Liigan kuumista valmentajaväitteistä omat havaintonsa esittävät Niko Välkepinta, Harri-Pekka Pietikäinen sekä Kalle Alin.
Kriisi ohi! Ville Mäntymaa johdattaa Kärpät keväällä takaisin mitalikandidaatiksi.
Välkepinta: No jaa, ei mennä liian pitkälle. Kärppien peli on eittämättä parantunut tappioputken jälkeen, mutta niin sen oli pakkokin. Etenkin käytettävissä olevat resurssit huomioiden seitsemän ottelun taaperrus oli masentava ja sekava esitys.
On syytä huomioida, että joukkueen edellisten voittojen avaimina ovat olleet ennemminkin leveyspelaajat kuin kuun alussa loukkaantumisestaan toipunut tähtipelaaja Teemu Turunen. Viime keskiviikkona SaiPaa vastaan voittomaalin iski Marko Anttila, kun taas lauantaina Lukon verkkoon hattutempun löi vaivaiset kuusi pistettä ennen ottelua kerännyt Josh Melnick.
Kärpät ei voi nojata leveyspelaajiinsa ottelusta toiseen. Toisaalta onnistumiset leveämmällä rintamalla kertonevat jonkin muuttuneen myös positiivisempaan suuntaan.
Kymmenentenä majailevalla joukkueella on 33 ottelun jälkeen kuitenkin jo toistakymmentä pistettä takamatkaa Liigan kärkisijoille. Itse asiassa se ei saa pelata loppukautta juurikaan huonommin kuin alkukautta, mikäli mielii pudotuspeleihin ensinnäkään.
Pudotuspelit itsessään ovat oma maailmansa, jossa voi tapahtua etenkin tälle kaudelle tehdyn järjestelmämuutoksen myötä vaikka mitä, mutta haluan nähdä Kärpiltä seitsemän ottelun voittoputken, ennen kuin uskon mihinkään sen suurempaan saavutukseen tällä kaudella.
Pietikäinen: On totta, että muutama voitto ei vielä joulua tee. Varsinkin, kun esimerkiksi Lukkoa vastaan kyseessä oli melkolailla kuluvan kauden selkein selviytymistaistelu. Jokin on silti selvästi taittumassa Kärppien osalta.
Vaikeuksista on ainakin toistaiseksi selvitty ilman sen suurempia henkilövaihdoksia. Mikäli kurssi saadaan käännettyä, on joukkueella takataskussa yhtä yksittäistä pelaajaa suurempi voimavara: vaikeuksien kautta voimistunut yhteisöllisyys. Moisen merkityksestä löytyy tukku esimerkkejä historian lehdiltä.
Näkisin myös ratkaisijoiden leveän rintaman vain puoltavan Kärppien mahdollisuuksia kevätkaudella. Ei ole mitään syytä odottaa, että kärkiketjujen ratkaisijat taantuisivat kollektiivisesti. On vain lupaavaa, että tilkitsijöitä löytyy myös tällaisille hetkille, kun kovimpien pyssyjen ruuti ei ole optimaalisen kuivaa.
Kärppien nousun suurin este seisoo silti maalinsuulla. Kumpikaan joukkueen maalivahdeista ei ole vakuuttanut muuten kuin yksittäisissä otteluissa. On jopa hämmästyttävää, ettei asiaan ole reagoitu uusilla hankinnoilla. Mikäli tolppien väliin saadaan tasaisesti voittoja mahdollistava maalivahti (oli hän sitten jo joukkueessa tai siihen tulevaisuudessa hankittava), Kärpät saattaa olla kevään todellinen musta hevonen.
Jopa mitalipeleihin saakka.
Alin: Syytä liialliseen optimismiin viimeaikaisten otteiden parantumisen jälkeen tuskin kuitenkaan on. Viimeisen viiden ottelun aikana tapahtunut piristyminen on ollut nimittäin pitkälti juuri Turusen paluun ansiota. Joukkueen silminnähden kohentuneen taisteluilmeen lisäksi tähtihyökkääjän paluu ravisteli hereille esimerkiksi aikaisilla talviunilla uinuneen Reid Gardinerin, joka on sittemmin näihin viiteen otteluun iskenyt seitsemän pistettä.
