Koska Seattle Kraken liittyi täksi kaudeksi NHL:ään ja Tyynenmeren divisioonaan, joutui Arizona Coyotes tekemään tilaa uudelle joukkueelle ja täten siirtymään Keskiseen divisioonaan. Näin ollen kaikissa neljässä divisioonassa pelaa nyt kahdeksan joukkuetta.
Coyotesille on kuitenkin luvassa kylmää kyytiä uudessa divisioonassa, sillä seura suoritti kesällä täydellisen tyhjennysmyynnin. Coyotesia lukuun ottamatta Keskinen divisioona on laadukas ja ennen kaikkea tasainen, sillä muut joukkueet tavoittelevat pudotuspelipaikkaa. Etenkin Chicago Blackhawks säväytti kesän pelaajamarkkinoilla, ja menestys yritetään palauttaa tuuliseen kaupunkiin monen laihan vuoden jälkeen.
Arizona Coyotes – kaktuspensas jälleen tulessa
NHL:n pahin kriisipesäke löytyy jälleen kerran aavikolta, jossa Arizona Coyotes kamppailee niin tulevaisuutensa kuin uskottavuutensakin säilyttämisen kanssa. Viime kauden aikana seuran maine sai rajuja iskuja toksista seurakulttuuria paljastaneen The Athleticin artikkelin myötä, ja tämän kauden alla Coyotesin ilmoitettiin joutuvan jättämään nykyinen kotihallinsa ensi kesään mennessä.
Seuran nykyiset omistajat ovat sitoutuneita pitämään organisaation Arizonassa, mutta vuosikausia jatkunut alisuorittaminen ja halliongelma nostattavat puheita mahdollisesta siirtymisestä johonkin toiseen kaupunkiin. Kaikkien tulipalojen keskellä Coyotesilta ei kannata odottaa menestystä, sillä se teki kesän aikana rajun tyhjennyksen tärkeimmistä pelaajistaan. Nyt Coyotes on selvässä uudelleenrakennusvaiheessa, ja tärkeimmät tavoitteet liittyvät nuorten pelaajien kehittymiseen.
Pitkäaikainen kapteeni Oliver Ekman-Larsson ja lupaavasti esiintynyt hyökkääjä Conor Garland kaupattiin Vancouver Canucksiin, koko maalivahtikolmikko Darcy Kuemper–Antti Raanta–Adin Hill suuntasi uusiin osoitteisiin, kakkossentteri Christian Dvorak myytiin Montréal Canadiensiin ja blokkikeisari Niklas Hjalmarsson pisti hokkarit naulaan.
Tulopuolella oli sen sijaan hiljaista ja hankinnat olivat lähinnä luokkaa tällä rahalla saatiin nyt tällaista. Mielenkiintoisimmat tulijat ovat KHL:ssä kovia tehoja takonut tšekkihyökkääjä Dmitrij Jaškin sekä uutta nousua NHL-uralleen havitteleva tehopuolustaja Shayne Gostisbehere. Lisäksi Coyotes sai kaupoissaan vastineeksi useita hiipuneita konkaripelaajia, joiden ylihintaiset palkat mahtuvat hyvin seuran palkkakattoon.
Ekman-Larssonin lähdön jälkeen Coyotesin puolustuksen ottaa lopullisesti komentoonsa Jakob Chychrun, joka teki viime kaudella komeat 41 tehopistettä ja voitti 18 osumallaan koko puolustajien maalipörssin. 23-vuotias Chychrun on Coyotesin selvästi tärkein pelaaja, ja joukkueen tulevaisuutta rakennetaan vahvasti hänen varaansa. Potentiaalisia läpimurtopelaajia puolustuksessa ovat Colorado Avalanchesta hankittu Conor Timmins ja parin vuoden takainen kärkivaraus Victor Söderström.
Iskukyvyltään selvästi heikentyneessä hyökkäyksessä tulosvastuu on pitkälti Clayton Kellerin, Phil Kesselin ja Nick Schmaltzin varassa. Aikoinaan ykköskierroksella varattujen Lawson Crousen ja Barrett Haytonin pitäisi nyt viimeistään osoittaa pystyvänsä tuloksentekoon kärkiketjuissa.
Viime kausina Coyotes sai nauttia oikein laadukkaasta maalivahtipelistä, mutta nyt tuo etu on kääntynyt täysin ylösalaisin. Vapailta markkinoilta Coyotes pestasi kolmen vahdin jättämää aukkoa paikkaamaan konkari Carter Huttonin, jonka taso on kuitenkin kyseenalainen NHL:ään. Toisen maalivahdin paikan voitti harjoitusleirillä tšekkiläinen Karel Vejmelka, joka pelaa vasta ensimmäisen kautensa Pohjois-Amerikassa.
