Atlantin divisioonassa on alkamassa kiinnostava kilpailu pudotuspelipaikoista. Buffalo Sabresin, Detroit Red Wingsin ja Ottawa Senatorsin voidaan nähdä olevan lähes identtisessä tilanteessa. Näistä jokainen tulee taistelemaan itäisen konferenssin viimeisistä villikorttipaikoista ja voivat haastaa Tampa Bay Lightningin ja Washington Capitalsin kaltaisia viimeisen vuosikymmenen kestomenestyjiä. Seurantaan kannattaakin siis laittaa kauden aikana erityisesti seurojen keskinäiset pelit – kuka haastajista tulee olemaan lähimpänä pudotuspelejä tai jopa yltämään sinne.
Buffalo Sabres − palauttaako vanha valmentajakettu puhvelipaidat raiteilleen?
Buffalo Sabresin viime kausi oli jälleen kerran pettymys. Seuraa on povattu pudotuspelijoukkueeksi jo monta vuotta, mutta turhaan. Puhvelijengi kantaa aiheen tiimoilta todellista gorillaa niskassaan: 13 kautta putkeen ilman pudotuspeleihin pääsyä, joka on NHL:n ennätys ja myös nykyisistä Pohjois-Amerikan ammattilaisurheiluseuroista pisin aktiivinen putki.
Historiaa ja tulevaa on hyvä peilata myös seuraavan faktan kautta: seuran viimeisimmästä pudotuspelisarjan voitosta on aikaa 17 vuotta, kun kaudella 2006–2007 Sabres eteni konferenssifinaaleihin asti. Sinä vuonna joukkueessa pelasivat muun muassa kapteeni Daniel Brière – nykyinen Philadelphia Flyersin GM – läpimurtonsa sinä kautena NHL:ään tehnyt maalivahti Ryan Miller ja suomalaisittain kaikille tutut Teppo Numminen ja Toni Lydman. Aikaa on siis tosiaan kulunut.
Kiehtovaa tässä on kuitenkin se, että sinä vuonna (ja sitä edeltäneelläkin) konferenssifinaalipaikka tuli seuralegenda Lindy Ruffin alaisuudessa. Ruff sai lähteä kauden 2012–2013 aikana ja tekee nyt paluun Sabresin penkin taakse. Riittääkö vanhalla ketulla vielä ässiä hihassa hinaamaan nuori joukkue pudotuspeleihin? Ei välttämättä.
Jos joukkue haluaa päästä vihdoin pudotuspeleihin, seuraavien asioiden tulee tapahtua: Ensinnäkin joukkueen ylivoiman pitää toimia paremmin. Viime kauden prosentti oli 16:n luokkaa ja koko liigan sijalla 27, jolla ei tulla pääsemään pitkälle.
Joukkueen ykkössentterin, lähes kaksimetrisen Tage Thompsonin, on palattava viime kautta edeltäneeseen huippuvireeseen (47+47=94) tai vähintään piste per peli -tahtiin. Viime kauden 56 tehopisteen teho on kaukana siitä, mitä sen ykköshyökkääjällä pitäisi olla. J.J. Peterkalta odotetaan lopullista läpimurtoa eliittitason pelintekijäksi, mikä samalla edesauttaa ylivoimaa ja Thompsonin maalitehtailua. Myös 19-vuotiaan Zach Bensonin ja 22-vuotiaan Jack Quinnin nimet kannattaa pitää mielessä.
Rasmus Dahlin ei voi kantaa koko puolustusta enää reppuselässään, vaikka johtajuutta häneltä odotetaankin. Siirtotakarajalla Colorado Avalanchesta hankittu nuori puolustaja Bowen Byram väläytteli osaamistaan ja oli hetkittäin muun Sabresin rämpiessä joukkueen paras pelaaja. Saman olisi syytä jatkua ensi kaudella. Vuoden 2020 ykkösvaraus Owen Power on pelannut omassa päässä laadukkaasti, mutta pudotuspelikilpailussa myös häneltä pitää odottaa lisää pistetehtailua. Onkin mielenkiintoista nähdä, miten nuorten puolustajien vastuu ja ylivoima-aika jakautuvat jatkossa.
