Vuoden ensimmäisiä kuumia väitteitä on käsittelemässä kokonainen Jatkoajan veteraanikaarti, kun Janne Nieminen, Esko Kallioniemi, Markku Hänninen, Matti Koski ja Antti Wennström ottavat kantaa puheenaiheisiin.
Vuoden valmentajaksi voidaan valita vain Olli Jokinen.
Koski: Tällä hetkellä asiasta ei ole oikeastaan mitään keskusteltavaa. Savon suuri Päällikkö on näyttänyt kolmen Liiga-kautensa aikana skeptikoille – joihin itsekin aikanaan kuuluin – kaapin paikan. Kriittisimmät äänenpainot on lopullisesti vaimennettu myös yhden kauden ihme -kuittailujen osalta, eikä Jokisen meriittejä sovi pitää vakan alla. Syitä tähän on monia.
Uuden kilpaviikon sarastaessa Jukurit on kerännyt 61 pistettä 37 ottelussa. Tällä määrällä ollaan kiinni puolivälierien kotiedussa. Vaikka kautta on vielä runsaasti jäljellä ja sarja on huipputasainen, mikkeliläisten kilpailukyky on huomiotaherättävää. Jukurien edellä ovat ainoastaan mestarisuosikit Tampereelta ja Helsingistä.
Vireen arvoa nostaa entisestään se, että Jukurien pelaajabudjetti on tälläkin kaudella etäällä sarjan varakkaimpien seurojen luvuista. Seuran valmennus ansaitsee eittämättä kunniaa siitä, että se on saanut nyhdettyä joukkueen konkareista hyödyllisiä minuutteja, mutta erityisesti siitä, että nuoret lupaukset ovat kehittyneet vaativassa roolissa.
Pitkäkestoinen työ on kantanut hedelmää ja seura saa tällä hetkellä nauttia menestyksestä, jota tuskin olisi tarjolla heikommalla valmennuksella.
Jokinen voitti Kalevi Numminen -palkinnon jo ensimmäisenä vuotenaan Liiga-valmentajana. Tällä hetkellä näyttää siltä, että rakettimaista nousua valmentajana tekevä Jokinen saa kauden päätteeksi toisen henkilökohtaisen palkinnon kolmeen kauteen.
Wennström: Melko aikaisin ollaan tämän väitteen kanssa liikkeellä, sekä optimistisesti. Voidaan kuules valita joku muukin! Keskikasti on hyvinkin leveä, olkoonkin, että Jokisen suosikkiasema on helppo ymmärtää.
Mietin myhäillen sitä, vaikuttaako valmentajien kauden aikana tuottama persoonan mielikuva kuinka paljon asiasta äänestäviin toimittajiin? Nimittäin kun ruvetaan käymään suosikkeja läpi, niin itse rajaisin heidät tällä hetkellä kärjen osalta neljään, tavallaan kolmeen. Ykkössuosikki on Jokinen. Kakkossuosikki on Tampereelta sen joukkueen valmentaja, joka voittaa runkosarjan, eli Rikard Grönborg tai Antti Pennanen.
Jos tämä olisi Euroviisut, veikkaisin heidän tasaisen kilpailunsa syövän toisiltaan ääniä. Enkä oikein jaksa uskoa, että molempien ajoittainen möykkääminen tuomareille auttaa asiaa. Minä katson pelaamista, mutta kuten sanottu, osalle äänestäjistä tällä on todennäköisesti merkitystä, siis miten mukavia valkkuja he jaksavat olla peleissä ja pelien ulkopuolella.
Jokisen pahimmaksi uhkaajaksi voi nousta Matias Lehtonen, joka on tällä hetkellä tekemässä melkoista temppua HPK:n kanssa. Jos hän onnistuu luotsaamaan Liigan toiseksi heikoimman materiaalin pudotuspeleihin, niin hatunnosto ja palkintoa sinne!
