Jesperi Kotkaniemi oli 17-vuotiaana kaudella 2017−2018 tuloksellisesti Porin Ässien johtavia pelaajia, vaikka keskimääräistä peliaikaa nuorukainen sai vasta kymmenenneksi eniten joukkueen hyökkääjistä. Kausi huipentui NHL:n varaustilaisuuteen, jossa Kotkaniemeä povattiin ensimmäisen kierroksen kärkipäähän. Suomalaisen varaaminen kolmantena yllätti kaikki paitsi Montréal Canadiensin.

Sittemmin superlupauksen asema on himmentynyt. Kotkaniemi on silti yksi tulevan NHL-kauden seuratuimmista suomalaisnimistä.

Canadiens loikkasi Kotkaniemen kehityksessä usean askeleen yli.

Kotkaniemi, 21, aloittaa kauden Carolina Hurricanesissa harvinaisen siirtosaagan jälkeen. Ässien kasvatti siirtyi vankkojen perinteiden ja hartioita rusentavien paineiden keskeltä Montréalista pienen markkina-alueen Raleigh'iin. Suomalaisella on takanaan kolme toisiinsa nähden hyvin erilaista NHL-kautta Canadiensissa.

Aika montréalisorganisaatiossa päättyi Kotkaniemen kannalta karusti: seuran johto päätti, että joukkueen keskikaistan pelastajanakin pidetyn Kotkaniemen pitäminen olisi yksinkertaisesti liian kallista.

Tuoreen sopimuksen myötä Kotkaniemeen kohdistuu painetta toisenlaisista syistä ja entistä rajummin. Nyt huomio rakentuu välittömistä suorituspaineista, joita hänellä ei NHL-uran alkuvuosina ollut. 18-vuotiaana keskushyökkääjäraakileena Kotkaniemi sai toki peliaikaa ja vakioroolin. Tulosvastuuseen kukaan ei häntä asettanut.

Canadiens loikkasi Kotkaniemen kehityksessä kuitenkin usean askeleen yli. Kotkaniemeä pedattiin liian suureen rooliin liian nopeasti. Säntillinen kehitys unohtui ja ne ominaisuudet, joilla Kotkaniemi Liigassakin alaikäisenä erottui, eivät päässeet enää niin hyvin esille NHL:ssä. Taantuma sekä pelillisessä että tuloksellisessa kehityksessä johti siihen, ettei Kotkaniemen paikka kokoonpanossa ollut varma ja ettei hänelle nähty enää yhtä suurta käyttöarvoa kuin aiemmin. 

Pelaajakehityksessä kiirehtimisen seuraukset eivät sinänsä yllättäneet. Sen sijaan siirtosaaga Canadiensin ja Hurricanesin välillä laajeni NHL:ää ravisuttaneeksi hämmästykseksi.

Kiitos, Sebastian Aho! Kotkaniemi turvasi tulevaisuutensa taloudellisesti, mutta palkka on silti ansaittava

Canadiens ei vastannut Hurricanesin sopimustarjoukseen ja sai siten 1. ja 3. kierroksen varausvuorot ensi vuodelle. Se myös hankki samaan hengenvetoon Christian Dvorakin. Dvorakilla on sopimustaan jäljellä neljä kautta 4,45 miljoonan dollarin keskimääräisellä kausipalkalla. Dvorak on suomalaista kokeneempi ja hän on viime kausina ollut Kotkaniemeä tehokkaampi.

Aivan ongelmaton ei Canadiensinkaan ratkaisu ole. Organisaatio hankki Kotkaniemen korvaajaksi 25-vuotiaan pelaajan, joka on tehnyt parhaimmillaan 38 tehopistettä. Itse asiassa ero Dvorakin ja Kotkaniemen välillä ei ole järin suuri − suomalainen on puolustuspelillisesti ollut jopa verrokkiaan parempi. Hyökkäyspelillisesti Dvorak ei ole ollut erityisen säkenöivä, joskin suomalaista parempi.

Alla oleva grafiikka vertaa Kotkaniemen ja Dvorakin suorituksia hyökkäys- ja puolustuspäässä edellisen kolmen kauden ajalta. Se ei näytä Kotkaniemen kannalta mairittelevalta. Toisaalta Dvorakin uran huippuvuodet ovat nyt ja Kotkaniemen uranäkymät ovat korvaajaansa potentiaalisemmat.

