Kärppien ja Tapparan välierässä on vastakkain kaksi väkevää kotijoukkuetta. Molemmat voittivat puolivälierissä kaikki kotiottelunsa ja hakivat vieraista yhden kiinnityksen. Kotitaika oli kummallakin varsin hyvä myös runkosarjassa. Kärpille Hakametsän halli ja Tampere ovat tulleet tutuiksi jo puolivälieräsarjasta Ilvestä vastaan, joten oululaiset voivat jatkaa tutuilla rutiineilla.
| taustaa Ottelusarja historian valossa: Tutuissa tunnelmissa
[lue lisää] Jalonen: Päivä kerrallaan
[lue lisää] |
Joukkueiden kohtaamiset runkosarjassa olivat äärimmäisen tasaisia, sillä jokainen ottelu päättyi yhden maalin erolla. Oululaiset olivat parempia kolme kertaa ja Tappara otti puolestaan nimiinsä viimeisimmän kohtaamisen helmikuun puolivälissä Tampereella. Kahdessa ottelussa Kärpät onnistui kirissään aivan ottelun lopussa, joten kirvesrintojen leirissä lienee jotain hampaankolossa.
Peto heräsi?
Kärppien kone ei lähtenyt käyntiin puolivälierien alussa, vaan joukkue tarvitsi muistutuksen tosipelien alkamisesta. Ilves pisti Kärppien pakit ahtaalle kovalla taklauspelillä. Aktiivinen karvaus johti usein huonoihin avauksiin. Lyhytsyöttöpeli ei toiminut ja etäisyydet kasvoivat liian suuriksi, kun tupsukorvat ajoivat oululaisten iholle.
Ongelma korostui pelien alussa, kun Kärppien dieselin hehkutus ei ollut riittävä. Huono alku merkitsee usein sitä, että peli ei syty liekkeihin koko ottelussa. Oululaiset kiinnittivät puolivälierissä alkuihin huomiota, mutta usein se ei toiminut.
Pari tappiota Tampereella näyttävät herättäneen pienpedon taistelemaan. Kärppien valmennusjohto reagoi joukkueen ilmeeseen ja teki tarvittavat toimenpiteet pikapalaverin myötä. Tapparaa vastaan Kärppien materiaalietu ei ole enää niin ylivoimainen, että löysäilyyn olisi varaa. Mikäli joukkueen taistelu on kahden viimeisen puolivälierän tasolla, on Oulun kultajunaa vaikea pysäyttää. Asennekasvatuksen lisäksi oululaiset yksinkertaistivat peliään ja vähitellen meno kentällä on näyttänyt siltä kuin pudotuspeleissä pitääkin.
Kirvesrinnat karistaneet ailahtelun
Tapparalla on hyvät lähtökohdat Kärppien haastamiseen. Pienestä alkukankeudesta huolimatta kirvespaidat pelasivat hyvän puolivälieräsarjan. JYP ei missään nimessä kompastunut omaan huonouteensa vaan Tapparan hyvyyteen.
Rauli Urama on vajaassa kahdessa kaudessa osoittautunut erinomaiseksi uuden polven kiekkovalmentajaksi. Ennen puolivälieräsarjaa hänestä kuitenkin epäiltiin, taitaako hän voittavan playoff-pelisysteemin muotoilun yhtä hyvin kuin kokeneemmaksi ketuksi tiedetty Risto Dufva.
Vastaus tuli selväksi: kyllä Urama osasi, ja itse asiassa vielä Dufvaa paremmin. Kun sarjan kannalta ratkaiseva viides peli oli pelattu, Dufva piiloutui ottelunjälkeisissä lausunnoissaan tilastojen ja Tapparan erinomaisuuden taakse. Se oli hiljainen kunnianosoitus Uramalle.
Vuosi sitten Tappara hyytyi puolivälierissä täysin, nyt ei. Jos joukkue olisi JYP-sarjan alkupuolella ollut hereillä jokaisessa ottelussa alusta lähtien, sarja olisi katkennut jo aiemmin. Nyt käynnistysvaikeudet tekivät urakasta vaikeamman, mutta juuri tässä asiassa Tappara paransi sarjan loppua kohti. Runkosarjasta tuttu pelinsisäinen ailahtelu on ilahduttavasti vähenemään päin kauden tärkeimmillä hetkillä.