Suomalaisittain mielenkiinto kohdistuu Sabresissa erityisesti Ukko-Pekka Luukkoseen, joka teki pitkän ja rahakkaan jatkosopimuksen läpimurtokautensa jälkeen. Luukkonen on tällä hetkellä Sabresin selvä ykkösmaalivahti, mutta kirittäjänä joukkueesta löytyy niin ikään nuori Devon Levi, jolta Luukkosen sijaan odotettiin läpimurtoa jo viime kaudella. Myös veteraanimaalivahti James Reimer löytyy seuran kokoonpanosta, joka saanee vastuuta varsin maltillisesti mutta josta voi olla apua nuorten maalivahtien mentorina.
Jos vielä suomalaisista mainitaan, niin Konsta Helenius tuskin mahtuu pudotuspelejä tavoittelevaan joukkueeseen vielä ensi kaudella. Loistavan harjoitusleirin avulla pieni sauma kuitenkin on nähdä suomalaissentteri tarunhohtoisessa, ainakin muutamassa pelissä kauden alussa.
Kilpailu pudotuspelipaikasta tulee olemaan kovaa, mutta jos Ruff saa nuoren joukkueen pelaamaan yhtenäisesti ja tehokkaasti, villi kortti -paikka on otettavissa.
Buffalo Sabres taistelee Atlantin divisioonan sijoista 5–6.
Detroit Red Wings − nimekäs joukkue ottaa askeleen eteenpäin kimurantista maalivahtitilanteesta huolimatta
Milloin "Yzerplan" vie Detroit Red Wingsin pudotuspeleihin? 2000-luvun kestomenestyjä ei ole päässyt pudotuspeleihin viimeisen kahdeksan kauden aikana. Steve Yzerman palkattiin viisi vuotta sitten rakentamaan joukkue uudelleen ja nyt alkaisi olla aika ottaa seuraava askel kohti kirkkainta.
Kesän vapaina agentteina seuraan hankittiin viime kaudet joukkueita kiertänyt tuore Stanley Cup -mestari Vladimir Tarasenko ja usein ylivoimavastuuta saanut puolustaja Erik Gustafsson. Kun myös haastavan leikkauksen jälkeen kaukaloon palannut Patrick Kane teki jatkon Red Wingsiin, ainakaan kokemuksesta ei pitäisi pudotuspelihaaveet jäädä kiinni.
Keskikaistalla sen sijaan saattaa ongelmia ollakin. Dylan Larkin on loistava kapteeni ja ykkössentteri pudotuspelejä tavoittelevalle joukkueelle, mutta sen jälkeen onkin ohuempaa. J.T. Compher ei täyttänyt kakkossentterin roolia Colorado Avalanchessa, eikä hänen pitäisi olla sellainen punasiivissäkään. Andrew Copp menee vielä kolmossentterinä, mutta Joe Veleno ei ole täyttänyt junnuvuosiensa odotuksia NHL-tasolla.
Laidoilla Red Wingsissä on laatua, taitoa, tulivoimaa ja kokemusta. Alex DeBrincat on jo pitkään osoittanut olevansa huippulaituri, jonka pitää palata piste per peli -tahtiin ensi kaudeksi. Samanlaista tasonnostoa voidaan odottaa myös lupaavalta Lucas Raymondilta, joka kiinnitettiin äskettäin seuraan täydellä kahdeksan vuoden sopimuksella, joka tuo ruotsalaiselle kahdeksan miljoonaa dollaria kautta kohden.