Kotkaniemen ja Dvorakin suoritukset hyökkäys- ja puolustuspäässä kolmen edellisen kauden ajalta.

Kuva © Evolving-Hockey

Kyseessä oleva RAPM-malli eristää pelaajan suoritukseen vaikuttavat ulkopuoliset muuttujat, joten sen valossa on mahdollista arvioida pelaajan todellista tasoa. Se tiivistää, miltä osa-alueelta Kotkaniemi on tuottanut eniten lisäarvoa viime kausina. Kuten muuttujat CF/60, xGA/60 ja CA/60 kertovat, Kotkaniemi on tuottanut laukauksia 60 minuuttia kohden kiitettävästi sekä päästänyt laukauksia ja odotettua maaliodottamaa kestävällä tasolla.

Sen sijaan hyökkäyspelaamisen tuottavuus on ollut pakkasen puolella. Porilainen ei ole tuottanut laukauksia eikä odotettua maaliodottamaa sillä tasolla, jota kärkiketjun pelaajalta edellytetään. Kotkaniemen puolustuspelaaminen on toisaalta NHL-tasolle kestävää, joten hänen pelaamisensa perusta on rakennettu vakaalle pohjalle.

Tosin Kotkaniemi pelasi Canadiensissa lopulta suojatussa roolissa kolmosketjun laidalla. Kotkaniemen on siis todistettava itsensä myös puolustuspelillisesti aiempaa suuremmassa vastuussa. Tulokaskauden jälkeen kaivatut tehot voivat niin ikään kohentua oikeassa ympäristössä, ja kehitykseen sopivan peluutuksen kanssa Hurricanes voi hyvinkin olla se paikka. Kenties Kotkaniemi raivaa tehojen löytyessä uudestaan tietään alkuperäiselle pelipaikalleen keskikaistalle.

Kaiken keskiössä on kuitenkin tuore sopimus, joka määrittää Kotkaniemen tulevaisuutta. Hurricanesin tarjoama 6,1 miljoonaa dollaria kautta kohden on Kotkaniemestä tällä hetkellä aivan liikaa. Se on liikaa todennäköisesti vielä alkavan kauden jälkeenkin. Kotkaniemen tämänhetkinen vaihe kehityksessä ei vielä puoltaisi Dvorakinkaan kaltaista palkkapussia.

Esimerkiksi samassa varaustilaisuudessa varattu Joel Farabee solmi Philadelphia Flyersin kanssa hiljattain kuuden vuoden pituisen ja keskimäärin viisi miljoonaa dollaria kaudessa tuovan jatkosopimuksen. Näytöt ovat vielä verrattain vähäiset, mutta Farabeella on takanaan 20 maalin kausi ja hän on raivannut tietään Flyersin kärkiketjuihin. Farabeen kiinnittäminen oli Flyersilta hinta-laatusuhteeltaan erinomainen ratkaisu.

Kotkaniemeä ei voi verrata muihin sopimustarjouksiin vastanneisiin pelaajiin, koska niitä ei yksinkertaisesti ole.

Myös Ottawa Senatorsin Brady Tkachuk neuvottelee jatkosopimuksesta. Raporttien perusteella neuvottelut eivät ole olleet suorasukaiset, ja odotetusti Tkachukin palkkapyyntö on kova. Evolving-Hockeyn malli arvioi hyökkääjän todennäköiseksi keskimääräiseksi kausipalkaksi noin 6,5 miljoonaa dollaria kuuden vuoden sopimuksella. Se ei olisi Senatorsille huono lopputulos, mutta todennäköisesti seura joutuu maksamaan enemmän.

Farabeen ja Tkachukin tilanteet eivät täysin vertaudu Kotkaniemeen, koska suomalaisesta tehtiin sopimustarjous, joka on NHL:ssä työkaluna harvinainen. Tarjous oli myös tarkoituksella yliampuva. On kuitenkin hankala ajatella, että hieman halvempi tarjouskaan ei olisi mennyt läpi. Suomalaisen tilanne on eittämättä poikkeuksellinen − siksi sitä on kontekstualisoitava vielä paremmin.

Kotkaniemeä ei voi verrata muihin sopimustarjouksiin vastanneisiin pelaajiin, koska niitä ei yksinkertaisesti ole. Edellinen sopimustarjouksen seurauksena joukkuetta vaihtanut pelaaja oli Dustin Penner, joka siirtyi Anaheim Ducksista Edmonton Oilersiin vuonna 2007. Kaikista NHL-historian sopimustarjouksista yhden vuoden sopimusta on tarjottu kolme kertaa Kotkaniemen sopimus mukaan lukien.

