- Ei siinä uskaltanut hengittää. Karjuttiinkin, että se ei ole vielä ohi, kaksi minuuttia jäljellä. Tuli vain mieleen joku Ruotsi-Suomi-maaottelu, ässäpuolustaja Jyri Marttinen kuvaili illan ottelua.
Marttiselle kuluvan kevään pudotuspelit ovat SM-liigassa viidennet. Myös puolustajan pelatessa Ruotsissa kevään tosipelejä tuli tilille mukavasti. Missä kokemus Marttisen mielestä näkyy parhaiten?
- Varmaan siinä, ettei jännitä, vaan osaa nauttia. Nyt tässä vanhemmalla iällä on ollut enemmän näitä oikeita pleijareita, kun aiemmin oli säälikierroksia. Mutta kyllä se tärkein on, että osaa nauttia näistä peleistä.
Ässät johtaa nyt JYPiä otteluvoitoin 2-0, kun taas viime keväänä jyväskyläläiset lähettivät patapaidat kesälomille neljällä perättäisellä voitolla puolivälierissä. JYP jatkoi aina päätyyn asti ja vei mestaruuden, juuri Pelicansia viime kaudella edustaneen Marttisen nenän edestä. Hampaankoloon ei kuitenkaan puolustajan mukaan jäänyt sen kummempaa katkeruutta.
- Totta kai tunne oli karvas viimeisen pelin jälkeen, mutta ei minulla sillä tavalla revanssia ole JYPiä kohtaan, muuta kuin että vähän jurppii vain.
- Tämä meidän joukkue tekee oman tarinansa, me kirjoitetaan meidän oma kirja, eikä se liity viime vuoteen. Tämä on meidän tarina.
Vastassa ovat kuitenkin oma kasvattajaseura ja tutut kaverit. Marttinen toteaa, ettei vanhoja naamoja vastaan ole enää erikoista pelata.
- Muistan sen ekan pelin Hippoksella, niin siellä vähän oli outo olo, mutta ei tänään sen kummempia.
Kaukalossa ehtii nauttimaan tunnelmasta
Maalinedustan puhtaana niin kiekosta kuin vastustajan pelaajista pitävä Marttinen on saanut aiemmin urallaan myös arvostelua taidottomuudestaan. Puolustajalla ei kuulemma pitänyt olla mitään asiaa ylivoimalle, kun taidot eivät riittäneet.
On kevät 2013 ja Marttisella on allaan todella hyvä kausi. Myös ylivoima-aikaa on siunaantunut. Epäilijöitä Marttinen ei silti paheksu.
- Parempi, etten sano mitään. Jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiinsä, puolustaja nauroi.
Marttinen on pelannut koko kauden Shaun Heshkan pakkiparina, ja kaksikko on löytänyt yhteisymmärryksen hyvin.
- Meillä on tietenkin meidän omat kuviot ylivoimalla, ja tasakentällisillä pidetään homma simppelinä, liikutetaan kiekkoa nopeasti. Hyvin on mennyt, pakki tiivisti.
Usein erätaukojen alkaessa Marttinen on viimeinen pelaaja, joka kentältä poistuu. Hektisten pelien takia puolustaja ei kuitenkaan jää kaukaloon rauhoittumaan ja keskittymään.
- En mä tiedä, tuolla meidän kopissa ei erätauoilla ole maailman paras ilma. Kaukalossa on raitista hyvää ilmaa, ja saa siinä vähän luistellakin ja nauttia ehkä vähän tunnelmasta. Tuolla on hieno fiilis, ässäpuolustaja tuumi.
Jos Marttinen haukkoo happea kaukalon puolella, tekee sitä ainakin kaksi pientä ihmistä katsomossa. Puolustajan pienet lapset kannustavat isäänsä vääjäämättä, eikä peli-iltoina ole maailman helpoin tehtävä saada innokkaita poikia nukkumaan.
- Onneksi menen tänään sen verran myöhään kotiin, etten ole siinä pahimmassa rytäkässä, Marttinen naurahti pilke silmäkulmassa.
- Kyllä se on aina kova paikka, kun nyt ei pleijareiden aikana pojat pääse koppiin. Kyllä siellä varmaan taas itkua väännetään koko matka kotiin, kun ei pääse koppiin heittämään ylävitosia. Mutta tahti on tämä, ja nyt pitää huolehtia itsestään, puolustaja hymähti.
