Keväällä pudotuspeleistä rannalle jäänyt Calgary Flames lähtee uuteen kauteen uudistuneena, mutta myös menestyspaineiden kanssa. Jo pidemmän aikaa kasassa ollut ydinrunko ei ole onnistunut lunastamaan odotuksia, joten joukkueen nimekkäimmillä pelaajilla on käsillä viimeiset ajat osoittaa arvonsa.

GM Brad Treliving teki kesän aikana täsmähankintoja, joista mielenkiintoisin on kahden viime kauden päätteeksi Stanley Cupia juhlinut hyökkääjä Blake Coleman. Kirpaisevin menetys nähtiin Seattle Krakenin laajennusvaraustilaisuudessa, kun tulokasjoukkue nappasi Flamesin pitkäaikaisen kapteenin ja ykköspuolustajan Mark Giordanon.

Maalivahtiosastolla Flames teki hienoisen muutoksen, kun uudeksi kakkosvahdiksi hankittiin Boston Bruinsista nuori Dan Vladar. Flamesin ehdoton ykkösvalinta illasta toiseen on kuitenkin Jacob Markström, jonka avauskausi Calgaryssä oli lievä pettymys. Nyt ruotsalaisen odotetaan palaavan sille tasolle, jolla hän parhaimmillaan torjui Vancouver Canucksissa.

Puolustuksen uudet hankinnat Nikita Zadorov ja Erik Gudbranson tuovat joukkueen takalinjoille ennen kaikkea runsaasti lisää fyysisyyttä. Suomalaisittain katseet kääntyvät Juuso Välimäkeen, jonka on nyt aika nousta seuraavalle tasolle ja ottaa enemmän vastuuta.

Giordanon roolin tärkeimpänä puolustajana ottaa harteilleen Noah Hanifin. Myös kiekollisen kärkipuolustajan Rasmus Anderssonin ja alivoiman erikoismiehen Christopher Tanevin roolit korostuvat.

Hyökkäyksen vakiokaarti Johnny Gaudreau, Matthew Tkachuk ja Sean Monahan jatkaa ydinrunkona, vaikka eritoten Monahanin kohdalla siirtohuhuja on riittänyt. Tämä kausi lienee Monahanille ja Gaudreaulle viimeinen tilaisuus osoittaa, että Flames voi heidän johdollaan nousta haastamaan suursuosikit. Joukkueen tärkeimmäksi pelaajaksi nousseelle Tkachukille pitäisi puolestaan sorvata pitkä jatkosopimus lähitulevaisuudessa.

Tähtikolmikon takaa esiin nousevat monivuotinen luottosentteri Mikael Backlund, pistenikkari Elias Lindholm sekä vahvasti kehittynyt Andrew Mangiapane, jolta voi odottaa läpimurtokautta. Mangiapanen ohella nuori nouseva nimi Flamesin hyökkäyksessä on Dillon Dubé. Kärkihankinta Coleman saa myös merkittävän roolin. Tuplamestarilta odotetaan merkittävää panosta Giordanon jättämää johtajuusvajetta paikatessa.

Päävalmentajana jatkaa kesken viime kauden paluun seuraan tehnyt Darryl Sutter. Rajuakin kritiikkiä keränneellä vanhan liiton valmentajalla on käsissään melko pitkälti hänen näköisensä fyysinen ja isokokoinen joukkue, joka pelaa puolustusvoittoisesti. 63-vuotiaan Sutterin sopimus kattaa vielä seuraavankin kauden, mutta käynnissä ovat jo melko varmasti valmennusuran viimeiset kilometrit.

Viime vuosien pettymyksistä huolimatta Flamesin joukkue on rakennettu menestymään, joten Sutterin odotetaan luotsaavan joukkue vähintään pudotuspeleihin. Pelaajamateriaalin pitäisi riittää pudotuspelitaistoon, joten isoimmat kysymykset liittyvät Sutterin pelitavan toimivuuteen nyky-NHL:ssä ja tähtipelaajien suoritustasoon.

Flames pelaa Tyynenmeren divisioonassa sijoista 3–5.

Los Angeles Kings romahti melko nopeasti NHL:n häntäpäähän kultaisten vuosiensa jälkeen, ja viimeiset vuodet ovat kuluneet uudelleenrakennuksen merkeissä. Nuoret pelaajat ovat saaneet jo kokemusta NHL-peleistä, minkä lisäksi Kings teki kovia hankintoja kesällä. Näin ollen kaukaloon odotetaan kilpailukykyisintä Kingsiä moneen vuoteen.

Kings onkin nostanut osakkeitaan tasaisen harmaassa divisioonassaan. Vastuunkantajat ovat samat kuin edellisvuosina, mutta varsinkin hyökkäyksessä on paljon potentiaalia. Lisäksi päävalmentaja Todd McLellan on kahden viime kauden aikana saanut prosessinsa lupaavaan vauhtiin.

Maalivahtikaksikosta mestaruuksien takuumies Jonathan Quick ei ole ollut parhaimmillaan enää aikoihin ja Cal Petersen on ryövännyt seuralegendan tontin aloittavana torjujana. Toisaalta Petersenkään ei lukeudu NHL:n huippuvahtien joukkoon, joten hikisiä iltapuhteita on varmasti luvassa tolppien välissä.

Mestaruusvuosien ydinrungosta Drew Doughty jatkaa yhä puolustuksen ykkösnimenä, vaikka miehen jättimäinen sopimus onkin muodostunut seuralle riippakiveksi. Nuori pakisto sai kesällä kokeneen vahvistuksen, kun Alexander Edler siirtyi Vancouver Canucksista etelän lämpöön.

Nuorista puolustajista Mikey Anderson ja Tobias Björnfot alkavat olla valmiita vakituiseen isoon rooliin. Suomalaisittain mielenkiintoinen tilanne on Olli Määtän kohdalla. Kaksinkertaisen mestarin NHL-ura on ollut alamäessä, ja Kingsissä hänellä on ollut vaikeuksia mahtua pelaavaan kokoonpanoon – onnistuuko siis sisukas suomalainen vielä kääntämään uransa nousuun?

Hyökkäyskalusto on kokenut näkyvimmät muutokset, vaikka kapteeni Anže Kopitar edelleen johdattaakin Kingsin laivaa. Slovenialaistähti sai tälle kaudelle kaivattua tukea keskikaistalle, kun Kings nappasi vapailta markkinoilta Montréal Canadiensissa kahden suunnan pelissä loistaneen Phillip Danault'n. 

Toinen merkittävä vahvistus oli Nashville Predatorsista saapunut Viktor Arvidsson, joka ylsi muutama vuosi takaperin yli 60 pisteeseen peräkkäisillä kausilla. Muut kärkiketjuihin sijoitettavat nimet ovat Alex Iafallo ja Adrian Kempe, jotka molemmat voivat yltää yli 50 pisteeseen runkosarjassa.

Kingsin mahdollisuuksia heikentää hyökkäyksen melko heikko kärki, joten seuran monet nuoret lupaukset saanevat näyttää osaamistaan isolla vastuulla. Muun muassa Gabriel Vilardilta odotetaan tällä kaudella läpimurtoa ja viime vuoden kakkosvarauksen Quinton Byfieldin toivotaan ottavan paikkansa hyökkäyksestä mitä todennäköisimmin kolmosketjun keskeltä. Farmin puolella saumaansa odottavat muun muassa Alex Turcotte ja Arthur Kaliyev.

Aivan täysin nuorten haltuun Kings ei kuitenkaan ole siirtynyt, sillä ex-kapteeni Dustin Brown aloittaa jo peräti 18. kautensa joukkueessa. Kruunupaidassa yli 1 200 ottelua pelanneen veteraanin sopimus kuitenkin päättyy tähän kauteen.

Hyvässä nosteessa olevalla Kingsillä on mahdollisuus pärjätä tällä kaudella, mutta pudotuspelipaikka vaatisi nappionnistumista niin yksilö- kuin joukkuetasollakin. Pudotuspelipaikkaa tärkeämpää on nuorten kehittyminen, sillä seuran uudet menestysvuodet ovat vasta useamman vuoden päässä.

Kings pelaa Tyynenmeren divisioonassa sijoista 5−6.

