Raumalainen unelma on ollut maalinteon suhteen täysin Justin Azevedon ja hänen ykköskenttänsä harteilla. Ensimmäisessä välierässä Tapparaa vastaankin Jerry Ahtola, kanukkisentteri ja Teemu Nurmi olivat aika ajoin ainoita, jotka pystyivät voittamaan edes punaviivan.
Ottelun jälkeen Ahtola huokui muiden keltapaitojen tapaan lähes uskonnollista varmuutta joukkueen pärjäämisestä. Jatkoaikahäviön luulisi korpeavan, mutta jostain syystä suomalais-ugrilainen v-tunne loisti ainoastaan poissaolollaan.
– Vaikea sanoa, mikä meni pieleen. Maalin peli, oli epäonnea. Lopussa saatiin jäähy, kun kiekko meni katsomoon. Mun mielestä ihan hyvin taisteltiin.
– Aika tarkkaa pelaamista kummaltakin, ei hirveästi maalipaikkoja suuntaan eikä toiseen. Uskon, että tempo tulee kummankin joukkueen osalta vähän nousemaan, Ahtola analysoi.
27-vuotias turkulaiskiertolainen on liigaurallaan siirtynyt kesken kauden niin HIFK:sta Tapparaan kuin tänä talvena kirvesrinnoista Lukkoon. Vanhoja tuttuja vastaan pelaaminen tietenkin maistuu, varsinkin, kun panokset nousevat.
– Kieltämättä hiukan oli perhosia vatsassa. Kerran aikaisemminkin olen kohdannut Tapparan tällä kaudella. Hyvin sai ammennettua energiaa siitä, mikäs sen hienompaa kuin pelata vanhaa joukkuetta vastaan ja vielä välierissä, Ahtola myssytteli muistuttaen samalla tiukasti, että tapparalaisten kanssa vallitsee tällä hetkellä radiohiljaisuus.
Ahtola oli joukkueensa taistelun ruumiillistuma myös tulostaululla. Hyökkääjä kuittasi viimeisen tasoitusmaalin luovasti, Tappara-pakki Teemu Aallon fyysistä preesensiä hyväksi käyttämällä.
– No joo, siinä oli vähän onnea. Ollaan paljon puhuttu siitä, että toimitetaan kiekko maalia kohti. Meni vissiin Aallon Temen persuksista sisään.
Paimentolaisen uusi kevät
Ahtola oli ylipäätään hämmentävän positiivisella mielellä. Mies on Lukkoon siirryttyään nauttinut suurempaa vastuuta kuin Jukka Rautakorven Tapparassa oli tarjolla. Kymmenessä playoff-ottelussa tehoja on tullut yhtä monta pistettä.
– Onhan se rooli nyt erilainen joo. Pääsee aika hyvien äijien kanssa pelaamaan. Ylivoimaa ja alivoimaakin silloin tällöin. Siinä on se rytmi parempi, kun pääsee koko ajan menemään.
Ahtola ei ole IFK-kauden 2009-10 (23+10=33) jälkeen tahtonut löytää sopivaa roolia tai sopivasti roolittavaa joukkuetta. Risto Dufvan pelikirjaan mies tuntuu sopivan. Tästä ovat osoituksena myös laukausmäärät: Tapparassa Ahtola laukoi kuluvalla reilut puolitoista kertaa maalia kohti per peli, Lukossa lukemaan tuli runkosarjassa heti yksi lisää ja pudotuspeleissä kuteja on lähtenyt yli kolme.
– Tuntuu hyvältä. Laukausmäärä korreloi tietysti vähän peliaikaan. Pääsee paikoille ja ampumaan, ja siinä on sen tason sentteri, että paikkoja saa kun osaa vähän etsiä. Se kyllä löytää, sai myös Azevedo kiitoksia.
– Sekin näkyy, että itseluottamusta on tullut lisää. On hieno pelata, ei tarvitse miettiä, ratkaisut tulee selkäytimestä. Se on hemmetin nasta olo.
Maanantain ottelussa Lukko oli tutun oloisesti välillä täysin helisemässä, mutta raapi sitten itsensä tyhjästä mukaan peliin. Edes viime hetkillä käsistä lipsunut voitto ei näyttänyt hetkauttavan.
– Niin kuin Jokerit-sarjaankin, lähdettiin altavastaajana tähän. Mulle ainakin sopii, että ihmiset eivät odota mitään, siitä saa ammennettua sellaista positiivista raivoa. Halua näyttää, mihin kykenee. Kyllä tuolla ainakin paukut riittää, se on aivan varma, Ahtola julisti kuin paavi.
Hartaudella lätkään suhtaudutaan myös satamakaupungissa, jonne keltaisten bussi teki lähtöä.
– Kyllä Raumalla saa vielä suhteellisen rauhassa liikkua. Eilen, kun olin syömässä, siinä kävi joku toivottamassa tsemppiä. Siellä on kyllä ollut hieno tunnelma peleissä, näkee, että kaupunki elää ja hengittää sitä tällä hetkellä.
