Dallas Stars oli 90-luvulla päävalmentaja Ken Hitchcockin johdolla yksi NHL:n parhaista joukkueista, voittaen kaudella 1998-99 myös Stanley Cupin. Siinä, missä kyseinen aikakausi innosti kuin Jurassic Park kankaalla, viime kauden joukkue oli lähempänä Jurassic Worldia.
Hitchcockin joukkueessa termi dinosaurus oli kirjaimellisesti synonyymi menneisyydelle, josta ei ollut sen enempää iloa tulostaululla kuin kentälläkään. Heikosti pärjännyt joukkue oli niin tylsä, että moni alkoi jo toivoa meteoriitin myötä uutta aikakautta.
Kesällä Starsin nimellisesti suurin saavutus oli saada Tyler Seguinin nimi uuteen kahdeksanvuotiseen sopimukseen. Todellisuudessa joukkueen uusin ja ehdottomasti raikkain ratkaisu oli silti palkata uudeksi päävalmentajaksi Coloradon yliopistosta Jim Montgomery.
Maalivahdit
Suurin muutos maalivahtiosastolla oli Kari Lehtosen päästäminen vapaaksi. Starsin monivuotinen luottomaalivahti pelasi viime kaudella Ben Bishopin kirittäjänä ja aloittikin kauden tilastojen valossa hyvin. Bishopin loukkaantumisen myötä Lehtosen työmäärä kuitenkin kasvoi ja hänestä ei ollut viemään Starsia pudotuspeleihin.
Lehtosta on sinänsä turha yksin syyttää Starsin surkeasta keväästä, sillä koko joukkue hänen edessään suli yhtä pahasti. Stars päätti silti etsiä uuden maalivahdin ja teki kahden vuoden sopimuksen viime kaudella Tuukka Raskin takana pelanneen Anton Hudobinin kanssa.
Tilastojen valossa Stars ei välttämättä parantunut ollenkaan. Hudobin pelasi viime kaudella Boston Bruinsissa paljon laadukkaamman viisikkopelin takana, ja Stars tarjoaa jokseenkin erilaisen työmaan. Stars luottaakin enemmän siihen, että uudet kasvot saavat itse joukkueen pelaamaan paremmin.
Lehtosen kohdalla ongelmat eivät ikinä perustuneet taitotasoon, vaan itseluottamukseen. Stars pelasikin viime kaudella paljon varmemmin Bishopin edessä.
Hudobin saattaa antaa myös Starsille hieman lisää aikaa, sillä organisaation maalivahtiosasto näyttää pitkästä aikaa Colton Pointin ja erityisesti huippulahjakkaan Jake Oettingerin myötä hieman lupaavammalta.
Stars myös palkkasi vuosi sitten AHL:ään oman maalivahtivalmentajan, ja Jim Bedardin roolin tärkeys onkin onneksi ymmärretty organisaatiossa. Stars ei nimittäin ole Mike Smithin jälkeen onnistunut enää itse kehittämään hyviä maalivahteja.
Puolustajat
Starsin puolustus oli viime kauden kaksiteräisin miekka. Hitchcockin ja erityisesti apuvalmentaja Rick Wilsonin myötä joukkueen puolustus kehittyi selvästi. Samalla siitä tuli silti luovuuden vastakohta.
Hitchcock antoi toki John Klingbergille vapaat kädet ja ruotsalainen olikin selvästi joukkueen paras puolustaja. Samalla Stars kehitti itselleen epäterveen riippuvuuden, sillä Klingberg oli puolustuksen ainoa todellinen tulivoima ja pahimmillaan kaikki luovuus myös hyökkäyksessä kulki hänen kauttaan.
Muut puolustajat saivat pääosin keskittyä virheiden välttämiseen ja pahimmillaan vain lyödä kiekkoa päätyyn. Vaikka Stephen Johns sai loppukaudesta lopulta hieman vapauksia, esimerkiksi Julius Honka otti kehityksessään valtavia askelia taaksepäin. Starsilla ei enää olekaan varaa tuhota nuorien puolustajiensa itseluottamusta ja nähdä sen palaavan vasta kilpailijoiden leirissä.
Starsin suurin muutos puolustuksen suhteen kesällä oli päästää vapaina Greg Pateryn Minnesota Wildiin ja Dan Hamhuis Nashville Predatorsiin. Ideaalissa maailmassa heidät korvaisivat Honka ja huippulahjakas Miro Heiskanen. Stars hankki silti vapailta markkinoilta varmuuden vuoksi Roman Polakin vuoden sopimuksella.
Starsin suurin haaste kauden alkaessa onkin saada puolustukseensa liikettä ja ymmärtää, että Montgomeryn joukkueessa pelaajat kuten Klingberg, Johns ja Esa Lindell ovat nyt veteraaneja. Jos uusi valmennusryhmä pystyy samalla korjaamaan Hongan itseluottamuksen, Montgomeryn vaatima kiekonhallintaan tähtäävä pelitapa on täysin mahdollinen.
