Keskisen divisioonan voitto on etukäteisarvioissa täysin selvä asia, sillä Colorado Avalanchen pitäisi olla jopa ylivoimainen joukkue divisioonassaan. Huimalla pelaajamateriaalilla ja pelitavalla operoivalla joukkueella riittää kuitenkin todistettavaa pudotuspeleissä, joissa se ei ole viime vuosina saanut parastaan irti.
Tasaisessa divisioonassa käydään mielenkiintoinen otatus pudotuspelipaikoista. Tyynenmeren divisioonan kehnouden takia on todennäköistä, että viisi joukkuetta etenee jatkoon Keskisestä divisioonasta. Selvän ennakkosuosikin ohella vahvimmin kevään peleihin ovat tyrkyllä vaivihkaa menestyjäksi noussut Minnesota Wild, paluuta kärkikahinoihin tavoitteleva Dallas Stars ja parin vuoden takainen mestari St. Louis Blues.
Colorado Avalanche – repertuaarista löydyttävä muutakin kuin näyttävä dominointi
Jared Bednarin luotsaama Avalanche lähtee kauteen yhtenä suurimmista mestarisuosikeista, vaikka viime kausi päättyi katkerasti jo pudotuspelien alkupuoliskolla. Runkosarjassa Avalanche oli kuitenkin äärimmäisen vakuuttava ja joukkueen kärki on huippukova. Mikko Rantanen ja Nathan MacKinnon muodostavat yhden NHL:n parhaista tutkapareista, ja Cale Makar on suurimpia suosikkeja voittamaan parhaan puolustajan Norris Trophyn.
GM Joe Sakicilla oli vaikea tilanne kesällä, kun ovi kävi joukkueesta enimmäkseen ulospäin ja myös kapteeni Gabriel Landeskog oli lähellä poistua. Sakic sai kuitenkin pidettyä rakastetun voimahyökkääjän joukkueessa kahdeksanvuotisella ja seitsemän miljoonan dollarin vuosipalkan tarjoamalla sopimuksella.
Ratkaisijoiden joukkoon noussut Joonas Donskoi jätettiin kesän laajennusvaraustilaisuudessa suojaamatta, joten hänet menetettiin Seattle Krakeniin. Toinen merkittävä menetys hyökkäyksessä oli Brandon Saad ja myös Pierre-Édouard Bellemaren taistelua jäädään kaipaamaan. Avalanchen hyökkäys onkin hieman heikentynyt, sillä Sakic ei paikannut lähtijöitä profiilihankinnoilla.
Ykkösketjun takaa löytyy yhä riittävästi laatua. André Burakovskyn odotetaan ottavan vielä yhden askeleen kiistattomaksi tähtipelaajaksi ja kakkossentteri Nazem Kadrin toivotaan pitävän hermonsa kurissa varsinkin panosten kasvaessa. Lähtijöiden jättämiin ruutuihin toivotaan paikkaajaksi omia nuoria, kuten Tyson Jostia ja Alex Newhookia.
Puolustuksen johtajana luutii itseoikeutetusti taiturimainen Makar. Viime kaudella ensimmäiset NHL-pelinsä pelannut Bowen Byram nostaa todennäköisesti tasoaan ja vakiinnuttaa paikkansa pelaavasta kokoonpanosta. Viime kauden lähes kokonaan menettänyt Erik Johnson tuo vastapainona fyysisyyttä ja kokonaisvaltaista pelaamista.
Devon Toews ja Samuel Girard eivät ole aivan supertähtitasoa, mutta heidän ansiostaan Avalanchen puolustus on yksi sarjan parhaista. Timanttisesta kärkinelikosta poistui kesällä Ryan Graves, mutta tilalle saapunut Ryan Murray on myös pätevä puolustaja.
Avalanchen maalivahtiosasto koki kesällä kolauksen, kun Philipp Grubauer päätti lähteä vapaana agenttina Krakeniin. Avalanchen onneksi Darcy Kuemper naarattiin uudeksi ykkösvahdiksi, joten maalivahtiin paketin ei pitäisi kaatua. Kakkosvahtina operoi sairastuvalta palaava Pavel Francouz, joka pystyy ottamaan tarvittavat voitot Kuemperin ollessa huilivuorossa.
Alemmista ketjuista on löydyttävä tehoja, jotta Avalanche ei ole riippuvainen kärkihyökkääjistä. Vaikka joukkueesta löytyy liigan parhaimpia yksilöitä, pelkästään sillä ei voiteta mestaruutta, kuten viime kevät todisti.
