2010-luvun taitteessa Detroit Red Wingsillä oli takana kaksi tuoretta osallistumista Stanley Cup -finaaleihin, joista ensimmäinen oli päättynyt kannujuhliin. Silti ongelmat alkoivat kasaantua hiljalleen jo tuolloin. Luotto vanhoihin sotaratsuihin on kuulunut vankkumattomana seuran ideologiaan, ja nyt siitä joudutaan maksamaan kovaa hintaa.
Pavel Datsjukista, Niklas Kronwallista, ja Johan Franzenista olisi pitänyt luopua silloin, kun näiden markkina-arvo oli kiekkokassillista parempi.
Seura on umpikujassa viime kauden toiseksi parhaan maalintekijänsä, Andreas Athanasioun kanssa
Jossittelu aikaisempiin kausiin on toki turhaa, mutta surullisen tilanteesta tekee se, ettei strategia toimistolla ole juuri muuttunut laskusuhdanteesta huolimatta.
Sen sijaan, että joukkuetta rakennettaisiin nuorten lahjakkuuksien, kuten Anthony Manthan ja Dylan Larkinin ympärille pitkän tähtäimen tavoite mielessä, hankkii se kesä toisensa jälkeen Trevor Daleyn kaltaisia yli 30-vuotiaita ikämiehiä, jotka ajavat palkkakattotilannetta yhä syvemmälle ahdinkoon.
Seura maksaa muun muassa viime kaudella seitsemän maalia iskeneelle Justin Abdelkaderille viisi miljoonaa, alemman hyökkäyskuusikon Darren Helmille 4,5 ja melko keskinkertaiselle puolustajalle, Jonathan Ericssonille 4,25 miljoonaa dollaria kaudessa. Maalivahteihin, Jimmy Howardiin ja Petr Mrazekiin, kuluu lähes 10 miljoonaa, eikä kaksikko silti kestä vertailua kovinkaan moneen maalivahtitandemiin.
Tomas Tatarin kuuden miljoonan ja Gustav Nyquistin 5,25 miljoonan dollarin sopimukset ovat sentään perusteltuja paitsi näyttöjen vuoksi myös siksi, että heillä on pelivuosia parhaassa iässä jäljellä vielä useita.
Toimitusjohtaja Ken Hollandin sopimuspolitiikan suurin ongelma on se, että tämä on valmis maksamaan huomattavaa ylihintaa myös kokemuksesta, joka ei kuitenkaan realisoidu kaukalossa minkäänlaisena palkintona.
Seura on muun muassa umpikujassa viime kauden toiseksi parhaan maalintekijänsä, 23-vuotiaan Andreas Athanasioun kanssa. Athanasiou on rajoitettu vapaa agentti, ja sopimuskiistan vuoksi huhuissa on ollut kanadalaisen siirtyminen KHL:ään.
Voidaan siis puhua vastaavista ongelmista, mitä esimerkiksi Tampa Bay Lightningilla on ollut ja Toronto Maple Leafsille on todennäköisesti tulossa.
Ero seurojen ongelmissa on kuitenkin siinä, että Red Wingsissä valintaa ei tehdä huippulahjakkuuksien, kuten Ondrej Palatin ja Jonathan Drouinin tai Mitch Marnerin ja William Nylanderin välillä, vaan nuoren 18 maalin keskushyökkääjän ja yli 34-vuotiaan kakkoskentän puolustajan kesken.
Daleylle itselleen rahakas sopimus heikkoon seuraan oli ymmärrettävä valinta Stanley Cup -voiton jälkeen, mutta Red Wingsiä hän ei vie mestaruuteen − ei nyt, eikä koko kolmevuotisen sopimuksensa aikana.
Datsjukin ja Nicklas Lidströmin Red Wings saavutti tavoitteensa sekä viime vuosikymmenen alussa että lopussa. Sama voi toistua hamassa tulevaisuudessa Manthan, Larkinin ja Tyler Bertuzzin aikakaudella.
Ikävästi näyttää siltä, että Tatarin ja Nyquistin ikäluokka sen sijaan jää väliinputoajan rooliin toimiston yhä totutellessa jo yli kymmenen vuotta voimassa olleisiin sopimussääntöihin.
