Atlantin divisioonassa ennakkosuosikit erottuvat selvästi haastajista ja kärkijoukkueet pursuavat tähtiloistoa. Alle vuoden sisään kahdesti Stanley Cupia nostelemaan päässyt Tampa Bay Lightning lähtee tähänkin kauteen suurimpana mestarisuosikkina, mutta dynastian nujertaminen on monen seuran tähtäimessä.
Toronto Maple Leafs pyrkii kääntämään vuosia jatkuneen pettymysten kierteensä Lightningin tavoin menestykseksi, ydinrunkonsa lujuuden kanssa kamppaileva Boston Bruins yrittää pysyä vielä mestaruustaistossa kiinni ja Aleksander Barkovin kipparoima Florida Panthers yrittää todistaa, ettei viime kauden lupaava nousu kärkikahinoihin ollut sattumaa.
Boston Bruins – tolppien välissä isoja kysymyksiä
Boston Bruins on keikkunut pitkään NHL:n terävimmän kärjen tuntumassa, mutta kymmenen vuoden takaista Stanley Cupin voittoa seura ei ole onnistunut uusimaan yrityksistä huolimatta, ja mestaruusikkuna on vähitellen sulkeutumassa ydinpelaajien ikääntyessä. Bruce Cassidy aloittaa viidennen kokonaisen kautensa joukkueen päävalmentajana.
Bruinsin maalivahtitilanne on elänyt sitten viime kauden, kun Jaroslav Halák lähti vapaana agenttina Vancouver Canucksiin. Pitkäaikainen tähtivahti Tuukka Rask on toipilaana ainakin syksyn ajan, eikä suomalaisella ole vielä edes sopimusta tälle kaudelle. Rask on kuitenkin sanonut olevansa valmis palaamaan Bruinsiin lähes hinnalla millä hyvänsä.
Ennen Raskin mahdollista paluuta Bruinsin maalia vartioivat Jeremy Swayman ja Linus Ullmark. Ensiksi mainittu säväytti viime kauden lopulla ja 22-vuotiaasta omasta varauksesta voi olla iloa vielä pitkäksi aikaa. Hänen uransa taalajäillä on kuitenkin vielä lyhyt, joten Bruins kaipaa häneltä lisänäyttöjä. Kriisiseura Buffalo Sabresista hankittu Ullmark pystyy kantamaan vastuuta päästessään paremmin puolustavan joukkueen veräjälle.
Puolustuksen keulahahmona jatkaa Charlie McAvoy, joka pystyy urakoimaan isoja minuutteja monipuolisessa roolissa. Edelleen nuoren puolustajan on mahdollista ottaa yhä askelia kohti NHL:n terävintä pakkikärkeä. Erikoistilanteissa McAvoyn tavoin minuutteja tulee saamaan Matt Grzelcyk, joka on kasvattanut rooliaan Bruinsin takalinjoilla etenkin seuralegenda Zdeno Cháran lähdön jälkeen. Myös Mike Reilly tuo vahvana yleispelaajana vaihtoehtoja puolustukseen.
Järkälemäinen Brandon Carlo teki kesällä pitkän jatkosopimuksen ja hänen tehtävänään on pitää vastustajat poissa maalivahtien sylistä. Uutena miehenä Bruins-pakistoon saapuu niin ikään järkälemäinen Derek Forbort, joka Connor Cliftonin ja John Mooren kanssa täydentää joukkueen puolustuksen.
Hyökkäystä johtaa tuttu kolmikko – Brad Marchandin, Patrice Bergeronin ja David Pastrňákin vitja on edelleen ehkäpä koko NHL:n paras. Eniten Bruinsia kirpaisee monivuotisen kakkossentterin David Krejčín lähtö takaisin Eurooppaan. Tšekkiläinen olisi viime kausien otteiden perusteella ollut mitat täyttävä palanen joukkueessa tälläkin kaudella. Uutena miehenä Bruinsiin tullut Erik Haula voi olla valmis ottamaan ison roolin joukkueessa, mutta luontaisesti Charlie Coylen paikka olisi nousta Krejčín saappaisiin.
Viime kaudelta tutut Taylor Hall, Craig Smith ja Jake DeBrusk täydentävät Bruinsin kärkiketjut. Runkohyökkääjistä Krejčín lisäksi Sean Kuraly, Nick Ritchie ja Ondřej Kaše vaihtoivat maisemaa, mutta tilalle on tullut laatupelaajia, kuten kokenut Nick Foligno, edellä mainittu Haula ja Tomáš Nosek. Lähtijöiden korvaamisen pitäisi näillä miehillä onnistua.
