Uuden NHL-kauden alkaessa parhaimmat puolustuskalustot löytyvät viime vuosien suurimpien menestyjien riveistä. Kontrasti huonoimpiin on raju, ja varsinkin ilman kovan luokan hyökkäystä pudotuspelipaikan tavoittelu tuntuu näille joukkueille erittäin vaikealta. Arvioinneissa on käsitelty kokonaisuutena niin joukkueiden puolustajia kuin maalivahteja.
Parhaat puolustukset
1. Tampa Bay Lightning
Huippuyksilöiden Victor Hedmanin ja Ryan McDonaghin johtama Lightning-puolustus osoitti viime kaudella hetkittäin haavoittuvuuttaan, mutta ratkaisevalla hetkellä kokemus oli valttia, ja tuloksena oli korkein mahdollinen palkinto toista kautta peräkkäin.
Lightningin alakerran vahvuus on joustava ja dynamiikaltaan tasapainoinen paketti. Mihail Sergatšov pelasi erinomaisen runkosarjan ja pudotuspeleissä koneen piiputtaessa nosti Erik Černák tasoaan. Columbus Blue Jacketsista pudotuspeleihin hankittu David Savard löysi paikkansa nopeasti ja syrjäytti pari repaleista kautta pelanneen Luke Schennin.
Savard ja Schenn saivat kauden päätteeksi lähtöpassit, Zach Bogosian puolestaan palasi salamapaitaan. Nuorta polvea edustava Cal Foote sai jo mainiosti vastuuta tuloskaudellaan ja hamuaa paikkaa kakkos- tai kolmosparista.
Kun maalilla seisoo maailman parhaiden maalivahtien joukkoon lukeutuva Andrei Vasilevski – runkosarjan ja pudotuspelien ykkönen voitoissa – on Lightning erittäin vaikea joukkue horjuttaa. Lightningin alakerran heikkous piilee siinä, että Vasilevskin mahdollisesti loukkaantuessa tai kadottaessa jostain syystä otteensa on luukulle tarjolla Brian Elliott, joka on varsin kaukana parhaimmistosta.
2. Vegas Golden Knights
Yksi Golden Knightsin tärkeimmistä osatekijöistä kaudesta toiseen jatkuvasta menestyksestä on vankka puolustuslinja. Kasinokaupungissa on aina osattu panostaa hyvään puolustuspeliin, mistä osoituksena ovat Alex Pietrangelon kaltaiset täsmähankinnat. Pietrangelon ja Shea Theodoren harteille on sysätty paljon vastuuta ja he ovat vastanneet huutoon esimerkillisesti. Alec Martinez on saanut uralleen uuden kevään ajauduttuaan sivuraiteille Los Angeles Kingsissä.
Seitsikon täydentävät Brayden McNabb, Zach Whitecloud, Dylan Coghlan ja Nicolas Hague, jotka eivät kuulu liigan valovoimaisimpiin pelaajin vaan he hoitavat ruutunsa tunnollisina työmyyrinä. Golden Knightsia vastaan tehtiin viime kaudella vähiten maaleja, mikä kertoo puolustuksen organisoitumisesta oleellisen.
Maalivahtiosastolla puhaltavat muutosten tuulet. Marc-André Fleury sai mennä, mikä tarkoittaa Robin Lehneriltä entistä suurempaa vastuunkantoa. Winnipeg Jetsissä Connor Hellebuyckin varjoon jumiutunut Laurent Brossoit saanee kuitenkin tilaisuutensa näyttää kyntensä.
3. New York Islanders
Barry Trotzin aikainen New York Islanders on tullut tunnetuksi puolustavana, uhrautuvana ja fyysisenä joukkueena, jossa yksilöiden taidot on valjastettu yhteisen hyvän tarkoitukseen. Kuuden puolustajan yhteen hitsautunut muodostelma koostuu uutterista työmiehistä, ei supertähdistä: Noah Dobson, Andy Greene, Nick Leddy, Scott Mayfield, Adam Pelech ja Ryan Pulock pelasivat dynaamisesti roolejaan vaihdellen.
