Jyväskyläläisten hyökkäysarsenaali on ensi kaudella sekä uhka että mahdollisuus. Terävin kärki on laadukas, mutta vain 14 sopimuksenalaista hyökkääjää on huolestuttavan kapea rinki. Särkymävara on todella pieni, mikä voi koitua kompastuskiveksi kauden edetessä. Viime kauden heikon menestyksen hopeareunus on se, ettei JYPille tule CHL-kuormitusta kauden aikana.

Sentteriosastolla JYPillä on edelleen pullat melko hyvin uunissa. Jarkko Immonen kuuluu edelleen ehdottomiin Liigan tähtisenttereihin. Immonen on perinteinen esimerkki pelaajasta, jonka arvoa ei mitata vain kaukalossa, vaan hän antaa tärkeää oppia nuoremmille pelaajille. Liikkeen verkastuessa sentterin peliäly on tullut entistä paremmin esille.

Taustalla Juha-Pekka Hytönen on mielenkiintoinen nimi, sillä viime kausi meni pahasti penkin alle. 58 ottelua tuottivat vain 19 tehopistettä ja tylyn pakkaslukeman -13, joka oli joukkueen huonoin. Tilasto, jonka ei tulisi koskea tunnollisesta puolustuspelistään tunnettua hurrikaaniryhmän kipparia. Edessä onkin hyvin todennäköisesti Hytösen viimeinen kausi Liigassa.

Miska Siikonen saapui Pelicansista ottamaan uutta askelta uralleen, kun kehitys Lahdessa oli hieman pysähtynyt. Isokokoisesta sentteristä voi odottaa käyttökelpaista pelaajaa myös erikoistilanteisiin. Sentterikaluston täydentää Anton Stråka, jolle on kertynyt Liiga-otteluita jo kahdelta kaudelta, mutta paikka JYPissä ei ole vakiintunut.

Laituriosastolla riittää monipuolisuutta

Hyökkäyksen pelipaikat ovat pieniä kysymysmerkkejä, sillä tässäkin muodostelmassa laiturin tontilla on kolme pelaajaa, jotka pystyvät pelaamaan sentterin tontilla. Tämä kuvastaakin laituriosastoa mainiosti, sillä erityisosaamista riittää moniin eri pelityyleihin.

Siinä missä Jani Tuppurainen on työteliäänä kehäkettuna melkoinen energiapakkaus, David Tomasek ja Jerry Turkulainen tuovat laituripuolelle kaivattua näppäryyttä ja juonikkuutta. Molemmilta kaivataankin ensi kaudella askelta eteenpäin, kun Turkulainen pelasi pitkiä putkia ilman onnistumisia ja Tomasekin otteet olivat epätasaisia. Tämän takia hän löysi itsensä usein poppariosastolta. Tällä kaudella taitavan tsekin hyville kädentaidoille ja napakalle rannelaukaukselle on todella kysyntää.

Maalintekovoimaa tuovat myös Robert Rooba ja Julius Nättinen. Rooba teki viime kaudella todellisen läpimurron Liiga-kartalla iskemällä 17 maalia. Virolaisen heikko puolustuspelaaminen vei hänet Risto Dufvan epäsuosioon, minkä takia rooli jäi loppukaudella varsin pieneksi.

Myös Nättisen kohdalla kaiku askelten on varsin samankaltainen. Askel eteenpäin on vielä ehdottomasti otettavissa. Nättisen pelaamista leimaakin tietynlainen tuloksentekijän "vika", sillä hän saattaa hiippailla pelin varjojen mailla, mutta ratkaista ottelun maalintekijän vaistoillaan.

Hyökkäyksestä löytyy myös muita mielenkiintoisia nuoria pelaajia. Junioreissa hyökkäyspään erikoismiehenä tutuksi tullut Samuli Ratinen sai peliinsä kokonaisvaltaisuutta, kun taas Aleksi Rutanen, Patrik Siikanen ja Oskari Kalajanniska ovat vielä Liiga-tasolle kirjoittamattomia kortteja. Kolmikosta vain Rutasella on pelattuja Liiga-pelejä, kolme kappaletta. Nykyisellä sopimustilanteella kolmikosta yksi on aina pelaavassa kokoonpanossa.

Loukkaantumiset veivät terää Ossi Louhivaaran pelistä, ja tällä kaudella häneltä odotetaan alivoimaspesialistin peliä puolustavassa roolissa. Potentiaalia on myös noin kymmenen maalin saaliiseen.

Harjoituspeleissä on ollut nähtävillä jo selviä ketjukoostumuksia tai tutkapareja, joiden kemiaa halutaan saada kohdilleen heti kauden alussa. Jos JYP välttyy pahoilta loukkaantumiskierteilta, se saa kolme tuloksentekoon kykenevää ketjua aikaiseksi.

Puolustuksessa isoja kysymysmerkkejä

Viime kauden jälkeen JYPin puolustusosastolta poistuivat Nolan Yonkman, Jake Newton ja Mikko Kuukka. Samaan aikaan joukkueeseen on liittynyt vain uusvanha kasvo Anttoni Honka. Jokaista JYP-puolustajaa kuvastaakin yksi lause: tason nostoa vaaditaan.

