Venäjän olympiaurheilijoiden joukkue (ROC) kukisti avausottelussaan Sveitsin "jalkapallolukemin" 1−0 (1-0, 0-0, 0-0). Ottelu oli kokonaisuutena varsin tasainen, eikä Sveitsi ollut vailla mahdollisuuksia. Laukaukset Sveitsi vei 33-30.
Oma pää tiiviinä muttei kylmänä
Venäjän puolustuspelaaminen oli kokonaisuutena tyydyttävän näköistä ja organisoitua. Keskialueen trapissa Venäjä luotti 1-2-2:een ja miehitti oman alueensa keskustaa etenkin sentterin avustuksella tiiviisti. Laidoissa, viivalla ja päädyssä lähdettiin mies miestä vasten. Vahvat venäläispelaajat näyttivät lihasvoimassa pärjäävän kaksinkamppailuissa, mutta toisaalta Sveitsin hyökkäyksiä ei saatu aina katkaistua tyydyttävällä tavalla riittävän nopeasti.
Joukkue otti oheen liikaa jäähyjä, yhteensä seitsemän kappaletta, joista yksi oli 2+2 minuutin rangaistus puskemisesta. Sveitsillä oli etenkin kyseisen ylivoiman ansiosta kaikki mahdollisuudet tulla tasoihin. Ivan Fedotov oli puolustuksensa kanssa kuitenkin erittäin vakuuttava maalillaan, ja saattaa tämän perusteella nousta ehdolle koko turnauksen parhaaksi maalivahdiksi.
Hyökkäyspään karvauksessa Venäjä ei hötkyillyt juoksemaan kiekon perässä. Paine sai aikaan riistoja ja Sveitsin avauspelin häirintää, muttei varsinaisesti erityisen vaarallisia välittömiä jatkopaikkoja.
Homma raiteilla, mutta toimiiko kuin junansa vessa?
Venäjän hyökkäyspeli kulki ikäänkuin raiteilla. Se oli varsin jykevää, mutta yksipuolista. Se oli parhaimmilaan vain, jos joukkue sai aikaan suorahyökkäyksiä tai riiston hyökkäyspäässä. Hyökkäyksiinlähdöissä oli malttia ja sentteri haki kiekkoa myös syvältä, mutta rytmittäminen oli jokseenkin vajaata laiturien seisoskellessa turhan usein odottamassa kiekkoa keskialueella tai jopa hyökkäyssinisen tuntumassa.
Yksilötaidolla Venäjä sai kyllä pelattua kiekkoa hyökkäysalueelle kohtalaisella prosentilla, ja sen väkevät yksilöt pärjäsivät päätykiekoissa, mutta pelin rytmittäminen jätti ylöspäin mennessä toivomisen varaa. Hitaat lähdöt olivat hyviä vain siinä mielessä, että kiekkoa päästiin pelaamaan huolellisesti, ei niinkään keskialueen kiekollista nopeutta kiihdyttävänä.
Hyökkäysalueella ideaa
Hyökkäysalueen hyökkäyspelin parhaat puolet olivat puolustajien rohkeissa nousuissa, mikä ei ole aina kuulunut venäläiseen pelikirjaan, sekä hyökkäyskolmikon peruskuviossa. Siinä kiekollinen hyökkääjä kaarsi maalin takaa, kulmasta tai laidasta ja kaksi muuta hyökkääjää hiipivät painottomalta puolelta tiloihin puolustavan viisikon väleissä.
Luovuus jäi eniten ykköskentän Mihail Grigorenko - Vadim Šipatšov - Nikita Gusev varaan. Anton Slepyševin pelihuumori kärsi "kasetin" petettyä 2+2 puskemisjäähyn arvoisesti. Alempien kenttien pelaaminen oli kokonaisuutena yllätyksettömämpää. Joukkueelle tekisi hyvää saada verkkoja pullistumaan vapautuneemmin ottelussa Tanskaa vastaan, mutta trappia ja sumppua on vastassa tuossakin ottelussa.
Johtopäätös: Pelko pois, Leijonat
Turnauksen kokonaiskuvassa Venäjä on avauspelin perusteella vahva mutta yllätyksetön. Peli on organisoitua, mutta kysymysmerkiksi nousee se, löytyykö sen pelaamiseen uusia vaihteita, parempaa pelin rytmittämistä tai jotain uutta ja erikoista? Kun kortit on ikäänkuin paljastettu, on kyseenalaista missä asioissa Venäjä voi kehittyä. Lohkon pääpeliksi muodostuu tämän perusteella kolmas ottelu, joka on lauantaina Tšekkiä vastaan.
Erikoistilanteissa ja kärkiketjujen tehoissa riittää toki enemmän ruutia, kun nyt sen juonikkain ketju jäi maaleitta, eikä miesylivoima tuottanut yhtään osumaa. Omasta päästä on toki hyvä aloittaa, ja nyt maali pysyi puhtaana.
Jos Suomi myöhemmässä vaiheessa kohtaa Venäjän, on sillä Leijonien perinteisellä pelaamisella ainakin enemmän syvyyttä pelikirjassaan.