Tämän NHL-kauden odotetuin asia lienee Seattle Krakenin liittyminen sarjaan 32. joukkueena. Tulokasjoukkue joutuu heti mielenkiintoisten odotusten alle, sillä edellisen laajennusjoukkueen Vegas Golden Knightsin avauskausi meni täysin yli odotusten. Krakenilta on kuitenkin kohtuutonta odottaa samanlaista tuhkimotarinaa, mutta heti avauskaudella odotukset voi asettaa pudotuspeleihin.

GM Ron Francis pääsi valitsemaan joukkueen rungon heinäkuussa käydyssä laajennusvaraustilaisuudessa. Tärkeimpiä poimintoja olivat hyökkääjät Yanni Gourde, Jared McCann ja Jordan Eberle sekä puolustajat Mark Giordano, Adam Larsson ja Jamie Oleksiak. Lisäksi Francis teki useita hankintoja vapailta markkinoilta.

Näistä hankinnoista ehdottomasti tärkein oli maalivahti Philipp Grubauer, joka nousi Colorado Avalanchessa sarjan parhaimpien torjujien joukkoon. Saksalainen on lähtökohtaisesti Krakenin tärkein pelaaja, jonka harteille on kasattu paljon odotuksia. Maalivahtiosaston voi sanoa olevan Krakenin laadukkain osa-alue, sillä kakkosvahtina toimii Florida Panthersissa mainiosti esiintynyt Chris Driedger.

Krakenin puolustuksessa on paljon NHL-tasolla rutinoituneita pelaajia, mutta varsinaisia huippunimiä ei ole. Kovuutta puolustuksessa on kuitenkin riittävästi Larssonin, Oleksiakin ja Carson Soucyn ansiosta. Giordano on toki 38-vuotiaanakin varsinkin ylivoimalla profiilipelaaja, mutta muuten kiekollinen osaaminen on alakerrassa varsin keskinkertaista. Vince Dunnilta odotetaan selvää murtautumista kiekolliseksi avainpelaajaksi.

Hyökkäyksessä on paljon mielenkiintoisia nimiä, joilta voi odottaa parempaa tulosta vastuun kasvaessa. Stanley Cup -voittajat Gourde ja Jaden Schwartz lienevät tärkeimpiä hyökkääjiä päävalmentaja Dave Hakstolin palapelissä – Gourde tosin menettää kauden ensimmäiset viikot leikkauksesta toipuessaan. Viime kaudella osaamistaan väläytelleet Colin Blackwell ja Mason Appleton ovat potentiaalisia pelaajia murskaamaan aiemmat piste-ennätyksensä.

Myös Colorado Avalanchessa peli-ilon löytänyt Joonas Donskoi tulee olemaan tärkeässä roolissa, mutta kärkiketjuissa pelatessaan suomalaisen on pystyttävä aiempaa tasaisempaan tuloksentekoon. Työmoraalista Krakenin menestyksen ei pitäisi jäädä kiinni, sillä alempiin ketjuihin on laittaa muun muassa Brandon Tanevin ja Calle Järnkrokin kaltaisia vahvoja joukkuepelaajia.

NHL-päävalmentajaksi palaavan Hakstolin ympärillä on jonkin verran kysymysmerkkejä muun muassa siinä, millaisen pelitavan hän ajaa joukkueeseen ja kuinka yhtenäiseksi hän saa täysin uuden ryhmän. Philadelphia Flyersin päävalmentajana Hakstol epäonnistui muutamia vuosia sitten, mutta tällä kertaa hänen ei tarvitse hypätä untuvikkona NHL-joukkueen peräsimeen.

Krakenin mahdollisuuksia päästä heti avauskaudellaan pudotuspeleihin parantaa pelaaminen kivenkovista joukkueista vajaassa Tyynenmeren divisioonassa. Huipputason maalivahtikalusto ja järkevästi kasattu pelaajarunko mahdollistavat uskottavan kamppailun pääsystä divisioonan kolmen parhaan joukkoon. On myös hyvin mahdollista, että GM Francis kasvattaa seattlelaisyleisön hurmosta kauden aikana kovan luokan pelaajakaupoilla.

Kraken pelaa Tyynenmeren divisioonassa sijoista 4–5.

Vakuuttavasti NHL-taipaleensa aloittanut Golden Knights esiintyi viime kaudella jälleen vakuuttavasti viimeisiä pelejä lukuun ottamatta. Peter DeBoerin valmentama ryhmä raivasi tiensä pudotuspelien kolmannelle kierrokselle, mutta Montréal Canadiens yllätti selvän ennakkosuosikin Stanley Cup -finaalien kynnyksellä. Vakuuttavista runkosarjoista huolimatta viime vuosien pudotuspelit ovat jättäneet Nevadassa happaman maun suuhun.

Vezina Trophyn NHL:n parhaana maalivahtina voittanut Marc-André Fleury kaupattiin kohun saattelemana käytännössä ilmaiseksi Chicago Blackhawksiin. Tämä tarkoittaa sitä, että Golden Knights haluaa panostaa maalinsuulla ruotsalaiseen Robin Lehneriin. Maalivahtien tasaisen peluuttamisen periaate heitettiin romukoppaan, kun Lehnerin selväksi kakkosvahdiksi hankittiin vapailta markkinoilta Laurent Brossoit.

Puolustuskalusto jatkaa käytännössä samalla miehistöllä, sillä ainut poistuja oli kokenut Nick Holden. Alex Pietrangelon ja Shea Theodoren johtama pakisto pärjää vertailussa mille tahansa joukkueelle. Toisen täyden kautensa Golden Knightsissa aloittava Alec Martinez solmi kesällä jatkosopimuksen. Nuorien Zach Whitecloudin, Nicolas Haguen ja Dylan Coghlanin odotetaan nappaavan isompaa roolia.

Hyökkäyskalustossa ei ole tapahtunut suurempia muutoksia. Joukkueen kapteeni Mark Stone on edelleen ryhmänsä paras pelaaja ja sarjan parhaimpia laitahyökkääjiä, vaikka hän hyytyikin pahasti pudotuspeleissä. Hyökkäyksen syvyydestä kertoo hyvin se, että peräti seitsemän hyökkääjää oli viime kaudella yli 20 maalin tahdissa, mikäli kausi olisi ollut täysimittainen.

Tulivoimaa riittää siis hurjasti, ja Golden Knightsilla on rakentaa useampi vaarallinen tulosketju. Kokenut Max Pacioretty pystyy yhä lähentelemään 40 maalin rajaa runkosarjassa, ja alusta asti seurassa mukana olleet William Karlsson, Jonathan Marchessault ja Reilly Smith pelaavat korkealla tasolla tehtaan takuulla. Ikävä takaisku hyökkäykseen on Alex Tuchin pitkään jatkuva sairausloma.

Kesäkauden mielenkiintoisin hankinta oli vuoden 2017 kakkosvaraus Nolan Patrick, jota vastaan Golden Knights luopui samana vuonna kuudentena varatusta Cody Glassista. Hurjasta epäonnesta kärsineen Patrickin roolista kukaan ei osaa vielä sanoa mitään, mutta mitä todennäköisimmin hänet nähdään alemmissa ketjuissa.

Toinen maininnan arvoinen uusi nimi on Ottawa Senatorsista hankittu Jevgeni Dadonov. 32-vuotias venäläinen pelasi viime kaudella alavireisesti, mutta parhaalla NHL-kaudellaan hän on yltänyt 70 tehopisteeseen. Monipuolinen Dadonov saa todennäköisesti roolin kärkiketjuissa, joten pistetahti kohenee lähes varmasti.

Golden Knights on tälläkin kaudella yksi NHL:n parhaista joukkueista. Pitkän runkosarjan urakkaa helpottaa kultalautasella tarjolla oleva Tyynenmeren divisioonan voitto. Läntisessä konferenssissa selvin haastaja on Colorado Avalanche, ja näistä kahdesta suursuosikista jompikumpi etenee todennäköisesti Stanley Cup -finaaleihin.

Golden Knights voittaa suurella todennäköisyydellä Tyynenmeren divisioonan.