Tiivis joukkuepeli ja sarjan kärkikaartiin lukeutuvat yksilöt ovat jälleen Bruinsin avaimet kohti menestystä. Suurimmat kysymysmerkit littyvät maalivahtitilanteeseen ja siihen, kenestä tulee uusi kantava kakkossentteri. On kuitenkin selvää, ettei Bruinsia sovi laskea tälläkään kaudella ulos potentiaalisista kärkijoukkueista, mutta pudotuspelipaikan saavuttamiseksi on kuitenkin tehtävä täysi päivätyö.
Bruins pelaa Atlantin divisioonan sijoista 3–4.
Florida Panthers – vain pudotuspelisarjan voitto kelpaa
Florida Panthers on voittanut pudotuspelisarjan viimeksi vuonna 1996, kun joukkue marssi Stanley Cup -finaaleihin saakka. Nyt ennusmerkit kuitenkin viittaavat siihen, että mikään muu kuin pudotuspeleihin pääsy ja pitkän kuivan kauden päättäminen ei riitä.
Jos mestarivalmentaja Joel Quennevillen ensimmäinen kausi Panthersin peräsimessä oli mitäänsanomaton, oli seuraava jo vähintäänkin lupauksia herättävä, mikä noteerattiin nimeämisellä Jack Adams -finalistiksi. Panthers venyi poikkeusjärjestelyin muodostetun Keskisen divisioonan kakkoseksi, mutta kausi kuitenkin katkesi Lightningin käsittelyssä pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella.
Tappiosta huolimatta Panthersin peliesitykset paranivat kauden vanhetessa, ja nousujohtoinen pelillinen trendi sai jatkokseen vahvan siirtokesän. Joukkue teki oivallisia täsmävahvistuksia riveihinsä, kun taas ruodusta poistuneiden kohdalla puhutaan lähinnä löysien poistamisesta. Kesän aikana eroon päästiin ylihintaisista Anton Strålmanista ja Keith Yandlesta, mitä vastoin tulopuolta edustavat Joe Thornton ja Sam Reinhart.
Lähes 1 700 runkosarjaottelun legenda Thornton on yhä suojatussa roolissa käyttökelpoinen soturi ja ennen kaikkea mentori nuorelle kaartille. Reinhartin paikka puolestaan on ykköskentässä sarjan parhaaksi puolustavaksi hyökkääjäksi valitun Barkovin ja viime kauden sensaatiopelaaja Carter Verhaeghen kanssa. Sitä, minkälaisiin tuloksiin ensimmäistä kertaa urallaan aidosti menestyksestä pelaava Reinhart Barkovin rinnalla yltää, kannattaa seurata tiukasti.
Tulosketjuja täydentävät Jonathan Huberdeau, kevään nappihankinta Sam Bennett sekä nuori Owen Tippett. Viime kauden menestyksen kannalta ratkaisevaa oli kuitenkin haalariosaston kunnostautuminen tehotuotannossa, ja muun muassa Patric Hörnqvistin, Anthony Duclairin ja Frank Vatranon odotetaan tukevan kärkiketjuja tälläkin kaudella.
Pelihaluja lisää äärimmäisen tiukka hyökkäyksen kilpailutilanne, jossa edes joukkueen kärkilupauksiin kuuluvan Anton Lundellin peliaika ylhäällä ei ole selviö ja lupauslaarissa riittää syvyyttä. Lundell aloittanee kautensa isoilla minuuteilla ja vastuulla AHL:ssä ja pyrkii kiilautumaan ainakin kolmosketjuun NHL-tilaisuuden koittaessa.
Muutoksia kokenut puolustus ei välttämättä ole nimekäs, mutta osoitti viime kaudella sisunsa pärjättyään pitkän tovin ilman loukkaantunutta Aaron Ekbladia. Vapautuneesta vastuusta nautiskeli erityisesti MacKenzie Weegar, joka on kehittyessään täyttämässä myös Yandlen jättämän aukon. Ekbladin ja Weegarin takana näyttöhaluja uhkuvat muun muassa Markus Nutivaara ja Gustav Forsling.