Iso rooli viimeaikaisen nosteen takana on ollut myös uudella puolustajahankinnalla Marcus Björkillä, josta on tullut oitis joukkueen selkeä ykköspuolustaja ja alakerran pelillinen johtaja.
Akuutein kriisivaihe lienee siis kaiketi takanapäin, mutta oululaisten kokonaisvaltaisessa pelaamisessa on joukkueen odotustaso huomioon ottaen edelleen valtavia puutteita. Omiin menee liikaa maaleja niin yksilö- kuin kollektiivitasonkin virheiden johdosta, eikä maalivahdeista ole edelleenkään paikkamaan näitä virheitä riittävästi. Viiden ottelun tarkastelujakson aikana Kärppien verkkoon on isketty kolme kertaa neljä maalia.
Samaan hengenvetoon on toki todettava, että tulokset – joilla tulosurheilussa on ainoastaan merkitystä – ovat parantuneet, joskin jonkinasteista heiluriliikettä oli jo korkea aikakin odottaa Kärppien kaltaiselta tähtisikermältä. Totuus lienee jossain välimaastossa: Kärpät ei ollut missään vaiheessa niin huono kuin miltä se syksyn synkimpien hetkien aikaan näytti, muttei siitä ole viimeisen viiden ottelun aikana mikään veret seisauttava mestaruuskandidaattiakaan kuoriutunut.
Juhamatti Yli-Junnilan ulostulo videolla sekä lehdistötilaisuuden sivuuttaminen olivat kauden toistaiseksi noloin teko.
Pietikäinen: Aamen. On vaikea löytää syitä sille, miksi Pelicans päätti julkaista moisen videon. Mikäli kyse oli kannattajien suuntaan vakuuttelusta, oli se pahimman luokan aliarviointia.
Juhamatti Yli-Junnilan lapsellinen uho siitä, kuinka "minkäänlaista lipsumista toimintatavoista ei enää katsota läpi sormien" herätti lähinnä kiusallisen kysymyksen siitä, onko näin tehty läpi alkukauden. Jos Pelicans kerran nyt alkaa pelaamaan arvojensa mukaisesti ja määräämään peleissä temmon ja toiminnan, onko aiemmin tehty tietoisesti toisin.
"Me ei reagoida vastustajaan" on kaiken kruunuksi kehnoin valmentamiseen liittyvä ilmaisu miesmuistiin.
Myös lehdistötilaisuuden sivuuttaminen HPK-tappion yhteydessä oli perin nolo temppu, joskaan ei ennenkuulumaton. On ymmärrettävää, että joukkueelle viestiminen koetaan mediavastuita tärkeämpänä. Kertoo silti omaa kieltään, mikäli valmentaja ei kykene tappion tuomassa tunnepuuskassaan hoitamaan yhdessä sovittuja velvotteita.
Yli-Junnilan ulostulon myötä Pelicansin on mahdollista näyttää äärimmäisen typerältä keskiviikkona SaiPaa vastaan, mikäli se ei kykene kairaamaan pelistä voittoa.
Maanantaina 16.12. klo 13.00 #PelicansFi #Liiga pic.twitter.com/T9ItJwo3Of
— Lahden Pelicans (@lahdenpelicans) December 16, 2024
Toimitusta puhuttava Pelicansin maanantainen somevideo.
Välkepinta: En ole täysin samaa mieltä siitä, merkitsisikö sarjakärjelle häviäminen vielä niin paljon, mutta tietysti sanojen jälkeen teot merkitsevät.
Pelicansin ulostulo ei tullut joukkueen sarjaohjelman kannalta mitenkään optimaaliseen aikaan. Seuraavassa kymmenessä ottelussaan se kohtaa seitsemän kertaa tällä hetkellä Liigan kärkikahdeksikossa olevan joukkueen, sillä vastaan asettuvat esimerkiksi SaiPa, HIFK ja Lukko kahdesti. Kuulostaa melko haastavalta rastilta.