Tarasenko ja Kane mahtuvat molemmat ovat mitat täyttäviä kakkosketjun laitureita ja alemmissa ketjuissa muun muassa kaksimetrinen Michael Rasmussen ja läpimurtoa hakeva Jonathan Berggren tuovat kentälle taitoja ja energiaa.
Red Wingsin puolustus kasataan nyt ja tulevaisuudessa nuoren saksalaisen Moritz Seiderin ympärille. Seider oli viime kaudella vaikeuksissa ja puolustuksen syvädata näyttää heikolta, mikä johtuu ennen kaikkea peluutuksesta. Seider pelasi koko kauden illasta ja vaihdosta toiseen vastustajan parhaita hyökkääjiä vastaan, ja hänen ollessaan aloituksissa kiekko tippui jäähän Red Wingsin päässä yli 60 prosenttisesti. 42 tehopisteeseen jääminen siis ollut ihme, ja saksalaisen on päästävä pelaamaan myös ykkösylivoimalle ja saatava enemmän hyökkäyspään aloituksia, jotta 50 pistettä vielä rikkoutuu.
Huippulupaavan ruotsalaispuolustajan Simon Edvinssonin kehittyminen kokoaikaiseksi NHL-pelaajaksi on myös yksi mielenkiintoinen näkökulma Red Wingsin ensi kaudelle. Edvinssonin roolin odotetaan kasvavan erityisesti oman pään puolustavana puolustajana, mikä voi olla ratkaiseva askel Seiderin vapauttamiselle edes hieman aiempaa hyökkäävämpään rooliin.
Maalivahtien osalta Red Wings on yksi sekamelska. Tänä kesänä seuraan hankittiin 37-vuotias Cam Talbot ja Oilersissa täydellisesti flopannut Jack Campbell, vaikka Ville Husso ja Alex Lyon ovat kykynsä todistaneita NHL-maalivahteja. Talbot aloittanee suurimman osan ensi kauden otteluista ja jakanee maalinsuun Lyonin kanssa, mikä tarkoittaa Hussolle farmikomennusta. Farmissa on kehittymässä myös erittäin lupaavat Sebastian Cossa ja Trey Augustine, joita tuskin nähdään ylhäällä vielä pariin kauteen.
Red Wings sinnitteli viime kaudella pudotuspelikilpailussa aivan viimeisille kierroksille asti ja ensi kaudella kilpailu tulee olemaan entistä kovempaan.
Detroit Red Wings taistelee Atlantin divisioonan sijoista 4–5.
Montreal Canadiens − kohti kylmää talvea
Atlantin haastajista Montreal Canadiens on selvästi heikoin ja varsinaisia romahduksia on tapahduttava, mikäli Canadiens ei ole seuraavankin kauden päätyttyä divisioonan heikoin jengi. Canadiens on klassinen esimerkki maltillisesta uudelleenrakennuksesta, ellei täysin poikkeuksellisia pandemiakausia ja suonenvetoa kuplapudotuspelien finaaliin lasketa mukaan. Seura on päässyt viime kesinä varaamaan korkealla ja löytänyt myöhemmiltäkin kierroksilta jopa mahdollisia tähtiluokan pelaajia.
Tämän kesän varaustilaisuuden viidennestä varauksesta Ivan Demidovista odotetaan seuralle elintärkeää ratkaisijaa, mutta hän kiekkoilee ainakin vielä ensi kauden Venäjällä. Canadiensilla ei ole kiire, sillä seuraavanakin kesänä seura varannee jälleen kärkiviisikossa, joka on täynnä erinomaisia ja seuran tarpeet täyttäviä sentterilupauksia.
Kesän ainoa merkillepantava hankinta Canadiensin kokoonpanoon oli kukapa muukaan kuin Patrik Laine. Loukkaantumisista kärsinyt ja kaukalon ulkopuolisten asioiden kanssa kamppaillut Laine saapuu Montrealin valokeilaan suurin odotuksin, ja siitä kylästä kirkkaat valot eivät aivan hetkeen sammu, kun on kyse jääkiekosta.