NHL:n pahin kriisipesäke löytyy jälleen kerran aavikolta, jossa Arizona Coyotes kamppailee niin tulevaisuutensa kuin uskottavuutensakin säilyttämisen kanssa. Viime kauden aikana seuran maine sai rajuja iskuja toksista seurakulttuuria paljastaneen The Athleticin artikkelin myötä, ja tämän kauden alla Coyotesin ilmoitettiin joutuvan jättämään nykyinen kotihallinsa ensi kesään mennessä.

Seuran nykyiset omistajat ovat sitoutuneita pitämään organisaation Arizonassa, mutta vuosikausia jatkunut alisuorittaminen ja halliongelma nostattavat puheita mahdollisesta siirtymisestä johonkin toiseen kaupunkiin. Kaikkien tulipalojen keskellä Coyotesilta ei kannata odottaa menestystä, sillä se teki kesän aikana rajun tyhjennyksen tärkeimmistä pelaajistaan. Nyt Coyotes on selvässä uudelleenrakennusvaiheessa, ja tärkeimmät tavoitteet liittyvät nuorten pelaajien kehittymiseen.

Pitkäaikainen kapteeni Oliver Ekman-Larsson ja lupaavasti esiintynyt hyökkääjä Conor Garland kaupattiin Vancouver Canucksiin, koko maalivahtikolmikko Darcy Kuemper–Antti Raanta–Adin Hill suuntasi uusiin osoitteisiin, kakkossentteri Christian Dvorak myytiin Montréal Canadiensiin ja blokkikeisari Niklas Hjalmarsson pisti hokkarit naulaan.

Tulopuolella oli sen sijaan hiljaista ja hankinnat olivat lähinnä luokkaa tällä rahalla saatiin nyt tällaista. Mielenkiintoisimmat tulijat ovat KHL:ssä kovia tehoja takonut tšekkihyökkääjä Dmitrij Jaškin sekä uutta nousua NHL-uralleen havitteleva tehopuolustaja Shayne Gostisbehere. Lisäksi Coyotes sai kaupoissaan vastineeksi useita hiipuneita konkaripelaajia, joiden ylihintaiset palkat mahtuvat hyvin seuran palkkakattoon.

Ekman-Larssonin lähdön jälkeen Coyotesin puolustuksen ottaa lopullisesti komentoonsa Jakob Chychrun, joka teki viime kaudella komeat 41 tehopistettä ja voitti 18 osumallaan koko puolustajien maalipörssin. 23-vuotias Chychrun on Coyotesin selvästi tärkein pelaaja, ja joukkueen tulevaisuutta rakennetaan vahvasti hänen varaansa. Potentiaalisia läpimurtopelaajia puolustuksessa ovat Colorado Avalanchesta hankittu Conor Timmins ja parin vuoden takainen kärkivaraus Victor Söderström.

Iskukyvyltään selvästi heikentyneessä hyökkäyksessä tulosvastuu on pitkälti Clayton Kellerin, Phil Kesselin ja Nick Schmaltzin varassa. Aikoinaan ykköskierroksella varattujen Lawson Crousen ja Barrett Haytonin pitäisi nyt viimeistään osoittaa pystyvänsä tuloksentekoon kärkiketjuissa.

Viime kausina Coyotes sai nauttia oikein laadukkaasta maalivahtipelistä, mutta nyt tuo etu on kääntynyt täysin ylösalaisin. Vapailta markkinoilta Coyotes pestasi kolmen vahdin jättämää aukkoa paikkaamaan konkari Carter Huttonin, jonka taso on kuitenkin kyseenalainen NHL:ään. Toisen maalivahdin paikan voitti harjoitusleirillä tšekkiläinen Karel Vejmelka, joka pelaa vasta ensimmäisen kautensa Pohjois-Amerikassa.

Rick Tocchetin paikan päävalmentajana perinyt André Tourigny joutuu heti debyyttikaudellaan erittäin epäkiitolliseen tilanteeseen. On selvää, että Coyotes tulee häviämään todella paljon otteluita ja pudotuspelipaikka on käytännössä mahdoton saavutettava Keskisessä divisioonassa, johon Coyotes siirtyi tälle kaudelle Tyynenmeren divisioonasta Seattle Krakenin tieltä.

Coyotes jää suurella todennäköisyydellä Keskisen divisioonan viimeiseksi.

Jared Bednarin luotsaama Avalanche lähtee kauteen yhtenä suurimmista mestarisuosikeista, vaikka viime kausi päättyi katkerasti jo pudotuspelien alkupuoliskolla. Runkosarjassa Avalanche oli kuitenkin äärimmäisen vakuuttava ja joukkueen kärki on huippukova. Mikko Rantanen ja Nathan MacKinnon muodostavat yhden NHL:n parhaista tutkapareista, ja Cale Makar on suurimpia suosikkeja voittamaan parhaan puolustajan Norris Trophyn.

GM Joe Sakicilla oli vaikea tilanne kesällä, kun ovi kävi joukkueesta enimmäkseen ulospäin ja myös kapteeni Gabriel Landeskog oli lähellä poistua. Sakic sai kuitenkin pidettyä rakastetun voimahyökkääjän joukkueessa kahdeksanvuotisella ja seitsemän miljoonan dollarin vuosipalkan tarjoamalla sopimuksella. 

Ratkaisijoiden joukkoon noussut Joonas Donskoi jätettiin kesän laajennusvaraustilaisuudessa suojaamatta, joten hänet menetettiin Seattle Krakeniin. Toinen merkittävä menetys hyökkäyksessä oli Brandon Saad ja myös Pierre-Édouard Bellemaren taistelua jäädään kaipaamaan. Avalanchen hyökkäys onkin hieman heikentynyt, sillä Sakic ei paikannut lähtijöitä profiilihankinnoilla.

Ykkösketjun takaa löytyy yhä riittävästi laatua. André Burakovskyn odotetaan ottavan vielä yhden askeleen kiistattomaksi tähtipelaajaksi ja kakkossentteri Nazem Kadrin toivotaan pitävän hermonsa kurissa varsinkin panosten kasvaessa. Lähtijöiden jättämiin ruutuihin toivotaan paikkaajaksi omia nuoria, kuten Tyson Jostia ja Alex Newhookia.

Puolustuksen johtajana luutii itseoikeutetusti taiturimainen Makar. Viime kaudella ensimmäiset NHL-pelinsä pelannut Bowen Byram nostaa todennäköisesti tasoaan ja vakiinnuttaa paikkansa pelaavasta kokoonpanosta. Viime kauden lähes kokonaan menettänyt Erik Johnson tuo vastapainona fyysisyyttä ja kokonaisvaltaista pelaamista.

Devon Toews ja Samuel Girard eivät ole aivan supertähtitasoa, mutta heidän ansiostaan Avalanchen puolustus on yksi sarjan parhaista. Timanttisesta kärkinelikosta poistui kesällä Ryan Graves, mutta tilalle saapunut Ryan Murray on myös pätevä puolustaja.

Avalanchen maalivahtiosasto koki kesällä kolauksen, kun Philipp Grubauer päätti lähteä vapaana agenttina Krakeniin. Avalanchen onneksi Darcy Kuemper naarattiin uudeksi ykkösvahdiksi, joten maalivahtiin paketin ei pitäisi kaatua. Kakkosvahtina operoi sairastuvalta palaava Pavel Francouz, joka pystyy ottamaan tarvittavat voitot Kuemperin ollessa huilivuorossa.

Alemmista ketjuista on löydyttävä tehoja, jotta Avalanche ei ole riippuvainen kärkihyökkääjistä. Vaikka joukkueesta löytyy liigan parhaimpia yksilöitä, pelkästään sillä ei voiteta mestaruutta, kuten viime kevät todisti.

Viime vuosina Avalanchen pelaamista on leimannut parhaimmillaan lähes häkellyttävä taso runkosarjassa, mutta pudotuspeleissä joukkue ei ole saanut itsestään kaikkea irti. Vaikka Denverissä rallateltaisiin jälleen taidokkaalla turbokiekolla runkosarjan ykköseksi, sen on keksittävä uudet keinot olla parhaimmillaan kesän kynnyksellä. Mestaruudesta joukkue pystyy kuitenkin ilman muuta taistelemaan.

Avalanche voittaa hyvin todennäköisesti Keskisen divisioonan.

