Osalla joukkueista mahdollisuudet pudotuspeleihin ovat heikon alkukauden myötä olemattomat, ja odotukset suuntautuvat kesään ja kovatasoiseksi ennustettuun varaustilaisuuteen. Valtaosa taistelee kuitenkin kynsin ja hampain pudotuspelipaikasta, kotiedusta tai jopa koko liigan kärkipaikasta.
Seuraavana vuorossa katsaus itäisen konferenssin Metropolitan-divisoonaan ja syksyn ennakkopaketissa jokaisesta joukkueesta erityisseurantaan nostettuun pelaajaan. Syyskauden perusteella divisioona on jakautunut melko selkeästi kahtia, kun peräpäässä tulevat joukkueet ovat pudonneet jo melko selkeästi pudotuspelikamppailusta pois. Divisioonaa läpi käymässä ovat Antti Wennström, Mikko Saarela ja Jyrki Näkki.
Carolina Hurricanes
Saarela: Hurricanes on ollut juuri siellä, missä heidän uumoiltiinkin olevan. Divisioonan pohjalla. Toki selkeitä pettymyksiäkin joukkueesta löytyy. Aleksandr Sjomin saa seitsemän miljoonaa dollaria kaudesta ja hänen pelaamisensa on aina vain heikompaa. Ellei ihmeitä tapahdu, odotettavissa on sopimuksen purkaminen kesällä ja paluu maitojunalla Venäjään.
Toinen pettymys oli alkukaudesta Jordan Staalin pitkä poissaolo. Tämän taakse eivät kuitenkaan missään nimessä voi hurrikaanipaidat piiloutua. Tämänkään kauden epäonnistumisista Hurricanes ei voi syyttää huonoa tuuria, vaan syy löytyy peilistä.
Yksi mahdollisuus tulevaisuutta ajatellen on rellestää pelaajamarkkinoilla, koska tämän hetken kokoonpanolla nousua ei lähitulevaisuudessa ole tulossa. Hurricanesin suurimmat tähdet eivät ole menestykseen vaadittavalla tasolla. Superlupauksiakaan joukkueessa ei ole innostavan paljoa.
Hurricanesin kotikonnuilla Raleighissa kannattaakin siirtää katseensa tulevaisuuteen. Varaustilaisuuksien hyödyntäminen on heidän tapauksessaan kriittisen tärkeää. Joukkueen suurin voitto tälle kaudelle olisi sen päättyminen Connor McDavidin tai Jack Eichelin saamiseen.
Seuraa häntä: Andrej Sekeran viime kausi oli hänen uransa paras niin pisteiden valossa kuin kokonaisvaltaisestikin. Slovakialaispuolustaja oli Hurricanesin takalinjoilla itse varmuus. 74 otteluun kertyi tehot 11+33 ja yhdessä sarjan heikoimmista joukkueista tehotilastokin oli ilahduttavasti neljä pykälää plussan puolella.
Tällä kaudella Sekera ei ole tehnyt läpimurtoa NHL-eliittiin eikä säilynyt viime kauden tasolla, mutta 28-vuotiaan Sekeran kausi ei siltikään ole ollut täysi pettymys. Häneen oli ladattu täksi kaudeksi suuri määrä odotuksia, mutta se ei tietenkään ole miehen itsensä vika. Päinvastoin, se on Sekeralle ansio. Merkittävää palkankorotusta hän ei kuitenkaan 2,75 miljoonan vuosipalkkaan näillä otteilla saa.
Columbus Blue Jackets
Wennström: Blue Jacketsin alkukausi on ollut kaksijakoinen. Kausi alkoi hitaasti, ja sen jälkeen joukkueeseen iski vielä paha loukkaantumissuma. Viime kaudesta parantamaan lähtenyt joukkue rämpi syyspimeydessä pohjilla, eikä homma näyttänyt kääntyvän edes onnella.
Sergei Bobrovski nosti kuitenkin jälleen joukkueen harteilleen toivuttuaan alkukauden lamasta. Loppuvuodesta ja vuoden vaihteessa Blue Jackets on ollut yksi NHL:n kuumista joukkueista, ja se näyttää tekevän taas kunnon kiriä kohti pudotuspelitaistelua. Ero divisioonan neljän kärkeen voi kuitenkin olla liian kova, sillä tällä hetkellä yksikään Blue Jacketsin edellä olevista joukkueista ei näytä varsinaisia hyytymisen merkkejä.