Näen siirrossa sekä uhkia että mahdollisuuksia. Ensimmäisen ketjun laitahyökkääjäksi Laineesta ei ainakaan heti ole, sillä keskushyökkääjä Nick Suzukin ja laitahyökkääjien Cole Caufieldin ja Liigastakin tutun Juraj Slafkovskýn välille syntyi viime kaudella sellainen kemia, että Laine aloittanee Canadiens-uransa kakkosketjusta.
Lähes koko viime kauden loukkaantumisen takia sivussa ollut sentteri Kirby Dach on hyvä pelintekijä, mutta hänen pelikuntonsa on aivan yhtä suuri kysymysmerkki kuin Laineenkin. Avalanchesta hankittua Alex Newhookia todennäköisesti kokeillaan toisella laidalla, mutta hänkään ei ole todistanut vielä olevansa NHL-joukkueen uskottava kärkikuusikon hyökkääjä.
Ongelmia saattaa tuottaa myös ykkösylivoimaan mahtuminen, sillä Laineen tapaan oikealta laukova maalitykki Caufield suosii myös vasemman siiven laukojan paikkaa. Joko jompikumpi pelaa ylivoimaa "väärällä" puolella, tai sitten Laine saattaa löytää itsensä kakkosylivoimasta, mikä vähentää häneltä odotettuja tehoja entisestään.
Voihan toki toisaalta olla, että Laine lyö epäilijöille luun kurkkuun ja nousee joukkueessa avainrooliin Montrealin kirkkaissa valoissa loistaen. Kausi voi kuitenkin myös olla vaakalaudalla harjoitelusottelussa koetun loukkaantumisen vuoksi. Laine on seuran korkeapalkkaisin pelaaja – lähes miljoona dollaria kautta kohden enemmän kuin Caufieldilla – ja seurajohto haluaa varmasti saada terveestä Laineesta irti kaiken mahdollisen.
Kaiken nähnyt NHL-legenda Martin St. Louis tuotiin joukkueen päävalmentajaksi keskellä uudelleenrakennusta, ja vaikka tulos on ollut voittojen suhteen odotetun heikkoa, hän on tehnyt hyvää työtä seuran nuorten hyökkääjien kanssa. Sulaksi St. Louisin hattuun voi myös lisätä Sean Monahanin uran elvyttämisen, joten voisiko sama tapahtua myös Laineelle?
Canadiensin ensi kauden puolustuksessa tulee todennäköisesti olemaan mielenkiintoinen nimi seurattavaksi. Yliopistosarjassa huimia tehopisteitä iskenyt pienikokoinen puolustaja Lane Hutson on todellinen hyökkäyspään spesialisti ja yksi mustista hevosista Calder Trophy -kisaan, jos hän pystyy haastamaan Mike Mathesonin ykkösylivoiman pyörittäjänä. Hutsonin viivatanssi vetää vertoja liigan huipuille, mutta nähtäväksi jää, riittävätkö muut taidot vielä NHL-jäille. Viimeiseksi jääneen yliopistokauden jälkeen Hutson pelasi jo kaksi peliä Canadiens-paidassa tehden näissä otteluissa yhteensä tehot 0+2.
Maalivahtitilanne on Canadiensissa keskinkertainen. Sam Montembeault'n viime kauden tilastot olivat sarjan keskikastia, vaikka joukkue sarjan häntäpäässä olikin. Kirittäjä Cayden Primeau oli tilastollisesti parempi, mutta myös pelimäärä oli pienempi. Primeau saanee lisää vastuuta ensi kaudella ja uskon pelien menevän maalivahtien kesken lähes tasan.
