Darryl Sutterin valmentama Calgary Flames on avannut kautensa väkevästi. Joukkue on 17 pelatun ottelun jälkeen Läntisen konferenssin toisena ja koko NHL:ssä seitsemäntenä.
Kesken viime kauden joukkueen peräsimeen palkattu Sutter joutui useiden hampaisiin ja veteraanivalmentajaa kohtaan ei juuri oltu armollisia, kun aiheena oli nykyaikainen ja tänä päivänä toimiva valmennuskulttuuri.
Kauden alun perusteella 63-vuotias Sutter on kuitenkin saanut kasaan itsensä näköisen fyysisen joukkueen pelaamaan hänen luomassa sapluunassa. Puolustusvoittoinen pelitapa nopeilla käännöillä sekä vahvalla karvauksella ovat tuoneet karjakaupunkiin lujan työmoraalin ja yhteenkuuluvuuden tunteen.
Muuri sementoitu jo siniviivalla
Flames on päästänyt koko sarjassa toiseksi vähiten maaleja. Tästä iso kiitos kuuluu luonnollisesti Jacob Markströmille, joka on aloittanut kautensa maalitolppien välissä erittäin hyvin.
Vielä viime kaudella hieman kompuroiden pelanneelle ruotsalaismaalivahdille on 13 pelatussa ottelussa syntynyt jo hänen uusi nollapeliennätyksensä (5) ja päästettyjen maalien keskiarvokin on ainoastaan 1,68.
Markström muistuttaakin tällä hetkellä Vancouver Canucks -aikojensa MVP-pelaajaa, mutta nyt hänellä on edessään parempi puolustusosasto. Viime kaudella kuuden miljoonan dollarin tähtivahti loukkaantui suuren ottelukuormansa myötä, joten tällä kaudella peliaikatasoitusta on annettava enemmän, jotta Flames pystyisi välttämään tämän sudenkuopan.
Tunnustuksen ansaitsee myös puolustusosasto, joka on Mark Giordanon lähdön jälkeen pystynyt tilkitsemään vastustajan maalipaikat erittäin tehokkaasti. Hyvin organisoitu puolustus on pelannut johdonmukaisesti ja kommunikaatio hyökkääjien kanssa on toiminut.
Joukkueen ykkösparin muodostavat Noah Hanifin ja Rasmus Andersson ovat olleet vankkoja siniviivan tukipilareita. Mitään heiltä pois ottamatta katse kannattaa siirtää alempien parien pelaajiin, joilla työhaalarit ovat pysyneet niin ikään tiukasti päällä.
24-vuotias ruotsalaispuolustaja Oliver Kylington on kasvanut henkisellä tasolla paljon ja pelaa tällä hetkellä erittäin hyvää kahden suunnan jääkiekkoa. Kylington tukee hyökkäyksiä ja pudottautuu alakertaan nopeasti, kun tilanne sitä vaatii. 16 otteluun onkin syntynyt komeat tehot 3+9=12.
Hieman yllättäen myös Erik Gudbranson on löytänyt pelillisen identiteettinsä pitämällä suurikokoisena puolustajana vastustajan maalipaikat vähissä. Kanadalaispuolustaja on juuri Sutterin näköinen pelaaja, suurikokoinen ja fyysinen. Gudbransonin otteita on edesauttanut hieman pienempi peliaika kuin aiemmilla kausilla.
Suomalaispuolustaja Juuso Välimäki on ollut viime otteluissa osa joukkueen vilttiketjua, mutta taistelee peliajasta Gudbransonin vierellä yhdessä venäläisen Nikita Zadorovin kanssa.
Hyökkäysalueella lauotaan ahkerasti
Flamesin terävimmän hyökkäyskärjen ovat muodostaneet viime kauden tapaan Johnny Gaudreau, Elias Lindholm ja Matthew Tkachuk. Kolmikko on tasaviisikoin tehnyt yhteensä 11 maalia ja kyennyt pitämään vastustajansa maalisarakkeen edelleen nollassa. Lukuja tarkasteltaessa silmiin pistävää on myös joukkueen laukaisutilastot, 34,6 laukausta ottelua kohden on koko sarjan neljänneksi eniten.
Ykkösketjun takaa päätään ovat nostaneet nuoret Andrew Mangiapane ja Dillon Dubé. Itseluottamusta uhkuva Mangiapane on tehnyt peräti 12 maalia ja antanut kaksi maaliin johtanutta syöttöä. Läpimurtokauttaan pelaava kanadalainen on ollut yksi ahkerasti laukovista pelaajista. Mangiapanella on kuitenkin ollut onneakin matkassa tehdessään lähes neljä maalia odottamaa enemmän.
Goals Scored Above Expected Leaders - November 13 pic.twitter.com/f6AaQNSgyT
— JFresh (@JFreshHockey) November 13, 2021
Dubén pelaaminen keskushyökkääjänä on tuonut paitsi mukavaa vaihtelua, myös maalipaikkoja joukkueelle. Dubé on kyennyt pitämään hyökkäysketjunsa pelin päällä nopeudellaan ja peliälyllään, sillä aloituksia omalta kenttäpuoliskolta ei juuri ole tullut. Kemioiden kohtaaminen Mangiapanen kanssa luo edellytyksiä molemmille jatkaa vahvaa alkukautta.
Pisteiden keräämisen merkitys
Jääkiekossa – tai oikeastaan kaikissa joukkuelajeissa – hyvän joukkueen merkki on se, kun pelaajat pystyvät pelaamaan logolleen niin tiiviisti, että heikompanakin iltana voitto on otettavissa.
Tai ottelussa, jolloin ansaittu voitto on ulottumattomissa, pystyvät pelaajat varastamaan silti pisteen voittaneelta joukkueelta. Kauden alusta asti yllä pysynyt tasainen suorittaminen kielii Flamesin tällä hetkellä onnistuneen kyseisissä asioissa.
Voitto on aina voitto, mutta pimenevissä talvi-illoissa runkosarjassa pärjäämisen edellytyksenä ovat kuitenkin luvut pistesarakkeessa. Tällä hetkellä kuitenkin Flamesin pudotuspelipaikka näyttää melko todennäköiseltä.