Rick Tocchetin paikan päävalmentajana perinyt André Tourigny joutuu heti debyyttikaudellaan erittäin epäkiitolliseen tilanteeseen. On selvää, että Coyotes tulee häviämään todella paljon otteluita ja pudotuspelipaikka on käytännössä mahdoton saavutettava Keskisessä divisioonassa, johon Coyotes siirtyi tälle kaudelle Tyynenmeren divisioonasta Seattle Krakenin tieltä.
Coyotes jää suurella todennäköisyydellä Keskisen divisioonan viimeiseksi.
Chicago Blackhawks – jotain uutta, jotain vanhaa
Perinteikkäällä Chicago Blackhawksilla on takanaan myrskyisä kesä, kun seuraa on riepotellut seksuaalirikosskandaali, jonka selvittely jatkuu edelleen lainoppineiden käsittelyssä. Kulissien takainen kuohunta on pysynyt kuitenkin siinä määrin aisoissa, ettei julkinen paine ole lyönyt seuraa polvilleen.
Blackhawksissa on tehty selvää nuorennusleikkausta niin, ettei kaikkia tukipilareita ole räjäytetty. Blackhawks on kärsinyt viime kausina useista loukkaantumisista, mikä on näkynyt epätasaisuutena ja kauden loppua kohden heikkenevinä peliotteina. Tällä kaudella joukkueelta voidaan kuitenkin odottaa parempia otteita isojen hankintojen ja paremman terveystilanteen ansiosta.
Blackhawksin puolustusta on laitettu kunnolla uuteen uskoon. Pitkäaikainen tukipilari Duncan Keith kaupattiin Edmonton Oilersiin ja Nikita Zadorov suuntasi myös rajan yli Calgary Flamesiin. Nuori lupaus Adam Boqvist sai lähteä vaihtokaupassa Columbus Blue Jacketsiin, josta tulikin vaihdossa puolustuksen uudeksi ykkösnimeksi Seth Jones, joka teki heti seuran kanssa kahdeksan vuoden jättisopimuksen.
Keithin lähdön myötä Jones on täysin selvä pelillinen johtaja Blackhawksin alakerrassa, mutta viime kaudesta hänen pitää parantaa roimasti. Blackhawksin puolustus on tasapainoinen ja yllättävänkin laadukas. Connor Murphy tulee todennäköisesti kantamaan Jonesin kanssa suurimman vastuun. Myös Jake McCabe on laadukas hankinta, ja neljäs nimi kärkipareihin on perusvarma Calvin de Haan.
Hyökkäyksessä suurin mielenkiinto kohdistuu koko viime kauden sairastuvalla viettäneen kapteeni Jonathan Toewsin paluuseen. Kaukalossa ykkössentterin puuttuminen näkyi viime kaudella armottomasti, ja myös henkisellä puolella arvostettuna johtajana pidetyn Toewsin arvo on lähes mittaamaton.
Blackhawks-hyökkäystä voi pitää varsin iskukykyisenä. Patrick Kanen vaarallisuuden tietävät kaikki, mutta hänen takanaankin löytyy tulivoimaa. Alex DeBrincat on yksi sarjan maaliahneimmista hyökkääjistä ja myös Dominik Kubalík on todistanut viekkautensa. Syvyyttä hyökkäykseen tuo mestari-Lightningista hankittu Tyler Johnson.
Nuorelta Kirby Dachilta odotetaan loukkaantumisten jälkeen vahvaa läpimurtoa NHL:n sentterieliittiin. Suomalaisittain mielenkiintoinen asia on, että saako HIFK:sta vauhtia hakenut Henrik Borgström vastuuta. Pelipaikka ei kuitenkaan ole itsestäänselvä, sillä Blackhawksin hyökkäyksessä riittää kilpailua alempiin ketjuihin.
Viime kaudella vaikeassa maalivahtitilanteessa ollut Blackhawks on nyt jopa kadehdittavassa tilanteessa. Joukkue sai NHL:n parhaaksi maalivahdiksi valitun Marc-André Fleuryn käytännössä ilmaiseksi, ja hän saa paikan selvänä ykkösvahtina.
Viime kaudella lupaavasti esiintynyt Kevin Lankinen jää nyt kakkoseksi seuran torjujahierarkiassa. Toisaalta jo 37-vuotias Fleury tarvitsee enenevissä määrin lepoa korkean tason säilyttämiseksi, joten Lankiselle riittää varmasti peliaikaa myös tällä kaudella.