Mitään muuta kuin divisioonan viimeistä sijaa ei Canadiensilta kannata vielä odottaa, mutta se ei välttämättä ole huono juttu seuran kannalta. Halli tulee tuttuun tapaan olemaan aina täysi, nuoret pelaajat kehittyvät entisestään ja yksi huippuhyökkääjä ensi kesän varaustilaisuudesta voi kääntää seuran kurssin lähivuosina jyrkkään nousuun.
Montreal Canadiens pelaa Atlantin divisioonan sijoista 7−8.
Ottawa Senators − parempi huominen on vielä kaukana
Uusi GM, uusi päävalmentaja, uusi ykkösmaalivahti ja pitkillä sopimuksilla kiinnitettyjä nuoria lupauksia... Ottawa Senators on rakennellut kärsivällisesti uutta huomista jo muutaman kauden ajan. Tänä aikana joukkueelta on totuttu näkemään tasapaksuja suorituksia ja sijoittuminen divisioonan häntäjoukkoon. Pakka on vaatimaton, mutta olisi virheellistä pitää Senatorsia pateettisena pisteautomaattina.
Brady Tkachuk ja Tim Stützle kantavat tulosvastuun Senatorsin maaleista. Viime kausi oli kummankin potentiaaliin nähden alakanttiin, ja etenkin ylivoimapeli oli tahmeaa. Siinä on yksi selkeä kehityskohta, mikäli Senators aikoo nousta keskikastin alakerroksista ylöspäin. Claude Giroux on ollut positiivinen yllätys siirryttyään pääkaupunkiseuraan 2022. Luistin kulkee yhä vähintään mainiosti. Vladimir Tarasenkon korvaava Nick Cousins tuo mukanaan materiaaliin syvyyttä ja fyysistä uskottavuutta.
Loukkaantumisista kärsineessä Josh Norrisissa on tosin piilevää potentiaalia. Mikäli valmennuksen uskallus ja kokeilunhalu riittää, on mahdollista tarjota lisää vastuuta esimerkiksi Stützlen ikätoverille Ridly Greigille. Kombinaatio Drake Bathersonin ja terveeksi palaavan Norrisin kanssa voi osoittautua tehokkaaksi ratkaisuksi.
Puolustus on ollut Senatorsin murheenkryyni jo pitkään. Jake Sanderson ja Artjom Zub tuskin mahtuisivat ykköspariin valtaosassa joukkueista, mutta Senators on pulassa joka kerta, kun jompikumpi sen kärkipakeista on sivussa – puhumattakaan että molemmat. Etenkin venäläisen pari viime kautta ovat olleet rikkonaisia. Mistä Senators saa paikkaajan kantamaan pelillistä vastuuta jos ongelmat jatkuvat?
Viime kaudella epäonnistuneen Joonas Korpisalon korvannut Linus Ullmark on aito vahvistus, ja huippuvireeseen verttyessään ruotsalainen pelastaa Senatorsille pisteen sieltä toisen täältä puhtaasti omalla panoksellaan. Ullmark on itselleen oudon tilanteen edessä, nyt hänellä ei ole edessään samanlaista puolustuslegioonaa kuin Boston Bruinsissa. Anton Forsbergista on sentään hyväksi tukijaksi kakkosmolarina. Viime kaudella ylhäällä piipahtanut Leevi Meriläinen odottaa uutta NHL-tilaisuutta Senatorsin maalivahtihierarkian neljäntenä (Ullmark, Frosberg, Mads Søgaard).
Senatorsin lähtökohta kauteen 2024–25 on joukkueen kuluvaa vuosikymmentä kuvaavan puiseva: Mikään ei tule muuttumaan. Joukkue on koostumukseltaan liian samankaltainen viime kausiin nähden, eivätkä Ullmark tai muutamat korkoa kasvavat nuoret pelaajat kykene tasonnostollaankaan viemään joukkuetta yhtään lähemmäs pudotuspeliviivaa.
Ottawa Senators taistelee Atlantin divisioonan sijoista 6–7.