Jo Jukureiden ja Jokipoikien lähtökohdat kauteen olivat tyystin toisenlaiset. Siinä missä Jukureita veikattiin yleisesti mestariehdokkaaksi, niin joensuulaisille oltiin tarjoamassa jopa putoamiskarsintapaikkaa.
| haastattelu Parviainen sytytti uuden kipinän
[lue lisää] |
Jukureillekin tuli oma notkahduksensa pitkässä runkosarjassa, mutta siitäkin huolimatta Risto Dufvan joukot varmistivat piikkipaikkansa jo useampaa kierrosta ennen päätöstä. Runkosarjan viimeisellä viikolla joukkueen ajatukset olivatkin kenties jo muualla, kun joukkue hävisi ensin kotonaan Hokille ja konttasi sitten nolon tappion Kokkolassa.
Jokipojat taasen pelasi hienosti aina helmikuulle saakka. Kari Rauhasen luotsaama ryhmä oli välillä kiinni jopa pudotuspelien kotiedussa. Lopulta kelkka luiskahti totaalisesti alamäkeen, ja edessä oli valmentajanvaihdos. Runkosarjan päätöskierroksen alla Rauhanen sai väistyä, ja vetovastuun otti entinen kakkonen Pasi Parviainen.
Maalivahtipeli
Jaakko Suomalainen pelasi itsensä maalivahtitilastojen kolmoseksi ja torjui Jukureille useita voittoja. Tilastojen ykköspaikka olisi ollut selviö ilman muutamia mustia hetkiä. Kakkosvahti Kai Tillanen on pelannut kentälle päästessään mainiosti, mutta on täysin kirjoittamaton kortti playoffien erilaisessa maailmassa. Ykkösvahtina jatkaneekin Suomalainen.
Jokipoikien selkeänä ykkösvahtina on torjunut Ari Reunanen. Muun joukkueen mukana otteet ovat hiipuneet runkosarjan loppua kohden.
Paperilla Suomalainen on Reunaseen verrattuna liki ylivertaisen hyvä ja kokenut vahti, joka viimeistään kääntää ottelusarjan Jukureille. Suomalainen ei kuitenkaan ole viime aikoina päässyt aivan tasolleen.
TPS:n kuuluisasta maalivahtikoulusta ponnistava Reunanen taasen on parhaimmillaan jäätävän varma torjuja. Mutta siis vain parhaimmillaan. Jos Jokipojat aikoo kiusata tässä pudotuspelisarjassa Jukureita tosissaan, se vaatii Reunaselta huippupelejä.
Puolustus
Jukureiden kovaksi arvioitu puolustus onnahteli yllättävän paljon runkosarjan aikana. Viime kaudella vain uskomattomat 58 osumaa päästänyt puolustus ei ole kyennyt samanlaiseen tarkkuuteen ja vastustajat ovat toisinaan viettäneet mikkeliläisten kustannuksella melkoisia maalijuhlia.
Alakerran on saavutettava playoffeissa tasaisuus, jota siltä on parhaimmillaan nähty. Tätä eivät edesauta loukkaantumiset ja Kalle Kaijomaan pelikielto. Erityisesti runkosarjan lopun huilannutta Markku Erholtzia Jukurit tarvitsee jäälle ja Ilkka Kallioisen paluu toisi kaivattuja vaihtoehtoja kapeaan materiaaliin.
Puolustus on ollut Jokipoikien hatarin osa-alue läpi kauden. Pelkkä sarjataulukkoon vilkaisu riittää kertomaan karun totuuden: ainoastaan jumbo-Haukat laski Mestiksessä enemmän maaleja omiin.
Jokipoikien kannalta lohdutonta kertomaa on myös se, että omissa ei soinut edes turhan hyökkäävän puolustamisen kustannuksella. Kiekollinen osaaminen on joensuulaisten takalinjoilla todella vähissä, kahdeksan pakin rotaatiosta yhdestäkään miehestä ei ole todelliseksi viivapelotteeksi.