Viime vuosina Avalanchen pelaamista on leimannut parhaimmillaan lähes häkellyttävä taso runkosarjassa, mutta pudotuspeleissä joukkue ei ole saanut itsestään kaikkea irti. Vaikka Denverissä rallateltaisiin jälleen taidokkaalla turbokiekolla runkosarjan ykköseksi, sen on keksittävä uudet keinot olla parhaimmillaan kesän kynnyksellä. Mestaruudesta joukkue pystyy kuitenkin ilman muuta taistelemaan.
Avalanche voittaa hyvin todennäköisesti Keskisen divisioonan.
Dallas Stars – potentiaali on erinomainen, mutta sopivatko palaset yhteen?
Starsin lähtökohdat viime kauteen olivat vaikeat. Joukkue joutui pelaamaan käytännössä koko kauden ilman Tyler Seguinia ja Ben Bishopia ja myös Aleksandr Radulov pelasi lopulta vain 11 ottelua. Koronaryppäänkin heti tammikuussa sisältänyt vaikea kausi päättyi lopulta runkosarjaan, mikä oli pelaajamateriaalin ja edelliskauden finaalipaikkaan nähden pettymys.
Kuten niin usein ennenkin, Stars on kauden alkaessa iso kysymysmerkki. Joukkue voi olla konferenssin parhaimmistoa tai epäonnistua pahemmin ja jäädä taas ulos pudotuspeleistä. GM Jim Nill päätti kesällä hankkia vahvistuksia jokaiselle pelipaikalle. Hankinnoista mielenkiintoisimmat ovat Braden Holtby, Ryan Suter sekä Jani Hakanpää, jonka toivotaan täyttävän Jamie Oleksiakin saappaat puolustuksen talonmiehenä.
Seguinin ja Radulovin tervehdyttyä täyteen pelikuntoon Stars saa käytännössä kaksi kärkiketjupelaajaa. Kaksikon poissaolon aikana erityisesti Roope Hintz ja Jason Robertson ottivat valtavia askeleita eteenpäin. Kapteeni Jamie Benn pelasi myös hetkittäin erinomaisesti keskushyökkääjänä. Starsin hyökkäyksessä on leveyttä ja ratkaisuvoimaa, minkä lisäksi alemmista ketjuista löytyy hyviä roolipelaajia, kuten Radek Faksa ja Denis Gurjanov.
Starsin hyökkäyksen tehot ovat silti pitkälti kiinni puolustuksesta. Uusien hankintojen lisäksi Miro Heiskanen, John Klingberg ja Esa Lindell muodostavat vahvan peruskiven. Ilman päävalmentaja Rick Bownessin riskejä välttävää pelitapaa puolustajat – erityisesti Heiskanen – olisivat vielä tehokkaampia. Heiskanen ei aivan pysty potentiaalinsa edellyttämille teholukemille, kun tarkka viisikkopuolustus rajoittaa suomalaistähden hyökkäyspeliä.
Maalivahdit saattavat lopulta olla Starsin suurin kompastuskivi. Osaston kallein mies Bishop ilmoitti olevansa valmis pelaamaan tällä kaudella, mutta Nill hankki silti varmuuden vuoksi Holtbyn yhden vuoden sopimuksella. Tämä voi tarkoittaa sitä, että joukkueen lupaavin maalivahti Jake Oettinger joutuu pelaamaan AHL:ää Texas Starsissa.
Holtby saattaa muodostaa viime kaudella hetkittäin haparoineen Anton Hudobinin kanssa tolppien välissä kohtuullisen kaksikon, mutta Oettingerin paikka olisi todellisuudessa NHL:ssä. Lisäksi Holtby ei ole enää samanlainen huippuvahti kuin parhaina vuosinaan Capitalsissa. Viime kaudella pahasti ailahdellutta alivoimaa ei maalivahtipelin epävarmuus auta. Maalivahtien ylitarjonnan takia on todennäköistä, että joku neljästä torjujasta joutuu jättämään Texasin taakseen.
Stars on todella haastava joukkue arvioida. Joukkue on kaikesta huolimatta todella nälkäinen ja nimekäs. Monet ydinpelaajat, kuten Klingberg, Radulov ja Joe Pavelski pelaavat viimeistä sopimusvuottaan.