Yksi kauden valopilkuista on ollut Jarmo Kekäläisen siirtolistalta poimima puolustaja Kevin Connauton, joka on kerännyt 18 ottelussa peräti kymmenen tehopistettä. Myös Brandon Dubinskyn paluu sairastuvalta auttaa nuorta joukkuetta paljon.
Joukkueen kiekollinen peli tasakentällisin on kuitenkin edelleen kaukana viime kauden tasostaan. Blue Jackets päästää edelleen liikaa maaleja, ja sen alivoima on kokonaisuutena yksi liigan heikoimmista.
Seuraa häntä: Tim Erixon sai alkukaudesta kohtalaisesti peliaikaa, ja marraskuuhun mahtui kaksi kahden ylivoimalla kerätyn syöttöpisteen iltaa. Erixon sai kuitenkin pakata kamppeensa ja muuttaa Chicagoon, jossa oli tarvetta liikkuvalle alempien parien täydennyspuolustajalle.
Vaihdossa Blue Jackets sai aiemmin suuria odotuksia herättäneen Jeremy Morinin, joka ei ole kuitenkaan vakuuttanut ensimmäisissä peleissään sinitakkina.
New Jersey Devils
Näkki: Kauteen lähdettäessä isoin uutinen Devilsiin liittyen oli päätös jättää seuraikoni Martin Brodeur ilman sopimusta. Merkittävimmät hankinnat puolestaan olivat kokeneita veteraaneja korjaamaan maalinteko-ongelmia.
Valitettavasti veteraanien maaliteko ei ole realisoitunut siinä määrin, mitä myös ennalta tiedetty loukkaantumisherkkyys. Devilsin otteet ovat olleet koko kauden erittäin ailahtelevia ja joukkue on tehnyt kolmanneksi vähiten maaleja ottelua kohden. Joukkuetta vaivannut loukkaantumissuma ei siis missään nimessä selitä valumista tällä hetkellä koko liigan viidenneksi viimeiselle sijalle.
Heti joulun jälkeen toimitusjohtaja Lou Lamoriello haki muutosta erottamalla päävalmentaja Peter DeBoerin. Lamoriello itse otti hetkeksi päävastuun ja työtä penkin taakse palkattiin jatkamaan Scott Stevens ja Adam Oates. Ratkaisu vaikuttaa lähinnä väliaikaiselta ajanpeluulta.
Toimitusjohtaja Lamoriellon omissa toimintatavoissa olisi myös tarkastelun paikka, sillä kokeneiden veteraanien hankkiminen ja jatkuva varausvuorojen hukkaaminen ei pitkällä tähtäimellä johda mihinkään. Joukkue on jäämässä kolmatta kautta peräkkäin ulos pudotuspeleistä.
Puolustuksessa tilanne on näyttänyt veteraanipitoista hyökkäystä paremmalta. Kokoonpanossa on useita tulevaisuuden nimiä. Positiviisin yllätys on ollut pelipaikan syksyllä napannut Damon Severson, joka on kokeneen Andy Greenen ohella saanut joukkueesta eniten peliaikaa. Valitettavasti Seversonkin on muutaman viikon pois pelikentiltä nilkkavamman vuoksi.
Seuraa häntä: Martin Havlatin kausi on ollut vaikea. Edullisen sopimuksen kautta "viimeisen" mahdollisuuden saanut 33-vuotias tsekkihyökkäjän on saanut aikaiseksi vain kolme maalia 24 ottelussa. Kausi tullee jäämään Havlatin viimeiseksi NHL:ssa.
New York Islanders
Näkki: Islanders teki kesän kovimmat liikkeensä vasta muutama päivä ennen kauden alkua hankkimalla Johnny Boychukin ja Nick Leddyn vahvistamaan joukkueen puolustusta. Odotukset olivat positiivisesti jännittyneet, mutta Islandersin kausi on ylittänyt kaikki ennakkoarviot ja joukkue taistelee itäisen konferenssin kärkisijoista.