Jeremy Collitonin päävalmentaja-aikana Blackhawks on yltänyt vain kerran pudotuspeleihin, ja vahvistumisesta huolimatta pudotuspelipaikan saavuttaminen on haastavaa tasaisessa divisioonassa. Nimekkäiden hankintojen on osuttava nappiin tai muuten asemansa kanssa vedenjakajalla olevan GM Stan Bowmanin päivät Blackhawksissa saattavat olla luetut.
Blackhawks pelaa Keskisen divisioonan sijoista 5–7.
Nashville Predators − Rinne meni, mutta mikään ei muutu
Sitten kevään 2017 finaaliesiintymisen Nashville Predatorsilla ei ole ollut selvää suuntaa. Ja jos onkin, se on ollut hiljaista valumista alas divisioonan kärkikastista. Tähän tuskin on odotettavissa muutosta tälläkään kaudella, sillä kokoonpanon voi sanoa selvästi heikentyneen.
Merkittävin peliliike oli pitkäaikaisen luottopuolustajan Ryan Ellisin kauppaaminen kolmen seuran kaupassa, jossa Tennesseehen saapuivat hyökkääjä Cody Glass ja puolustaja Philippe Myers. Vastine ykkösparin puolustajasta oli tässä tapauksessa siis syvyyspelaajia ja toistaiseksi lunastamatonta potentiaalia. Lisäksi niin ikään vanhoihin runkopelaajiin kuuluneet Viktor Arvidsson ja Calle Järnkrok vaihtoivat maisemaa.
Roman Josin kipparoima puolustus on kohtuullinen Ellisin menetyksestä huolimatta, muttei läheskään menestyksen vuosien tasolla. Josia ja Mattias Ekholmia seuraa lähinnä joukko peruspuurtajia, kuten Myers, Dante Fabbro, Ben Harpur ja Matt Benning, jotka hoitavat leiviskänsä mutta joiden kiekollinen anti on vaatimatonta.
Predators-hyökkäys sen sijaan on ollut jo vuosien ajan kunnon ravistelun tarpeessa etenkin kärkihevostensa osalta, mutta muutosta ei ole näköpiirissä. Jälleen alkaa uusi kausi, kun hyökkäyksen mannekiineina häärivät laiskanpulskeat Ryan Johansen ja Matt Duchene. Predators kuului viime kauden heikoimpiin viimeistelijöihin, eikä joukkuetta hivele sekään tosiasia, että puolustaja Josi oli paras pistemies.
Järnkrokin, Arvidssonin ja Erik Haulan poistuminen sekä Duchenen ja Johansenin löperyys avaavat yhtäältä mahdollisuuksia hyökkäyksen nuorisolle mutta toisaalta kasaavat heille myös paineita. 22-vuotiaalla Glassilla voitettavaa vastuuta on rajattomasti, ja viime kaudella väläytelleeltä Eeli Tolvaselta odotetaan lopullista läpimurtoa.
Predatorsin tehotehtailu nojaa Tolvasen ohella vanhempiin Filip Forsbergiin ja Mikael Granlundiin, joiden kehityskäyrä tosin alkaa hiljalleen tasoittua. Näin ollen hyökkäysosaston kurssinmuutoksen avaimet ovat niiden käsissä, joiden lopullinen potentiaali on vielä kokematta – kokeneelta kaartilta ihmeitä tuskin voi enää odottaa.
Seuraikoni Pekka Rinteen uran paketoiminen tiesi aikakauden loppua niin koko organisaatiolle kuin Predatorsin maalivahtiosastollekin. Joukkueen onneksi vallanvaihto maalinsuulla kävi lopulta jouhevasti, kun vuosia manttelinperijän rooliin marinoitu Juuse Saros valtasi ykkösvahdin pestin itselleen jo ennen Rinteen vetäytymistä.
Saroksen viime kausi oli sitä paitsi kaikilla mittareilla erinomainen, ja menneisyydessä ajoittain vaivannut epätasaisuuskin loisti poissaolollaan. Kun Saroksen tueksi hankittiin kesällä vielä mitat täyttävä kakkosmaalivahti David Rittich, on torjujaosasto Predatorsin suurin vahvuus.
John Hynesin valmentama joukkue naarautui viime keväänä niukin naukin pudotuspeleihin, joissa lähtö koitti kuitenkin ensimmäisellä kierroksella. Tämä onkin ollut seuran tarina jo vuosien ajan, kun todelliset ongelmat peittyvät kohtalaisten tulosten alle. Nyt Predatorsin voi odottaa maksimissaan hilautuvan rimaa hipoen pudotuspeleihin, mutta todellisesta menestyksestä on turha haaveilla ilman hyökkäyksen totaalista räjäyttämistä.