Tässä yhteydessä Kotkaniemen verrokit koostuvat keskushyökkääjistä, jotka ovat saaneet samankaltaiset sopimukset rajoitettuina vapaina agentteina. CapFriendlyn sopimusten yhteensopivuutta vertailevassa työkalussa on painotettu pelaajien ikää, tehopisteitä, ottelumäärää, sopimuksen pituutta ja keskimääräistä kausipalkkaa. Alla olevassa taulukossa on esitelty viisi yhteensopivinta sopimusta.

Edellä mainittujen osatekijöiden perusteella yhteensopivin sopimus Kotkaniemen kanssa on Pierre-Luc Dubois'lla, joka teki Columbus Blue Jacketsin kanssa kaksivuotisen sopimuksen vuonna 2020. Se toi hänelle keskimäärin viiden miljoonan dollarin kausiansiot. Verrokeista arvokkaimman sopimuksen sai Vancouver Canucksin tähti Elias Pettersson, joka tienaa kaudesta keskimäärin 7,35 miljoonaa dollaria.

Oleellista on, että verrokkisopimusten pelaajat ovat olleet sopimuksen tekemisen hetkellä Kotkaniemeä huomattavasti paremmissa asetelmissa. Anthony Cirelli pelaa siinä roolissa − kakkossentterinä ja kakkosylivoimalla − jossa Kotkaniemi voisi nykyisen potentiaalinsa lunastaessaan olla. Cirelli onkin hieman alipalkattu jo nyt.

Verrokkeihinsa nähden porilainen sai liian paljon liian aikaisin. Sopimuksessa on toki tarjouslisää, mutta kovin vahvaa pohjaa 6,1 miljoonan dollarin tarjoukselle ei suomalaisen meriittien perusteella ole.

Entäpä syyt, joiden perusteella Kotkaniemi olisikin ansainnut sopimuksensa? Kotkaniemi on pelannut varausluokastaan neljänneksi eniten runkosarjaotteluita, hänen tulokaskautensa oli vakuuttava ja hän nousi viime pudotuspeleissä esille ratkaisuhetkillä. Porilainen vakiinnutti iästään huolimatta paikan Canadiensin keskikaistalla ja pelaa ikäisekseen kypsää puolustussuunnan jääkiekkoa. Ikääkin on vasta 21 vuotta.

Pelimäärä selittyy pitkälti Canadiensin kiirehtimisellä. Kotkaniemen kehitys on jämähtänyt tulokaskaudesta eikä hän onnistunut saavuttamaan muutoksiakin kokeneen Canadiens-valmennuksen luottamusta. Toisaalta kaikkia seuraavana mainittuja argumentteja heikentää juuri Kotkaniemen kehityksen hidastuminen. Tulokaskauden jälkeisillä kausilla olisi pitänyt tapahtua enemmän.

Canadiensin kehitystyöllä oli toki osansa sopassa. Seuran tarve korostui, pelaaja unohtui. Toisaalta Kotkaniemi sai arvokasta vastuuta NHL:n keskikastin joukkueessa ja tilaisuuden kehittyä muiden nuorten kärkisentterien tasolle. Miten se on heijastunut suomalaisen tuottamaan lisäarvoon?

Kotkaniemi sai viime kauden runkosarjassa peliaikaa Canadiens-hyökkääjistä viidenneksi eniten, mutta oli joukkueen pohjilla pelaajan tuottamaa odotettua lisäarvoa kuvaavassa xWAR-tilastossa (Expected Wins Above Replacement). Useista mittareista koostettu tilasto kuvaa, kuinka monta odotettua voittoa enemmän pelaaja tuottaa hänet korvaavaan pelaajaan verrattuna.

Evolving-Hockeyn tilastojen perusteella Kotkaniemi tuotti viime kaudella peliaikaan suhteutettuna −0,007 odotettua voittoa. Joukkueen tilastokärki Brendan Gallagherin lukema oli 0,174. Sama on laskettavissa myös pelaajan tuottamina odotettuina sarjapisteinä: niitä suomalainen toi niin ikään negatiivisesti: −0,013. Realisoituneet lukemat eivät olleet sen parempia: tilastokärki Gallagher tuotti 60 minuuttiin suhteutettuna 0,229 voittoa yli odotetun, Kotkaniemi 0,032 voittoa, jolla hän sijoittui hyökkääjistä 11:nneksi.