Leddy siirtyi Detroit Red Wingsiin, mikä jättää kiekolliseen puolustuspelaamiseen loven, jota parikymmenen vuoden jälkeen joukkueeseen pelannut Zdeno Chára tuskin tulee täyttämään. Toisaalta Islanders on jo monta kertaa päässyt näpäyttämään epäilijöitä melko vaatimattomalla kokoonpanolla.
Maalilla Semjon Varlamov ja Ilja Sorokin muodostivat viime kaudella NHL:n kenties parhaan maalivahtiduon. Sorokin osoitti pätevyytensä esiintymällä edukseen haasteellisissa pudotuspeleissä, tosin täysin ummikkona ei puolen vuosikymmenen ajan TsSKA Moskovan luukkua vartioinut siperialainen ole taalajäille astunut. Maanmiesten keskinäinen kemia vaikuttaa toimivalta: Trotzin selvässä roolituksessa mestari-oppipoika-asetelma ei ole äitynyt myrkylliseksi missään vaiheessa.
4. Colorado Avalanche
Colorado Avalanche menetti Philipp Grubauerin ja sai tilalle Darcy Kuemperin, mikä ainakin parin viime kauden valossa tuntuu tasonpudotukselta maalivahtiosastolla. Pavel Francouzilla on mahdollisuus näyttää eikä hän varmasti tyydy pelkkään kirittäjän rooliin. Kilpailuasetelmassa piilee sekä uhkia että mahdollisuuksia. Mikäli Kuemper saa onnistuneesti nollattua ankean kauden 2021 ja aloittaa vahvasti Avalanche-paidassa, voi joukkue suhtautua tulevaisuuteen luottavaisesti.
Kentän puolella Cale Makar on todistanut pystyvänsä kantamaan joukkueen ykköspuolustajan roolin. Sitä kyllä riittää, sillä puolustus kanadalaisen ympärillä tarvitsee avainpelaajien tukea. Ryan Gravesin lähtö ohensi hieman puolustusmateriaalia, joten kakkos- ja kolmosparin on pelattava illasta toiseen potentiaalinsa ylärajalla.
Monipuoliset Devon Toews ja Samuel Girard vakuuttivat viime kaudella ja saanevat entistä enemmän vastuuta. Erik Johnsonilla on näyttöhaluja totaalisen ohikauden jälkeen. 20-vuotias Bowen Byram kasvaa vielä korkoa, mutta mahdollisuudet kovaankin kaudet on olemassa.
5. Dallas Stars
Dallas Stars on yksi sarjan hankalimmista vastustajista, ja etenkin viime vuosina on pisteiden raapiminen teksasilaisilta ollut työn ja tuskan takana. Vakaaotteinen Esa Lindell on ollut puolustuksen kulmakiviä puolen vuosikymmenen ajan. Miro Heiskanen nousi huipulle syksyllä 2020, eikä ole syytä olettaa, että taso notkahtaisi jatkossakaan.
Kokonaisuutena Stars-pakiston otteet kuitenkin heilahtelivat viime kauden mittaan erikoisesti. Etenkin John Klingbergin suorittaminen vaihteli esimerkillisestä katoamistemppuihin. Starsin sopii toivoa, että täsmähankinta Ryan Suter tuo puolustukseen lisää leveyttä ja henkistä johtajuutta. Jani Hakanpää pelasi erinomaiset pudotuspelit Carolina Hurricanesissa, mutta suomalaisen tason pysyminen pitkällä aikavälillä on arvoitus. Andrej Sekeran ura puolestaan matkaa selvästi kohti auringonlaskua.