Predators pelaa Keskisen divisioonan sijoista 6–7.
Winnipeg Jets − Hellebuyckille selkänojaa vahvistuneesta puolustuksesta
Jets on kuulunut viime kaudet pudotuspelien vakiojoukkueisiin, mutta siellä menestys on vielä karttanut manitobalaisia – viime kaudella matka päättyi toiselle kierrokselle. Joukkue onkin pyrkinyt vahvistamaan varsinkin murheenkryyniksi osoittautunutta puolustustaan uusilla täsmähankinnoillaan.
Päävastuun maalissa kantaa Connor Hellebuyck, joka kuuluu ehdottomasti sarjan parhaimpiin pelipaikallaan. Kysymysmerkki löytyy kuitenkin kakkosmaalivahdin ympäriltä. Laurent Brossoit lähti joukkueesta, ja hänen paikkansa on perinyt Eric Comrie, jonka näytöt ovat vielä todella ohuet NHL:n puolella. Tämä tietää todennäköisesti Hellebuyckille paljon pelejä. Comrien onnistuminen olisi tärkeää, koska liian kova kuormitus runkosarjassa on tupannut näkymään maalivahdeissa pudotuspeleissä.
Jetsin puolustus on ollut kapealla kantimilla viime kaudet. Nyt GM Kevin Cheveldayoff on selvästi vahvistanut alakertaansa. Vancouver Canucksista saapui pelaajakaupassa Nate Schmidt, josta voi odottaa laadukasta vahvistusta kärkipareihin. Jets hankki myös Washington Capitalsista peruspuolustaja Brenden Dillonin, joka tuo tarvittavaa kovuutta.
Jetsin puolustus näyttääkin nyt rakenteeltaan paremmalta kuin aikoihin, kun viime kausilta tutut Josh Morrissey, Neal Pionk ja Dylan DeMelo ovat todistaneet tasonsa. Puolustukseen on tarjolla muutama nuorempi pelaaja haastamaan peliajasta. Logan Stanley nappasi jo viime kaudella pelipaikan NHL:n puolelta ja myös Ville Heinola kärkkyy vakioroolia.
Jetsin hyökkäys jatkaa lähes muuttumattomana. Varsinkin keskikaista on melkeinpä koko sarjan paras, kun sentteriosastolle on marssittaa Mark Scheifele, Pierre-Luc Dubois, Paul Stastny ja Adam Lowry. Heistä Dubois saapui viime kaudella vaihtokaupassa, jossa Patrik Laine ja Jack Roslovic matkasivat Columbukseen. Viime kausi ei kuitenkaan ollut helppo Dubois'lle, joten häneltä odotetaan enemmän.
Laitahyökkääjien osalta päävastuun kantavat tutusti Nikolaj Ehlers, Kyle Connor ja kapteeni Blake Wheeler. Varsinkin Ehlers ja Connor osoittivat arvonsa Jetsille viime kaudella, eikä kiukuttelevaa Lainetta jääty Winnipegissä kaipaamaan tähtilaitureiden yllettyä komeisiin maalilukemiin. Viime kauden yllättävän läpimurtopelaajan Andrew Coppin toivotaan säilyttävän hyvän itseluottamuksensa.
Jets menetti hyökkääjistään Seattle Krakenille Mason Appletonin, jonka kehityskäyrä oli Coppin tavoin mukavassa nousussa. Appletonin lähtö saattaa avata Kristian Vesalaiselle paremmat mahdollisuudet Jetsin hyökkäykseesä. Vesalaisen lisäksi nuorista pelaajista kokoonpanoa voi kolkutella 19-vuotias kärkivaraus Cole Perfetti, joka teki AHL:ssä viime kaudella mainiot 26 tehopistettä 32 ottelussa.
Jo yhdeksännen kautensa Jetsissä aloittava päävalmentaja Paul Maurice on iskostanut vuosien varrella joukkueeseen vahvan pelillisen identiteetin, mikä varmasti selittää viime vuosien tasaisen suorittamisen runkosarjassa. Kysymysmerkkejä on silti yhä ilmassa, sillä Jets ei esimerkiksi voi olla niin rajusti Hellebuyckin harteilla kuin parina viime kautena. Pudotuspeleihin Jets selviytynee jälleen, mutta suureen menestykseen pelkkä dieselmäinen puksutus ei riitä.
Jets pelaa Keskisen divisioonan sijoista 4–5.