Tiivistetysti Kotkaniemi on runsaasta vastuusta huolimatta ollut tuloksellisesti epätasapainossa. Hän ei ole tuottanut lisäarvoa vastuuseensa nähden tarpeeksi, ja hyökkäyspelaamisen tehottomuus on rumentanut kokonaisuutta. Pelillinen taantuminen teki hänestä helposti korvattavan, mutta Hurricanesissa Kotkaniemeä koulitaan jälleen tulosyksikön pelaajaksi.

Kotkaniemi kamppailee alkavalla kaudella tulosyksikön vastuusta.

Kuva © Getty Images

Hurricanesin on kestettävä ottamansa riski − rahasta ja seurauksista huolimatta

Aluksi näyttävältä tempaukselta vaikuttanut sopimustarjous oli Hurricanesilta todellisuudessa harkittu riski, jonka kanssa seuran on pystyttävä elämään. Seuran omistaja Tom Dundon kertoi The Athleticille, ettei tarjous ollut sivallus Canadiensin parin vuoden takaisesta sopimustarjouksesta Sebastian Ahosta.

Dundon totesi, että sopimustarjouksen onnistuminen on harvinaista, koska tarjoajan näkemyksen on erottava toisen osapuolen näkemyksestä merkittävästi.

Kiinnostavaa Dundonin kommenteissa se, että hänen mielestään itse sopimus on Kotkaniemen tilanteessa kaikkein helpoin osuus. Dundon arvioi seuran omistajana tilannetta luonnollisesti suuremman kokonaisuuden kautta eikä pureudu tarjouksesta riskialttiin tekeviin osatekijöihin syvällisesti − ainakaan julkisesti.

− Mitä tahansa teemme, se ei näytä järkevältä, jos hän ei pelaa yhtä hyvin kuin odotimme. Sopimus on kaikista helpoin osa, Dundon sanoi.

− Sopimuksen arvo on vain numero. Pelaajan on pelattava silti hyvin. Joukkue ei voita, jos pelaajat eivät pelaa hyvin riippumatta siitä, paljonko he vievät palkkakatosta, hän lisäsi.

Tämä on toki totta. Näkemys on kuitenkin varsin mustavalkoinen. Omistajan suusta kuultuna se ei ole kovin vakuuttavaa. Miten todennäköistä voittaminen olisi, jos alaketjujen pelaajille maksettaisiin järjestäen tuplaten yli heidän arvonsa? Siitäkin huolimatta, että he suorittaisivat hyvin.

Sopimuksen arvo asettaa pelaajalle odotustason, jolle tämän on yllettävä, jottei tuottaisi arvoa negatiivisesti.

Tarjouksen mahdollisesti se, että seuralla oli palkkakatossaan runsaasti tilaa, sillä neuvottelut Dougie Hamiltonin jatkosopimuksesta eivät johtaneet sopuun. Dundonin näkemys alleviivaa sitä, että Hurricanes on valmis ottamaan riskin ja petaa nyt Kotkaniemelle näkyvää roolia.

Dundonin kommentit eivät toisaalta vala luottamusta Kotkaniemen onnistumisen mahdollisuuteen. Hurricanesilla on käsissään ehta arpa, jonka onnistumista se ei pidä täysin varmana. Kun omistajan puheet eivät kieli vankasta luottamuksesta ylihintaiseen pelaajaan, suunnitelma perustuu tarkasta harkinnasta huolimatta joko tai -ajatukselle.

Siirto Hurricanesiin turvasi Kotkaniemen tulevaisuuden taloudellisesti, mutta asetti toisaalta suomalaisen samalla tahtomattaan puristuksiin kahden vaihtoehdon väliin. Kehityksen taka-askeliin ei ole varaa, ja selvän tasonnousun on oltava vääjäämätön seuraavan kauden aikana ja jatkuttava sen jälkeen.

Kotkaniemen tilanne tiivistyy kaksijakoiseen asetelmaan. Vaihtoehdot ovat pelkistetysti nämä: todellisen potentiaalin lunastaminen maltilla tai sopimuksen luomien odotusten lunastaminen nopeasti. Alkavan kauden Kotkaniemi voi aloittaa rauhallisesti, mutta ennen pitkää tuore sopimus muistuttaa olemassaolostaan.