Molemmilla parannettavaa peräpäässä
Runkosarjan perusteella Tapparan puolustuskalustoa saattoi huoletta sanoa SM-liigan parhaaksi. Puolivälieräsarjan jälkeen ote tästä tittelistä on jos ei kirvonnut kokonaan niin ainakin löystynyt.
Eliittikaksikosta André Benoit − Teemu Aalto kumpikaan ei ollut samalla tasolla kuin runkosarjassa. Vaikka Aalto ei ole ollut lähimainkaan samanlainen floppi kuin viime keväänä, aivan tapissa hänen itseluottamuksensa ei tunnu nytkään olevan. Benoit’n puolestaan pitää unohtaa taiteilut ja noudattaa tiukasti pelisysteemiä, kun vastustajakin pelaa äärimmäisen tarkasti. Kolmas tehopakki Anssi Salmela kaipaa tiukempaa keskittymistä pelaamiseen. JYP-sarjassa Salmela oli turhan helposti ärsytettävissä.
Kärppiä vastaan nimenomaan keskittyminen on puolustuspelin avainsana. Kari Jalosen joukot eivät tunnu pelaavan yhtä organisoidusti kuin vuosi sitten tiellä mestaruuteen, joten tiiviillä puolustuspelillä Tappara voi tehdä sarjasta Kärpille vaikean. Tapparan puolustajilla on nimittäin jaloissa riittävästi liikettä, jotta Janne Pesonen ja muut yksilötaiturit eivät noin vain tule ohi.
Tähän asti Tapparan viisikkopuolustus on toiminut varsin mallikkaasti. Sen tietää eritoten yhdestä asiasta: maalivahti Mika Lehto pääsi tasakentällisin pelatessa yllättävän helpolla. Kiekkosateeseen hän kuitenkin sai tuntumaa Jyväskylän alivoimarumbassa, joten kohtalainen lämpö on päällä jo välierien alkaessa. Yhtään helppoa maalia hän ei puolivälierissä päästänyt.
Kärppien alakerrassa Mikko Lehtonen on pudotuspeleissä noussut entistäkin selvemmin ykkösmieheksi. Mies on joukkueelleen elintärkeä pelaaja niin hyökkäys- kuin puolustuspäässäkin. Lehtonen esitti Ilvestä vastaan myös fyysistä osaamistaan muutaman maukkaan taklauksen myötä.
Jukka-Pekka Laamanen on pudotuspeleissä ollut varjojen mailla, eikä mies ole saanut itsestään tehoja irti. Sen sijaan kapteeni Ilkka Mikkola on taas kevään tullen syttynyt pelaamaan ja hänen otteensa ovat täysin erilaisia kuin runkosarjassa. Syötöt napsahtelevat lapaan ja mies taistelee kuten kapteenin kuuluukin.
Maalivahtirintamalla oululaisilla riittää mietittävää. Sekä Tuomas Tarkki että Andy Chiodo pelasivat puolivälierissä kelvollisesti, eikä heitä voi syyttää joukkueen ailahtelevista otteista. Chiodon aktiiviset torjunnat pitivät Kärppiä aika-ajoin pystyssä, mutta Tarkki johdatti eleettömällä tyylillään joukkueensa välieriin. Loogisesti voisi olettaa, että välierissä Kärppien maalilla jatkaa Tarkki, mutta oululaisten valmennusjohdolla riittää varmasti pähkäiltävää veskarivalinnoissaan.
Kummalla se laaja hyökkäyskalusto pitikään olla?
Kärppien hyökkäyksen tehot kasautuivat puolivälierissä paljolti tutuille kavereille. Hurjassa iskussa oleva Hannes Hyvönen ja vatsataudista toipunut Janne Pesonen ovat alati vaarallinen duo. Ykköskentän takaa on syytä nostaa esiin joukkueen fyysistä osastoa edustava Teemu Normio. Laituri teki Ilvestä vastaan valtavasti töitä ja uurastus palkittiin myös tehopisteillä.
