Kesällä 2014 energiajuomajätti Red Bull perusti oman jääkiekko- ja jalkapalloakatemian Salzburgiin. Akatemian tarkoitus on luoda harjoituspuitteet kunkin valitsemaan lajiin ja luoda polku ammattilaisuuteen saakka ohessa tarjottujen koulutusmahdollisuuksien kanssa. Akatemian perustamisen jälkeen seuralla oli intressi päästä pelaamaan kovatasoisia junioriotteluita, joka johti lopulta siihen, että joukkue sai mahdollisuuden pelata Nuorten SM-liigan turnauksissa ensimmäistä kertaa kaudella 2016-17.
Samaisen yrityksen sponsorinimen alla pelaavat pääsarjatasoseurat EC Red Bull Salzburg (jääkiekko) ja FC Red Bull Salzburg (Jalkapallo) sekä juniorijoukkueita kummassakin lajissa aina lasten ikäryhmistä lähtien. Yhteistyöhistoria salzburgilaisseuroilla energiajuomajätin kanssa ulottuu aina 2000-luvun alkupuolelle, joten akatemian perustamisen joukkueiden ohelle saattaa ajatella olleen luonnollinen jatkumo.
Noin 150 000 asukkaan Salzburgin jääkiekko on voinut viime aikoina varsin hyvin. Mestaruuksia on tullut tällä vuosikymmenellä jo viisi kappaletta monikansallisesta EBEL-sarjasta, jossa pelaa joukkueita Itävallasta, Kroatiasta, Italiasta, Unkarista ja Tšekistä. Kyseinen sarja ajaa Itävallan pääsarjan virkaa, ja sarjassa valtaosa joukkueista ovatkin itävaltalaisia. Myös juniorimäärät ovat kaupungissa nousussa.
- Ihan lasten ja nuorten urheilun parissa on saatu harrastajamäärät kasvamaan. Koko ajan tulee enemmän lapsia luistelukouluihin ja koulujäille, 29-vuotias Salzburgin nuorten maalivahtivalmentaja Santeri Hilli kertoo.
"Pohdin, että ei näitä mahdollisuuksia kovin montaa tule elämässä vastaan."
Salzburgin organisaatiossa onkin melko reilusti suomalaisosaamista, ja myös lasten ja nuorten päävastuullisen paikalta löytyy sinivalkoista vivahdetta. Lasten ja nuorten urheilun parissa työskentelevät alle 16-vuotiaiden pelaajakehityksestä seurassa vastaava Niklas Hede ja valmentaja Tommi Rouvali. Hede on edustanut urallaan Liigassa HIFK:ta, Ässiä ja HPK:ta sekä pelannut useassa saksalaisseurassa. Rouvalin tausta löytyy puolestaan KalPan juniorivalmennuksesta.
- He ovat kehittäneet lasten ja nuorten puolta, mutta prosessi on pitkä. Siitä on paha mennä vielä sanomaan, miltä tilanne näyttää kymmenen vuoden päästä ja moniko lopulta jää lajin pariin. Fakta on kuitenkin se, että harrastajamäärät ovat kasvaneet ja kiekkokoulut ovat tietysti se paikka, mistä kasvun pitääkin lähteä, Hilli sanoo.
Myös Hillin edustamalla maalivahtipuolella työskentelee suomalaisväriä kaikki tyyni. Suomen juniorimaajoukkueissakin maalivahteja valmentanut Hannu Nykvist johtaa maalivahtibändiä ja Hillin lisäksi hänen apunaan toimii Suomi-sarjassa ja Norjan kolmosessa kiekkoja torjunut Janne Kari-Koskinen. Itseasiassa juuri Nykvist oli se, joka houkutteli myös pitkään Kärppien juniorimaalivahtivalmennuksessa toimineen Hillin Salzburgiin.
- Lähtö tuli oikeastaan aika nopeasti eteen. Nykvist oli tullut aluksi Salzburgin edustukseen maalivahtipuolen pomoksi. Hän soitti ja kysyi, että kiinnostaisiko tällainen tapaus. Kesken kauden sitten tammikuussa lähdin, Hilli taustoittaa.