Toisaalta eipä mitään ulostuloa enää tammi–helmikuussa 40 ottelun jälkeen kannata tehdä, jos joukkue on silloinkin toiseksi viimeisenä. Silloin on jo liian myöhäistä.
Mitä tulee Yli-Junnilan ratkaisuihin, niin lehdistötilaisuuden sivuuttaminen ei tosiaan ole aivan poikkeuksellista, enkä kokenut videotakaan erityisen noloksi. Mutta se on toinen juttu, koinko kumpaakaan tempausta myöskään vakuuttaviksi.
Ei olisi ensimmäinen kerta Liigassa, kun korpivaellus jatkuu ihan samanlaisena tai jopa pahempana nimenomaan joukkueen "uudesta alusta" puhumisen jälkeen. Eikä tämä olisi Pelicansille ensimmäinen kerta, kun imago kärsisi.
JYP teki oikein luopuessaan ennemmin Mikko Heiskasesta kuin Johan Pennerbornista.
Välkepinta: Kun väite muotoillaan näin, niin kallistun olemaan sen kanssa samaa mieltä. Valmentajapotkuissa on mielestäni sekä positiivisia että negatiivisia puolia, näin yleisesti ottaen, ja Mikko Heiskanen oli jo ikään kuin saanut toisen mahdollisuutensa jatkaessaan syksyllä JYPin valmennuksessa.
On toki hiukan epätyypillistä, että Liiga-joukkueen valmennuksesta irtisanotaan vain yksi apuvalmentaja. Johan Pennerborn on tosin ainakin omien sanojensa mukaan valmentaja, joka jakaa vastuuta koko valmennukselle, joten ehkä seurassa nähtiin Heiskasen vastuualueen pettäneen.
Lienee myös olennaista miettiä, oliko Heiskasen vaihtaminen Tomi Pettiseen tai ylipäätään johonkin toiseen valmentajaan Pennerbornin oma toive. Ilta-Sanomien mukaan näin ei ollut, vaan Heiskasen irtisanominen tuli päävalmentajalle yllätyksenä, mikä on paikkansa pitäessään huolestuttava tieto.
Oli miten oli, on kokemattoman valmentajan korvaaminen miesten tasolla vielä paljon kokemattomalla tekijällä mielestäni kuitenkin kummallinen valinta ulkoapäin tarkasteltuna. JYPin valmennus kaipaa lisää Liiga-kokemusta.
Päävalmentajan itsensä osalta sanoisin, että hän ansaitsee vielä mahdollisuutensa näyttää, vaikka JYPin pelissä on ollut ongelmia etenkin omassa puolustuspäässä. Syksyisen tapaamisemme perusteella Pennerborn on muut huomioon ottava johtaja, jolla uskon olevan potentiaalia parempaankin.
Pietikäinen: Mielestäni Heiskasen ja Jukka-Pekka Haatajan asema olisi pitänyt kyseenalaistaa jo viime kauden päätteeksi. Olivathan herrat pääarkkitehtejä katastrofaalisella kevätkaudella. Vaikea ymmärtää, miksi JYP ei lähtenyt uudistamaan jo tuolloin koko valmennusryhmää.
Pennerbornista on ollut vaikea saada selkoa, onko hän JYPissä lintu vai kala. Viime vuosien jälkeen JYPiin on kaivattu ennen kaikkea vahvaa johtajuutta. Ruotsalaiskäskijä on omien sanojensa mukaan tuonut silti enemmän vastuiden jakamista. Kuka todella johtaa JYPin pelillistä identiteettiä (mikäli sellaista voidaan nähdä edes olevan)?
Heiskasen potkujen taustalla lienee mitä ilmeisimmin epäluottamus joukkueen sisällä. Ainakin tällainen johtopäätös on houkutteleva vetää Ilta-Sanomien jutun mukaan. Mikäli näin, en usko potkujen vaikuttavan ainakaan lyhyellä aikavälillä JYPin pelaamiseen, jossa on viime viikot ollut positiivisia merkkejä.
Mikäli tasaisuutta ei tammikuun aikana löydy, on syytä näyttää Pennerbornille ovea, ja hankkia Jyväskylään jämptimpi sheriffi, (jonka nimi ei kuitenkaan ole Suikkanen).