Lisäksi Starsilla on vielä yhden kauden ajan riveissään Marc Methot. Starsin puolustus on mainettaan parempi, jos organisaatio lopettaa nuorien lupauksiensa haaskaamisen.
Hyökkääjät
Starsin hyökkäys on selvästi joukkueen laadukkain osa-alue, ja Montgomeryn onkin selvitettävä, miksi se silti antoi joukkueelle viime kaudella niin vähän. Kapteeni Jamie Bennin, Aleksandr Radulovin ja Seguinin lisäksi joukkue ei pistetilastoissa loistanut. Joukkueella ei ollut oikeastaan varsinaista kakkosketjua viime kaudella, eikä organisaatio kesällä juurikaan pureutunut ongelmaan.
Hyökkäys ei siis kesällä kokenut kovinkaan suuria muutoksia. Fanien suursuosikki Antoine Roussel siirtyi vapaana agenttina Vancouver Canucksiin, ja Stars kiinnitti hänen tilalleen kolmeksi vuodeksi viime kaudella Colorado Avalanchessa pelanneen Blake Comeaun.
Starsin hyökkäys onkin uusien nimien sijaan täynnä erilaisia reklamaatioprojekteja.
Kaksi kautta KHL:ssä pelannut Valeri Nitšuškin palasi Starsiin kahden vuoden sopimuksella. Nitšuškin ei ole kummoinen viimeistelijä, mutta hän on vahva kuin härkä ja voisikin enemmän olla kentän peliä rakentava osapuoli. Lisäksi Radulovin läsnäolo saattaa luoda paljon aiempaa paremman työilmapiirin Nitšuškinille.
Toinen isompi projekti on Jason Spezza. Starsin on selvitettävä, kuinka paljon viime kauden heikot esitykset johtuivat luottamuksen puutteesta Spezzan ja Hitchcockin välillä. Sopimuksen viimeisen kauden aloittava Spezza ei ole enää sama pelaaja kuin ennen, mutta hänestä saattaisi olla edelleen paljon hyötyä esimerkiksi ylivoimalla.
Starsin onnistujiin viime kaudella voidaan lukea Mattias Janmark, Tyler Pitlick ja erityisesti Radek Faksa. Varsinkin Faksasta saattaa olla joukkueelle paljon iloa vuosikausiksi. Erittäin monipuolinen tšekkihyökkääjä on eräs koko liigan lupaavimmista puolustavista hyökkääjistä.
Unelmaskenaariossa Stars voi aikanaan jopa tehdä Faksasta hyvän kakkosketjun keskushyökkääjän. Ideaalia tämä ei silti ole, sillä kolmannessa ketjussa Faksa olisi hyvän sijaan eliittiä.
Joukkueen on myös selvitettävä nelosketjunsa tulevaisuus: haluaako Stars kaudesta toiseen väkisin peluuttaa siellä vuosittain vaihtuvia veteraaneja vai olisiko vihdoin aika alkaa tuoda nuorisoa kentälle sen kautta.
Keskeiset kehityskohteet viime kaudesta
Stars on hyvin oudossa tilanteessa. Seguinin uuden sopimuksen myötä joukkueen runko on kasassa vuosiksi. Sen myötä joukkueella on nyt myös työrauha. Juuri tässä piileekin Starsin ongelma. Montgomery saattaa olla Starsin raikkain siirto vuosikausiin, mutta on kohtuutonta kuvitella hänen välittömästi vievän Starsin huipulle.
Uuden valmennuksen myötä joukkue astuukin enemmän takaisin tielle, jolla moni kuvitteli sen jo olevan Lindy Ruffin aikana. Vaikka Montgomery aloittaa vasta ensimmäisen kautensa Starsin päävalmentajana, hän astuu myös täysin erilaiseen tilanteeseen kuin esimerkiksi jälleenrakentavan New York Rangersin peräsimeen saapunut David Quinn.
Starsin etsikkoaika on ohi, jos ei Montgomerylle, niin ainakin GM Jim Nillille. Benn, Seguin ja Bishop eivät enää edusta nuorisoa ja jokainen heistä haluaa menestyä. Lisäksi Stars pelaa Keskisessä divisioonassa ja sen kilpailijoista jokainen vahvistui kesällä. Jos organisaatio ei kehity paremmin lupauksiensa kehittämisessä, se jää jatkossakin muista jälkeen, ja silloin Nill saa lopulta etsiä uuden työpaikan.
Arvio: Paperilla Stars tulee sijoittumaan Keskisen divisioonan sijoille 5-7. Mikäli joukkue pysyy terveenä ja löytää välittömästi Montgomeryn kanssa yhteisen sävelen, paikka pudotuspeleissä ei ole silti millään tavoin mahdoton.
