Suomalaiset ovat rehellistä kansaa.
Emme siksi, että erityisesti haluaisimme aina kertoa asioistamme rehellisesti. Kulttuurimme vain toimii niin, että meiltä tietyissä tilanteissa odotetaan rehellisyyttä.
Suomalainen kulttuuri on niin sanotusti individualistinen, eli kukin ihminen huolehtii vain itsestään ja omasta pienestä lähipiiristään. Saman jatkumon toisessa päässä ovat vahvasti kollektiiviset kulttuurit, joissa yhteenkuuluvuus ja sosiaaliset suhteet ovat paljon suuremmassa roolissa.
Esimerkiksi: Suomessa kuka tahansa voi perustaa yrityksen, ruveta myymään vaikkapa omaa osaamistaan ja päästä nopeastikin huipulle – jos on oikeasti omassa tekemisessään hyvä. Tulokset ratkaisevat. Kollektiivisessa yhteiskunnassa yrittäjäksi lähteminen on huomattavasti hitaampaa, sillä mahdollisiin asiakkaisiin ja yhteistyökumppaneihin pitää tutustua sosiaalisesti – ystäväpohjalta – ennen kuin yhteisiä bisneksiä voidaan edes harkita.
Me suomalaiset luotamme toisiimme, koska teot ratkaisevat. Emme kaipaa mittavia korulauseita, ystävyydenylistyksiä tai rakkaudenjulistuksia, ennen kuin voimme luottaa toiseen jokapäiväisessä kanssakäymisessä. Niin kauan, kuin toinen tekee sen, mitä sanoo tekevänsä, luottamusta löytyy.
Mutta auta armias, kun sanat ja teot ovat keskenään ristiriidassa.
+++
Koska meiltä odotetaan rehellisyyttä, odotamme sitä myös muilta. Emme pelkästään ystäviltä ja perheenjäseniltä vaan myös työnantajalta, ruokakauppiaalta ja jääkiekkoseuralta.
Siksi myös jääkiekkoseurojen viestintä on niin tärkeää. Sanallisen tai kuvallisen viestin, sosiaalisessa mediassa tai ison lehden haastattelussa, täytyy olla yhteneväinen tekojen kanssa. Muuten seuraajien luottamusta ei tipu.
Helpoin tapa karkottaa suomalaiset katsojat on esimerkiksi puhua lehdissä, miten seura on sitoutunut pitkäjänteiseen työhön, ja samalla myydä joukkueen pelaajia kaikille, jotka vain suostuvat heitä ottamaan.
+++
Jääkiekkoseuroilla – ja sitä kautta niiden pomoilla – on erittäin paljon valtaa.
Suomessa lätkä on valtava bisnes. Se kiinnostaa ihmisiä ja ihmiset ovat valmiita maksamaan päästäkseen katsomaan sitä tai kuullakseen siitä lisää. Yksi katsoja saattaa vuodessa kantaa seuran laariin tuhansia euroja kausikortteina tai pääsylippuina, kannattajatuotteina ja ravintolaostoksina.
Kaiken lisäksi moni seura pyörittää isoa junioritoimintaa, jossa se pystyy hyvin konkreettisesti vaikuttamaan lasten ja nuorten kasvuun.
Siksi sopii kysyä: ovatko nämä jääkiekkoseurat ja niiden pomot sellaisia, että voimme luottaa heihin? Kun he sanovat ajattelevansa katsojien parasta rakentaessaan joukkuetta, ovatko sanat ja teot yhteneväisiä? Kun he lupaavat kehittää junioritoimintaansa, voimmeko uskoa osan lastemme kasvusta ja oppimisesta heidän käsiinsä?
Vai yritetäänkö meiltä seuraajilta vain esimerkiksi saada rahaa tyhjien lupausten varjolla?
+++
Kun Jukurit-pomo Jukka Toivakan rikossyyte nousi julkisuuteen, sitä alettiin heti käydä hyvin yksityiskohtaisesti läpi. Syyttäjä vaatii Toivakalle rangaistusta virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta, liikenneturvallisuuden vaarantamisesta sekä pahoinpitelyn yrityksestä. Mediassa liikkuneiden tietojen mukaan rikosten kohde oli naispuolinen pysäköinnintarkastaja.
Tapauksen julkinen perkaaminen saattaa vaikuttaa epäinhimilliseltä tai jopa julmalta. Kenenkään yksityiselämässä tapahtuneita toimia ei haluaisi otsikoihin, ja kaikilla ihmisillä soisi olevan mahdollisuus oppia virheistään ja jatkaa elämäänsä.
Rikossyytteet ovat Suomessa kuitenkin lähtökohtaisesti julkisia – eivätkä suotta. Meillä on oikeus tietää, kun joku rikkoo yhdessä sovittuja pelisääntöjä eli lakeja.
Rehellisyys on hyve, jota me suomalaiset toisissamme arvostamme ja johon moni arkipäivän toimi perustuu. Rehellisyydestä seuraa myös läpinäkyvyys, koska sillä, joka on toimistaan rehellinen, ei pitäisi olla mitään salattavaa.
Toivakan tilanteesta tekee entistä epämiellyttävän se, että niin Jukurit (jonka toimitusjohtajana hän työskentelee) että Suomen jääkiekkoliitto (jonka varapuheenjohtaja hän on) saivat tietää rikossyytteistä median kautta. Toivakka itse oli ensin – syytteen mukaan – toiminut lakien vastaisesti ja vieläpä väkivaltaisesti sekä pyrkinyt sen jälkeen pitämään asian pimennossa.
Meillä katsojilla on oikeus vaatia rehellisyyttä ja läpinäkyvyyttä niiltä, joilla rahamme kannamme, aivan samoin kuin meillä on oikeus vaatia rehellisyyttä ja läpinäkyvyyttä poliitikoilta, joille annamme äänemme.
Se ei aina toteudu.
Mutta pakko meidän on yrittää, tai emme voi luottaa enää kehenkään.
Tuuli Määtän jääkiekkokulttuuriin keskittyvää Paitsiossa-palstaa julkaistaan joka toinen sunnuntai.