Molemmat kesällä hankitut puolustajat ovat olleet erinomaisia. Valitettavasti Boychukin ja Travis Hamonicin loukkaantumiset ovat ajoittain haavoittaneet puolustusta ja erityisesti kovuutta omassa päässä.
Lupaavat nuoret hyökkääjät Brock Nelson, Ryan Strome ja Anders Lee ovat kaikki jatkaneet kehitystään hämmästyttävällä tahdilla. Strome on ollut tasakentällisin joukkueen paras pistemies ja Nelson on puolestaan 30 maalin vauhdissa. Erittäin vahva Lee puolestaan tekee todella kovaa työtä kulmissa ja maalin edessä.
Joukkueen ongelmakohdat kevättä ajatellen ovat nuorten pelaajien kokemattomuus pudotuspeleistä ja surkea alivoimapelaaminen. Maalivahdeista Jaroslav Halak on löytänyt erinomaisen vireen hankalan alkukauden jälkeen. Valitettavasti Bruinisista kesällä kakkosvahdiksi hankittu Chad Johnson on ollut täysin kelvoton tuuraaja. Halak ei ole koskaan aiemmin pelannut selkeänä ykkösmaalivahtina ja tarvitsisi luotettavamman varamiehen.
Seuraa häntä: Josh Bailey on parantanut kokonaisvaltaista pelaamistaan oikeastaan jokaisella kaudellaan. Ykköskierroksella jo yhdeksäntenä pelaajana vuonna 2008 varattu Bailey ei kuitenkaan vieläkään ole pystynyt pitämään kiekollisena parasta mahdollista tasoaan yllä.
Bailey aloitti kauden kolmos- ja kakkosketjuissa melko pirteästi, mutta loukkasi ranteensa lokakuun lopussa. Sairaslistalta paluun jälkeen Baileyn kausi on sujunut melko lailla viime kauden tahdissa. Joulukuussa Bailey nostettiin ykkösketjuun John Tavaresin ja Kyle Okposon rinnalle, missä hänellä on nyt mahdollisuus lunastaa kiekollista potentiaaliaan.
New York Rangers
Saarela: Rangersin alkukauden ei pitäisi olla kenellekään pettymys. Joukkue taistelee divisioonan voitosta ja päästettyjä maaleja on vähemmän koko liigassa vain Nashville Predatorsilla ja Montreal Canadiensilla. Lisäksi Rangers oli joulukuussa jopa kahdeksan ottelun voittoputkessa.
Suurimman harppauksen eteenpäin on tehnyt 30-vuotias tähtihyökkääjä Rick Nash. Nash on viime kauden hapuilun jälkeen löytänyt vireensä. Myös joukkueen ykkösvahti Henrik Lundqvist on ollut totutun varma. Ja mikäs siinä on ollessa, kun puolustuskin toimii loistavasti. Lievä alisuorittaja joukkueessa on ehkä Carl Hagelin, mutta hänellä on ehdottomasti vielä saada kausi henkilökohtaisesti oikeille raiteille.
Rangers näyttää tällä hetkellä jo erittäin valmiilta paketilta. Yksi tärkeä palanen Rangersin kannalta oli luotettavan varamaalivahdin löytäminen. Cam Talbot osoitti ehdottomasti viime kaudella olevansa maalivahti, johon voi luottaa. Nyt Lundqvistin ei enää tarvitse pelata itseänsä puhki ennen kevättä, jolloin tosipelit vasta alkavat.
Nashin parantuneen vireen myötä joukkueessa on nyt yksi supertähti enemmän. Se tarkoittaa sitä, että Rangers tulee näillä näkymin olemaan jopa viime kautta valmiimpi playoffeja varten. Se, miten joukkue siellä menestyy, on toki epävarmaa.
Seuraa häntä: Derick Brassard on Nashin ohella ollut yksi Rangersin onnistujista. 33 pistettä 37 ottelussa tarkoittaa selkeästi kovempaa tahtia kuin mihin Brassard on aiemmin tottunut. Kauden 2010-2011 piste-ennätys (47) menee helposti rikki. Viime kevään pudotuspeleissä kuusi maalia ja kuusi maalisyöttöä tehtailleelta kanadalaiselta odotetaan suurta panosta myös kevään tosipeleihin.
