Topit
1.) Connor McDavid, Edmonton Oilers
Myönnetään: McDavidin asettaminen tämän listauksen kärkeen on täysin mielikuvituksetonta, mutta toisaalta paha on Oilers-kapteenin otteita ohittaakaan.
Mielipuolisessa pistetahdissa oleva McDavid nakutti joulutaukoon mennessä yhteensä 62 (21+41) tehopistettä 40 ottelussa ja on näin ollen kiinni 127 tehopisteen kausitahdissa. Vireen pitäessä hän hätyyttelee Nikita Kutšerovin viimekautista 128 tehopisteen saldoa, joka oli korkein noteeraus sitten kauden 1995–96.
Edistyneiden tilastojen valossa mistään Selke-tasoisesta suorittamisesta ei McDavidin kohdalla ole kysymys, mutta hänen ja tutkaparinsa Leon Draisaitlin hurja pistetahti on ollut keskiössä siinä, että epävakaa Oilers on pysynyt pinnalla näinkin pitkään.
2.) Nathan MacKinnon, Colorado Avalanche
McDavidin tapaan myös MacKinnon on ollut jopa aiempiin näyttöihinsä nähden erinomaisessa vireessä. Näin siitäkin huolimatta, että MacKinnonin johtama, liigan vaarallisimpiin kuuluva ketju on kärsinyt niin Gabriel Landeskogin kuin Mikko Rantasenkin loukkaantumisista.
Eichel intoutui marraskuun lopulla peräti 17 ottelun pisteputkeen
Kemiat löytyivät kuitenkin muidenkin kuin tuttujen eurooppalaisten kanssa, mistä osoituksena 55 (21+34) tehopistettä syyskauden 37 ottelussa. Tällä pistetahdilla MacKinnon ylittäisi kirkkaasti sadan tehopisteen rajan, ensimmäistä kertaa urallaan.
3.) Jack Eichel, Buffalo Sabres
Atlantin divisioona on ollut heikkotasoinen, mutta osansa siinä, että Buffalo Sabres taistelee edelleenkin pudotuspelipaikasta, on ollut myös Sabres-kapteeni Eichelilla. Eichel intoutui marraskuun lopulla peräti 17 ottelun pisteputkeen, joka päättyi NHL:n laskuopin mukaan joulun alla, kun hän joutui jättämään loukkaantumisen vuoksi ottelun väliin.
Joka tapauksessa 31 tehopistettä (16+15) tuottanut pisteputki on tämän kauden pisin. Kokonaisuudessaan Eichel summasi 51 (24+27) tehopistettä ennen joulutaukoa, ja kyseisellä saldolla hän johti ylivoimaisesti joukkueensa sisäistä pistepörssiä ennen 34 (16+18) pistettä summannutta Victor Olofssonia.
Aiemmin mainittujen McDavidin ja MacKinnonin tapaan myös Eichel on matkalla kohti sadan pisteen rajapyykin ylitystä, jonka toteutuessaan olisi merkittävä parannus hänen entiseen, 82 tehopisteen ennätykseensä.
4.) Auston Matthews, Toronto Maple Leafs
Käsitteet toppi ja floppi olettavat, että on olemassa jokin odotusarvo, johon nähden pelaaja on joko onnistunut tai epäonnistunut. Matthewsin lyhyellä NHL-uralla tämä odotusarvo on jo kohonnut sangen korkealle, mutta siitä huolimatta alkukauden näytöt ovat ylittäneet sen kirkkaasti.
Joukkuetasolla rämpineen Maple Leafsin eteen Matthews on antanut kaikkensa: ennen joulua 38 ottelussa taotuilla 24 maalilla hän oli kiinni uransa parhaassa, 51 maalin tahdissa, ja pisteitä kertyi kokonaisuudessaan joukkueen pistepörssin kärkisijaan oikeuttava määrä eli 43 kappaletta.
Huomionarvoista on myös se, että huolimatta Maple Leafsin puolustuksen riskeeraavasta, hyökkäysvoittoisesta pelitavasta Matthews on laukaisunhallinnaltaan NHL:n parhaimpia keskushyökkääjiä.
