Suomi kärsi turnauksen ensimmäisen tappionsa Kanadaa vastaan alkusarjan viimeisessä ottelussaan lukemin 1−4. Tasoero oli pitkään selkeästi numeroita suurempi, sillä Suomi sai avauserässä vain yhden laukauksen kohti maalia yksittäisen laukauksettoman maalitilanteensa ohella. Toisenkin erän laukaukset Kanada vei 16−6. Suomi sijoittui alkulohkossaan toiseksi ja saa puolivälierässä vastaansa USA-Ruotsi-ottelun häviäjän.
Huonoa: Vaatimustaso oli Suomelle aivan liikaa
Kanada tuli materiaalieronsa tueksi aggressiivisella pelitavallaan vyöryen päälle. Se toimi. Tolppa-trap-pelaamista ja kaksivaiheista karvaamista pyöritellyt Kanada todella sekoitti Suomen pasmat, ja kun kiekonmenetyksiä tuli, alkoi Suomen peruspelaaminenkin mennä araksi kiekonviskomiseksi jo omalta alueelta lähdettäessä. Jos Suoml pääsi päädyst, iski Kanadan toinen aalto. Suomi sai avauserässä erittäin vähän minkäänlaisia hyökkäyksiä aikaiseksi.
Hyvää: Suomi sai toisessa erässä juonesta kiinni, ja sen tiedostaminen on tärkeää
Toisessa erässä Suomi sai pelattua kuten sen piti − ainakin ensimmäisen askeleen verran. On vaikea sanoa oliko kyseessä Kanadan pieni väsyminen vai jalan nosto kaasulta kahden maalin johdossa, mutta Suomi alkoi saada hieman paremmin tilaa ja huolellisuutta hyökkäyksiinlähdöilleen.
Kontrollilähtöjä tuli toisessa erässä toistakymmentä, ja Suomi sai tasakentällisin pelattua kiekon kuljettamalla hyökkäysalueelle kahdeksan kertaa. Merkittävät vauhtierot, ylivoimahyökkäykset sekä kontrolloitujen hyökkäysten jatkaminen laadukkaiksi maalipaikoiksi jäi vielä vaiheeseen, mutta tämä oli joka tapauksessa se, mitä Suomen olisi pitänyt onnistua luomaan kiekollisesti pelin alusta asti − huolellisempaa, kontrolloitua avauspelaamista.
Kolmannessa erässä Suomi pääsi hyökkäämään enemmän sekä nopeilla että hitailla lähdöillä. Tämä ei näkynyt merkittävästi onnistuneiden hyökkäysten alueelle pääsemisten määrässä, mutta onneksi hyökkäyspään voitetut päätykiekot ja ylivoimapeli tuottivat maalitilanteita. Olipa yksi hyvä sellainen myös alivoimalla, kun Samuel Helenius ryntäsi läpi.
Huonoa: Cozens ja kumppanit bodasivat kiekolla ja ilman
Suomi hävisi järjestään kaksinkamppailuja. Mailakamppailussa Suomi rimpuili ihan kohtalaisesti alusta asti, eli se pyrki rikkomaan hyvin Kanadan peliä mailahäirinnällään, mutta se ei riittänyt pelin fyysiseen hallintaan. Ja jos tuli kaksinkamppailun paikka, etenkin Dylan Cozens piti suomalaisia lähes pilkkanaan. Cozensiin henkilöityi paljon tasoerosta Kanadan ja Suomen välillä niin kiekollisessa varmuudessa kuin fysiikassakin. Suomi hävisi myös tärkeitä hyökkäyspään aloituksia etenkin kolmannessa erässä.
Hyvää: Piiroiselle hyvä peli
Kari Piiroinen oli ottelussa melkoisessa kiekkosateessa, jonka aikana torjuntoja kertyi 36 kappaletta 39:stä laukauksesta. Hyvä vire on positiivinen seikka pudotuspelien kannalta, sillä arvokisoissa on aina silloin tällöin mietitty pudotusottelujenkin alla sitä, kenen pitäisi aloittaa maalissa. Nyt valinta on perustellusti Piiroinen.
Huonoa: Oliko Heinolan blokki varmasti tarpeellinen?
Ville Heinola poistui pukukopin puolelle kesken ottelun saadessaan blokkaustilanteessa laukauksen käteensä. Edessä voi pahimmassa tapauksessa olla kisat päättävä loukkaantuminen. Periaatteessa ihanteellista uhrautumista, mutta valitettavasti samalla suurempi negatiivinen lopputulema omalle joukkueelle. Kannattaako joukkueen parhaan puolustajan todella blokata kiekkoja tällä tavalla tilanteessa, jossa torjunnan voisi jättää laukaukseen hyvin valmistautuneelle maalivahdille?
Suomi on aiemmin voittanut maailmanmestaruudenkin Heinolan loukkaantuessa kesken kisojen, mutta nyt Heinolan rooli on Suomen mahdollisuuksien kannalta isosti merkittävämpi. Kanada-pelissä Heinola oli yksi niistä harvoista pelaajista, jotka kykenivät henkilökohtaisilla taidoilla ja viisikon tukirakenteilla todella haastamaan Kanadaa niin kiekollisesti kuin kamppaillessakin.
Huonoa: Suomi ei voi taikoa lisää taitoa joukkueeseensa
Suomen pelaamisesta torstain kamppailussa oli mahdollista ammentaa hyviäkin asioita, ja tulevassa puolivälierässä sillä on kohtalaiset haastajamahdollisuudet mennä jatkoon. Kanada-peli, jossa vaatimustaso oli kentän joka osa-alueella kovimmillaan, alleviivasi kuitenkin paikoittain Suomen taitovajetta. Kun tila on kortilla ja maalipaikkoja pitäisi luoda hyvän rakenteen lisäksi yksilötaidon voimin, jäi suomalaispelaajien taitotaso pahasti kesken. Ei "isät vastaan pojat", mutta ykköskierroksen varaukset vastaan 3.-7. kierrokset varaukset kuitenkin.