Herkullisessa maalivahtiosastossa on sen sijaan nimeä ja potentiaalia. Braden Holtbyn ura otti takapakkia vaisun viime kauden aikana. Osaston täydentävät kokenut, mutta loukkaantumisille altis Ben Bishop, toissa kauden menestystorjuja Anton Hudobin ja potentiaalinen Jake Oettinger.
Hierarkia vaikuttaa eläväiseltä – tuskin kovin monessa joukkueessa pystytään kilpailuttamaan keskenään kolmea tai neljää maalivahtia. Parhaimmillaan kemia ja yhteistyö klikkaavat luoden illasta toiseen voittavaa peliä, pahimmillaan koko pakka sortuu tulehtuneeseen ilmapiiriin. Valmennusjohdon on kyettävä rakentamaan avoin ja rehellinen työympäristö, mikä on yksi Starsin kauden suurimmista haasteista.
Huonoimmat puolustukset
1. Buffalo Sabres
Adjektiivia "huono" käytetään lepsuin perustein, mutta Sabresin viime kauden osalta se saa kaikista täsmällisimmän merkityksensä. Sabres ei yksinkertaisesti näyttänyt NHL-joukkueelta. Ralph Krueger yritti tasoittaa pahasti kuormitettujen Rasmus Dahlinin ja Rasmus Ristolaisen rasitusta vain huomatakseen, ettei materiaalin syvyydestä noussut vastuunkantajia. Brandon Montour, Colin Miller, Henri Jokiharju ja Jake McCabe näyttivät monena iltana kovin epävarmoilta. Peli-identiteetti hajosi.
Ristolaisen lähdön jälkeen Dahlin, Jokiharju ja Miller muodostavat puolustuksen rungon, ja kolmen parin täydentävät Will Butcher, Robert Hägg ja Mark Pysyk. Suuria vahvistuksia ei ole tullut. Ei voi sanoa, että Sabres olisi monelle uralleen uutta suuntaa hakevalle luottopuolustajalle ensisijainen osoite.
Maalivahdit Linus Ullmark ja Carter Hutton saivat tarpeekseen läpikotaisin turhauttavan kauden jälkeen ja lähtivät matkoihinsa. Tämä avaa suomalaisnäkökulmasta kiinnostavasti tien Ukko-Pekka Luukkoselle, joka päässee kamppailemaan vastuusta Craig Andersonin ja Dustin Tokarskin kanssa.
2. San Jose Sharks
Pitkiin sopimuksiin kytketyt Erik Karlsson ja Brent Burns ovat oireellisesti edelleen kaikki kaikessa San Jose Sharksin puolustukselle. He olivat kyllä seuran puolustajien pistepörssin ykkönen ja kakkonen mutta myös tehotilaston hännillä.
Sharks oli pudotuspelien vakiokävijä, mikä on osaltaan antanut verukkeen lykätä ongelmien ratkaisemista, kunnes on jo myöhäistä. Sharks ei ole hailauma vaan sekasortoinen kalaparvi vailla suuntaa. Radim Šimek, Marc-Édouard Vlasic, Mario Ferraro ovat kaukana huippupuolustajan tasosta.
Ykköstorjujan asema langennee Carolina Hurricanesissa mainiosti esiintyneelle James Reimerille, joka todennäköisesti kohtaa saman ongelman kuin edeltäjänsä Martin Jones – repaleinen puolustus pilaa sinänsä hyvän maalivahdin käsialan. Arizona Coyotesissa sekavaan rooliin ajautunut Adin Hill on Reimerille kelpo kirittäjä.
3. Edmonton Oilers
Ilman tähtihyökkääjien maalivirettä ja otollista maantieteellistä sijaintia sarjan heikkotasoisimmassa divisioonassa olisi Edmonton Oilers sarjan häntäpäässä – eli samanlainen säälin kohde kuin Sabres tai Arizona Coyotes.