Hyökkäys
Jukurit teki runkosarjassa eniten maaleja, mutta sihti katosi uhkaavasti runkosarjan lopussa. Joukkueelle ominaista on ollut ajautua satunnaisiin tehottomuusjaksoihin, milloin kiekkoa ei saada edes tyhjään rysään.
Sarvipäiden hyökkäysarsenaali on kuitenkin laaja ja kokenut. Mika Niemen johtaman kakkoskentän roolin voi odottaa kasvavan pudotuspeleissä, varsinkin jos Petri Lehtonen ei pysty nilkkavamman vuoksi pelaamaan. Lehtosen puuttuminen näkyy erityisesti ylivoimapelissä, joka on ailahdellut.
Mikkeliläisten etuna on tosin se, että kahden ensimmäisen kentän ulkopuoleltakin löytyy ratkaisijoita. Ottelun sankariksi voi kohota vaikkapa nelosketjun laitahyökkääjä, sillä Jukureilla on kentällisen verran kelpo Mestis-pelureita vielä reserviinkin.
Jokipoikien hyökkäyspelaaminen oli runkosarjan lopulla heikkoa. Vielä syyskaudella Joensuussa voitiin iloita tehokkaasta ylivoimapelistä, mutta nyt sekin näyttää olevan kaunis muisto vain. Kiekko ehkä vielä jotenkin liikkuu lavasta lapaan, mutta viimeistely on vaikeaa.
Toisaalta Jokipoikien vahvuus piilee kuitenkin pitkälti hyökkäyspelaamisessa. Tapio Ahtosen johtama Pohjois-Karjalan omista kasvateista koostuva ketju on parhaimmillaan huikaisevan taidokas.
Ahtosille ja kumppaneille Mestiksen pudotuspelit ovat kuitenkin täysin uusi kokemus. Ylipäätään Jokipojat on playoffs-tasolla todella kokematon joukkue. Mestiksen karsintasarjasta kyllä löytyy rutiinia riittämiin, mutta ylemmät jatkopelit ovat uusi tuttavuus lähes kaikille.
Olisiko sitten joukkueen konkariosastosta suuriin tekoihin pudotuspeleissä? Varsinkin Jani Väänänen ja Topi Riutta ovat rutinoituneita ja taitavia pelaajia, jotka voivat nousta Jukureita vastaan arvoon arvaamattomaan.
Muuta
Jukurit ja Jokipojat kohtasivat runkosarjassa ns. paikallisvastuksina kuudesti. Jokipojat voitti ensin sekä kotona että vieraissa 4-3, sitten pelattiin Joensuussa tasan 2-2, ja loput olivatkin selvästi Jukureiden heiniä. Mikkeliläiset harjasivat viimeisistä kohtaamisista 6-1-, 4-2- ja 5-2-voitot.
Keskinäiset pisteet jaettiin kuitenkin Jukureille vain 7-5. Jukurit oli Jokipolle Sportiin verrattuna mieluisa pudotuspelivastus. Toisaalta kun mennään tulosten taakse, niin Jokipojat ei ollut pelillisesti hallitsevampi yhdessäkään Jukurit-ottelussa. Ei edes niissä, jotka se voitti. Jokainen pistepotti tuli enemmän tai vähemmän onnekkaasti.
Arvio
Jukurit on pelillisesti kiistatta Jokipoikia vahvempi ryhmä. Risto Dufva osaa kokeneena valmentajana virittää joukkonsa iskuun tosipelien tullen. Tappioputkessa rypevä Jokipojat on jopa pelottavan helppo saalis. Ehkä totuus on taas kerran jotain siltä väliltä. Joensuulaisten henki on raikastunut valmentajanvaihdoksen myötä. Jokipojat haraa uutterasti vastaan ja iskee liukkaasti vastahyökkäyksillä. Se voi kantaa yhteen voittoon. Mutta tuskin millään kolmeen.
Jukurit jatkoon otteluvoitoin 3–1.
