Espooseen on juurtunut syvä työnteon kulttuuri, joka on kuuden viime vuoden aikana palkittu viidellä välieräpaikalla. Viime kaudella Bluesin laiva seilasi valtavien karikoiden läpi, mutta yllätti kiekkokansan ja vastustajansa keväällä.
Viime kaudella Bluesin tavoite runkosarjaan oli suora playoffs-paikka. Blues pysyi kurssissa joulutaukoon asti, mutta valahti lopulta kahdeksanneksi.
Nyt SM-liigan alkua edeltävällä viikolla ei kauden tavoitepalaveria oltu vielä pidetty, mutta Lauri Marjamäen puheista on aistittavissa tavoite, joka asettuu samoille paikkeille.
– Kyllä me haluamme menestyä. Turha sitä on kierrellä ja kaarrella. Muutamana vuonna olemme lähteneet aika perämatkalta pudotuspeleihin. Se on aika raskas latu mennä, Marjamäki sanoo.
Hän huomauttaa viime kevään KalPa-sarjasta. Silloin Blues oli välieriin startatessa pelannut 10 ottelua 16 päivässä.
– Porukka oli aivan loppu.
– Hyvä runkosarja antaa paukkuja eteenpäin. Jos pystyy itsensä hinaamaan kuuden joukkoon, niin ei se helpotu, mutta paljon mukavampi on mennä.
Ohut materiaali ja loukkaantumiskierre - hankala yhtälö
Viime syksyn tapaan Blues on monissa ennakkokaavailuissa asetettu aivan sarjataulukon tyvipäähän. Suora pudotuspelipaikka onkin erittäin kova tavoite. Se on mahdollinen, mutta vaatii Bluesilta paljon. Joukkueen materiaali ei ole huono, mutta se ei juurikaan kestä iskuja avainpaikoille. Viikkoa ennen SM-liigan alkua Bluesilta oli sivussa seitsemän avainkokoonpanon pelaajaa, joista tosin suurimman osan pitäisi kuntoutua kauden alkupäiville.
Blues ei ole enää Jussi Salonojan leikkikalu. Eikä Salonojakaan viimeisinä Blues-vuosinaan enää harjoittanut rahan kylvämistä ympäriinsä. Uuden toimintakulttuurin myötä rahapussin nyörit ovat tiukemmalla, ja espoolaiset valitsevat pelaajansa alemmista koreista. Näistä - ja vahvan junioriakatemian pelaajista - yritetään jalostaa huippuja. Ohuen pelaajakaluston voi sikäli kääntää positiiviseksi, että nuorille lupauksille on välillä pakko antaa peliaikaa. Se kasvaa korkoa tulevaisuuteen.
Ei seura kuitenkaan aivan pikkurahalla pyöri. Viime kauden aikana Blues teki joitakin mittavia satsauksia - osin tosin KHL-myyntien avustuksella. Nyt se hankki Marco Rosan ykkössentterikseen ja Juuso Riksmanin maalilleen. Riksman on nyky-Bluesille kovan kaliiberin hankinta. Samalla joukkueen uskottavuus kasvoi suuresti, sillä espoolaisilla on nyt kasassa kärkipään maalivahtikaksikko.
Nähdäänkö tällä kaudella sitten Mika Hannulan tai Joakim Erikssonin kaltaisia hankintoja? Aika näyttää. Urheilutoimenjohtaja Janne Vuorinen kertoo mm. yleisömäärien ja alkukauden tulovirran vaikuttavan. Tällä haavaa joukkue nähdään melko valmiina, vaikka muutokset ovat aina mahdollisia.
Esimerkiksi playoffs-tykki Hannulan aukkoa tuskin kukaan pystyy yksin paikkaamaan, mutta päävalmentaja Marjamäki uskoo kovasti mm. Lahdesta saapuneeseen Teemu Rinkiseen. Rinkinen paukutti maaleja Pelicansin A-nuorille, kun Marjamäen valmentama Blues ja Pelicans kohtasivat A-nuoten finaaleissa keväällä 2007.
– Olen halunnut hänet jo monta vuotta tänne. Rinkinen on aivan varmasti tuleva 20 liigamaalin pelaaja.
Rinkinen on istutettu Bluesin harjoituspelien selvään ykkösnyrkkiin, jossa toisella laidalla on paluumuuttaja Niko Nieminen. Ketjun kapellimestari on sentteri Teemu Ramstedt, joka on jaellut laitureilleen tutun laadukkaita syöttöjä. Ramstedtilla on kaikki edellytykset olla aivan liigan pistepörssin kärkipäässä. Se vaatii työteliäisyyttä.
Taas villi kortti kouraan?
Vaan "ykkösketjusta" tuskin kuullaan Marjamäen puhuvan. Hän uskoo jääkiekkoon, jossa jokainen ketju pyrkii pelaamaan ja peliaika jakautuu melko tasaisesti. Ramstedtin johtaman kolmikon lisäksi selvää lienee se, että sentterin paikalla pelaava Kristian Kuusela saa rinnalleen nuoret Juuso Ikosen ja Miro Aaltosen. Aaltosella on takanaan hyvä kesä, ja niin Marjamäki kuin Vuorinenkin odottavat hänestä läpimurtopelaajaa.
– Uskon, että hän pystyy lyömään läpi niin alle 20-vuotiaiden maajoukkueessa kuin SM-liigassakin, Vuorinen sanoo.
– Valmennus totta kai päättää ketkä pelaavat, mutta he ovat Ikosen kanssa olleet hyvä tutkapari ja tekivät kovaa jälkeä Lake Placidissa.
Harjoituspeleissä Blues voitti neljästä kohtaamastaan liigajoukkueesta kolme. Viisi KHL-vastustajaa pelattua ottelua tuottivat kaksi voittoa. Leimallista joukkueelle on se, että kuudessa ottelussa yhdeksästä peli ratkesi yhden maalin eroon. Lopuissa kolmessa ottelussa voittajajoukkueen marginaali oli kaksi maalia. Kolme peliä meni voittomaalikilpailuun. Maalin pelien pelaaminen on espoolaisille jo jonkinasteinen traditio.
Blues taistellee jälleen kerran liigan keskikastissa. Se pelaa paljon "maalin pelejä", ja Riksmanin henkilökohtainen panos maalilla nousee välillä suureen arvoon. Arvoituksellisesta ja tasaisesta liigasta huolimatta pudotuspeleistä kokonaan ulos jääminen voidaan laskea alisuorittamiseksi joukkueelta. Neljäs kerta peräkkäin villi kortti -kierroksella ei olisi yllätys.
Taustaa: Lauri Marjamäen haastattelut Riiasta
Blues tyydytti tarpeensa - ykkössentteri parantaa (29.8.2012)
Bluesille taas maalin tappio, hätäavulle ja porilaislupaukselle kiitosta (28.8.2012)
Marjamäki: ”Kyllä me niin hyvin pelattiin...” (26.8,2012)
Blues-nuorten tehoketju hajosi heti – Ikonen sivuun (25.8.2012)