Hurricanesissa Kotkaniemelle on lähtökohtaisesti tarjolla kakkos- tai kolmosketjun paikka. Harjoitusleirin tietojen perusteella suomalainen saa kauden alussa kuitenkin vastuuta kakkosketjun peliminuuteilla ja kakkosylivoimalla. Vastuu kärjen takana antaisi hänelle työrauhaa ainakin hetkellisesti.

Viime pudotuspeleissä Kotkaniemi pääsi ajoittain valokeilaan. Nyt sitä on luvassa kokoaikaisesti.

Kuva © Getty Images

Hienosäätöä ja taiteilua paineiden keskellä − Kotkaniemen tilanteen tasapainottaminen on Hurricanesille elintärkeää

Hyvästä pelaajakehityksestä Hurricanesilla on erinomainen esimerkki: joukkue on maltillisesti kehittänyt Martin Nečasia peluuttamalla häntä laitahyökkääjänä. Keskelläkin urallaan pelannut Nečas kasvanut hiljalleen kohti suurempaa vastuuta. Hänelle pedattaneen paikkaa Ahon vierellä, mikä tehostaisi tšekin pelaamista entisestään. Hyvistä tehoista huolimatta Nečasin hyökkäyspelaamisen tuottavuudessa kuten maalipaikkojen tuottamisessa on ollut petrattavaa.

Toisaalla Nick Suzuki päihitti Canadiensin nuorten keskushyökkääjien kamppailussa Kotkaniemen selvästi ja sai suomalaista enemmän vastuuta tulosketjuissa onnistuen myös siinä. Vertailu vuonna 1999 syntyneeseen Suzukiin on Kotkaniemen kannalta lähtökohtaisesti epäedullinen mutta tarpeellinen: kanadalainen oli marinoitunut juniorisarja OHL:ssä kypsäksi pelaajaksi, joka oli jo tulokaskaudellaan valmis puolustuspelilliseen vastuuseen.

Viimeisellä kaudellaan OHL:ssä Suzuki teki käytännössä kaikkea niin ylivoimalla, alivoimalla kuin tasakentällisinkin. Hänen pelaamistaan kehitettiin ensisijaisesti puolustuspelin kautta, koska kanadalaisen vahvuudet − peliäly, luova syöttöpelaaminen ja kyky luoda tilaa − olivat jo junioritasolle ylivoimaisia.

Kotkaniemen kohdalla Canadiens kiirehti, vaikka suomalainen pelasi jo alaikäisenä aikuisten tasolla.

Kotkaniemen kohdalla Canadiens kiirehti, vaikka suomalainen pelasi jo alaikäisenä aikuisten tasolla. On muistettava, että Kotkaniemi pelasi Ässissä kestävällä tasolla läpi runkosarjan, vaikka yksittäisiä notkahduksia tulikin. Puolustuspelaaminen on ollut NHL-tasolle kohtuullisen ehjää, mutta Liigassakin nähdyt hyökkäyspään otteet ovat hioutuneet aiempaa tylsemmiksi.

Tähän tiivistyi myös asetelma Suzukin ja Kotkaniemen välillä: Suzuki oli tulokaskaudelleen valmiiksi hiottu, Kotkaniemi ei. Kotkaniemen kehityksessä Canadiens harppoi parin vaiheen yli pysähtymättä. Montréalilaisten ikiliikkujalla, loputtomalla ykkössentterin etsimisellä, saattoi olla tässä osansa.

Nyt Canadiensilla on sellainen − se ei vain ole Kotkaniemi, joka on kolmosvaraukseksi kiistatta epäonnistunut. Kuin pisteenä i:n päälle, Suzuki sai vastikään Canadiensilta rahakkaan, kahdeksan vuoden pituisen jatkosopimuksen. Sillä hän nousee ensi kaudella joukkueen kolmanneksi kalleimmaksi pelaajaksi.

Kotkaniemen suurin huolenaihe liittyy hyökkäysalueen hyökkäyspelaamiseen. Alla olevat HockeyVizin lämpökartat kuvaavat Kotkaniemen henkilökohtaista vaikutusta hyökkäys- ja puolustuspään laukaisutiheyksiin. Hyökkäyspään lukemat ovat järjestäen miinuksella − suomalainen on pikemminkin jäädyttänyt joukkueen tehoja tasaviisikoin. Sen sijaan puolustusalueella Kotkaniemi on kautta 2019−2020 lukuun ottamatta menestynyt mainiosti. Vastustaja ei ole porilaisen ollessa jäällä päässyt tuottamaan laukauksia tuntuvasti.