Philadelphia Flyers
Näkki: Flyersin viime kausi päättyi positiivisissa merkeissä kesken kauden päävalmentajaksi nousseen Craig Beruben johdatettua seuran tukalasta tilanteesta pudotuspeleihin. Maalivahti Steve Mason näytti palanneen huipputasolle ja peräti seitsemän pelaajaa ylitti 20 maalin rajapyykin.
Beruben toinen kausi Flyersin peräsimessä on ollut huomattavasti viime kautta vaikeampi. Kimmo Timosen loukkaantumista ei ole kyetty paikkaamaan. Avuksi hankitun Michael Del Zotton tiedettiin olevan omassa päässä aivan lapanen Timoseen verrattuna, mutta hyökkäyspelissäkään ei ole tullut mainittavia onnistumisia.
Mark Streit on joutunut kantamaan hieman liian suurta vastuuta puolustuksessa, sillä apuja ei juurikaan ole tullut. Luke Schennin ura ei tunnu ottavan sitä harppausta eteenpäin, mitä Philadelphiassa on jo muutama kausi odotettu. Andrew MacDonaldkaan ei ole ollut kalliin sopimuksensa arvoinen.
Joukkueen maalinteon laajuus on myöskin ollut vain valju muisto viime kaudesta, sillä joukkue käytännössä elää pelkästään Jakub Voracekin ja Claude Girouxn mukana. Flyers on vielä hyvin löyhästi pudotuspelitaistossa mukana ainoastaan siitä syystä, että edellä mainittu kaksikko pelaa aivan huippukautta.
Seuraa häntä: Blue Jacketsissa hieman pieneen rooliin ajautunut R.J. Umberger hankittiin hakemaan vielä viimeistä nostetta uralleen. Hyökkäyspelinsä kanssa takeltelevassa Flyersissa Umbergerin tahti on ollut kuitenkin jopa vielä huonompi kuin hänet viimeiset Blue Jackets-kautensa.
Umbergerilla on 4,6 miljoonan dollarin arvoista sopimusta jäljellä kevääseen 2017. Umbergerin pitäisi suoriutua merkittävästi paremmin, jotta hän olisi lähelläkään tilipussinsa arvoinen.
Pittsburgh Penguins
Saarela: Penguinsin menestyminen NHL:ssä on vakuuttavan vakaalla pohjalla. Syksyn aikana pingviinilaumaa on riepotellut suuri mörkö nimeltään sikotauti. Testeissä on käynyt vuorollaan puolet joukkueesta ja moni on myös tautia sairastanut; esimerkiksi syövän jo selättänyt Olli Määttä on edelleen sairastuvalla. Kaikesta tästä huolimatta Penguins keikkuu edelleen konferenssin kärkisijoilla.Tästä on kiittäminen muun muassa unelmakautta pelaavaa Marc-Andre Fleurya. Hän on nostanut tasoaan vielä pykälän verran edelliskausista, mikä antaa joukkueen faneille aihetta odottaa jotain keväältäkin.
Puolustuksen syvyys on myös todettu riittäväksi. Takalinjoilla on käynyt tällä kaudella jo kymmenen puolustajaa, mutta se ei ole pahemmin näkynyt puolustuksen toimivuudessa. Tästä menee iso kiitos valmennusjohdolle ja edelliselle (Ray Shero) sekä nykyiselle (Jim Rutherford) managerille, sillä moni organisaatio ei olisi toipunut yhtä tyylikkäästi Matt Niskasen ja Brooks Orpikin kaltaisten pakkien lähdöstä.
Pudotuspelipaikka on Penguinsille jo kutakuinkin selviö. Se ei kuitenkaan tyydy juhlimaan sitä, koska tähtäin on jossain paljon korkeammalla. Vaikka joukkueen pelaaminen on keskimäärin hyvällä tasolla, vaaditaan suureen menestykseen tasaisempaa suorittamista.