Kesän kirpaisevin menetys osui maalivahtiosastolle, kun sen varmin suoriutuja Chris Driedger kaapattiin Seattle Krakeniin. Jäljelle jäi täten huippulupaava Spencer Knight sekä alisuorittava Sergei Bobrovski. Venäläisen otteet eivät enää Vezina-tasolle palaa, mutta Knightilla on rahkeita jopa franchise-tason uraan, jota kohti hänen on pakko ottaa loikkauksia nopeutetulla aikataululla taustatuen puutteen vuoksi.
Viime kauden yllättäjäjoukkue on kova luu myös tällä kaudella, mutta sen on menestyäkseen osoitettava, ettei viimekautinen neljän sylinterin teholätkä ollut vain suonenveto eikä maalivahtien epäonnistumiseen ole varaa.
Panthers pelaa Atlantin divisioonan sijoista 1–3.
Tampa Bay Lightning – haussa kolmas perättäinen mestaruus
Tampa Bay Lightning aloittaa toisen peräkkäisen kautensa hallitsevana mestarina. Pitkän työn ja karvaiden pettymysten jälkeen seura on NHL:n huipulla, ja organisaatio ei näytä hiipumisen tai tyytyväisyyden merkkejä. Tampan kaupunki on viime aikoina ollut muutenkin menestyksen pauloissa, kun NFL-seura Buccaneers voitti viime talvena Super Bowlin ja MLB-joukkue Rays pelasi itsensä World Seriesiin.
Päävalmentaja Jon Cooper aloittaa jo kymmenennen kautensa Lightningin penkin takana. Cooperin pesti oli jopa pohdinnan alla muutama vuosi sitten joukkueen pärjätessä runkosarjassa, mutta mestaruuden karttaessa. Kärsivällisyys palkittiin ja nyt hän on kahden Stanley Cup -sormuksen valmentaja.
Paperilla Lightning kärsi ison menetyksen, kun ehkäpä NHL:n paras kolmosketju poistui joukkueesta. Barclay Goodrow olisi tarvinnut ison palkankorotuksen ja hänet kaupattiin New York Rangersiin. Seattle Kraken nappasi Yanni Gourden laajennusvaraustilaisuudessa ja Blake Coleman teki vapaana agenttina sopimuksen Calgary Flamesiin.
Tyler Johnson kaupattiin Blackhawksiin vaihdossa uransa päättäneeseen Brent Seabrookiin, mutta tämä kauppa oli kuitenkin puhdasta palkkakattokikkailua. Luke Schenn lähti eteenpäin vapaana agenttina ja kakkosvahti Curtis McElhinney lopetti uransa. GM Julien BriseBois kuitenkin paikkasi lähtijöitä palkkakaton sallimissa rajoissa. Kokemuksen ja karheuden poistumista paikattiin vapailta markkinoilta hankituilla Corey Perryllä ja Pierre-Édouard Bellemarella.
Maalivahtiosaston ykköshevonen on itseoikeutetusti Andrei Vasilevski, joka on lähes kiistatta NHL:n paras torjuja. Vaikka Vasilevski haluaa pelata paljon, tarvitsee hän myös lepoa. Brian Elliott kirjoitti nimensä vuoden sopimukseen tuuratakseen Vasilevskia lepohetkinä. Lightningin ehdottomasti isoin riski menestyksen kannalta olisi Vasilevskin loukkaantuminen.
Lightningin puolustus jatkaa lähes muuttumattomana ja raudanlujana. Victor Hedman, Ryan McDonagh, Mihail Sergatšov sekä Erik Černák muodostavat ilman muuta yhden NHL:n parhaista pakistoista. Zach Bogosian palaa salamapaitaan yhden kauden Maple Leafs -visiitin jälkeen ja kun Jan Ruttan sopimus jatkuu, on puolustus kunnossa.
Hyökkäys on edelleen pelottavan kova, vaikka liuta runkopelaajia poistuikin. Sairastuvalta usein vauhtia hakeva Steven Stamkos iskee yhä helposti 20 ylivoimamaalia, Nikita Kutšerov on aina vaarallinen pelipäälle sattuessaan ja sarjan parhaimpien keskushyökkääjien joukkoon noussut Brayden Point takaa vahvan rungon hyökkäykseen vielä moneksi vuodeksi.
Myös nuorille pelaajille jää mahdollisuuksia näyttää kykyjään NHL:n puolella. Puolustuksessa Cal Foote kärkkyy pelipaikkaa ja hakee edelleen kokemusta NHL-peleistä. Hyökkäyksessä Alex Barré-Boulet, Mathieu Joseph ja ennen kaikkea Ross Colton saavat nyt hyvät mahdollisuudet vakiinnuttaa pelipaikkansa vuosiksi eteenpäin.