Toissa kautta ei silti voi pitää kauneusvirheenä, sillä tuolloin suomalaisen pelaaminen puolustuspäässä vuoti rajusti. Tuon kauden lämpökartan punainen hehku ulottuu koko ykkössektorille, ja vastustaja pääsi tiheästi laukomaan hyökkäysalueen keskeltä. Jos puolustuspelaamisen kehityssuunta pysyy silti viime kaudesta myönteisenä, Kotkaniemen onnistuminen ei riipu siitä.

Kotkaniemen vaikutus tasaviisikoin hyökkäys- ja puolustuspäässä edellisen kolmen kauden ajalta.

Kuva © HockeyViz

Ylärivi kuvaa hyökkäyspäädyn laukaisutiheyttä eli tuotettujen laukausten tahtia tasaviisikoin. Jos pelaajan lukema on hyökkäyspäädyssä miinuksella, on hänen vaikutuksensa joukkueen laukaisutiheyteen negatiivinen. Tätä kuvataan sinisellä värillä. Punainen väri ja plusmerkkinen lukema tarkoittavat, että joukkue on päässyt pelaajan ollessa jäällä laukomaan keskimääräistä useammin kyseiseltä alueelta.

Alarivi kuvaa puolustuspäädyn laukaisutiheyttä eli päästettyjen laukausten tahtia tasaviisikoin. Jos pelaajan lukema on puolustuspäädyssä plusmerkkinen, on hänen vaikutuksensa joukkueen laukaisutiheyteen negatiivinen. Tätä kuvataan punaisella värillä. Sininen väri ja miinusmerkkinen lukema tarkoittavat, ettei vastustaja ole päässyt pelaajan ollessa jäällä laukomaan keskimääräistä useammin kyseiseltä alueelta. 

Tiivistettynä: hyökkäyspäässä sininen tarkoittaa negatiivista vaikutusta, punainen positiivista. Puolustuspäässä punainen tarkoittaa negatiivista vaikutusta ja sininen positiivista. Lue mallista lisää tästä.

188-senttinen ja 91-kiloinen Kotkaniemi on kookas pelaaja, mutta hänen tärkeimmät osa-alueensa ulottuvat fyysisten ominaisuuksien ulkopuolelle. Hän on luova, älykäs ja peliä rytmittävä mutta kuitenkin liikkeessään suoraviivainen. Hankaluuksia on tuottanut pelin ja tyhjän tilan tekeminen liikkeessä ja ahtaissa tiloissa.

Koska tilaa on aiempaa vähemmän, Kotkaniemen kiekolliset ratkaisut eivät ole onnistuneet yhtä varmasti kuin aiemmin. Porilaisen pelintekeminen on kulminoitunut siihen, että hänen peruspelaamisensa tempo on pelin tempoa jäljessä. Se on kolhinut luovan pelintekijän itsetuntoa − katsomokomennuksista puhumattakaan.

Liigassa taso oli 17-vuotiaalle lupaukselle sopiva, olihan Kotkaniemi kiekollisesti jo tuolloin monia vanhempia pelaajia edellä. Sittemmin kehitys on sakannut: hyökkäysalueella tilaa on hankalaa luoda eikä suomalainen ole saanut vietyä peliä lähelle maalia. Nähdyt haasteet ovat olleet suora seuraus kehitysvaiheiden yli hyppäämisestä.

Kotkaniemi on kärsinyt myös epäonnesta. Suomalaisen laukaisutehokkuus oli viime kaudella kaikki pelitilanteet huomioiden NHL-uran heikoin, 5,7 prosenttia. Merkittävä osa suomalaisen kehitystä on hänen laukaisuvalikoimansa ja -nopeutensa hyödyntäminen. Kotkaniemen rannelaukaus lähtee parhaimmillaan tarkasti ja räjähtävästi.

