Kriisi.

Sana, jota viljellään tiuhaan lätkäpiireissä. Syksyllä viiden ottelukierroksen jälkeen on löydetty syksyn kriisijoukkue. Marraskuun maajoukkuetaukoon mennessä toinen mokoma ja keväällä kolmas. Tuloksen epäonnistuttua kriisi kytee vielä kauden päätyttyä.

HIFK, ja varsinkin Ville Peltonen, olivat kovassa kurimuksessa läpi syksyn. Kevätkaudella Kärpät ja Lauri Marjamäki ovat kirineet rinnalle ja ohi. 

Kriisiytymisen merkkejä tuoksuu myös Keski-Suomesta. JYPin hallituksen puheenjohtajan Jukka Seppäsen poikkeuksellisen kova ulostulo yhteisten sopimusten noudattamatta jättämisestä viestii ennen kaikkea kommunikaation puutteesta.

Moinen on prosessien happivajetta.

"Ihminen ei voi nousta ajan virtaa niin kuin jotkin kalat nousevat jokea. Ihminen voi ainoastaan lipua virtaa pitkin kohti suurta suistoa, päätepistettä, ja heittäytyä sen jälkeen valtamereen."

Näin runollisesti kirjoittaa Mohamed Mbougar Sarr teoksessaan Miesten syvimmät salaisuudet. Kirja on itselläni vielä kesken, mutta uskallan suositella.

Tulosurheilussa prosessi on sekä elinehto että kirosana. Sitä halutaan mitata tarkasti ja kontrolloida, vaikka lopulta ainoa mahdollisuus on heittäytyä mokoman vietäväksi.

Antaa virran viedä ja luottaa. Vain riskin alla on mahdollisuus oppia.

Sain tällä viikolla Liigan pudotuspelien mediatilaisuudessa käydä lyhyitä mutta mielenkiintoisia keskusteluja projektijohtamisesta. Eräs liigavalmentajista arvioi, että kokonaan uuden projektin sisäänajo näkyviksi tuloksiksi kestää keskimäärin kolme kautta.

Se vaatii kärsivällisyyttä.

Kävimme aiheesta jälkilöylyt alakouluikäisen poikani kanssa, joka hänkin hahmotti, että yhteistyön edellytykset paranevat sitä myötä, kun omia luokkakavereita oppii tuntemaan paremmin.

Toki liike-elämän ja huippu-urheilun kohtaamispisteessä on myös nopean aikajänteen tulospaine. Se ei poistu korulauseita tai aforismeja viljelemällä. Oleellista on silti tunnustaa näkökentän kapea-alaisuus, jonka kautta kokonaisuutta usein tarkastellaan.

Jääkiekossa media ja fanit elävät puheenaiheista, jonka vuoksi valmentajia ja pelaajia roikotetaan ristillä vuoronsa perään. Prosessi on silti enemmän kuin näkyvien osiensa summa. HIFK:n poikkeuksellinen kärsivällisyys tämän kauden työrauhan osalta saattaa osoittautua pitkässä juoksussa suuntaa antavaksi.

Eri liigajoukkueiden prosessit polskivat omaa tahtiaan pinnan alla silloinkin, kun yläpuolella myrskyää. Joskus vakaasti edeten, joskus hapuilevasti rämpien.

Loppupeleissä marginaalit kriisin ja onnistumisen välillä ovat hiuksenhienoja. 

Myräkässä seilaavat ja kolhiintuvat vain ne, joilla on varaa moiseen. Muut huutavat rannalta käsin, tietäen muka paremmin.