Dean Evasonin toinen täysi kausi Wildin peräsimessä lähtee kokonaisuutena mainiosta asetelmasta. Kun seuran tavoitteena on ollut osittainen miehistön uusiminen, eivät odotukset menestyksestä viime kaudella olleet valtaisat kohtalaisesta joukkueesta ja Kirill Kaprizovin saapumisesta huolimatta. Wild porhalsi pudotuspeleihin ja pelasi siellä seitsemän ottelun tiukan sarjan Vegas Golden Knightsia vastaan.

Kesällä tehtiin remonttia. Pitkäaikainen tähtikaksikko Zach Parise ja Ryan Suter ostettiin ulos. Dollareita kovasti maksava ratkaisu teki tilaa pelaajistoon. Puolustukseen hankittiin peräti neljä uutta veteraanipelaajaa lyhyillä sopimuksilla: Alex Goligoski, Dmitri Kulikov, Jordie Benn ja Jon Merrill, joista yksikään ei säväytä, mutta etenkin Goligoskin viime kausi oli erinomainen.

Vuodesta toiseen NHL:n parhaimpiin vastustajan laukausten laatua kontrolloiviin joukkueisiin kuuluva Wild onnistunee kyseisessä tehtävässään tänäkin vuonna, sillä Suteria lukuun ottamatta timanttiset kärkipakit Jared Spurgeon, Jonas Brodin ja Matt Dumba jatkavat seurassa.

Hyökkäyksessä ei tapahtunut käytännössä mitään sopimusuutisia lukuun ottamatta. Koko kesän jännittävin episodi oli Kaprizovin jatkosopimuksen odottelu. KHL-huhuista huolimatta nimet lyötiin paperiin alkusyksystä, ja melkoinen paperi kyseessä olikin. Vain yhden tynkäkauden NHL-kokemus tuotti venäläiselle viiden vuoden ja 45 miljoonan kokonaispalkan.

Summa oli monilla mittareilla hullunrohkea, mutta toki kyseessä on erityislahjakkuus. Karprizov säkenöi tulokaskaudellaan ja toi aivan uudenlaisen täsmäaseen Kevin Fialaa lukuun ottamatta harmaaseen hyökkäykseen. Joukkueen ykkösketju on ollut harjoituskauden aikana muodossa Kaprizov – Joel Eriksson Ek – Mats Zuccarello.

Tulokkaista kannattaa kiinnittää huomiota ainakin Matthew Boldyyn, joka näyttää nappaavan vakiopaikan NHL:stä. Itävaltalaislahjakkuus Marco Rossi pelannee suurimman osan kaudesta AHL:ssä, mutta saatetaan nähdä muutaman pelin verran myös ylhäällä.

Maalivahtikaksikossa Kaapo Kähkönen jatkaa kamppailua peliajasta hyvän kauden pelanneen Cam Talbotin takana. Kähkösen asema on hyvä, kun Talbot ikääntyy ja suomalaisen parhaat pelivuodet ovat vasta edessä.

Mitä Wildilta voidaan kokonaisuutena odottaa? Pudotuspelisarja Golden Knightsia vastaan oli sen suhteen erityisen opettavainen.

Joukkue avasi sarjan luottamalla nopeisiin hyökkäyksiin ja yksilöidensä nopeisiin ratkaisuihin. Kun Golden Knights alkoi pelata näitä hyökkäyksiä tarkkuudella ja toisteisuudella pois, Wild  lisäsi kiekkokontrollia, ja Golden Knights oli pinteessä pitkiä aikoja. Tämän pohjalta voidaan arvioida, että sopiva muuntuvuus olisi Wildille mahdollinen ja toisi sille lisää voittoja runkosarjassa.

Joukkueen pelaajisto ei riitä Läntisen konferenssin tai oman divisioonan kärkeen. Wildin menestys riippuu ensisijaisesti siitä, pystyykö se rakentamaan viime kauden onnistumisten päälle voittavaa pelitapaa. Tässä onnistuessaan Wild voi hyvinkin olla musta hevonen jopa finaalijoukkueeksi.

Wild pelaa Keskisen divisioonan sijoista 2–3.

St. Louis Bluesin Stanley Cup -voitosta on vasta reilut kaksi vuotta aikaa, mutta edelliskausina tulokset ovat jääneet laihoiksi. Blues pääsi viime kaudella divisioonansa neljänneltä sijalta niukasti pudotuspeleihin, mutta ensimmäisellä kierroksella Colorado Avalanche pyyhkäisi yli suoraan neljässä ottelussa.

Bluesin runko on muuttunut melko paljon mestaruuden jälkeen, ja moni mestari jätti Missourin kuluneena kesänä taakseen. Seattle Kraken poimi puolustaja Vince Dunnin laajennusvaraustilaisuudessa ja hieman myöhemmin monivuotinen luottohyökkääjä Jaden Schwartz teki vapaana agenttina sopimuksen Krakeniin. Lisäksi puolustaja Carl Gunnarsson lopetti uransa.

Samuel Blais kaupattiin New York Rangersiin, josta Blues sai vaihdossa Pavel Butšnevitšin, jonka pitäisi olla kovan luokan vahvistus hyökkäykseen. Kesän toinen iso hankinta oli Brandon Saad. Viime kauden päätteksi siirtoa pyytänyt tähtihyökkääjä Vladimir Tarasenko on yhä joukkueen mukana, eikä kauppaaminen vaikuta enää todennäköiseltä.

Puolustuksessa ei ole Dunnin lähdön lisäksi tapahtunut isompia muutoksia. Torey Krug kantaa isointa vastuuta kiekollisena kärkipuolustajana. Colton Parayko on tärkeä palanen molempiin suuntiin ja ylivoimalla tärkeä ase painavan laukauksensa ansiosta, mutta viime kausi oli häneltä vaisu. 

Justin Faulk on kelvollinen puolustaja kärkipareihin, joskin räikeän ylihintainen. Robert Bortuzzo ja Marco Scandella ovat puolestaan oman pään valveutuneita perusjyriä. Myös viime kaudella NHL-paikan napanneella Niko Mikkolalla on kykyä olla luotettava peruspuolustaja. Kokonaisuutena Bluesin puolustus on silti melko keskinkertainen.

Bluesin hyökkäyksessä on laajuutta ja kärkiosaamista, vaikka Schwartz ja Mike Hoffman jättivät joukkueen. Tarasenko on oman kertomansa mukaan jälleen täydessä pelikunnossa, joten häneltä odotetaan runsaasti tehoja. Myös David Perron pystyy pistetehtailuun, minkä viime kausi todisti.

Kapteeni Ryan O'Reilly on takuuvarma suorittaja ja on varmasti sisuuntunut viime kauden pudotuspelipettymyksestä. Uudet nimet Butšnevitš ja Saad tuovat kosolti luotettavuutta kärkiketjuihin, johon on edellä mainittujen nimien lisäksi tyrkyllä Brayden Schenn.

Bluesilla on muutama jo tasonsa osoittanut nuori peluri, mutta isossa kuvassa seuralla ei ole juurikaan kovan luokan lupauksia. Viime kaudella esiin noussut Jordan Kyrou on entistä valmiimpi isoon rooliin ja myös Robert Thomasin toivotaan nousevan hyökkäyksen hierarkiassa ylöspäin.

Maalivahteina toimivat mestaruuskauden sensaatio Jordan Binnington ja viime kaudella luukkuvahdiksi noussut Ville Husso. Binnington on laadukas maalivahti, mutta hän ei ole aivan noussut kirkkaimpien maalivahtitähtien joukkoon yhdestä loisteliaasta keväästään huolimatta. Husso puolestaan tarjoaa kohtuullisen tuen, kun Binnington kaipaa lepovuoroa.

Bluesin materiaali sopii päävalmentaja Craig Beruben tunnolliseen ja kovaan työntekoon perustuvaan pelitapaan, mutta mestariehdokasta joukkueesta ei enää saa. Bluesin tulevaisuuden ympäillä alkaakin olla kysymyksiä – kärkijoukkueisiin se ei lukeudu, eikä suuntana ole uudelleenrakennus, joten se on vaarassa ajautua välitilaan.