Harjoitusleirillä suomalaista soviteltiin kärkiketjuihin, mutta ykkösketjun laidalle vahvin ehdokas on porilaisen sijaan Andrei Svetšnikov. Kauden aikana Hurricanes tarjoaa Kotkaniemelle paikkaa tulosketjuissa ja ylivoimavastuutakin voi kertyä. Varmaa on, että Hurricanes peluuttaa suomalaista aluksi laitahyökkääjänä − todennäköisesti Vincent Trocheckin vierellä kakkosketjussa. Kauden aikana pelipaikka voi olla myös kolmosketjussa Jordan Staalin vierellä, mikä kehittäisi edelleen suomalaisen valmiuksia pelata ehjästi kumpaankin suuntaan.

Haaste piilee kuitenkin suomalaisen roolin, kehityksen ja sopimuksen arvon keskinäisessä tasapainossa: kakkosketjun roolissa onnistuessaan suomalainen olisi kutakuinkin palkkansa arvoinen, kolmosketjun minuuteilla hän olisi yksinkertaisesti tyyris.

Keskitien panoskin olisi Kotkaniemelle epäonnistuminen, koska häntä peilataan suhteessa tuoreeseen sopimukseensa.

Sen sijaan paikka Ahon vierellä vapauttaisi Kotkaniemen pelaamista ja alustaisi vielä suurempaa pelillistä vastuuta Nečasin tavoin. Canadiensilla sen sijaan on pitkälti voitettavaa olettaen, ettei Dvorak osoittaudu floppipaikkaukseksi.

Jos Kotkaniemi ei suorita sopimuksensa vaatimalla tasolla, on seuran hyöty konkreettinen: kaksi hyvää varausvuoroa ja lisää tilaa palkkakatossa. Jos Kotkaniemi suorittaa sopimuksensa arvoisesti, tulos on plusmiinus nolla: silloin suomalainen pelaisi tasollaan eikä tuottaisi lisäarvoa sopimuksensa arvoon nähden.

On huomioitava, etteivät Canadiens ja GM Marc Bergevin halunneet luopua Kotkaniemestä. Bergevin on myös myöntänyt, että Kotkaniemen kehityssuunnitelma ei onnistunut. Se, että 6,1 miljoonan dollarin sopimustarjous ylitti mottipäisesti Kotkaniemelle arvioidun jatkosopimuksen arvon, osoittautuu Canadiensille silti todennäköisesti hyödylliseksi.

Ensi vuoden varaustilaisuus on kärjen osalta jälleen laaja, eikä joukkue ole varma pudotuspelijoukkue. Saamallaan ensimmäisen kierroksen varausvuorolla Canadiens voi jälleen halutessaan hakea tukea keskikaistalleen.

Keskitien panoskin olisi Kotkaniemelle epäonnistuminen, koska häntä peilataan suhteessa tuoreeseen sopimukseensa. Alisuorittaminen kurittaisi Hurricanesin palkkakattoa rajusti, koska seuraavakin sopimus kustantaisi seuralle vähintään 6,1 miljoonaa dollaria kaudessa. Osapuolet palaisivat tällöin takaisin lähtöruutuun. Porilaisen onnistuminen olisi elintärkeää myös joukkueen pelillisten heikkouksien paikkaamisen osalta.

Hurricanes on ollut viime kausina maalinteon tehokkuudessa heikoilla, vaikka joukkue on luonut hyökkäyspeliä erinomaisesti. Edellisen kolmen kauden otannalla joukkue on luonut maaliodottamaa koko NHL:stä eniten, mutta maaleja on syntynyt tasaviisikoin vasta 16:nneksi eniten ottelua kohden. Joukkueessa on kytenyt merkittävä epäsuhta luotujen maalintekotilanteiden ja siitä syntyvien maalien välillä.

Yhteenvetona suomalaisen tämänhetkisen kehitysvaiheen, hänelle suunnitellun roolin ja hänen arvioidun kehityskäyränsä on oltava toisiinsa nähden täydellisen tasapainossa.

Skenaariot: Jonkin verran voitettavaa, paljon hävittävää

Kotkaniemen uran vedenjakajakausi alkaa nyt. Alla on esitelty eri skenaarioita, jotka voivat saada tulevalla kaudella lähtölaukauksensa.

Joko: Kotkaniemen vaikeudet Hurricanesin kovatasoisessa hyökkäyksessä jatkuvat eikä suomalainen saa vakiinnutettua paikkaansa joukkueen kärkiketjuissa tulevan kauden aikana.

