Viime kesän NHL:n varaustilaisuudessa 18-vuotias Henri Jokiharju meni kaupan numerolla 29 ensimmäisen varauskierroksen loppupäässä. Paikalla ollut yleisö odotti juuri varausnumeroa 29 suurella mielenkiinnolla, sillä varausvuoro kuului Chicago Blackhawksille, joka oli tilaisuuden järjestäneen kaupungin kotijoukkue.
Valinta osui juuri Jokiharjun kohdalle. Puolustaja sai kunnian hakea Blackhawks-paitansa tulevan kotiyleisön edessä tulevassa kotihallissaan.
- Blackhawks on ollut oma suosikkijoukkueeni sitten vuoden 2010, kun he voittivat Stanley Cupin. Kun Patrick Kane ja Jonathan Toews tulivat sinne lavalle ennen kotijoukkueen varausta, niin se oli aika huikeaa. Halli oli täynnä ja koko yleisö odotti varausta. Ei se olisi voinut paljon paremmin mennä, Jokiharju tunnelmoi.
Jokiharju ei ole koskaan pelannut miesten sarjapelejä Suomessa, mikä voi olla yksi syy siihen, miksi mies on hieman tuntematon suuruus Suomessa. Ensimmäisiä luistimenpiirtojakaan nuorukainen ei ottanut kotimaisilla jäillä, vaan Ranskassa. Jokiharjut muuttivat Oulusta Ranskaan, kun puolustaja oli vasta kuukausien ikäinen.
Tuolloin Henrin isä Juha Jokiharju pelasi vielä jääkiekkoa. Vanhempi Jokiharju pelasi uransa viimeiset vuodet Ranskassa ja Norjassa. Suomeen palattuaan myös jälkikasvu alkoi pelata jääkiekkoa. Nuoremman Jokiharjun kasvattajaseura on tamperelainen Koovee, jossa hän viihtyi peruskoulun kuudenteen luokkaan saakka.
"Kun homma sujuu, niin miksikäs sitä ei puolustaisi"
Kooveen jälkeen oli edessä muutama vuosi Jokereiden juniorien mukana. Aiemmin myös jalkapalloa ja yleisurheilua harrastanut Jokiharju luopui tässä kohtaa muista harrastuksistaan ja keskittyi jääkiekkoon.
- Jokereista sain hyvät kantimet ja tuntui, että juniorivuosista oli saanut paljon irti. Siirryin hyvään aikaan Jokereihin. Siellä näki hieman erilaista arkea, sillä se on iso huippuseura, Jokiharju kertaa.
- Yleisurheilun puolelta 60 metrin juoksu oli bravuurini. Se auttoi nopeuteen jääkiekossakin. Jalkapallo tietysti auttoi yleisesti pelisilmän kanssa, kuten kaikki muutkin palloilulajit, hän analysoi.
Puolustaja kuitenkin harrasteli huvin ja urheilun vuoksi veljensä Juho Jokiharjun kanssa useita lajeja vielä tämänkin jälkeen. Tennistä, pingistä, golfia, sulkapalloa, muutaman mainiten. Kilpailukin oli toisinaan vakavaa.
- Siinä mielessä lapsuus oli hyvä, että sai pelata kaikenlaisia pelejä ja lajeja. Yleensä aina hävisin näissä isoveljelle. Aika raskasta kuittia tuli puolin ja toisin. Jos satuinkin voittamaan, niin se oli kyllä veljelle kova pala, Jokiharju naurahtaa.
Muista Jokiharjuista poiketen nuorimmaisesta vesasta tuli hyökkääjän sijaan puolustaja. Syy löytyy jo kauempaa junioreista, Koovee-ajoilta.
- Isä mietti silloin, että pistetään nuorin poika pakin paikalle. Sieltä näkee kenttää ja tulee vähän parempi pelisilmä. Kyllä muutaman pelin jossain vaiheessa kokeilin hyökkääjänä, mutta jäin puolustajaksi, kun kulki sen verran hyvin. Kun homma sujuu, niin miksikäs sitä ei puolustaisi.