Blues pelaa Keskisen divisioonan sijoista 4–5.

Sabresin vuosi 2021 on tyhjentävästi määriteltävissä sanalla fiasko. Joukkue jäi viime kaudella divisioonansa jumboksi ja keräsi tynkärunkosarjasta huolimatta maalieroonsa pakkasta peräti 61 osuman verran.

Voi kuitenkin olla, että olemme nähneet seuran uudesta kärsimysnäytelmästä vasta esinäytöksen, sillä Sabres lähtee uuteen kauteen edellistäkin heikompana ja ilman tärkeintä yksittäistä palastaan Jack Eichelia.

Tapaus Eichel on ollut Sabresia sivuavien keskustelujen ykköspuheenaihe ja seuran alennustilan huipentuma, eikä vielä ole tiedossa, milloin lääkärintarkastuksensa reputtanut tähtipelaaja on taas pelikuntoinen. Viimeisenä hutunkeittona Sabres vielä riisti häneltä kapteeniuden.

Eichelin lisäksi riveistä uupuvat tyytymättömyytensä seuran toimintaan osoittaneet ja muualle kaupatut Sam Reinhart ja Rasmus Ristolainen. Vaihdossa joukkueeseen saapuivat peruspuolustaja Robert Hägg sekä lukuisia varausvuoroja mutta ennen kaikkea ikäkausimaajoukkueissa vahvoin ottein esiintynyt kanadalaismaalivahti Devon Levi.

Kesällä saapui myös Will Butcher, jonka ura on tarponut paikallaan mutta jolla on nähdysti eväät yli 40 pisteen kauteen. Sabres-puolustuksen ongelmat henkilöityvät ykkösnimi Rasmus Dahliniin: parempaan olisi rahkeita, mutta kun ei. Yhdeksi seuran johtotähdeksi kaavailtu Dahlin ei ole onnistunut siirtämään Euroopassa nähtyä dominointia taalajäille, lisäksi aikanaan tehokas kiekollinen puolustaja Colin Miller on kadonnut kuvasta. Mark Pysyk ja Henri Jokiharju sentään puurtavat totutuissa rooleissaan.

Hyökkäyskin on lähes olematon, sillä ainoa täsmäase Eichelin ollessa sivussa lienee tarkka-ampuja Victor Olofsson. Potentiaalia toki hyökkäyksestä löytyy, ja Kanadan U20-joukkueen kapteenina ihastuttaneesta Dylan Cozensista voi odottaa kauden valopilkkua. Muutaman vuoden takaisella huippulupauksella Casey Mittelstadtilla on käsissään viimeinen mahdollisuus osoittaa kykenevänsä johtavaan rooliin. 

Arttu Ruotsalaisella ja Rasmus Asplundilla on niin ikään saumat nousta urallaan seuraavalle tasolle, ja silmällä pidettäviä nousevia nimiä ovat myös Anders Bjork ja Tage Thompson. Konkarit taasen ovat lähinnä syvyyspelaajia, ja Jeff Skinnerin kohdalla odotetaan enää vain sitä, milloin kallis sopimus ostetaan ulos.

Maalivahtiosaston jättäneet Carter Hutton ja Linus Ullmark korvattiin yksivuotisin minimisopimuksin värvätyillä Craig Andersonilla ja Aaron Dellillä. Dell passitettiin AHL:ään, joten Andersonin aisaparina toimii viime kaudella joukkueessa 13 NHL-ottelua pelannut Dustin Tokarski. Kaksikko on yksi liigan heikoimmista maalivahtitandemeista, ja on melkoisen kuvaavaa, että ykkösvahtina aloittaa jo 40-vuotias Anderson, joka pelasi viime kaudella vain kuudessa ottelussa. Onkin todennäköistä, että Sabres ajaa hiljalleen sisään viime kaudella NHL:ssä debytoinutta Ukko-Pekka Luukkosta.

Kesken viime kauden päävalmentajaksi nostetulla Don Granatolla on käsissään täysin keskeneräinen joukkue – tai savuava raunio. Sabresissa aloitellaan taas uutta uudelleenrakennusta ja pudotuspelitön putki venyy käytännössä varmasti jo 11 vuoden pituiseksi. Täten sille ei pysty lupaamaan tälle kaudelle vähäisintäkään menestystä. Kyyti on jääkylmää alusta asti.

Sabres jää suurella todennäköisyydellä Atlantin divisioonan viimeiseksi.

Florida Panthers on voittanut pudotuspelisarjan viimeksi vuonna 1996, kun joukkue marssi Stanley Cup -finaaleihin saakka. Nyt ennusmerkit kuitenkin viittaavat siihen, että mikään muu kuin pudotuspeleihin pääsy ja pitkän kuivan kauden päättäminen ei riitä.

Jos mestarivalmentaja Joel Quennevillen ensimmäinen kausi Panthersin peräsimessä oli mitäänsanomaton, oli seuraava jo vähintäänkin lupauksia herättävä, mikä noteerattiin nimeämisellä Jack Adams -finalistiksi. Panthers venyi poikkeusjärjestelyin muodostetun Keskisen divisioonan kakkoseksi, mutta kausi kuitenkin katkesi Lightningin käsittelyssä pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella.

Tappiosta huolimatta Panthersin peliesitykset paranivat kauden vanhetessa, ja nousujohtoinen pelillinen trendi sai jatkokseen vahvan siirtokesän. Joukkue teki oivallisia täsmävahvistuksia riveihinsä, kun taas ruodusta poistuneiden kohdalla puhutaan lähinnä löysien poistamisesta. Kesän aikana eroon päästiin ylihintaisista Anton Strålmanista ja Keith Yandlesta, mitä vastoin tulopuolta edustavat Joe Thornton ja Sam Reinhart.

Lähes 1 700 runkosarjaottelun legenda Thornton on yhä suojatussa roolissa käyttökelpoinen soturi ja ennen kaikkea mentori nuorelle kaartille. Reinhartin paikka puolestaan on ykköskentässä sarjan parhaaksi puolustavaksi hyökkääjäksi valitun Barkovin ja viime kauden sensaatiopelaaja Carter Verhaeghen kanssa. Sitä, minkälaisiin tuloksiin ensimmäistä kertaa urallaan aidosti menestyksestä pelaava Reinhart Barkovin rinnalla yltää, kannattaa seurata tiukasti.

Tulosketjuja täydentävät Jonathan Huberdeau, kevään nappihankinta Sam Bennett sekä nuori Owen Tippett. Viime kauden menestyksen kannalta ratkaisevaa oli kuitenkin haalariosaston kunnostautuminen tehotuotannossa, ja muun muassa Patric Hörnqvistin, Anthony Duclairin ja Frank Vatranon odotetaan tukevan kärkiketjuja tälläkin kaudella.

Pelihaluja lisää äärimmäisen tiukka hyökkäyksen kilpailutilanne, jossa edes joukkueen kärkilupauksiin kuuluvan Anton Lundellin peliaika ylhäällä ei ole selviö ja lupauslaarissa riittää syvyyttä. Lundell aloittanee kautensa isoilla minuuteilla ja vastuulla AHL:ssä ja pyrkii kiilautumaan ainakin kolmosketjuun NHL-tilaisuuden koittaessa.

Muutoksia kokenut puolustus ei välttämättä ole nimekäs, mutta osoitti viime kaudella sisunsa pärjättyään pitkän tovin ilman loukkaantunutta Aaron Ekbladia. Vapautuneesta vastuusta nautiskeli erityisesti MacKenzie Weegar, joka on kehittyessään täyttämässä myös Yandlen jättämän aukon. Ekbladin ja Weegarin takana näyttöhaluja uhkuvat muun muassa Markus Nutivaara ja Gustav Forsling.

Kesän kirpaisevin menetys osui maalivahtiosastolle, kun sen varmin suoriutuja Chris Driedger kaapattiin Seattle Krakeniin. Jäljelle jäi täten huippulupaava Spencer Knight sekä alisuorittava Sergei Bobrovski. Venäläisen otteet eivät enää Vezina-tasolle palaa, mutta Knightilla on rahkeita jopa franchise-tason uraan, jota kohti hänen on pakko ottaa loikkauksia nopeutetulla aikataululla taustatuen puutteen vuoksi.

