Kohokohta on käsillä: alle 20-vuotiaiden MM-kisat ovat virallisesti valmiit alkamaan. Koronan tuomista haasteista huolimatta turnaus pääsee lähtemään käyntiin joulupäivän iltana Suomen aikaa.
Suomi sijottui viime vuonna alle 20-vuotiaiden kisoissa neljänneksi. Nuorista Leijonista on tullut kisojen kestomenestyjä, sillä maailmanmestaruuksia on tullut viimeiseen seitsemään turnaukseen kolme kappaletta.
Valmistautuminen tähän turnaukseen on tapahtunut, kuten muillakin, poikkeusolosuhteissa. Harjoitusotteluja on peruttu ja osa leireilyistäkin on tapahtunut pienryhmissä. Kohuiltakaan ei vältytty, kun jopa ensi kesän kärkivaraukseksi nosteltu Aatu Räty jäi ulos joukkueesta.
Suomi pelasi ainoan harjoitusottelunsa ennen turnauksen alkua Yhdysvaltoja vastaan. Ottelu päättyi 2–3-tappioon ja tarjosi Antti Pennasen valmennusryhmälle tilannekatsauksen siihen, missä tällä hetkellä mennään. Pelin aikana saatiin nähdä myös erilaisia ketjukoostumuksia.
Hevoset pääsivät käymään laitumella ja nyt turnaus on valmis virallisesti alkamaan. Saksa toki tarjoaa melko erilaisen haasteen kuin Yhdysvallat. Joukkue on ollut karanteenissa jouluaattoon asti ja materiaaliakin on rokotettu koronan voimalla.
Alkulohkon neljässä ottelussa haetaan asetelmat pudotuspeleihin, joissa Suomenkin tähtäin on. Suomen joukkueen tehtävänä on kehittää peliä turnauksen aikana, ja harjoitusottelu tarjosikin ensimmäisiä kehityskohteitaan. Myös merkkejä Nuorten Leijonien iskukykyisyydestä oli nähtävillä.
Hyvää: Ylivoiman tehokkuus
Suomi ei tarvinnut minuuttiakaan ylivoimaa ensimmäisen maalin syntymiseen, kun Juuso Pärssisen laukaus löysi tiensä verkon perukoille Brad Lambertin ja Topi Niemelän esitöiden jälkeen. Sama kolmikko juoni toisessa erässä myös toisen osuman, kun tällä kertaa Niemelä viimeisteli ja Pärssinen tarjoili viimeisen syötön.
Kolmikossa on paljon ominaisuuksia, joita tehokkaaseen ylivoimapelaamiseen vaaditaan. Ripeitä käsiä ja jalkoja tuomaan kiekko alueelle sekä rauhoittamaan kuvio. Juonikkuutta tehdä pieniä liikkeitä, joilla itselle tai vielä ennemmin toiselle pelaajalle avataan tilaa. Viimeisenä sinettinä laadukkuutta laukauksissa.
Viisikon ylivoimakuviot napsahtivat välittömästi kohdalleen. Takana on vahva roolitus, jota Aku Räty ja Henri Nikkanen täydentävät hyvin. Kummankaan roolia sekä maalivahdin näkökenttää peittävinä että vastustajan neliötä repivinä palasina ei voida väheksyä.
Erityisesti Yhdysvallat-ottelun toisessa osumassa nähtiin mallisuoritus Rädyn arvokkuudesta. Isokokoinen pelaaja liikkuu isolla säteellä liimaten vastustajan pelaajia itseensä. Liikkeiden mukana tilaa aukeaa maalin edustalle, viivaan tai laidoille. Maalia edeltäneissä tilanteissa tila aukesi maalinedustalle, maalissa viivaan.
Huonoa: Vaisu hyökkäyspelaaminen tasakentällisin
Siinä missä ylivoimalla peli luisti, tasakentällisin hyökkääminen takkusi. Yhdysvallat sotki voimakkaalla paineistuksilla hyökkäyksiinlähdöt alkuunsa, eikä rakenne riittänyt kontrolloituihn puolustus- ja keskialueen ylityksiin. Ajoittain nöyryys myös yksinkertaisiin syöttöihin puuttui esimerkiksi Kasper Puutiolla.