Valmentajissa on toki tällä kaudella muitakin onnistujia. Esimerkiksi Jere Härkälän pisteitä kuitenkin syö se, että pisteet ovat tulleet syyspainotteisesti.
Jukurit pelaa upeaa kautta, mutta yleisömäärät laahaavat uskollisimpien varassa, kokonaisuutena surkeissa lukemissa. Mikkeli ei ansaitse Jukureita tai ylipäänsä liigajoukkuetta.
Hänninen: Jukurit on marraskuun lopun jälkeen hävinnyt vain yhden kotiottelun, senkin Tapparalle 4–5. Silti sen viidettä peräkkäistä varsinaisen peliajan kotivoittoa sarjakärki Ilveksestä oli todistamassa vain 2 301 katsojaa. Onko siis niin, ettei Jokisen Jukurien vauhdikas kiekko oikeastaan kiinnosta mikkeliläisiä? Samana viikonloppuna Dufvan Sport veti Vaasassa paikalle uuden yleisöennätyksen, 5 021 katsojaa eli yli tuplasti.
Koski: Huippuunsa viritetty ja kärkisijoista kamppaileva joukkue, tulevaisuuden huippuja, laadukkaita ulkomaalaisia pelaajia, maajoukkuekonkareita – tässäpä sekoitus, jonka luulisi innostavan katsojia paikkakunnalla jos toisellakin.
Jälleen erinomaista kautta tahkoava Jukurit on kuitenkin eriskummallisen haasteen edessä: menestysseura ei houkuttele maksavaa yleisöä lehtereille. Urheilullinen menestys ei kuitenkaan korreloi yleisömäärien kanssa, mikä on haastavassa taloustilanteessa piehtaroivan seuran vissi murheenkryyni.
Kaukalossa voitokas seura saa vain haaveilla taloudellisesta menestyksestä, sillä joukkueen 20 kotiottelun yleisökeskiarvo on perin vaisu 2 665, mikä on vain reilu sata katsojaa enemmän kuin katastrofaalista kautta pelaavalla SaiPalla. Lukema on samalla sarjan toiseksi huonoin. Ainoastaan kolmesti Jukurien yleisömäärä on ollut yli 3 000.
Mikkeli ansaitsee varmastikin liigajoukkueen, mutta en silti voi olla kummastelematta mikkeliläisten nihkeyttä seuransa erinomaisen suorittamisen edessä varsinkin, kun vielä ensimmäisellä Liiga-kaudellaan otteluissa kävi keskimäärin 3 804 katsojaa. Jukurien Liiga-taipaleen parhaimmat yleisömäärät onkin nähty Risto Dufvan aikakaudella.
Ymmärrän toki, että taloustilanne on monelle potentiaaliselle katsojalle haastava, mutta nykyiset lukemat ovat kiusallisen matalat.
Mikkeliläisten olisi korkea aika herätä paikallisen seuransa menestyksen aikaan. Voi olla, että tulevat vuodet vievät joukkuetta taas lähemmäs sarjataulukon peräpäätä.
Jääkiekon jalkamaalisäännöt ovat huumorihumppaa, jossa saa tarkoituksella potkia kiekkoa maaliin, kunhan pitää luistimen jäässä.
Kallioniemi: Ässät–Kärpät-ottelussa nähtiin arvoton näytelmä. Ässien päävalmentaja Jere Härkälän ja Liigan erotuomarikouluttaja Jari Levosen välinen kirosanojen huutomyrsky oli sitä kaikissa olosuhteissa, mutta ongelma on syvemmällä. Maalin tehneen Ville Koivusen ilme hyväksynnän jälkeen kertoi paljon, hämmästys oli aitoa.
Säännön täytyy olla selvempi. Tuomarit ajetaan nurkkaukseen, jossa henkisiä iskuja satelee joka suunnalta, mikäli nykyiset, arpaonneenkin perustuvat tulkinnat eivät selkeydy. Toki täytyy muistaa, että maaleja on voitava hyväksyä myös jaloista kimmonneista kiekoista, hullutteluun ja maalivahdin häirinnässä joskus nähtyyn "luistin oli millimetrin alueella" -hassutteluun ei pidä lähteä.