Juuso Vainio oli viimeisten puolustajien joukossa, jotka putosivat MM-kisakoneesta, ja häntä voidaankin nimittää JYPin tärkeimmäksi puolustajaksi ensi kaudella. Hyvin liikkuvalla ja kamppailevalla Vainiolla on edelleen lunastamatonta potentiaalia hyökkäyssuuntaan.

Juuso Vainio saa täksi kaudeksi C:n rintaansa.

Kuva © Saimi Airaksinen

Todella kiekolliseksi profiloituneen JYPin alakerran tärkeä lenkki on Mikko Kalteva, jolta odotetaan ison roolin kantamista pelin jokaisella osa-alueella. Kaltevan viime kausi oli todella vaikea, vaikka pieniä piristymisen merkkejä nähtiin kauden loppupuolella. Näiden merkkien tulee vakiintua tasaiseksi suorittamiseksi. Nuorten pelaajien hakiessa tasaisuuttaan juuri Kaltevan tulee olla se tasainen suorittaja, joka hoitaa isot minuutit.

Muiden kokeneiden puolustajien saralla Mikko Mäenpään täytyy löytää tuttu tasonsa, sillä viimeisten kahden kauden aikana peliesitykset eivät aina ole olleet mairittelevia. Koska puolustuksessa on paljon nuoriakin nimiä, jotka hakevat vielä tasaisuutta otteisiinsa, juuri Mäenpään täytyy olla yksi luotettavista ja tasaisista pelaajista alakerran kiekollisena johtajana. Yhdeksi Liigan parhaaksi viivapelotteeksi profiloitunut Mäenpää on ollut vaikeuksissa tehoilun kanssa, eikä puolustuspelikään ole ansainnut puhtaita papereita.

Roni Allén ja Honka tuovat nuorta kiekollista osaamista alakertaan. Erityisesti Hongan harteille voidaan asettaa isoja odotuksia tällä saralla. Molemmilla puolustajilla on kuitenkin selvät kehityskohteet puolustuspelissä, sillä molemmat jäävät usein pujottelukepin rooliin.

Alex Lindroos, Ossi Ikonen, Olli-Petteri Viinikainen ja Jaakko Jokinen ovat myös puolustajia, joille voi odottaa minuutteja. Heistä kokeneimmat, Ikonen ja Jokinen ovat kärsineet harjoituskaudella loukkaantumishuolista, mikä on avannut Lindroosille ja Viinikaiselle mahdollisuuden näyttää tasoaan. Kaksikko on tuonut myös kaivattua fyysisyyttä JYPin alakertaan.

Laurikaisen viimeinen kausi Suomessa?

JYPin selviytyminen viime kauden pudotuspeleihin kulminoitui yhteen pelaajaan: Eetu Laurikaiseen. Hankalan syksyn jälkeen mies murtautui Liigan maalivahtieliittiin, ja jopa lähdöstä ulkomaille spekuloitiin. Laurikainen tuokin JYPin omalle puolustusalueelle tarvittavan lukon, jolta odotetaan vahvoja ja tasaisia otteita ison pelimäärän keskellä.

Maalivahtiosastolla kakkosvahdin paikan hoitaa Markus Ruusu, joka palasi kasvattajaseuraansa hakemaan läpimurtoa. Viime kauden pesti HIFK:ssa ei sujunut odotetulla tasolla, ja tasaisuutta otteisiin kaivataan roimasti. Ruusu aloittaa kauden loukkaantuneena, minkä takia kakkosvahdiksi hankittiin pätkäsopimuksella pelaava Riku Helenius. Helenius torjui JYPin Suomen mestaruuteen vuonna 2012, ja tuon jälkeen hänet on nähty muun muassa Ilveksen maalilla. Heleniuksen sopimus JYPin kanssa kestää marraskuun maajoukkuetaukoon saakka.

Maalivahtiosastoa voidaankin kuvailla JYPin takuuvarmimmaksi osastoksi. Laurikainen tarvitsee kiistattoman ykkösvahdin aseman ollakseen parhaimmillaan, ja se hänelle on todenteolla tarjolla.

Mitä löytyy taustalta?

Kuten vakirungon saralla, myös taustakirittäjissä suurin leveys on puolustajien saralla. Joonas Viinikainen ja Valtteri Kakkonen tuovat nuorta kiekollista osaamista. Erityisesti Viinikainen voi olla todellinen musta hevonen, sillä hänen kiekolliset ominaisuutensa ovat kiistattomat, mutta tietty ammattimainen ja kokonaisvaltainen ote uupuu vielä.

Hyökkäysosastolla mielenkiintoisin varanimi on Samuel Valkeejärvi. Myös nuorten maajoukkueista tuttu näppärä hyökkääjä saattaa hyvinkin saada ensi kaudella LIiga-debyyttinsä. Todennäköisiä tuurajia on tarjolla myös KeuPa HT:sta esimerkiksi Justus Mikkosen muodossa. Myös esimerkiksi Janne Väyrynen saattaa olla nimi, jonka taso Liigassa halutaan testata ennen suuntaamista pelaajamarkkinoille.

Kolmosvahti Niko Parkkiselle odotettiin Liiga-debyyttiä jo viime kaudella, mutta se jäi saamatta. Isokokoinen ja melko nopea Parkkinen on varmasti valmis, jos näyttöpaikka tulee. Harjoituskauden otteluissa otteet ovat olleet vahvoja.