Lahden Pelicansin kausi 2019−2020 oli surullista seurattavaa. Peli ei tahtonut lähteä rullaamaan missään vaiheessa ja tappioita ropisi. Päävalmentaja Ville Nieminen sai lähteä marras-joulukuun vaihteessa, ja apuvalmentajaksi kesken kauden palkattu Jesse Welling sai epäkiitollisen tehtävän luotsata joukkueen kauden loppuun.

Kauden valuessa viemäriin myös pelaajaliikehdintä oli suurta. Kauden aikana pois siirtyivät muun muassa alkukauden ykkösmaalivahti Tomi Karhunen, runkopuolustajat Miihkali Teppo, Topi Jaakola ja Alex Lintuniemi sekä kärkihyökkääjistä esimerkiksi Juhamatti Aaltonen, Jesse Ylönen ja Aleksi Mustonen.

Urheilullisesti vaikea kausi kävi pahasti talouden päälle, vaikka pelaajamyynneillä säästöjä haettiinkin. Koronakriisi iski myös erittäin pahasti Pelicansiin ja ajoi seuran kaksiin YT-neuvotteluihin ja pelaajalomautuksiin. Toimistolta on karsittu väkeä, ravintolatoimintaa supistettu ja hallituksen kokoonpanoa tiivistetty. Hallituksen puheenjohtajan ja konsernin toimitusjohtajan tehtävät hoitaakseen ottanut pääomistaja Pasi Nurminen siirrettiin myös sivuun Pelicansin toiminnasta rikossyytteidensä takia.

Uuteen kauteen lähdetään siis repaleisista lähtökohdista, vaikka täsmävahvistuksia joukkueeseen onkin saatu tehtyä. Ennestään köykäinen kokoonpano lähtee kauteen vielä pidemmältä takamatkalta, kun koko joukkueen voimin harjoitukset saatiin alkamaan vasta syyskuussa, melkein kuukausi vastustajia myöhemmin.

Mestarikandidaatista on turha puhua Pelicansin kohdalla, vaan pudotuspelipaikkakin olisi jo kova suoritus lähtökohtiin nähden.

Maalivahtiosasto on vahvalla pohjalla 

Jos jokin osasto joukkueella on kunnossa, niin se on maalivahtipeli. Edellisen kauden päättänyt parivaljakko Atte Tolvanen-Jasper Patrikainen on yhä mukana, mutta heille on värvätty erittäin kova kirittäjä, Tšekin maajoukkuemaalivahti Patrik Bartošák. Kopřivnicen mies on pelannut viime kaudet korkealla tasolla, ollen maansa pääsarjan parhaita maalivahteja kausi toisensa jälkeen. Hänelle on helppo pedata ykköstorjujan paikkaa. 

Peliajan jakautuminen Tolvasen ja Patrikaisen välillä on mielenkiintoista seurattavaa kauden aikana. Tolvanen hoiti vastuuvahdin tonttia suurimman osan menneestä kaudesta, mikä olisi ollut tekemätön paikka kenelle tahansa maalivahdille. Vihtiläisen tekeminen oli tasaisen hyvää, mutta ei hän joukkuetta erityisesti kannatellutkaan. Huippuotteiden vastapainoksi helpohkoja maalejakin lipsahteli tasaiseen tahtiin.

20-vuotias Patrikainen taas on tulevaisuuden maalivahtinimi lahtelaisessa kiekossa. Pelicansin junioriputken läpikäynyt U18-maailmanmestari sai viime kaudella alle ensimmäiset pelinsä Liigassa ja lisää olisi suotavaa saada. Iso vastuu Mestiksessä Heinolan Peliittojen riveissä on toki myös vaihtoehto, mutta riitääkö maltti toiseen Mestis-kauteen? Vaara on olemassa emillarmi-ilmiöstä ja seuran vaihdosta vastuun perässä.

Puolustuksen kärki on kunnossa, mutta syvyys on olematonta

Puolustukseen joukkue sai kesän aikana neljä vahvistusta. Kokenut oma kasvatti Joonas Jalvanti ja JYPistä siirtynyt Alex Lindroos tuovat varmuutta puolustuspelaamiseen. Etenkin Lindroos on ollut vakuuttavan jämäkkä harjoituskaudella.

Viime kaudella puuttuneen puolustuksen kiekollisen maestron viittaa asetellaan ruotsalaisen Julius Bergmanin harteille. Hyvin liikkuva ja kiekollisesti taitava Bergman hakee uralleen uutta nostetta Lahdesta, roolia ainakin on tarjolla. Vasta syyskuun puolella mukaan liittyi myös AHL:ssä edellisen kauden kiekkoillut Niclas Almari. Suomessa HPK:n riveissä mestaruuden 2019 voittanut espoolainen tuo hiukan lisää varmuutta puolustuspeliin.

Pitkän kuntoutusjakson läpikäynyt varakapteeni Casimir Jürgens palaa Pelicansin kokoonpanoon täksi kaudeksi. Muut puolustuksen paikat jaetaan omille nuorille, ellei uusia hankintoja tule. Vasta 18-vuotiaalle Matias Rajaniemelle voi pedata vastuuroolia, samoin vuotta nuoremmalla Topias Vilénille.

