Urheilumaailman huippu-käsite on nykypäivän some-kaaoksessa aivan liian lavea tapaus. Teksti-TV:n sivu 235 määrittelee aamu toisensa jälkeen, ketkä ovat huipulla ja ketkä eivät. Eikä siinä ole mitään väärää, sillä sosiaalinen media on aikamme peili, joka reagoi jokaiseen hetkeen napakalla niskaotteella.
Antti Niemihän tunnetusti palasi NHL:n huipulle kausiavauksessaan hallitsevaa sormusklaania vastaan Staples Centerissä. Nollat taulussa, hailauma reppuselkään ja matka kohti lordin maljaa sai lentävän alkusysäyksen. Entä nyt? Mikään pinnasänkyä pienempi kapistus ei tartu kiinni. Tästä pääseekin itse argumentaatioytimeen. Antti Niemi ei ole koskaan ollut kyllin tasainen luottomaalivahti ollakseen NHL:n huipulla.
Hän voitti Stanley Cupinsa maalintekokilpailun jälkeen kesällä 2010. Niemi oli kilpaveljeään parempi. Pisteet siitä. Kuinka monta kertaa kyseisen finaalisarjan jälkeen Niemi on kyennyt päihittämään kollegansa playoff-sarjassa? Vihje: Et tarvitse laskutoimitukseen MAOL-kirjaa. Niemi on ollut vahvan Sharks-joukkueen perusväkevä torjuja vuodesta toiseen, mutta onko hän koskaan ollut NHL-huipulla? Ei ole. Sharks voittaa, Niemi voittaa, mutta kumpikin sulaa tosipaikan tullen.
NHL:n maalivahtihuipulle mahtuu vain viisi nimeä: Tuukka Rask, Pekka Rinne, Carey Price, Henrik Lundqvist, Jonathan Quick. Merkittävin erotus Niemeen on jatkuva luotettavuus, kestävä kärkitaso. Rask saattaa olla esimerkiksi juuri nyt hieman hakoteillä, mutta hän pelaa loput 50 ottelua kuin muurinrakentajan valittu poika. Niemi ei ole puolestaan koskaan edustanut betonimaista tasaisuutta, vaan hän on luonteensa mukainen tapaus: Räväkkä, ailahteleva ja jatkuvasti itselleen rehellinen.
Niemi tietää tasonsa. Hän ei elä pilvilinnoissa. Hän on noussut vantaalaispubeista hyvin lähelle lätkämaailman korkeinta huippua. Se on uskomaton saavutus veskarilta, josta kukaan ei ollut kuullut vielä mitään ennen Pelicans-ajan päälläseisontaa. Niemen tarina on romanttinen. Hänen paikkansa NHL-keskitasolla on puolestaan realistinen.