Joukkueen nykyinen kokenut ydinrunko hajoaa jossain määrin kauden jälkeen ja siksi Stars panostaa nyt täydellä teholla menestykseen. Potentiaalia riittää, mutta nyt joukkueen on pysyttävä terveenä ja suorittamisen on oltava tasaisen voittavaa.
Stars pelaa Keskisen divisioonan sijoista 2–4.
Minnesota Wild – aliarvostettu menestyjäehdokas
Dean Evasonin toinen täysi kausi Wildin peräsimessä lähtee kokonaisuutena mainiosta asetelmasta. Kun seuran tavoitteena on ollut osittainen miehistön uusiminen, eivät odotukset menestyksestä viime kaudella olleet valtaisat kohtalaisesta joukkueesta ja Kirill Kaprizovin saapumisesta huolimatta. Wild porhalsi pudotuspeleihin ja pelasi siellä seitsemän ottelun tiukan sarjan Vegas Golden Knightsia vastaan.
Kesällä tehtiin remonttia. Pitkäaikainen tähtikaksikko Zach Parise ja Ryan Suter ostettiin ulos. Dollareita kovasti maksava ratkaisu teki tilaa pelaajistoon. Puolustukseen hankittiin peräti neljä uutta veteraanipelaajaa lyhyillä sopimuksilla: Alex Goligoski, Dmitri Kulikov, Jordie Benn ja Jon Merrill, joista yksikään ei säväytä, mutta etenkin Goligoskin viime kausi oli erinomainen.
Vuodesta toiseen NHL:n parhaimpiin vastustajan laukausten laatua kontrolloiviin joukkueisiin kuuluva Wild onnistunee kyseisessä tehtävässään tänäkin vuonna, sillä Suteria lukuun ottamatta timanttiset kärkipakit Jared Spurgeon, Jonas Brodin ja Matt Dumba jatkavat seurassa.
Hyökkäyksessä ei tapahtunut käytännössä mitään sopimusuutisia lukuun ottamatta. Koko kesän jännittävin episodi oli Kaprizovin jatkosopimuksen odottelu. KHL-huhuista huolimatta nimet lyötiin paperiin alkusyksystä, ja melkoinen paperi kyseessä olikin. Vain yhden tynkäkauden NHL-kokemus tuotti venäläiselle viiden vuoden ja 45 miljoonan kokonaispalkan.
Summa oli monilla mittareilla hullunrohkea, mutta toki kyseessä on erityislahjakkuus. Karprizov säkenöi tulokaskaudellaan ja toi aivan uudenlaisen täsmäaseen Kevin Fialaa lukuun ottamatta harmaaseen hyökkäykseen. Joukkueen ykkösketju on ollut harjoituskauden aikana muodossa Kaprizov – Joel Eriksson Ek – Mats Zuccarello.
Tulokkaista kannattaa kiinnittää huomiota ainakin Matthew Boldyyn, joka näyttää nappaavan vakiopaikan NHL:stä. Itävaltalaislahjakkuus Marco Rossi pelannee suurimman osan kaudesta AHL:ssä, mutta saatetaan nähdä muutaman pelin verran myös ylhäällä.
Maalivahtikaksikossa Kaapo Kähkönen jatkaa kamppailua peliajasta hyvän kauden pelanneen Cam Talbotin takana. Kähkösen asema on hyvä, kun Talbot ikääntyy ja suomalaisen parhaat pelivuodet ovat vasta edessä.
Mitä Wildilta voidaan kokonaisuutena odottaa? Pudotuspelisarja Golden Knightsia vastaan oli sen suhteen erityisen opettavainen.
Joukkue avasi sarjan luottamalla nopeisiin hyökkäyksiin ja yksilöidensä nopeisiin ratkaisuihin. Kun Golden Knights alkoi pelata näitä hyökkäyksiä tarkkuudella ja toisteisuudella pois, Wild lisäsi kiekkokontrollia, ja Golden Knights oli pinteessä pitkiä aikoja. Tämän pohjalta voidaan arvioida, että sopiva muuntuvuus olisi Wildille mahdollinen ja toisi sille lisää voittoja runkosarjassa.
Joukkueen pelaajisto ei riitä Läntisen konferenssin tai oman divisioonan kärkeen. Wildin menestys riippuu ensisijaisesti siitä, pystyykö se rakentamaan viime kauden onnistumisten päälle voittavaa pelitapaa. Tässä onnistuessaan Wild voi hyvinkin olla musta hevonen jopa finaalijoukkueeksi.