Viime kauden yllättäjäjoukkue on kova luu myös tällä kaudella, mutta sen on menestyäkseen osoitettava, ettei viimekautinen neljän sylinterin teholätkä ollut vain suonenveto eikä maalivahtien epäonnistumiseen ole varaa.

Panthers pelaa Atlantin divisioonan sijoista 1–3.

Ottawa Senatorsilla ja omistaja Eugene Melnykillä on lupausten lunastamisen aika. Kun joukkue jokunen vuosi sitten revittiin maan tasalle ja kaikki myytäväksi kelpaava kaupattiin, Melnyk lupasi, että kaudesta 2021–2022 alkaen seuraavat viisi vuotta tuovat vertaansa vailla olevaa menestystä.

Tällä hetkellä eniten kengässä hiertää Brady Tkachukin tilanne. Rajoitettu vapaa agentti ei osallistunut harjoitusleirille, sillä jatkosopimusta ei ole syntynyt. Nuorukainen on kannattajien suosikki ja periksiantamattomalla tyylillään valmennuksen mieleen, mutta hänelläkin on vielä paljon kehitettävää pelissään. Silti hän on Senatorsin tärkein hyökkääjä ja potentiaalinen kapteeni.

Kanadan pääkaupungissa on viime vuosina vallinnut sekasorto, mutta Tkachukin tilannetta lukuun ottamatta suunta näyttää kääntyneen parempaan. Suurimmat sekoilut vaikuttavat toistaiseksi jääneen historiaan ja laadukas nuoriso-osasto nostattaa toiveita kirkkaasta tulevaisuudesta. Kärkiketjuihin Senatorsilla on laittaa nuoria lupauksia kuten Tim Stützle, Alex Formenton ja Josh Norris. Kokeneempaa kaartia edustavat Chris Tierney, Nick Paul ja Connor Brown.

Puolustuksessa kenties suurin yllätys on Erik Brännström, joka ei näytä mahtuvan kokoonpanoon. Viime kaudella 30 otteluun tehot 2+11 nakutelleen ruotsalaisen potentiaali ei ole kadonnut, mutta sitä ei ole saatu lunastettua käyttöön toivotulla tavalla. Harjoituspelien perusteella Thomas Chabot'n vierellä paikan ykkösparista ottaa Artjom Zub.

Erik Karlssonin lähdöstä saakka puolustuksen johtajaksi soviteltu Chabot on kärsinyt viime kausina hieman pakkiparistaan, joten Zubin kanssa kehityskäyrän pitää kääntyä takaisin ylöspäin. Aivan edellisen kauden tapaan kehäraakkeja pakistoon ei tuotu, mutta vapailta markkinoilta naarattiin Michael Del Zotto ja hyökkääjä Jevgeni Dadonovista saapui vastineena Nick Holden.

Hyökkääjä Drake Batherson kirjoitti nimensä kuuden vuoden sopimukseen ja häneen kohdistuvat isot odotukset lupaavan kauden jäljiltä. Muita pidempiä kiinnityksiä ovat hyökkääjä Colin White, puolustaja Nikita Zaitsev ja maalivahti Matt Murray, jotka kaikki vaikuttavat peliesityksiinsä ja palkkaansa nähden riippakiviltä.

Maalivahtiosasto on täysi kysymysmerkki, mikä jarruttaa Senatorsin lupaavaa nousua. Epävarman Murrayn takana vuoroaan odottavat ruotsalaiset Anton Forsberg ja hyviä otteita vähissä peleissään osoittanut nuori Filip Gustavsson. 

Valmennusvastuussa jatkaa kolmannelle kaudelleen D.J. Smith, jonka alaisuudessa Senators on esiintynyt ailahtelevasti ja usein melko heikosti. Osansa tässä on ollut pelaajamateriaalilla, ja etenkin viime kaudella otteet paranivat loppua kohti, kun alisuorittaneiden konkarien tilalle otettiin nuoria todistamaan kykyjään.

Oli Tkachuk mukana kauden alkaessa tai ei, ihmeisiin Senators ei kykene. Jotta pudotuspeleistä voisi puhua tosissaan, joukkue tarvitsisi aitoja vahvistuksia. Nuorisolta löytyy lahjakkuutta, mutta kaikkien onnistuminen ja nouseminen huipputasolleen yhtä aikaa ei ole realismia. 

Senators pelaa Atlantin divisioonassa sijoista 6–7.

Torontossa kiekkokausi päättyi jälleen valtavaan pettymykseen. Historia toisti itseään, kun Maple Leafsin tie nousi pystyyn ensimmäisen kierroksen seitsemännessä ottelussa Montréal Canadiensia vastaan. Kyseessä oli jo viides perättäinen kausi, kun Maple Leafsin kausi katkesi pudotuspelien ensimmäiseen vaiheeseen.

Runkosarja sujui kuitenkin paremmin, sillä Maple Leafs onnistui voittamaan Pohjoisen divisioonan viiden pisteen erolla. Tällä kaudella haaste kuitenkin kasvaa, sillä edessä on paluu tasoltaan huomattavasti tiukempaan Atlantin divisioonaan.

Kokoonpanossa suurin mylläys on tehty maalinsuulla. Viisi kautta ykköstorjujan viittaa kantanut Frederik Andersen lähti vapaana agenttina Carolina Hurricanesiin, josta kuitenkin löytyi uusi torjuja, sillä tšekkiläinen Petr Mrázek saapui Torontoon kolmivuotisella sopimuksella. Viime kaudella hyviä otteita esittänyt Jack Campbell jatkaa toisena maalivahtina, joten Maple Leafs todennäköisesti jakaa torjujien vastuun tasaisesti.

Puolustuskalusto koki kesän aikana pienimmät muutokset. Morgan Rielly jatkaa ykköspakkina, ja hänen taustaltaan löytyvät muun muassa kokeneet T.J. Brodie ja Jake Muzzin. Potentiaalinen läpimurtopelaaja puolustuksessa on lupaava ruotsalainen Rasmus Sandin, joka on parin viime kauden aikana saanut jalansijaa NHL-miehistössä.

Hyökkäyspää on ehdottomasti paras osa-alue vaahterapaitojen kokoonpanossa. Viime kaudella NHL:n maalikuninkuuden voittanut Auston Matthews lienee tälläkin kaudella sarjan tehokkaimpia pelaajia ja parhaimmillaan maaginen 60 maalin raja voi mennä rikki. Kun Matthewsin lisäksi rivistöstä löytyvät Mitch Marner, William Nylander ja John Tavares, voidaan Maple Leafsin hyökkäyksen sanoa olevan NHL:n parhaimmistoa.

Kesän merkittävin lähtijä oli Matthewsin ja Marnerin ketjukaverina usein pelannut Zach Hyman, joka siirtyi Edmonton Oilersin riveihin. Paikkaajaksi hankittiin Bruinsista voimahyökkääjä Nick Ritchie, jonka toivotaan tuovan kaivattua kovuutta joukkueeseen. Mielenkiintoinen hankinta on Arizona Coyotesista saapunut Michael Bunting, joka onnistui viime kauden lopun 21 ottelussaan iskemään peräti kymmenen maalia.

Maple Leafsin hyökkäyksessä on myös musta hevonen vuoden tulokkaan kisaan, sillä 20-vuotias Nick Robertson pelannee ensimmäisen täyden NHL-kautensa. Aivan kärkiketjuihin Robertsonia ei kannata heti alkuun odottaa kärjen kovasta tasosta johtuen, mutta alemmista kentällisistäkin löytyy Jason Spezzan kaltaisia laadukkaita ketjukavereita.

Maple Leafsissa tasapainottelee vedenjakajalla. Päävalmentaja Sheldon Keefen ja GM Kyle Dubasin paineet ovat kovat, sillä runkosarjassa menestyminen ei enää riitä kenellekään. Vähimmäisvaatimuksena epäonnistumisen välttämiselle olisi löytää keinot seuran ensimmäiselle pudotuspelisarjavoitolle 18 vuoteen tai muuten Torontossa nähtäneen rajuja ratkaisuja.

Maple Leafs pelaa Atlantin divisioonan sijoista 1–3.

