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten IIHF nyt reagoi.
Ei silti ulkoisteta puheenaiheen ja lajin arvokeskustelun osalta penäämistä vain heille. Kanada on ylivoimaisesti vaikutusvaltaisin jääkiekkomaa ja voimakas lajikulttuurin lähde. Puhumme NHL:stä joka päivä. Rakennamme yhä vahvempia siteitä sikäläiseen jääkiekkokulttuuriin.
Kanadalaisen jääkiekon jättiskandaali ei jättiläismäisyydessäänkään näytä yksittäiseltä, vaan kokonaisuuden osaselta. Muutaman vuoden sisällä on paljastunut NHL-seurassa ja Yhdysvaltojen lukiojääkiekossa työskennellyt hyväksikäyttäjä sekä hänen toimistaan vaikeneminen, 14 entistä junioria on haastanut kanadalaiset juniorisarjat oikeuteen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja tuoreimpana AHL-seura irtisanoi fysiikkavalmentajansa, koska häntä syytetään alaikäiseen kohdistuneen seksuaalisen hyväksikäytön yrityksestä. Nuokin ovat vain esimerkkejä.
Suomi on jääkiekon ehdoton suurmaa. Kanadan ja Latvian ohella ainoa maa, jossa jääkiekko on ykköslaji. Voimakas toimija lajin sisällä. Eikö kukaan suomalainen lätkäjätkä koe tarvetta sanoa ulos, että "ei minun jääkiekossani"?
Onko joku kuullut missään suomalaista jääkiekkokeskustelua, jossa olisi mitenkään osoitettu tarvetta nähdä Kanadan sotku asiana, johon myös suomalaisten tulisi reagoida?
On edellytettävä, jo suomalaisen lajijohtamisen oman uskottavuuden vuoksi, että ainakaan ne suomalaiset, jotka IIHF:n eri tehtävissä vaikutusvaltaansa käyttävät, eivät osallistu minkäänlaisen hyssyttelykoodin ylläpitoon.
Jari Kupila on Suomen tunnetuimpia urheilujournalisteja. Hän on Liikunta & Tiede -lehden päätoimittaja ja tietokirjailija, joka valmistelee Jyväskylän yliopistolle väitöskirjaa urheilun roolista osana suomalaisen yhteiskunnan modernisaatioprosessia. Jatkoajan uutta Kupila-palstaa julkaistaan joka toinen viikko. Kupila tunnetaan perinnelajien, kuten yleisurheilun, pesäpallon ja maastohiihdon, miehenä. Nyt hän astuu metsästä valoon, jääkiekkoon.