Jalalla ohjaus ja potkuliike ovat oikeasti erotettavissa toisistaan, kunhan pykälän alaviitteitä ei ole liian montaa tulkittavaksi.
Wennström: Ei tilanne ole väitteen mukaisesti niin epäselvä tai paha. Aktiivisen tekemisen määrätietoisempi karsiminen voidaan varmasti ottaa tavoitteeksi, ja sallia jatkossakin pomput, osumiset ja muut kimmokkeet. Ohjata saa, jos tekee sen riittävästi vahingon näköisesti!
Jos jalkaan osuminen otettaisiin kokonaan pois, alettaisiin mittailla videolta kaikkia typeriä hipaisuja. Ei kiitos VAR-tyyppistä pelleilyä Liigaan.
SaiPan jälkeen kesälomareissuja saavat varailla jo...
Nieminen: JYPin juhlakaudesta on tulossa kaikkien aikojen pannukakku ja jälleen kerran aikainen kesäloma. Joulukuun lopulla valmentajat Jukka Rautakorpi ja Ville Nieminen saivat kenkää, koska he eivät täyttäneet seurajohdon mielestä seuran heille asettamia pelillisiä tavoitteita. Vaikuttaa siltä, että päätöksen taustoilla lienee erinäisiä syitä, joita ei ole julkisuuteen kerrottu. Tämän kauden trendi oli laskeva myös Rautakorven johdolla, mutta pisteiden ja tulosten valossa JYP oli sentään hänen aikanaan jollain lailla mukana pudotuspelikisassa.
Tilalle päävalmentajaksi noussut Mikko Heiskasen johdolla JYP on hävinnyt nyt seitsemän ottelua putkeen ja kymmenellä sivuaisi jo seuraennätystä. Heiskanen vaikuttaa joutuneen henkisesti aivan liian kovaan paikkaan ja on vaikuttanut jopa epätoivoiselta.
Joukkueen tilasta liikkuu monenlaisia huhuja, mutta fakta on kuitenkin se, että monilla joukkueen tähtipelaajilla viimeaikaiset esitykset ovat olleet kaikkea muuta kuin erinomaisia. Onkin helppo vetää yhtäläisyysmerkkejä alisuorittajien ja huhujen mukaan ensi kaudeksi muualle tehtyjen sopimuksien välillä.
Tällä hetkellä ei vaikuta siltä, että JYPin viisikkopelin ja asennepuolen ongelmat ratkeaisivat sormia napsauttamalla. Päinvastoin tuntuu, että valmennus on kaikenlaiset kikat jo ehtinyt käyttää. Viimeisin ottelu Ilvestä vastaan oli tuloksen valossa tasainen, mutta tuossakin pelissä JYP oli pelillisesti suurimman osan ottelusta täysin ottava osapuoli.
Yksi voitto voi toki aukaista henkisiä lukkoja, mutta jos JYP on taktisesti ja pelillisesti koko kauden kuvioitaan viritelleitä vastustajia jäljessä, on vaikea nähdä seuran pelaavan pudotuspeleissä.
Wennström: Onko tämä jonkinlainen kevään pack your shit -julistus? No, se juttu säästettäköön pelaajakauppoihin, mutta sama sointu tässä on.
Olen tylsän armollinen, enkä kyllä tällä hetkellä näe SaiPan lisäksi kuin JYPin pelaamisessa ja kokonaisvaltaisessa touhuamisessa sellaisia elementtejä, että kesäloma kutsuu. Suuntaan tässä nyt lomasuunnitelmia erityisesti JYPin johdon suuntaan.
KooKoon kolme peräkkäistä voittoa pelastivat juuri heitä joutumasta tälle listalle. Uusiin tappioputkiin ei ole varaa heillä, eikä muutenkaan viivan alla.