Vanhempien puolustajien neuvoista vaari
Jokerit jäi taakse viimeisenä vuotena Suomessa. Kaudeksi 2015-16 Jokiharju siirtyi vuodeksi Tapparan A-nuorten mukaan, vaikka olisi mahtunut tuohon aikaan pelaamaan vielä hyvin myös alle 18-vuotiaiden mukana. Kausi A-nuorissa meni kuitenkin sekä tuloksellisesti että miehen itsensä kokemuksen mukaan mainiosti.
- Mielestäni junioriaikana ura oli koko ajan nousujohteinen. En ole koskaan löytänyt mitään tiettyä kohtaa, jossa kaikki olisi yhtäkkiä lähtenyt sujumaan. Siinä vaiheessa toki huomasin, että pystyn pelaamaan hyvin, kun siirryin Jokereihin ja pärjäsin siinä joukkueessa. Sain Tapparassa sitten hyvin vastuuta ja peliaikaa. Ne olivat varmaan tärkeimmät viisi vuotta urallani.
Varauskesä oli Tappara-kauden jälkeen reilun vuoden päässä. Jokiharju halusi vielä kokeilemaan uusia tuulia ennen varaustilaisuutta. Alkoi uuden pelipaikan metsästys kauempaa muutamia vuosia vanhempien pelaajien opastuksella.
- Olen pitänyt aina silmät auki sen suhteen, miten vanhemmat puolustajat tekevät, esimerkiksi Saarijärvi (Vili) ja Juolevi (Olli). Kyselin heiltä, että mitä ovat tykänneet Pohjois-Amerikasta ja hyvältähän se on näyttänyt: Juolevi varattiin ykköskierroksella ja Saarijärvikin kolmannella, Jokiharju aloittaa.
- Ajattelin, että on hyvä käydä se sama koulu. Aina olin halunnut lähteä hieman maailmalle. Tiesin jo B-junioreiden jälkeen, kun Juolevi lähti Kanadan juniorisarjoihin, että haluan myös itse lähteä.
Pelipaikka löytyi lopulta Yhdysvaltojen luoteisosista. Jokiharju alkoi seuraavana syksynä pelata Western Hockey Leaguessa Portland Winterhawksin riveissä, jonne oli saanut varauksen kesällä 2016 CHL:n varaustilaisuudessa. Sarjassa pelaa joukkueita läntisestä Kanadasta ja luoteisesta Yhdysvalloista.
Winterhawksin organisaatiossa on runsaasti kokemusta myös maailman kovimmasta kiekkosarjasta. Penkin takana työskentelee entisiä NHL-pelaajia ja -valmentajia, kuten päävalmentaja Mike Johnston ja apuvalmentaja Paul Gaustad.
"Taso pitää pystyä pitämään, jotta pääsisi taas lähemmäksi NHL-unelmaa"
- Löysimme itselleni sopivan paikan. Täällä valmennus on erinomainen. Kaikki olosuhteet ovat kyllä viimeisen päälle hyvässä kuosissa. Joukkue on muutenkin erittäin hyvä, Jokiharju kiittelee.
Pohjois-Amerikkaan siirtyminen tuo luonnollisesti mukanaan myös erilaisen elämäntyylin. Enää ei asuta kotiseuduilla tutuissa ja turvallisissa ympyröissä, vaan pitää opiskella olemaan erilaisessa kulttuurissa ja toimia vieraalla kielellä.
- Iso kokemus varsinkin, jos puhutaan henkilökohtaiselta kannalta. Koulu ensinnäkin on erilainen. Pakko se on väkisinkin kasvaa ihmisenä, kun nuorena muuttaa tänne ja touhu alkaa olla ammattimaisempaa. Ei kannata enää paljon äitiä ikävä tulla.