Carolina Hurricanesin kausi päättyi pudotuspelien toisella kierroksella tulevaa mestaria Tampa Bay Lightningia vastaan. Erityisesti hurrikaanipaitojen maalivahti- ja puolustuspeli olivat heikolla tasolla, ja tähän kauteen GM Don Waddell muokkasi kokoonpanoa isolla kädellä. Ennakkoon alakerran muutoksia voi pitää heikennyksenä viime kauteen.

Maalivahdit Petr Mrázek, Alex Nedeljkovic ja James Reimer vaihtoivat maisemaa – tilalle tulivat Frederik Andersen ja Antti Raanta. Varsinkin lupaavan kaudenpuolikkaan pelanneen Nedeljkovicin päästäminen puoli-ilmaiseksi Detroit Red Wingsiin tuntuu tässä vaiheessa virheeltä, kun uusista maalivahdeista Andersenin pitäisi nostaa viime kaudesta tasoaan reilusti ja Raannan pysyä pelikunnossa.

Puolustuksen ykkösnimi Dougie Hamilton siirtyi vapaana agenttina New Jersey Devilsiin, Jake Bean kaupattiin Columbus Blue Jacketsiin ja Jake Gardiner toipuu alustavien tietojen mukaan koko kauden lonkka- ja selkäleikkauksista eli toisin sanoen helpottaa seuran palkkakattotilannetta pitkäaikaisten loukkaantuneiden listalla. Tulopuolella on Edmonton Oilersista hankittu lupaava Ethan Bear sekä kokeneet syvyyspuolustajat Ian Cole ja Brendan Smith.

Hurricanes hankki myös kiistanalaisen puolustajan Tony DeAngelon, joka on parhaimmillaan mainio vahvistus ylivoimapeliin, mutta Hamiltonin korvaajaksi hänestä ei kokonaisvaltaisessa pelissä ole. Lisäksi yhdysvaltalainen on aiheuttanut urallaan toistuvia konflikteja. Yksivuotinen miljoonan dollarin sopimus ei toki palkkakattotilannetta kaada, mutta maineeseen ja ilmapiiriin voi tulla ryppyjä.

Hamiltonin lähdöstä huolimatta Jaccob Slavinin ja Brett Pescen johtama puolustus on edelleen erittäin laadukas, ja kätisyydet sekä muut ominaisuudet sopivat erinomaisesti päävalmentaja Rod Brind'Amourin pelikirjaan.

Hyökkäyksessä muutos on ollut maltillisempaa. Isoin hankinta oli Montréal Canadiensista kostomentaliteetilla napattu Jesperi Kotkaniemi. 21-vuotias monipuolinen hyökkääjä tuo Hurricanesin hyökkäykseen kaivattua terävyyttä, mutta porilaisen olisi otettava selvä kehitysaskel, jotta pelisuoritus vastaisi uutta isoa palkkaa.

Kotkaniemi on istutettu laitahyökkääjän tontille, ja hän taistelee pelipaikasta kahdessa ensimmäisessä ketjussa. Sebastian Aho, Teuvo Teräväinen, Andrei Svetšnikov, Martin Nečas ja Vincent Trocheck ovat lähtökohtaisesti muut kärkiketjujen jäsenet. Nino Niederreiter on ykkösvaihtoehto nostaa ylemmäs, jos Kotkaniemi ei pelaa odotusten mukaisesti.

Myös hyökkäykseen Hurricanes teki pari hyvää syvyyshankintaa eli Derek Stepanin ja Josh Leivon. Konkarihyökkääjät ovat kelpo korvaajia Warren Foegelelle, Brock McGinnille ja Morgan Geekielle. Kaksi ensin mainittua ovat myös hintavampia kuin korvaajansa.

Kolmen vuoden jatkosopimuksen tehnyt päävalmentaja Brind'Amour haluaa eittämättä päättää projektinsa Stanley Cupiin − muualla kuin Hurricanesissa Brind'Amour ei omien sanojensa mukaan haluakaan valmentaa. Yhtä aikaa Brind'Amourin kanssa vapaiksi agenteiksi jäävät muun muassa Aho, Teräväinen ja Pesce, joten mestaruus on nykyisellä rungolla ykköstavoite.

Hurricanes pelaa Metropolien divisioonan sijoista 1–2.

GM Tom Fitzgerald ja päävalmentaja Lindy Ruff aloittavat vaikean viime kauden jälkeen projektinsa toisen vuoden Newarkissa. Viime kaudella Devils keräsi kolmanneksi vähiten pisteitä koko NHL:ssä ja vältti kolmannen peräkkäisen divisioonan jumbosijan vain Buffalo Sabresin väliaikaisen divisioonan vaihdon ansiosta.

Devilsiltä odotetaan selvää askelta eteenpäin, vaikka pudotuspelipaikka on vielä kova tavoite nuorelle joukkueelle. Keski-ikä jää noin 25 vuoden tienoille, millä saatetaan lopullisista miehistöistä riippuen olla jopa NHL:n nuorin joukkue. Joukkueessa onkin vain kolme yli 30-vuotiasta pelaajaa.

Hyökkäyksessä katseet kiinnittyvät ensimmäisenä nuoriin keskushyökkääjiin. Viime kaudella loukkaantumisista kärsinyt kapteeni Nico Hischier ja vuonna 2019 ykkösenä varattu Jack Hughes eivät ole vielä lunastaneet kaikkia odotuksia, mutta toisaalta kumpikin on useamman vuoden päässä parhaista pelivuosistaan. Kummankin potentiaali huippuluokan pistemääriin on iso.

Devilsin parhaat pistemiehet Pavel Zacha, Hughes, Jegor Šarangovitš ja Jesper Bratt ylsivät viime kauden 56 ottelun runkosarjassa reiluun 30 pisteeseen. Ottelumäärään suhteutettuna jokainen heistä pelasi uransa tehokkaimman kauden. Suomalaista osaamista hyökkäyksessä edustaa viime kaudella NHL-paikkansa vakiinnuttanut ja mukavat 25 pistettä kerännyt Janne Kuokkanen.

Hyökkäyksen kärkihankinta oli 30-vuotias vapaa agentti Tomáš Tatar, joka on parhaimmillaan yltänyt lähes piste per peli -tahtiin, vaikka viime kausi oli vaisumpi. Uutena nimenä kokoonpanossa saatetaan nähdä myös viime vuoden varaustilaisuuden seitsemäs varaus Alexander Holtz, joka pelaa ensimmäisen kokonaisen kautensa Pohjois-Amerikassa.

Viime kaudella NHL:ssä kolmanneksi eniten maaleja päästäneen Devilsin puolustus on vahvistunut hurjasti. Joukkueen uusi ykköstähti on liigan eliittiin kuuluva Dougie Hamilton, joka teki vapaana agenttina seitsemän vuoden sopimuksen. Toinen merkittävä vahvistus oli Colorado Avalanchesta hankittu Ryan Graves.

Viime kaudella eniten peliaikaa puolustajista saaneet Damon Severson ja P.K. Subban saavat uusien hankintojen myötä tyytyä pienempään rooliin. Viime kaudella tulokkaiden tähdistöön valittu Ty Smith hakee paikkaa kahdesta ensimmäisestä parista. Varsinkin hyökkäyssuuntaan Devilsin puolustus on yksi sarjan parhaista, ja tulosta odotetaan etenkin ylivoimalla.

Vahvistuneen pakiston takana pelaava ykkösmaalivahti Mackenzie Blackwood tavoittelee epätasaisen viime kauden jälkeen paluuta parin aiemman kauden vireeseen. Blackwood ilmoitti äskettäin kieltäytyneensä koronarokotteesta, mikä saattaa vaikeuttaa etenkin Kanadaan matkustamista. Kakkosmaalivahdiksi hankittiin 33-vuotias Jonathan Bernier, joka on joukkueen vanhin pelaaja.

Vuoden kokeneempi hyökkäyksen runko ja merkittävästi vahvistunut puolustus nostavat Devilsin sijoitusta koko liigan vertailussa, mutta kovan divisioonan sisällä nousu on vaikeaa. Kasvukivut ovat kovat, kun pelaamiseen pitäisi saada tasaisuutta ja nuorten pelaajien olisi otettava jälleen iso askel eteenpäin. 

