Kuutena vuotena peräjälkeen finaalissa maan kilpailluimmassa huippu-urheilumuodossa, aikuisten miesten ammattilaisjääkiekossa. Ei luulisi olevan mahdollista. Tappara on osoittanut toisin.

Kun Tappara edellisen kerran ei pelannut Liigan finaalissa, syksyn 2018 esikoululaiset olivat vastasyntyneitä, Teemu Selänne teki 82 NHL-ottelussa 66 tehopistettä, Nokia valmisti matkapuhelimia, Sauli Niinistö istui ensimmäisiä kuukausiaan Suomen tasavallan presidenttinä, Marvel Cinematic Universessä oli menossa ensimmäinen vaihe ja Kreikan velkakriisi oli Euroopan Unionin suurin ongelma.

On selvää, ettei kuusivuotinen dynastia ole pelaajien luomus. Ei Tapparakaan ole välttynyt nykyaikaiselta pelaajaliikenteeltä. Kunnia on annettava heille, jotka työllään mahdollistavat huippujoukkueen kokoamisen vuodesta toiseen. Jotka luovat tuloja ja vetovoimaa. Jokainen yksittäisen kauden urheilullinen menestys on aina ennen kaikkea pelaajien ja valmentajien ansiota, mutta kuuden vuoden mittaisen dynastian juuret ovat aivan muualla kuin pukuhuoneessa.

Ne ovat Tamhockey Oy:n toimistolla Tampereen Kissanmaalla. Tapparan historiallisen sensaatiomaisen dynastian päätekijät ovat toimitusjohtaja Mikko Leinonen, puheenjohtaja Heikki Penttilä, myynti- ja markkinointijohtaja Aki Holma, myyntipäällikkö Aki Hautamäki, viestintävastaava Tero Aalto, joukkueenjohtaja Petri Tuononen, entinen pelaajakoordinaattori Jari Kekäläinen sekä kuusivuotisen ajanjakson päävalmentajat Jussi Tapola ja Jukka Rautakorpi. Lisätään joukkoon vielä neljän viimeisimmän kauden kapteeni Jukka Peltola.

Siinä he ovat. Tuolle poppoolle Tapparan kannattajien olisi syytä luvata loppuiäksi ilmaiset limonadit Fat Ladyssä.

Penttilä lukeutuu Liigan aktiivisimpiin ja harkitsevaisimpiin puheenjohtajiin. Hän oli keskeinen vaikuttaja siihen, että Tapolan jo liipaisimella ollutta irtisanomista ei lopulta toteutettu luotsin ensimmäisenä päävalmentajasyksynä vuonna 2014. Leinonen on Liigan kokenein ja yksi osaavimmista toimitusjohtajista. Hän on ansainnut itselleen maineen vanhan liiton jääränä, mutta nykyisin Leinosen suurimpia ansioita on se, että hän uskalsi lopulta höllentää otettaan ja antaa nykyajan paremmin tunteville alaisilleen tilaa toimia. Holma on Liigan paras myynti- ja markkinointijohtaja. Mahdollisesti Leinosen seuraaja.

Myyntipäällikkö Hautamäki on digitaalisen Tapparan aivot. Hänen ansiostaan Tappara oli HIFK:n jälkeen toinen Liiga-seura, joka julkaisi oman mobiilisovelluksen. Liigan paras viestintävastaava Aalto on tärkeä tekijä sekä median että kannattajien suuntaan. Joukkueenjohtaja Tuononen on armeijamaisella kurinpidollaan Tapparan pukukopissa liki päävalmentajaa tärkeämpi johtaja.

Jari Kekäläinen työskenteli Tapparan pelaajakoordinaattorina vuodet 2012–2015. Hän oli Leinoselle tärkeä apulainen. Ei ole sattumaa, että hänet nimitettiin viime kesänä NHL-seura Florida Panthersin Euroopan kykyjenetsinnän johtajaksi, eikä ole sattumaa, että Panthersin organisaatioon on viime vuosina päätynyt usea tamperelaistaustainen pelaaja. Päävalmentajat Rautakorpi ja Tapola kuuluvat ehdottomasti ammatissaan kuohkeimpaan suomalaiseen kermaan. Ja sitten on aikuisiällä – kahta LeKissä pelattua ottelua lukuun ottamatta – ainoastaan Tapparaa edustanut Peltola on kaikkea sitä, mitä palloilujoukkueen kapteenilta voi toivoa. Vääntää, painii, varmistaa, blokkaa, taklaa, tekee pisteitä, puree nilkasta ja johtaa pukuhuoneessa. Liigan paras kapteeni.

Liigan parhaan toimiston haasteena on ollut varmistaa, että Tappara pysyy 2020-luvun lähestyessä jääkiekkoliiketoiminnan kehityksen harjalla. Perinteet kun luovat erinomaisen selkänojan. Tappara on alkujaan vanhan rahan seura, jolla on vuosikymmenten kokemus harmonisesta taloushallinnosta. Seuran suurin yksittäinen omistaja on yksi Suomen rikkaimmista ihmisistä Chaim Zabludowicz.

Urheilullisesti tapparalaisuuden ytimessä ovat tunnetusti atleettisuus ja kurinalaisuus. Atleettisuuden arvostamisen juurruttivat 1970- ja 1980-luvuilla Kalevi Numminen ja Rauno Korpi. Pelillisen kurinalaisuuden, tylyyden ja harmauden perinne puolestaan antaa Tapparalle nykyajassakin ikään kuin sisäsyntyisen luvan olla tylsä ja puolustusvoittoinen. Vastaava ei olisi samalla tavalla hyväksyttyä vaikkapa Ilveksessä tai KalPassa, mutta kirvesrinnoissa koko yhteisö – kannattajia myöten – on kasvanut oikeuttamaan harmauden menestyksellä. Lähtökohta on erilainen kuin organisaatioissa, joissa perinne asettaa enemmän vaateita viihdyttämisestä ja hyökkäävyydestä.

Se ei tarkoita, että Tappara olisi pelannut tällä kaudella erityisen tylsästi. Mutta joukkueella on tarvittaessa yhteisön hyväksyntä sille. Se on tärkeää.

Eikä Tapparan menestys toki ole vain Liiga-Tapparan menestystä, vaan myös junioripuoli tekee hyvää työtä. Kaksi tämän hetken parasta suomalaista kenttäpelaajaa, NHL-supertähdet Aleksander Barkov sekä Patrik Laine kasvoivat kirvesrinnoissa ja liigajoukkueessakin kasvateista ovat merkittävässä roolissa sentään neljä: Peltola, joka on vain nimellisesti Ilveksen kasvatti, Henrik Haapala, Joona Luoto ja Otto Rauhala. Nuorista ikäluokista on tulossa huippulupaus Kasper Simontaival.

Tapparalla on vuosikymmenien traditio vakaudesta, atleettisuudesta ja äärimmäisestä menestysorientoituneisuudesta. Sillä on Liigan osaavin toimistohenkilökunta ja nimekkäin joukkue. Siksi Tappara on kuudetta kertaa peräjälkeen finaalissa ja siksi se voittaa kolmannen perättäisen Suomen mestaruutensa.

Päätoimittajan Pärnänen-palstaa julkaistaan viikoittain. Tekstit eivät ole pääkirjoituksia, mutta ne ovat päätoimittajan näkemyksiä.