- Meilläkin on 72 peliä kauteen ja treenataan ihan hulluna. Jokainen meidänkin joukkueessa haluaa olla ammattilaispelaaja, joten jokainen on valmis myös tekemään paljon töitä. Onhan siinä iso ero, kun tänne tulee.
Hulluna treenataan myös kesällä. Kesät Jokiharju viettää tamperelaislähtöisen Revolution trainingin mukana. Kyseessä on valmennuskokonaisuus, jossa on mukana osaamista useammaltakin osa-alueelta. Jääkiekkoilijoita organisaatiossa potkivat eteenpäin esimerkiksi Jokiharjun isä ja kilpa-aerobicin kaksinkertainen maailmanmestari Jouni Viitanen.
- Homma alkoi toissakesänä. Jouni on vastuussa salitreenistä ja muista oheistreeneistä. Isä vastaa sitten jäätreeneistä: hän on luisteluvalmentaja ja hoitaa erityisesti luistelukuntoa.
- Olen kehittynyt salilla koko ajan ja olen päässyt koko ajan isompiin painoihin. Joka viikko tulee parempia tuloksia. Jäälläkin huomaa, että pääsee luistelussa eteenpäin. Varsinkin nopeudessa on kehittynyt paljon ja saanut voimaa lisää. Olen ollut tyytyväinen.
Ensimmäinen kausi Portlandissa tuotti 48 tehopistettä 71 runkosarjaottelussa. Pudotuspeleissä 11 ottelua tuottivat puolestaan kolme syöttöpistettä. Alun haasteiden jälkeen Jokiharjun kausi käynnistyi hiljalleen.
- Tietysti kausi oli nousujohtoinen. Aina, kun siirtyy uuteen seuraan, niin alku voi olla hieman vaikeaa. Joulun jälkeen rupesi rullaamaan todella hyvin. Puolisentoista kuukautta oli hieman hakemista, mutta sen jälkeen sai vähän enemmän pelistä kiinni.
Jokiharju pääsi kokeilemaan keväällä myös paikalliseen Top Prospect -peliin, jossa pelasivat lupaavimmat seuraavan kesän varaukset Quebec Major Junior Hockey Leaguesta, Ontario Hockey Leaguesta ja Western Hockey Leaguesta. Jokiharju pelasi yksin suomalaisista Team Cherryssä, mutta vastapuolella Team Orrissa viilettivät Eemeli Räsänen ja Juuso Välimäki.
- Se peli meni ihan hyvin, vaikka oman joukkueen kanssa pudottiinkin jo toisella kierroksella. Sain sen jälkeen myös hyvän kesän alle, vaikka olikin varaushommia sun muuta.
Jokiharjun otteet siis riittivät vakuuttamaan Blackhawksin organisaation siinä määrin, että nuorukainen kelpasi seuralle jo ensimmäisellä kierroksella. Kuitenkin NHL-sopimus jäi vielä tässä vaiheessa tekemättä ja Jokiharju aloitti myös kuluvan kauden Winterhawksin riveissä.
Uuteen kauteen on ollut helpompi lähteä ainakin tilastojen valossa, sillä nyt 23 ottelua ovat tuottaneet jo 32 tehopistettä. Myös plus-miinus-tilasto näyttää 32 astetta positiivista.
- Tällä kaudella on tuntunut paremmalta. Pyrin silti pelaamaan nousujohteisesti ja parantamaan peliäni. Taso pitää pystyä pitämään, jotta pääsisi taas lähemmäksi NHL-unelmaa. Kaikki täällä tähtää kuitenkin siihen, että pyritään kehittämään meitä pelaajia. Pelitapa on todella nopea, ja pidän itse siitä paljon.
Isoa roolia metsästämässä
Jokiharjun luistelu on hyvällä tasolla ja kiekollinen peli sujuu, mikä näkyy tilastoistakin. Vaikka näillä osa-alueilla ovat vahvuudet, on fysiikassa vielä kehitettävää. Myös Blackhawks on nyt mukana antamassa viisauksia miehen kehittämiseksi kohti NHL-kaukaloita.