Kommentti: Tämä skenaario ei ole kovinkaan epätodennäköinen. Keskeistä on, miten Kotkaniemeä peluutetaan − kovin pienellä vastuulla yli kuuden miljoonan dollarin pelaajaa on kestämätöntä peluuttaa. Tasapainon hakeminen voi olla hankalaa, koska Kotkaniemeä ei olisi edullista peluuttaa suojatussa roolissa kolmosketjun minuuteilla. Ottaen huomioon Hurricanesin vaikeudet maalinteossa, Kotkaniemen on onnistuttava nopeahkosti. Tosin Hurricanes voi suomalaisen tulon myötä peluuttaa sähäkkää mutta tehotonta Jordan Martinookia nelosketjussa. Kun myös Brock McGinn vaihtoi muihin maisemiin, joukkueen alaketjussakin on nyt riittävää tulitukea pelkän energisyyden lisäksi.

Tasapainon hakeminen voi olla aluksi hankalaa, koska Kotkaniemeä ei voi peluuttaa suojatussakaan roolissa.

Tai: Kotkaniemen rooli laitahyökkääjänä tukee hänen hyökkäyspelaamisensa kehittymistä ja suomalainen rakentaa sitä kautta asemiaan Hurricanes-hyökkäyksessä.

Kommentti: Jos Hurricanes näkee sopimustarjouksen ennen kaikkea investointina tulevaisuuteen eikä nykyhetken satsauksena, Kotkaniemi voi rakentaa polkuaan käänteentekeväksi pelaajaksi Raleigh'ssa. Paikanvaihto laidalle vähentää puolustuksellista vastuuta ja tehostaa hyökkäyspelaamista etenkin, jos vierellä on etevä keskushyökkääjä. Tässä skenaariossa Kotkaniemi voisi muovautua tasapainoiseksi kahden suunnan, 50−60 tehopisteen hyökkääjäksi. Alkavallakin kaudella lukemat voisivat hätyytellä 40 pisteen rajaa.

Joko: Kotkaniemen kehityskaaren huippukohta ulottuu Hurricanes-ajan yli, jolloin suomalainen pelaa usean kauden ylipalkattuna. Seurasiirto Hurricanesista puolestaan asettaisi Kotkaniemen ylle aiempaa enemmän kysymysmerkkejä.

Kommentti: Hurricanesin sopimustarjous tuo Kotkaniemelle tuleviltakin sopimuksilta vähintään 6,1 miljoonaa dollaria kaudessa. Onkin todennäköistä, että nuorukainen lunastaa odotuksensa täysin vasta kahden-kolmen kauden jälkeen. Suomalaisen kehitys ei tässä skenaariossa ottaisi vaadittavia askelia ja Hurricanes joutuisi tarjoamaan nykyhinnan tai toivomaan toista sopimustarjousta. Vaihtoehtoisesti Kotkaniemen pitäminen pakottaisi joukkueen uhraamaan eteviä ja halvempia vapaan agentin statuksen pelaajia kuten Trocheckin tai Nino Niederreiterin.

Tai: Kotkaniemen hyökkäyspelaaminen tehostuu ja hän saa hiljalleen vastuuta haastavissa pelitilanteissa. Hurricanes tekee suomalaisen kanssa jatkosopimuksen samaan hintaan. Kotkaniemi osoittautuu aluksi 33-vuotiaan Staalin korvaajaksi ja raivaa tietään ylöspäin. Tässä skenaariossa Hurricanes jalostaa suomalaisesta tulitukea Sebastian Ahon taakse joko kakkos- tai kolmossentteriksi. Jos esimerkiksi Trocheck tällä kaudella loukkaantuu, voi kutsu keskelle tulla.

Kommentti: Tämän skenaarion myötä sopimuksessa voi nähdä myös potentiaalia. Sen toteutuminen tarkoittaisi Hurricanesin ottaman riskin kannattaneen. Jatkosopimus kannattaisi sorvata ehdottomasti samalla kausipalkalla, joskin sopimuksen pituutta seuran tulee harkita. Joukkueen keskikaistan laatu olisi turvattu pitkäksi aikaa, ja jos omista varauksista edes kaksi tai kolme lyö läpi, on Kotkaniemen ympärille tarjolla laatua. Jack Drury ja Ryan Suzuki ovat lupaavia keskushyökkääjiä, Seth Jarvis, Jamieson Rees, Ville Koivunen, Tuukka Tieksola ja Dominik Bokk lupaavia laitahyökkääjiä.

Tilastot: HockeyViz, Evolving-Hockey