Päätöserässä Yhdysvallat alkoi vetäytyä enemmän keskialuetta tukkivaksi osapuoleksi, jolloin mahdollisuuksia kontrollilähtöihin aukesi aiempaa enemmän.
Suomi ei voi kuitenkaan jäädä rooliin, jossa se odottaa vastustajan johtoasemassa vetäytyvän kuoreensa, vaan keinot kontrolloituihin hyökkäyksiin pitää löytää jo aiemmin. Onkin mielenkiintoista nähdä, millä keinoilla Suomi aikoo vastata ongelmiin, joita kova paineistus aiheutti. Painotetaanko vielä aiempaa enemmän pieniä etäisyyksiä, joilla lyhyet peliä edistävät syötöt onnistuvat ja kiekonmenetyksen hetkellä paineistus tiiviinä viisikkona onnistuu? Painotetaanko vielä voimakkaampaa kaksivaiheisuutta puolustuspeliin, jolloin vastustajan vauhtia viedään pois limaistakin limaisemmalla keskialueen trap-pelaamisella?
Yhdysvallat-ottelussa Suomi ajatui liian usein tilanteeseen, jossa se joutui heittämään kiekon päätyyn siirtokiekkona, ilman hyvää mahdollisuutta päästä kiekkoon käsiksi. Antti Pennasen valmennusryhmä haluaa varmasti tarjota joukkueelleen laadukkaammat työkalut hyökkäämisen, jottei jokaista hyökkäysalueen peliä tarvitse aloittaa jahtaamalla kiekkoa.
Hyökkäyspelaamiseen kaivataan myös malttia. Joka hyökkäyksen pääprioriteetti ei tarvitse olla nopea laukaus maalia kohti ja jatkopelin synnyttäminen, vaan energian vieminen vastustajalta pysymällä kiekossa. Tästä Pennasen valmentamat joukkueet ovat myös monesti tulleet tunnetuiksi.
Hyvää: Puolustuspelin ykkösjutut kunnossa
Suomi miehitti maalinedustaansa. Maalinedustan hallinta ei jäänyt pelkkään määrälliseen ylivoimaan, vaan toiminta oli pääsääntöisesti varsin laadukasta. Tämä takasi työrauhaa ottelussa torjuneille Kari Piiroiselle ja Roope Taposelle.
Myös alivoimalla keskusta oli mallikkaasti hallussa. Kärkimiehen paineistus kiekolliseen oli maltillista, jolloin kuvio ei revennyt irrallisiksi palasiksi ja tila oli hyvin hallussa.
Huonoa: Pelaajille terävyyttä iskuihin puolustusalueella
Yhdysvaltojen hyökkääjät olivat taitavia nopeissa käännöksissä hyökkäysalueen kulmissa. Kiekkoa liikutettiin pitkissä hyökkäyksissä ympäri aluetta, jolloin luonnollisesti myös puolustava joukkue joutuu liikkumaan paljon.
Iskuissa kiekolliseen pelaajaan jäi parannettavaa. Suomi otti paljon rangaistuksia huolimattomasta mailankäytöstä, mikä luonnollisesti rikkoo omaa pelaamista. Erityisesti toisessa erässä vastustajan pyöritysten nopea katkaiseminen on tärkeää, koska vaihtomatkat ovat pitkät. Yhdysvallat-ottelussa nähtiin liian usein tilanteita, joissa vaihtojen mitta piteni liialliseksi, mikä pienentää kynnystä pahoihin virheisiin.
Hyvää: Maalivahtipeli
Sekä Piiroinen että Taponen suoriutuivat iltapuhteestaan kunniakkaasti. Maalivahtiosasto on herättänyt keskustelua alkavan turnauksen kynnyksellä, mutta molemmat vahdit antoivat vahvoja näyttöjä valmiudestaan viedä Suomea turnauksessa pitkälle.