Oululaiset tarvitsisivat tehoja kuitenkin laajemmalta rintamalta. Kakkoskentän sentteri Jari Viuhkola ei ole vielä siinä iskussa, missä hänet on keväisin totuttu näkemään. Mies jakelee kuitenkin ketjukavereilleen oivaltavia syöttöjä, joista pitäisi tulla myös tehoja. Ondrej Kratena ja jalkansa kuntoon saanut Jonas Andersson ovat tärkeässä roolissa, sillä heidän täytyisi omilla tehoillaan auttaa ykköskentän urakkaa maalinteossa.
Maaleja kaivattaisiin myös Kärppien kolmoskentältä. Sentteri Kalle Sahlstedt on tehnyt pari maalia, mutta ne ovat tulleet Normion kanssa pelatessa. Juhamatti Aaltonen ja Kristian Kuusela ovat pelaajia, jotka elävät tehoista ja maaleista. Nyt näitä ei kuitenkaan ole tullut, vaikka varsinkin Aaltonen on tehnyt hommia hyvällä ilmeellä.
Mikäli koko oululaisten hyökkäyskalusto pelaa tasollaan, voi kirvesrintojen pakeille povata hikisiä hetkiä. Jokainen kenttä pystyy vyöryttämään pelin vastustajan päätyyn ja kiekollista osaamista riittää laajalla rintamalla.
Tapparan hyökkäyskalusto on arvaamattoman kova luu tällä hetkellä. Janne Ojasen johtama ykkösketju pelasi sarjan hieman odotettua vaisummin, mutta taustatuki löytyi kivuttomasti. Jori Lehterä otti kapellimestarin roolin ja teki vitjastaan joukkueensa tehonyrkin. Todellinen yllättäjä oli kolmosketjun laitahyökkääjä Steve Saviano, joka summasi kuudessa pelissä mukavat tehot 4+2.
Urama osasi reagoida hyökkäyskaluston hierarkian muuttumiseen. Ojasen kentän ylivoima-aika väheni, ja viidennestä ottelusta lähtien myös kolmoskenttä alkoi saada reipasta ylivoimavastuuta. Se osoittautui oivaksi ratkaisuksi. Kolmosketjun sentteri Juha Kiilholma ei taitojensa puolesta ole missään nimessä ratkaisijatyyppi, mutta juuri nyt hänellä on sellainen vaihde päällä, että mitä tahansa voi tapahtua. Laidoilla Saviano ja Sami Venäläinen säestävät hyvin.
Kun vielä JYP-sarjan viimeisessä ottelussa yllätysratkaisijaksi nousi kahdella maalillaan nelosketjun Arsi Piispanen, on helppo todeta, että Kärpät ei voi peluutuksella Tapparan hyökkäystä pimentää. Ratkaisuvoimaa löytyy, ja itseluottamus on kova laajalla rintamalla.
Ratkaisun paikat
Kärpät pisti puolivälierissä kunnon rallin päälle kotiotteluissa hyvin seurauksin, mutta vierasotteluissa kontrolli ei pitänyt. Kärpät ei ole niin vahvasti systemaattiseen pelitapaan sitoutunut joukkue kuin viime keväänä. Periaatteessa Kärpät voisi voittaa mestaruuden pelkän materiaaliylivoimansa turvin, mutta kun vaikeuksia ilmeni jo Ilvestä vastaan, Jalosen on saatava peliin kuria.
Ensimmäisen ottelun alku kertoo paljon valmentajien aivoituksista. Lähteekö Kärpät heti alussa täydellä höyryllä puskemaan ja kokeilemaan, josko Tappara olisi tällä kertaa taas unelias ottelun alussa? Kuinka hyvin Rauli Urama on valmistautunut tämän iskun mahdollisuuteen ja voiko vastustajan yliaggressiivisen aloituksen kääntää omaksi edukseen?
Valmentajien välisestä taktisesta mittelöstä voi tulla tiukka, mutta se taisto on lopulta toisarvoinen, jos Kärppien ykkösketju yltyy samanlaiseen hurmoshenkeen kuin puolivälierissä. Kaksikko Janne Pesonen − Hannes Hyvönen on tällä hetkellä niin hankala pysäytettävä, että siinä eivät välttämättä parhaatkaan puolustuspelin teesit ja temput auta. Sen vuoksi Kärpät on tämän sarjan itseoikeutettu suosikki.
Arvio: Kärpät jatkoon voitoin 4-2.