- Kyllä he ovat käyneet katsomassa. Olen sinne suuntaan myös ruokaterapeutin kanssa yhteydessä. Sieltä tulee aina viestiä, että miten pitäisi syödä. Kyllä he pitävät hyvää huolta ja seuraavat koko ajan kehitystä ja antavat palautetta. He haluavat kehittää oikeaan suuntaan, Jokiharju kertoo.
Vaikka NHL siintää jossain horisontissa, ei Jokiharju mene asioiden edelle. Hän myöntää, että olisi hienoa päästä kokeilemaan kauden aikana muutama peli jo NHL:n puolelle, mutta ei ainakaan Winterhawksin joukkueen menestymättömyyden kustannuksella. Ensisijainen fokus tällä kaudella on WHL:n puolella.
"Saa olla taas jätkien kanssa ja pääsee puhumaan suomea kentällä ja sen ulkopuolella"
- Toivon, että päästään pitkälle ja mennään Memorial Cupiin. En tiedä, onko agenttini puhunut sopimuksista Blackhawksiin, mutta itse ainakin keskityn aina seuraavaan peliin ja päivään. Turha ensi vuotta on vielä sen enempää miettiä.
- Siinä mielessä tietysti ensi vuosi on mielessä, että sen mukaan pitää treenata joka päivä ja pyrkiä varmemmaksi sekä paremmaksi pelaajaksi.
Myös Jokiharju lukeutuu niihin, jotka olivat mukana Pikkuleijonien MM-kultajoukkueessa Grand Forksissa vuonna 2016. Pitkän tauon jälkeen napattu mestaruus nosti monen pelaajan osakkeita myös varaustilaisuutta ajatellen ja toisaalta antoi muutoin nostetta uralle.
- Kyllä se herätti paljon kiinnostusta myös monessa junnujoukkueessa täällä Kanadassa ja USA:ssa. Se oli huikea kokemus ja kaikki tietysti haluavat voittajia joukkueisiinsa. Se oli sellainen unelmien täyttymys, Jokiharju hehkuttaa.
- A-junnukaudella yksi iso tavoitteeni oli, että pääsen maajoukkueeseen ja voitamme mestaruuden. Niinhän siinä kävi. Joukkue oli huikea. Tänä vuonna on varmasti paljon samoja kavereita MM-kisoissa.
Nuorten Leijonien MM-kisajoukkue vuodenvaihteessa tuleekin pitkälti pohjautumaan samoihin pelaajiin, joita näimme kultajoukkueessa alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa 2016. Myös päävalmentajan pallilla tönöttää sama mies kuin noissa karkeloissa: Jussi Ahokas.
Tämä seikka helpottaa varmasti sekä pelaajien että valmennuksen työtä kisoihin liittyen. MM-kisoja edeltää kuitenkin MM-leiri, jonka jälkeen vielä osa joukkueesta tippuu pois.
- Ihan positiivisilla ajatuksilla lähden leirille. Saa olla taas jätkien kanssa ja pääsee puhumaan suomea kentällä ja sen ulkopuolella. Kyllä se on erinomainen fiilis, kun pääsee jätkien kanssa treenaamaan ja valmistautumaan turnaukseen.
Jokiharju saattaisi sopia pelaamaan myös ylivoimalle, mutta paikka sinne lienee tässä vaiheessa vielä liian aikaista luvata. Myös puolustaja itse tavoittelee paikkaa kisakoneesta mielellään mahdollisimman isolla roolilla höystettynä.
- Iso rooli on haaveena ja haluaisin pelata myös ylivoimaa. Totta kai olen rooliin kuin rooliin tyytyväinen. Se otetaan, mitä tarjotaan ja sen mukaan annetaan kaikki joukkueelle. Rooli on tulevaisuuden murhe ja sen näkee sinnempänä. Aika näyttää, mitä roolia joukkueesta voi saada, Jokiharju päättää.