Sillä hetkellä, kun voittaa mestaruuden lajissa kuin lajissa, on toivottavasti paras.

On käsittämätöntä, että jopa Ylellä HIFK:n päävalmentaja Antti Törmänen oli sitä mieltä, että koska tämä peli hävittiin, tie maailmanmestaruuteen vaikeutui olennaisesti. Siksi, että mahdollisuus ennalta heikompaan puolivälierävastustajaan pieneni olennaisesti.

Esitän kaikille kysymyksen, johon tosin vastaan itse. Miksi Leijonat tarvitsee vastustajakseen Tanskan tai jonkun muun ennalta heikomman vastustajan, jotta tie mestaruuteen olisi helpompi?

Miksi voittaa puolivälierissä ja hävitä välierissä, jos tavoite on mestaruus?

Kun Suomi vuonna 2014 voitti Kanadan välierissä, se oli myös ainoa syy, minkä takia Suomi voitti Ruotsin finaalissa.

Vastaan tuli kisojen kiistaton ennakkosuosikki, Suomi tuli, näki ja voitti. Koska Kanada oli silloinkin kaikkien muiden kuin itse joukkueen mielestä voittamaton.

Miksi siis välierä vuonna 2016, jossa joka tapauksessa kohdataan joku neljästä parhaasta, muuttuisi helpommaksi tämän Tanska-voiton jälkeen?

Ei mitenkään. Ei. Niin. Mitenkään.

Tiedän nyt, miksi suomalainen jääkiekkokulttuuri on vielä lapsenkengissä. Niin kauan kuin voittoon ja mestaruuteen etsitään helpointa tietä, niin kauan 16 vuotta on synonyymi sattumalle.

Sen verran oli miehillä ja nuorilla Leijonilla mestaruuksien väli.

Voittajalle vastustajalla ei ole väliä.