Wild pelaa Keskisen divisioonan sijoista 2–3.
St. Louis Blues – rutinoitunut menestyjä valumassa välitilaan
St. Louis Bluesin Stanley Cup -voitosta on vasta reilut kaksi vuotta aikaa, mutta edelliskausina tulokset ovat jääneet laihoiksi. Blues pääsi viime kaudella divisioonansa neljänneltä sijalta niukasti pudotuspeleihin, mutta ensimmäisellä kierroksella Colorado Avalanche pyyhkäisi yli suoraan neljässä ottelussa.
Bluesin runko on muuttunut melko paljon mestaruuden jälkeen, ja moni mestari jätti Missourin kuluneena kesänä taakseen. Seattle Kraken poimi puolustaja Vince Dunnin laajennusvaraustilaisuudessa ja hieman myöhemmin monivuotinen luottohyökkääjä Jaden Schwartz teki vapaana agenttina sopimuksen Krakeniin. Lisäksi puolustaja Carl Gunnarsson lopetti uransa.
Samuel Blais kaupattiin New York Rangersiin, josta Blues sai vaihdossa Pavel Butšnevitšin, jonka pitäisi olla kovan luokan vahvistus hyökkäykseen. Kesän toinen iso hankinta oli Brandon Saad. Viime kauden päätteksi siirtoa pyytänyt tähtihyökkääjä Vladimir Tarasenko on yhä joukkueen mukana, eikä kauppaaminen vaikuta enää todennäköiseltä.
Puolustuksessa ei ole Dunnin lähdön lisäksi tapahtunut isompia muutoksia. Torey Krug kantaa isointa vastuuta kiekollisena kärkipuolustajana. Colton Parayko on tärkeä palanen molempiin suuntiin ja ylivoimalla tärkeä ase painavan laukauksensa ansiosta, mutta viime kausi oli häneltä vaisu.
Justin Faulk on kelvollinen puolustaja kärkipareihin, joskin räikeän ylihintainen. Robert Bortuzzo ja Marco Scandella ovat puolestaan oman pään valveutuneita perusjyriä. Myös viime kaudella NHL-paikan napanneella Niko Mikkolalla on kykyä olla luotettava peruspuolustaja. Kokonaisuutena Bluesin puolustus on silti melko keskinkertainen.
Bluesin hyökkäyksessä on laajuutta ja kärkiosaamista, vaikka Schwartz ja Mike Hoffman jättivät joukkueen. Tarasenko on oman kertomansa mukaan jälleen täydessä pelikunnossa, joten häneltä odotetaan runsaasti tehoja. Myös David Perron pystyy pistetehtailuun, minkä viime kausi todisti.
Kapteeni Ryan O'Reilly on takuuvarma suorittaja ja on varmasti sisuuntunut viime kauden pudotuspelipettymyksestä. Uudet nimet Butšnevitš ja Saad tuovat kosolti luotettavuutta kärkiketjuihin, johon on edellä mainittujen nimien lisäksi tyrkyllä Brayden Schenn.
Bluesilla on muutama jo tasonsa osoittanut nuori peluri, mutta isossa kuvassa seuralla ei ole juurikaan kovan luokan lupauksia. Viime kaudella esiin noussut Jordan Kyrou on entistä valmiimpi isoon rooliin ja myös Robert Thomasin toivotaan nousevan hyökkäyksen hierarkiassa ylöspäin.
Maalivahteina toimivat mestaruuskauden sensaatio Jordan Binnington ja viime kaudella luukkuvahdiksi noussut Ville Husso. Binnington on laadukas maalivahti, mutta hän ei ole aivan noussut kirkkaimpien maalivahtitähtien joukkoon yhdestä loisteliaasta keväästään huolimatta. Husso puolestaan tarjoaa kohtuullisen tuen, kun Binnington kaipaa lepovuoroa.
Bluesin materiaali sopii päävalmentaja Craig Beruben tunnolliseen ja kovaan työntekoon perustuvaan pelitapaan, mutta mestariehdokasta joukkueesta ei enää saa. Bluesin tulevaisuuden ympäillä alkaakin olla kysymyksiä – kärkijoukkueisiin se ei lukeudu, eikä suuntana ole uudelleenrakennus, joten se on vaarassa ajautua välitilaan.
Blues pelaa Keskisen divisioonan sijoista 4–5.