Devils pelaa Metropolien divisioonan sijoista 6–8.

Viime kaudella divisioonansa viidenneksi ja pudotuspelien ulkopuolelle jäänyt New York Rangers lähtee kauteen uuden päävalmentajan voimin. Kolmena viime kautena tahtipuikkoa heiluttanut David Quinn sai luvan väistyä ja tilalle palkattiin kokenut Gerard Gallant, joka on palkittu muun muassa NHL:n parhaana valmentajana kaudella 2017–18.

Kokematon ja fyysisesti varsin pehmeä joukkue lähti hakemaan kesän siirtomarkkinoilta apua edellä mainittuihin ongelmiinsa. Sisään asteli Tampa Bay Lightningissa kaksi Stanley Cupia voittanut hyökkääjä Barclay Goodrow, jonka kanssa Rangers solmi peräti kuuden vuoden sopimuksen. Vegas Golden Knightsista saapui puolestaan nyrkkisankari Ryan Reaves.

Puolustukseen Rangers hankki myös fyysisyyttä, sillä joukkueen takalinjoilla nähdään uusina kasvoina järkälemäiset Patrik Nemeth ja Jarred Tinordi. Rangers teki myös merkittävän vaihtokaupan, sillä hyökkääjä Pavel Butšnevitš myytiin St. Louis Bluesiin vaihdossa Samuel Blaisiin ja ensi kesän toisen kierroksen varausvuoroon.

Maalivahtiosastolla Rangers teki jatkosopimuksen Igor Šestjorkinin kanssa. Vakuuttavasti NHL-taipaleensa aloittanut venäläinen kuittaa seuraavan neljän kauden ajalta 22,6 miljoonaa dollaria. Šestjorkinin aisaparina jatkaa maanmies Aleksandr Georgijev, jonka otteita on ajoittain vaivannut epätasaisuus ja ylipelaaminen. Georgijev on kuitenkin osoittanut olevansa laadukas kakkosvahti NHL:ään.

Manhattanilaisten puolustuksen kaksi ensimmäistä paria muodostuvat viime kauden tapaan. Alakerran kiistaton johtohahmo ja NHL:n parhaaksi puolustajaksi valittu Adam Fox muodostaa Ryan Lindgrenin kanssa tasapainoisen duon. Heidän takanaan häärivät hyvän tulokaskauden pelannut K'Andre Miller sekä kokeneempaan kalustoon kuuluva Jacob Trouba. Erittäin mielenkiintoinen uusi nimi puolustuksessa on ruotsalainen debytantti Nils Lundkvist, joka esitti viime kausina loistavia otteita SHL:ssä.

Hyökkäyksessä odotukset kohdistuvat tuttuihin kärkipelaajiin. Artemi Panarinilta ja Mika Zibanejadilta odotetaan jälleen huipputehoja. He ovat pelaajia, joiden mukana joukkue nousee tai kaatuu. Ykköstähtien taustatukena kärkiketjuissa ovat kokeneet Chris Kreider ja Ryan Strome.

Viimeistään uuden päävalmentajan myötä nuoret lupaukset Alexis Lafrenière, Kaapo Kakko, Vitali Kravtsov ja Filip Chytil saavat enemmän peliaikaa sekä ylivoimavastuuta, minkä takia heiltä on lupa odottaa myös isompaa pistemäärää kauden päätteeksi. Suomalaisittain odotukset ovat korkealla, sillä Kakko otti viime kaudella selvän kehitysaskeleen pelaamisessaan – nyt kehityksen pitäisi näkyä myös tehoina.

Keväällä 2018 Rangers julkaisi tiedotteen, jossa seura ilmoitti aloittavansa uudelleenrakennuksen. Tuosta päivästä lähtien prosessi on kulkenut aikataulussa, nyt odotetaan jo menestystä. Manhattanin kiekkoylpeyden tavoitteena on pääsy pudotuspeleihin ja palaset alkavat olla sitä luokkaa, että vaatimus tulee myös lunastaa.

Rangers pelaa Metropolien divisioonan sijoista 3–5.

Pittsburgh Penguins suoriutui edelliskauden runkosarjasta loistavasti ollen divisioonansa kärkijoukkue, mutta pudotuspeleissä New York Islanders pystyi kuitenkin raastavalla pelityylillään tylsyttämään Penguinsin ykköstähdet. Lopputulos oli tuttu, sillä Penguins ei ole voittanut yhtään pudotuspelisarjaa kolmeen vuoteen. Toisaalta pudotuspeliputki on kestänyt jo 15 vuotta.

Penguins lähtee kauteen samalla maalivahtitandemilla kuin aiemmin. Islandersin käsittelyssä sulanut Tristan Jarry jatkaa ykkösmaalivahtina ja tukea antaa Casey DeSmith. Jarry on toki vielä maalivahdiksi nuorehko, mutta vastuullisessa roolissa tarvittaisiin parempia näyttöjä.

Puolustuksesta Cody Ceci matkasi Edmontoniin, mutta alakerta pysyi muilta osin muuttumattomana. Monivuotinen ykköspuolustaja Kris Letang aloittaa jo 15. kokonaisen kautensa joukkueessa, ja varmaotteinen Brian Dumoulin on jälleen tärkeä palanen oman maalin turvaamisessa. Kärkiparit täydentää Marcus Pettersson ja John Marino.

Mike Mathesonilta odotetaan kohennusta otteisiinsa, sillä lähes viiden miljoonan kausipalkalla pitäisi pystyä parempaan. Viime kaudella 16 ottelussa hyviä otteita väläytellyt nuori Pierre-Olivier Joseph on lähellä murtautua pelaavaan kuusikkoon, mutta taistelu pelipaikoista on kovaa.

Hyökkäyksen osalta alkukausi on haastava ja pahimmassa tapauksessa se voi koitua koko kauden kohtaloksi. Sidney Crosby toipuu ranneleikkauksesta ja on poissa kauden ensiviikot. Murheet eivät lopu tähän, sillä Jevgeni Malkinin polvi operoitiin kesäkuussa, mikä pitää hänet poissa peleistä vielä noin kahden kuukauden ajan. Muistakin loukkaantumisista kärsineen Malkinin kohdalla alkaa olla isoja kysymysmerkkejä, kun taas Crosby pystyy yhä olemaan sarjan parhaimpia pelaajia.

Muutokset hyökkäyksessä tapahtuivat alemmissa kentissä. Brandon Tanev tarttui suojaamattomana pelaajana Seattle Krakenin haaviin ja myös Jared McCannin uusi osoite löytyi Seattlesta, johon hänet kaupattiin Toronto Maple Leafsin kautta. Tästä kaupasta Penguins sai vastineeksi muun muassa Filip Hållanderin, joka mahdollisesti saa peliaikaa Penguinsissa tällä kaudella.

Kesken viime kauden GM:ksi nimetty Ron Hextall päätti tuoda kesällä joukkueeseen lisää syvyyspelaajia. Vapailta markkinoilta haaviin tarttuivat Brock McGinn, Danton Heinen ja paluun tekevä Dominik Simon. Juuri syvyys onkin Penguinsin vahvuus ja työmäärässä joukkue on vaikea voitettava.

Tämä kausi on Mike Sullivanin seitsemäs Penguinsin peräsimessä ja pitkään kasassa ollut ydinrunko alkaa olla ikääntynyt. Penguinsin kärkipelaajiin kuuluvien Malkinin, Letangin ja Bryan Rustin nykyiset sopimukset loppuvat kauden jälkeen, mikä luo aihetta siirtohuhuille. Isot muutokset ovat lähestymässä.

Viime kauden otteet runkosarjassa herättävät toiveita uudesta venymisestä, mutta menestyksen rajat uhkaavat tulleen vastaan. Viime vuosina suorittaminen on ollut enenevissä määrin venymistä ja taistelua loukkaantumisten kanssa. Ryhmän vanhentuessa menestyksen ajat näyttävät jääneen historiaan. Mikäli pitkä pudotuspeliputki näyttää päättyvän, Penguinsissa saatetaan nähdä uudelleenrakennuksen käynnistyminen.

Penguins pelaa Metropolien divisioonassa sijoista 4–6.