5.) Sebastian Aho, Carolina Hurricanes
Ahon nostamista listalle piti hetki kakistella juuri siksi, että oivallisen viime kauden jälkeen odotukset olivat katossa, minkä valossa oli hankalaa nähdä Ahon yhä nostaneen tasoaan. Lopulta valinta oli selvä.
Vaikka Aho olikin joulutauolle siirryttäessä jäljessä viime kauden pistetahdistaan, joka tuotti 83 pistettä 82 ottelussa, oli hän tykittänyt 37 ottelussa 21 maalia, joka oikeutti maalipörssin kuutossijaan. Kyseisellä tahdilla Aho päättäisi runkosarjaurakkansa 47 täysosumaan.
Vieläkin olennaisempaa on, että tulosvastuullisen roolinsa ohella Aho kantaa joukkuettaan kokonaisvaltaisella pelillään, mikä näyttäytyy erinomaisina laukaisunhallintatilastoina. Natural Stat Trick -sivuston mukaan hänen laukaisunhallintaa kuvaava percentage of total Corsi -lukemansa on Phillip Danault'n jälkeen keskushyökkääjien toiseksi paras, minkä ohella Hurricanes hallitsee laukauksia huomattavasti paremmin Ahon ollessa jäällä kuin ilman häntä. Näissä tilastoissa Ahon lukemat ovat olleet kautta uransa nousujohteisia.
Ehdolla listalle: Elias Pettersson, Aleksander Barkov, Jevgeni Malkin
Flopit
1.) Joe Thornton, San Jose Sharks
Veteraanin heittäminen bussin alle tuntuu epäreilulta, mutta täysin kritiikittä ei kaiken nähneen Thorntonin alkukauden otteita voi ohittaa.
Läntisen konferenssin pohjamutiin vastoin odotuksia vajonneen Sharksin otteet ovat olleet alle kaiken arvostelun, mutta yhtä yllättävää on ollut myös ikinuoren Sharks-ikonin hyytyminen. Vielä viime kauden 73 ottelussa 51 tehopistettä iskenyt Thornton ei tehnyt syyskaudella maaliakaan, ja syöttöpisteitäkin kertyi vanhalle syöttökoneelle vaatimattomat 14 kappaletta – jääaika ei kuitenkaan ole viime kaudesta merkittävästi muuttunut.
Hyvin suurella todennäköisyydellä meneillään on 40-vuotiaan Thorntonin viimeinen NHL-kausi, eikä loistokkaan uran soisi päättyvän näin mollivoittoisesti – henkilökohtaisella tai joukkuetasolla.
2.) Paul Stastny, Vegas Golden Knights
Stastnyn ensimmäinen kausi Golden Knightsissa oli erinomainen osoitus veteraanin kyvyistä, kun hän saalisti 42 (13+29) tehopistettä vain 50 ottelussa. Nyt toisella kaudella hyökkäyspelilliset otteet ovat olleet huomattavasti vaisumpia Stastnyn syyskauden 40 ottelun pistekertymän jämähdettyä 15 (9+6) tehopisteeseen.
Puolustuksellisesti peli on kuitenkin toiminut, ja uudelleen roolitettu Stastny on ollut kolmossentterin tontilla erinomainen. Kuitenkin 6,5 miljoonan dollarin kausipalkka antaa ymmärtää, että 34-vuotiaalta sentteriltä odotettiin lähtökohtaisesti muutakin kuin perusvarmaa puolustuspään luutimista.
3.) Tyler Seguin, Dallas Stars
Stars on sinnitellyt Keskisen divisioonan kärjen kannassa, vaikka joukkuetta koettelikin valmentajanvaihdos. Hyvä sijoitus on kuitenkin ollut mahdollinen pikemminkin Seguinista huolimatta kuin tämän ansiosta. Etenkin alkukausi meni surffaillessa, ja Seguinin koskematta jättämää vastuuta rohmusi itselleen muiden muassa Roope Hintz. Sittemminkin syyskauteen on mahtunut heikkoja ja pisteettömiä jaksoja, ja lopulta syyssesongin 38 ottelun saldoksi muodostui 30 (10+20) tehopistettä.