Kaikki rahkeet Penguinsilla kuitenkin on menestykseen. Sidney Crosby ei välitä ketkä hänen laidoillaan ovat, vaan hän saa minkä hyvänsä laiturin näyttämään ykköskorin hyökkääjältä. Edmonton Oilersista hankittu David Perron on hyvä lisä pingviinipaitojen hyökkäykseen. Jokainen palanen näyttää ennakkoon hyvältä, mutta niin on toki ollut ennenkin.
Seuraa häntä: Steve Downie pelaa elämänsä kautta. Downie on jälleen Tampa Bay Lightningin riveissä nähty oma itsensä. Hän raastaa, ärsyttää, tappelee ja tekee tarvittaessa pisteitäkin. Miljoonan dollarin vuosipalkka on saamassa tuntuvan korotuksen ja jos Penguinsin palkkakatto ei sitä salli, löytyy ottajia varmasti myös muualta.
Rouhijaksi pienikokoisesta, 180-senttisestä Downiesta on muodostumassa yllättävän tärkeä osa Penguinsin hyökkäystä. Hän on modernin ajan agitaattori. 27-vuotiaan Downien tärkeäksi tekee se, että hän on täydellistä hiekkapaperia, mutta pystyy pelitaitojensa puolesta suojelemaan Crosbya vaikka samassa ketjussa ilman, että siitä koituu joukkueen hyökkäyspeliin erityistä haittaa. Tämä voi koitua keväällä tärkeäksi.
Washington Capitals
Wennström: Viime kaudella pudotuspeleistä tipahtanut Capitals on ollut yksi kauden positiivisista yllätyksistä. Barry Trotzin valmennukseensa ottama joukkue on omaksunut valmentajansa jämäkän pelityylin, ja tällä hetkellä joukkue on tiukasti mukana pudotuspelikamppailussa.
Trotz tunnettiin Nashville Predatorsissa tiukkaan puolustuspeliin nojautuvana valmentajana. Capitalsissa Trotzin tärkein saavutus ei ole kuitenkaan ollut passiivinen oman alueen vartiointi, vaan erityisesti aiempaa Capitalsia tarkempi hyökkäysalueen puolustuspeli. Puolustajat tulevat entistä aktiivisemmin karvaukseen ja hyökkäystilanteisiin mukaan myös hyökkäysalueella, ja hyökkääjät (myös Aleksandr Ovetškin) paikkaavat heitä.
Tuloksena on se, että Capitals on kiekonhallinnaltaan positiivinen joukkue, joka päästää paljon aiempaa vähemmän laukauksia omaan päähänsä. Matt Niskanen ja Brooks Orpik ovat odotusten mukaisesti tuoneet varmuutta joukkueen oman pään pelaamiseen, vaikka Orpikin saama kaksiminuuttisten määrä (24 kpl) onkin turhan korkea. Kun myös Braden Holtby on saanut juonen päästä kiinni, nähdään Washingtonissa tasaisia ja vähämaalisia otteluja voittava joukkue aiempien ilotulituksien sijaan.
Pahasti epäonnistuneita pelaajia ei joukkueessa ole muuten kuin palkkalappua tuijottaen, sillä joukkueen kokonaispeli on hyvässä kuosissa. Sähäkästi aloittaneen Andre Burakovskyn kausi on hieman hiipunut ensimmäisistä peleistä, mutta 15 pistettä 32:ssa ottelussa on silti hyvä suoritus. Iso kysymysmerkki on se, kuka pelaa tosipeleissä ykköskentän oikeana laitahyökkääjänä. Tom Wilson ja Jay Beagle eivät ole vastauksia kysymykseen, jos Capitals aikoo tosissaan menestyä.
Seuraa häntä: Suurennuslasin alla oleva Brooks Laich on pelannut kolmosketjun rooliinsa nähden asiallisesti, vaikkei 4,5 miljoonan dollarin palkalla hänen suorituksestaan voida hyppiä kattoon. Alivoimalla Laich on joukkueen paras hyökkääjä. Tasakentällisin Laichilla menee kohtalaisesti, ja koossa on 10 tehopistettä 26:ssa ottelussa. Ketju Laich - Eric Fehr - Joel Ward on ollut ehjä ja pelannut kakkoskenttää vaativampia minuutteja.