Puolustuksen kiekollinen osaaminen on jo nyt parempi verrattuna vuoden takaiseen, mutta leveyttä on yksinkertaisesti liian vähän. Yksikin loukkaantuminen kärkikuusikkoon tuottaa ongelmia, kun Liiga-tason puolustajia ei juuri reservissä ole. Peliittojen sopimuspelaaja Bernard Isiguzo tuskin pelaa koko kautta Mestiksessä.

Kangasniemen täytyy olla Pelicansin johtava hyökkääjä illasta toiseen.

Kuva © Elmeri Elo - http://elmerielo.kuvat.fi/kuvat/

Maalinteon kanssa odotettavissa vaikeuksia

Uusina tulijoina hyökkäyskalustoon liittyivät kesällä monivuotinen Jukurit-kapteeni Miika Roine, kiekollisesti huipputaitava väkkärä Iikka Kangasniemi sekä meritoitunut tšekkisentteri Rudolf Červený. Roine ja Červený ovat molemmat kyvykkäitä kahden suunnan puurtajia, joilla on myös ratkaisukykyä. Roine palaa Lahteen neljän Mikkelin kauden jälkeen, missä toimi myös kolme kautta kapteenina. Červený taas on pelannut pääosan urastaan Tšekissä, mutta uralle mahtuu myös piipahdukset SHL:ssa ja KHL:ssa.

Myös Kangasniemi on Roineen tavoin paluumuuttaja, kun mies tekee kahden kauden jälkeen paluunsa mastokaupunkiin. Mennyt kausi oli haastava, kun tulosta ei tullut ja rooli jäi pieneksi HIFK:ssa. Piipahtihan hän myös Allsvenskanissa keväällä. Nyt haussa on uusi nousu kärkihyökkääjien rooliin ja sitä kyllä tarjotaankin. Kangasniemi on hyökkäyksen ainoita valopilkkuja ja kantaa valtavaa tulosvastuuta.

Ykkösnyrkkinä harjoituskaudella toiminut Kangasniemi-Hannes Björninen-Waltteri Merelä on ollut vakuuttava ja vaarallinen koostumus. Kapteeni Björninen kantaa nyt entistä suurempaa vastuuta tuloksenteosta ja toista kauttaan Liigassa aloittavalta Merelältä voi myös odottaa läpimurtokautta. Tarjoilu ainakin on kunnossa. 

Pelaajamyyntien vuoksi monet omat nuoret saivat kasteensa Liigatasolla viime kaudella ja lähtevät kauteen nyt kasvanein odotuksin. Sakke Hämäläiselle voi pedata paikkaa kakkos- tai kolmosketjun keskeltä, samoin Leevi Tukiaiselta ja Aleks Haataselta odotetaan jo hieman pisteitä.

Viime kaudella rankasti alisuorittaneista hyökkääjistä joukkueessa jatkavat Frank Gymer, Jonatan Tanus ja Artturi Toivola. Lie sanomattakin selvää, että näiltä herroilta odotetaan selkeää tasonnostoa jatkossa. Myös toissakauden Mestis-pistelinko Miro-Pekka Saarelaiselta voi toivoa enemmän tulosta, vaikka puolustussuuntaan homma toimiikin. Otto Niemisellekin on terveenä pysyessään pisteodotuksia, mutta ainakin harjoituskaudella mies on vielä ollut toipilaana, mikä tuskin lupaa hyvää. 

Keikka-apua alkukauden ajaksi hyökkäykseen tuo edelliset kaksi kautta seurassa pelannut Jesse Ylönen. Hän lähti menneen kauden päätteeksi AHL:n Laval Rocketiin, mutta kauden keskeytyessä pelejä ei sieltä tullut alle. Nyt Canadiensin organisaatio näki parhaaksi päästää hänet lainalle Lahteen. Ylönen tuo tuttua vahvaa kahden suunnan peliä unohtamatta kaivattua hyökkäysuhkaa.

Kokonaisuudessaan hyökkäys on heikoissa kantimissa. Vuoden takaiseen verrattuna joukkueesta on lähtenyt merkittävä määrä laatuhyökkääjiä, eikä aukkoja olla juuri saatu paikattua. Liikaa on nuorten pelaajien kehityksen ja vanhojen tasonnoston varassa.

Valmennuksen positiivisuus voi sopia nuorelle joukkueelle

Yksi joukkueen mielenkiintoisimmista nimistä löytyy penkin takaa, kun Tommi Niemelä aloittaa ensimmäisen kautensa Liiga-tason päävalmentajana. Pelicansin juniorijoukkueista valmennusuransa aloittanut Niemelä ainakin tuntee organisaation ja osan pelaajista ennestään, mikä on hyvä lähtökohta. Niemelästä huokuu positiivisuus ja mahdollisuuksien kautta ajattelu, mikä varmasti sopii nuorelle joukkueelle. Kopissa säilyy hyvä ilmapiiri, kun virheistä ei kivitetä.

Valmennustiimi Niemelän ympärillä on myös uudistunut. Jesse Welling jatkaa viime kaudesta apuvalmentajana, mutta toiseksi apuvalmentajaksi on tuotu HIFK:n junioreiden pitkäaikainen valmentaja Jussi Silander. Viimeisin valmennuspesti miehellä on NLA:sta Luganon joukkueesta. Toni Pasuri ottaa hoitaakseen maalivahtivalmennuksen ja joukkueenjohtajan pestin.