Jos työsulun lyhentämää kautta 2012–13 ei lasketa, on Seguin joulua edeltävällä tahdillaan matkalla kohti heikointa pistesaalistaan sitten tulokaskautensa 2010–11, jolloin hän summasi 22 tehopistettä Boston Bruinsin paidassa.
Trendi on huolestuttava joukkueensa kiistattomalle ykkössentterille, vaikka hän johtaakin joukkueensa sisäistä pistepörssiä. Pörssijohdon ykkössentterille vaatimattomin pistein tosin selittää se, että tehot ovat jakaantuneet tasaisesti koko kokoonpanolle. Juuri laajalla rintamalla onnistuminen on ollut yksi niistä syistä, jotka ovat pitäneet Starsin taistossa mukana. Mihin joukkue yltäisi, jos Seguin pelaisi tasollaan?
Hyvä sijoitus on kuitenkin ollut mahdollinen pikemminkin Seguinista huolimatta kuin tämän ansiosta
4.) Jonathan Toews, Chicago Blackhawks
Chicago Blackhawks on viime kausien syöksykierteen aikana muovautunut entistä enemmän Patrick Kanen yhden miehen orkesteriksi, ja Kanen liidon varjossa kapteeni-Toews on kipuillut oman pelinsä kanssa.
Tällä kaudella Toews kentällisineen on ollut jo selkeästi ottavana osapuolena
Mikään säkenöivä pistelinko Toews ei ole urallaan koskaan ollut, mutta viime kauden 81 pistettä 82 ottelussa valoivat uskoa siihen, että seuran vaikeuksienkin keskellä taso kestää. Sen sijaan syyskauden 27 (8+19) tehopistettä 38 ottelussa merkitsevät Toewsin uran toiseksi heikointa pistetahtia: vain kaudella 2017–18 tahti oli niukasti jähmeämpi.
Huolestuttavinta tunnolliselle kahden suunnan pelaajalle on kuitenkin se, että kertaalleen parhaan puolustavan hyökkääjän Selke-palkinnon pokanneen Toewsin laukaisunhallintatilastot ovat olleet viime kausien ajan laskusuunnassa, ja tällä kaudella Toews kentällisineen on ollut jo selkeästi ottavana osapuolena.
Toki Toewsin ketjukaverit eivät ole enää samaa kaliiberia kuin Blackhawksin suuruuden päivinä, mikä osaltaan selittää ja osaltaan korostaa sitä, ettei hän näytä tällä hetkellä niin käänteentekevältä pelaajalta kuin kausina, jotka toivat hänelle tämän tästä Selke-ehdokkuuksia.
5.) Matt Duchene, Nashville Predators
Duchene eittämättä haistoi lihavan tilipussin ohella menestyksen jättäessään Columbus Blue Jacketsin ja suunnatessaan Predatorsiin. Kuitenkin menestymään tottuneen seuran syyskausi oli tahmainen ja Duchenenkin siinä sivussa vähintäänkin lievä pettymys: 26 (8+18) pistettä 37 ottelussa.
Viime kauden 70 pistettä 73 ottelussa oikeuttivat seitsemän vuoden sopimukseen kahdeksan miljoonan dollarin kausiansioin, mutta tämänhetkisellä pistetahdilla kontrahti vaikuttaa jokseenkin ylihintaiselta. Itse asiassa kelpo jälkeä Ottawa Senatorsin ja Blue Jacketsin kaltaisissa joukkueissa tehneen Duchenen olisi voinut olettaa siirtyvän seuraavalle tasolle päästyään mestarikandidaatin riveihin, mutta joulutaukoa edeltävä tahti on viemässä hänet haaleaan 58 tehopisteen kauteen, mikäli hän pelaa kaikki runkosarjaottelut.
Duchenen kunniaksi mainittakoon, että hänen laukaisunhallintatilastonsa ovat erinomaiset, mutta hänen hintalapullaan myös tehoja olisi syytä syntyä nähtyä enemmän.
Ehdolla listalle: Tomáš Hertl, Sean Monahan, Jesperi Kotkaniemi