- Itselle tämä oli enemmän iso tilaisuus. Pohdin, että ei näitä mahdollisuuksia kovin montaa tule elämässä vastaan. Olin siinä vaiheessa lähes kymmenen vuotta valmentanut Oulussa. Mahdollisuus päästä kansainvälisiin kehiin ja sitä kautta kehittämään itseäni oli rehellisesti jotain uutta ja hienoa, hän jatkaa.
Ensiluokkaiset fasiliteetit
Akatemiaan on ainakin panostettu tosissaan. Hilli siirtyi Salzburgin organisaatioon juuri akatemian valmistuttua. Vaikka mies kertoo, että tiesi puitteiden olevan kohdillaan, oli niissä silti ihmettelemistä, kun hän pääsi paikan päällä pyörähtämään ympäri tuoretta työmaataan.
Sorvin ääressä odotti yllätys.
- Yksi positiivisia shokkeja oli se, että meillä on kaksi kaukaloa käytössä pelkästään meille junioreille. Niitä ei kukaan muu käytä kuin meidän junnujoukkueet.
- Kyselin jäävuoroista, johon Zamboni-kuski totesi, että te olette jäällä miten haluatte. Hän sanoi, että minä odotan tässä ja sitten, kun olette valmiita, niin tuokaa maalit tuohon. Samalle firmalle tässä tehdään töitä, mutta minä pidän jään kunnossa, niin te voitte tehdä omat työnne, Hilli naurahtaa.
Tämä mahdollistaa luonnollisesti sen, että jääaikaa on tarjolla enemmän ja yksilöllisen jäätreeninkin toteuttaminen on helpompaa. Edes Suomesta ei löydy jäätä, joka olisi käytössä puhtaasti vain yksittäisellä joukkueella.
- Tämä luo meille mahdollisuuden tehdä paljon hommia jäällä niin maalivahtien kuin kenttäpelaajien kanssa. Voimme harjoitella paljon enemmän pelinomaisesti kuin Suomessa, eikä tarvitse yrittää keksiä mitään poppaskonsteja. Suomessa jääaika on yleensä melko rajallinen. Meillä se on lopulta vain valmentajista kiinni, mitä me jäällä teemme ja koska, Hilli kertoo.
Samoissa toimitiloissa potkivat palloa myös tulevat jalkapallolupaukset. Lajirajat ylittävää yhteistyötä ei kuitenkaan määräänsä enempää ole, vaikka saman katon alla toimiminen sen mahdollistaisikin. Jotain vinkkejä koitetaan kuitenkin napsia puolin ja toisin.
- Me maalivahtipuolen valmentajat tunnemme toisemme ja juttelemme silloin tällöin. Joskus muuten vain, mutta välillä tulee kyseltyä, miten he treenaavat ja lähestyvät maalivahtiasiaa. Samanlainen tehtävä maalivahdilla on kuitenkin lajissa kuin lajissa: pidä peliväline pois maalista, Hilli hymyilee.
- On silti mielenkiintoista seurata heidän treenaamistaan. Sieltä saa aina uusia virikkeitä omaankin tekemiseen. Ei ehkä suoraan ideoita kuitenkaan, mutta sellaisia ajatusjyväsiä, joita voi lähteä kehittämään jääkiekkovalmentamiseen.
Miten salzburgilaisia juniorimaalivahteja sitten koulitaan kiekkokentille? Tilanne seurassa on melko erilainen kuin Suomessa, sillä usein maalivahdit tulevat hyvinkin erilaisista lähtöpisteistä. Mitään tyypillistä taustaa ei oikeastaan ole.
- Tekeminen lähtee aina maalivahdista itsestään. Pitää pohtia, minkälainen tyyppi on ja minkälaiset taustat häneltä löytyy. Ensin siis pitää oppia tuntemaan poika. Kansallisuuksiakin on ollut vaikka kuinka paljon. Meillä on ollut ainakin saksalainen, itävaltalainen, slovenialainen, slovakialainen ja jenkkiläinen maalivahti, Hilli luettelee.