Lightningin mestaruusikkuna on edelleen reilusti auki, ja ainoa tavoite on kolmas perättäinen Stanley Cup. Mitään yksittäistä syytä ei ole näkyvissä, miksi tämä ei voisi tapahtua. Joukkue on sen verran uudistunut, että tuoreet pelaajat tuovat voitonnälkää ja ydinrungon taso on hurja.
Lightning pelaa Atlantin divisioonan sijoista 1–2.
Toronto Maple Leafs – Dubas ja Keefe tulisilla hiilillä
Torontossa kiekkokausi päättyi jälleen valtavaan pettymykseen. Historia toisti itseään, kun Maple Leafsin tie nousi pystyyn ensimmäisen kierroksen seitsemännessä ottelussa Montréal Canadiensia vastaan. Kyseessä oli jo viides perättäinen kausi, kun Maple Leafsin kausi katkesi pudotuspelien ensimmäiseen vaiheeseen.
Runkosarja sujui kuitenkin paremmin, sillä Maple Leafs onnistui voittamaan Pohjoisen divisioonan viiden pisteen erolla. Tällä kaudella haaste kuitenkin kasvaa, sillä edessä on paluu tasoltaan huomattavasti tiukempaan Atlantin divisioonaan.
Kokoonpanossa suurin mylläys on tehty maalinsuulla. Viisi kautta ykköstorjujan viittaa kantanut Frederik Andersen lähti vapaana agenttina Carolina Hurricanesiin, josta kuitenkin löytyi uusi torjuja, sillä tšekkiläinen Petr Mrázek saapui Torontoon kolmivuotisella sopimuksella. Viime kaudella hyviä otteita esittänyt Jack Campbell jatkaa toisena maalivahtina, joten Maple Leafs todennäköisesti jakaa torjujien vastuun tasaisesti.
Puolustuskalusto koki kesän aikana pienimmät muutokset. Morgan Rielly jatkaa ykköspakkina, ja hänen taustaltaan löytyvät muun muassa kokeneet T.J. Brodie ja Jake Muzzin. Potentiaalinen läpimurtopelaaja puolustuksessa on lupaava ruotsalainen Rasmus Sandin, joka on parin viime kauden aikana saanut jalansijaa NHL-miehistössä.
Hyökkäyspää on ehdottomasti paras osa-alue vaahterapaitojen kokoonpanossa. Viime kaudella NHL:n maalikuninkuuden voittanut Auston Matthews lienee tälläkin kaudella sarjan tehokkaimpia pelaajia ja parhaimmillaan maaginen 60 maalin raja voi mennä rikki. Kun Matthewsin lisäksi rivistöstä löytyvät Mitch Marner, William Nylander ja John Tavares, voidaan Maple Leafsin hyökkäyksen sanoa olevan NHL:n parhaimmistoa.
Kesän merkittävin lähtijä oli Matthewsin ja Marnerin ketjukaverina usein pelannut Zach Hyman, joka siirtyi Edmonton Oilersin riveihin. Paikkaajaksi hankittiin Bruinsista voimahyökkääjä Nick Ritchie, jonka toivotaan tuovan kaivattua kovuutta joukkueeseen. Mielenkiintoinen hankinta on Arizona Coyotesista saapunut Michael Bunting, joka onnistui viime kauden lopun 21 ottelussaan iskemään peräti kymmenen maalia.
Maple Leafsin hyökkäyksessä on myös musta hevonen vuoden tulokkaan kisaan, sillä 20-vuotias Nick Robertson pelannee ensimmäisen täyden NHL-kautensa. Aivan kärkiketjuihin Robertsonia ei kannata heti alkuun odottaa kärjen kovasta tasosta johtuen, mutta alemmista kentällisistäkin löytyy Jason Spezzan kaltaisia laadukkaita ketjukavereita.
Maple Leafsissa tasapainottelee vedenjakajalla. Päävalmentaja Sheldon Keefen ja GM Kyle Dubasin paineet ovat kovat, sillä runkosarjassa menestyminen ei enää riitä kenellekään. Vähimmäisvaatimuksena epäonnistumisen välttämiselle olisi löytää keinot seuran ensimmäiselle pudotuspelisarjavoitolle 18 vuoteen tai muuten Torontossa nähtäneen rajuja ratkaisuja.
Maple Leafs pelaa Atlantin divisioonan sijoista 1–3.