Mike Smith ja Mikko Koskinen eivät ole olleet voittavia maalivahteja vuosiin. Smith oli toki torjuntaprosentilla mitattuna liigan seitsemänneksi paras (yli 10 ottelua pelanneista maalivahdeista) ja päästettyjen maalikeskiarvollakin 13:s, mutta vastustajan yleinen taso ei päätä huimannut. Pudotuspeleissä tie nousi pystyyn vaatimattomaksi arvioitua Winnipeg Jetsiä vastaan neljässä ottelussa, mutta siitä ei voi Smithiä syyttää. Koko joukkue suoritti railakkaasti ali.
Edessä luistelee puolustus, jossa on nimeä ja potentiaalia: Tyson Barrie ja Darnell Nurse iskivät kovia tehoja Connor McDavidin ja Leon Draisaitlin taustalla. Totuus Oilersin alakerran tasosta paljastuu, kun raapii pintaa ykköspuolustajaparin alta. Adam Larsson ja Ethan Bear olivat heikkoja, ja loukkaantumissuman aikana peluutus meni vielä sekavammaksi. Nyt Larsson ja Bear kiekkoilevat muualla. Korvaajaksi hankittu Duncan Keith tuo tullessaan ryhtiä, jota Oilers totisesti tarvitsee.
4. Arizona Coyotes
Arizona Coyotesin viime kausi jätti jälkeensä keskinkertaisen, valjun, mauttoman ja tasapaksun vaikutelman. Puolustuspää ei ollut NHL:n huonointa sorttia, mutta se on heikentynyt huomattavasti kesän aikana. Poissa ovat maalivahdit Darcy Kuemper, Adin Hill ja Antti Raanta sekä puolustajista Oliver Ekman-Larsson, Alex Goligoski ja Niklas Hjalmarsson.
Jakob Chychrunin ympärillä on riskialtis kokoelma uusia nimiä. Toisaalta Shayne Gostisbehere, Anton Strålman ja Conor Timmins vaikuttavat vahvistuksilta. Eivät hekään varsinaisia tähtipelaajia ole vaan oman ruutunsa hoitavia rutiinisuorittajia. Näin ollen Coyotes-puolustus ei sanottavasti vaikuta heikentyneen − taso ei tosin entuudestaan päätä huimaa.
Carter Huttonin pelillinen kehitys otti Sabresissa takapakkia, eikä hän muutenkaan ole Darcy Kuemperin tasolla. Tšekkivahti Karel Vejmelka on vielä raakile NHL-maailmassa.
5. Phildelphia Flyers
Philadelphia Flyers päästi viime kaudella eniten maaleja koko liigasta, eivätkä tilastot valehtele. Vailla johtajuutta ja suunnitelmallisuutta luistellut Flyers-ryhmä oli railakkaasti levällään, ja kevään vanhetessa vietettiin alakerrassa avointen ovien päiviä. Sääliksi kävi Brian Elliottia ja Carter Hartia. Kummastakaan ei ollut joukkueen kannattelijaksi vaikeina aikoina.
Usealla avainpelaajalla on alla vaikea, jopa tuskainen kausi, joten ei ole ihme, että Flyers-johto pisti ison luudan heilumaan. Muun muassa Gostisbehere ja Philippe Myers saivat lähteä. Tilalle hankittiin mielenkiintoisia korvaajia: Ryan Ellisillä ja Keith Yandlella on nimeä ja luistelukilometrejä, mutta lievätkö ne lopulta niitä ominaisuuksia, joita Flyers olisi tarvinnut? Ristolainen sai turhauttavien Sabres -vuosiensa jälkeen siirron. Nyt on alkamassa suomalaisen NHL-uran vedenjakajakausi. Peli-ilon on löydyttävä nopeasti.
Viimekautisista runkopelaajista Ivan Provorov sentään teki voitavansa, mutta Travis Sanheimilta ja Justin Braunilta olisi lupa odottaa enemmän kuin viime aikoina on nähty.