- Erilaiset taustat ovat toisaalta hieno haaste. Suomessa maalivahtivalmennussysteemit ovat pitkään olleet melko samankaltaiset. Suomessa pelaajat ovat melko pitkälti samankaltaisia ja suurin piirtein tietää, millaisia he ovat C-junioreissa. Meille saattaa tulla C-juniori-ikäinen, joka on ollut maalissa vasta viisi vuotta. Silloin lähdetään ihan arkityön jäsentelemisestä, Hilli avaa.
Reissu Suomeen toimii mittarina
Junnukiekkoilun taso ei luonnollisesti Itävallassa ja Keski-Euroopassa yllä sille tasolle, mitä suuremmissa jääkiekkomaissa. Salzburgin 20-vuotiaiden joukkue pelaa monikansallisessa juniorisarjassa Erste Bank Young Stars Leaguessa (EBYSL), jossa on joukkueita Sloveniasta, Itävallasta, Unkarista ja Tšekistä. Lisäksi 20-vuotiaiden joukkue pelaa otteluita lähes samassa muodossa EC Salzburgin kakkosjoukkueen nimellä keski-eurooppalaisessa monikansallisessa aikuisten sarjassa Alps Hockey Leaguessa (AlpsHL). Sarjassa on italialaisia, slovenialaisia ja itävaltalaisia joukkueita.
Eri sarjatasoilta pyritään hakemaan monenlaista kokemusta, mutta mittaria pelkästään itävaltalaiseen junnukiekon tasoon on haastava löytää, koska itävaltalaisjoukkueet pelaavat pääsääntöisesti monikansallisia liigoja jo 18-vuotiaiden sarjoista lähtien. Lisäksi EC Salzburgin lisäksi saman seurarakenteen alla toimii Saksassa jääkiekkojoukkue EHC Red Bull München, joten ryhmätkin ovat toinen toistaan moninaisempia.
"Siellä käytännössä tuntee kaikki omanikäiset pelaajat."
- Sanotaan niin, että taso on aika kattava. Huono sanoa itsekään pelkästään itävaltalaisesta junnukiekosta, sillä meillä on itävaltalaissaksalainen ryhmä. Edustusta on kummassakin maassa ja näistä maista myös pelaajat yleensä tulevat. Pelaamme monikansallisia sarjoja, joten puhutaan aina enemmän Keski-Euroopan tasosta.
Suomessa joukkue pääsee kuitenkin mittaamaan tasoaan suuremman kiekkomaan junioreita vastaan, kun mahdollisuus Nuorten SM-liigan turnauksiin aukesi viime vuonna. Tällä kaudella Salzburg on pelannut kuusi ottelua Nuorten SM-liigassa, joista saldona on jatkoaikavoitto, kaksi voittolaukauskilpailuvoittoa ja kolme tappiota varsinaisella peliajalla. Ottelut itävaltalaisjoukkue on pelannut Vaasan ja Rauman turnauksissa.
Seuraavan kerran Salzburg pelaa Suomessa marraskuun puolivälissä Vaasan kauden toisessa A-nuorten turnauksessa. Hilli näkee SM-liiga-ottelut hyvinä mittareina.
- Totta kai tämä on pojillekin ihan uudenlainen haaste. Sen takia näitä vaihtoja tehdään, että saamme kansainvälistä kokemusta. Me pelaamme 20-vuotiaiden joukkueella täällä neljä turnausta ja 18-vuotiaat käyvät kahdesti. Täällä pystyy mittaamaan itsensä omanikäisiä vastaan, joka on iso juttu, Hilli kertoo.
Itävallan asukasmäärä on muutaman miljoonan Suomea suurempi, mutta pelaajamäärissä ei päästä lähellekään Suomea. Itävallassa harrastetaan paljon enemmän esimerkiksi jalkapalloa ja laskettelua, joka koskee myös Salzburgia. Koska isot massat valuvat maan omiin ykköslajeihin, on jääkiekkopiiri lopulta melko pieni.
- Siellä käytännössä tuntee kaikki omanikäiset pelaajat. Ihan oikeasti tuntee, eikä vain tiedä nimeltä, kuten Suomessa. Suomen reissu on sikälikin hieno, että pojat näkevät täällä uusia kasvoja ja saavat pelata hieman erilaista peliä. Kyllä he innoissaan siitä ovat.