Jarmo Kekäläisen kaupattua suurimman osan Columbus Blue Jacketsin tämän kevään varausvuoroista ja laitettua kaiken likoon pudotuspelimenestystä tavoitellessaan on joukkueeseen syntynyt vakava puute varausvuoroista sekä eturivin pelaajista.
Joukkueella on tällä hetkellä vain kolmannen ja seitsemännen kierroksen varausvuoro hallussaan täksi vuodeksi ja joukkueesta lähtee todennäköisesti vastineetta Artemi Panarin, Sergei Bobrovski ja mahdollisesti Matt Duchene. Tilanne on vähintäänkin haasteellinen, mutta se ei näyttäisi yhtä hankalalta, jos Blue Jacketsin pelaajarunko olisi hiukan leveämpi.
On nimittäin niin, että useat Blue Jacketsin nykyisistä runkopelaajista ovat tulleet seuraan jo ennen Kekäläistä, joka itse saapui seuraan keväällä 2013.
Kekäläinen on pyrkinyt vahvistamaan vanhaa pelaajarunkoa, johon kuuluvat muun muassa hyökkääjät Cam Atkinson, Brandon Dubinsky, Nick Foligno ja Boone Jenner sekä puolustajat David Savard ja Ryan Murray, mutta puolustusta lukuun ottamatta uusien eturivin pelaajien liittäminen joukkueeseen on onnistunut vain kohtalaisella menestyksellä.
Tässä artikkelissa kiinnitetään huomiota Kekäläisen johtaman ryhmän tapaan varata pelaajia, arvioidaan Kekäläisen johtaman Blue Jacketsin kykyä vahvistaa joukkuettaan varaustilaisuuksien kautta ja pohditaan nykyisten nuorten sopimuspelaajien kykyä astua tähtipelaajien jättämiin saappaisiin.
Alueellisesti tasapainoista varaamista
Kekäläisen johtamana Blue Jackets on varannut yhteensä 42 kertaa edellisen kuuden varaustilaisuuden aikana. Tämä on sama määrä varauksia kuin jokaiselle joukkueelle lähtökohtaisesti annetaan, eli seitsemän varausvuoroa vuosittaista varaustilaisuutta kohden.
Ensimmäisen varauskierroksen vuoroja on ollut kahdeksan ja toisen kierroksen seitsemän, joten Blue Jackets on kauppojen kautta maltillisesti parantanut asemiaan varaustilaisuuksissa hankkimalla aikaisia varausvuoroja lisää käyttöönsä.
Ensimmäisellä ja toisella kierroksella varatuista pelaajista kuusi oli Euroopassa pelanneita ja yhdeksän Pohjois-Amerikassa pelanneita. Seuraavien kierrosten pelaajajakauma on 11 pelaajaa Euroopasta ja 16 pelaajaa Pohjois-Amerikasta.
Näistä pelaajista yksi oli Pohjois-Amerikassa pelannut eurooppalainen Oliver Bjorkstrand, joka on myöhemmin onnistunut murtautumaan Blue Jacketsin runkomiehistöön. Jakauma pysyy myöhemmillä kierroksilla siis lähes samana − 40 prosenttia varauksista kohdistuu Euroopassa pelaaviin ja 60 prosenttia Pohjois-Amerikassa pelaaviin pelaajiin.
Jos Blue Jacketsin jokainen runkosarjassa esiintynyt pelaaja huomioidaan viime kaudelta (34), 12 pelaajaa oli eurooppalaisia eli noin 35 prosenttia. Joukkueen pelaava runko oli kuitenkin melko vahvasti pohjoisamerikkalainen.
Kekäläisen aikana varatuilla eurooppalaisilla ei ole tähän asti kyetty vahvistamaan joukkueen vanhaa pohjoisamerikkalaista pelaajarunkoa Alexander Wennbergia, Bjorkstrandia ja Markus Nutivaaraa lukuun ottamatta.
NHL:ssä päättyneellä kaudella pohjoisamerikkalaisia oli noin 70 prosenttia pelaajista ja eurooppalaisia 30 prosenttia.
Blue Jacketsin kyky tuoda varattuja pelaajia NHL-joukkueeseen on ollut keskinkertainen
Edellisen kuuden varaustilaisuuden aikana varatuista pelaajista 17:llä oli edellisellä kaudella voimassa oleva pelaajasopimus Blue Jacketsin kanssa, mutta heistä vain viisi esiintyi vakituisesti viime kaudella Blue Jacketsin NHL-miehistössä (Bjorkstrand, Wennberg, Nutivaara, Zach Werenski ja Pierre-Luc Dubois).
Tätä selittää osittain vuoden 2013 varaustilaisuuden vaatimaton pelaajatarjonta. Se oli myös Kekäläisen ensimmäinen vuosi Blue Jacketsissa, ja tuolloin joukkueella oli kolme ensimmäisen kierroksen varausvuoroa.
Tulevia tähtipelaajia ei ollut enää juuri tarjolla alkupään varausvuorojen jälkeen, joten Kekäläinen suoriutui itse varaamisesta tyydyttävästi. Varatuiksi pelaajiksi tulivat vuorolla 14 Wennberg, vuorolla 19 Kerby Rychel ja vuorolla 27 Marko Dano. Näistä ruotsalainen Wennberg on murtautunut Blue Jacketsin edustusjoukkueeseen, mutta hän pelasi vaisusti päättyneellä kaudella.
Kuitenkin myös vuonna 2014, jolloin laadukkaita pelaajia oli vapaana Blue Jacketsin napattavaksi, varaussuoritus jäi heikoksi. Paitsi jos kolmannella kierroksella varattu maalivahti Elvis Merzlikins nouse ensi kaudella pelaavaan kokoonpanoon, johon hänellä kyllä on konkreettiset mahdollisuudet Bobrovskin lähdettyä.
Vuonna 2015 haaviin tarttuivat Werenski (8. vuoro) ja Nutivaara (7. kierros), jotka ovat murtautuneet Blue Jacketsin runkopuolustukseen. Werenski on tällä hetkellä rajoitettu vapaa agentti.
Kekäläinen väisti Puljujärven kreivin aikaan
Vuoden 2016 varaustilaisuudessa nähtiin paljon puhetta aiheuttanut tapaus, kun Kekäläinen muiden johtohenkilöiden kanssa marssi lavalle ja vastoin yleistä odotusta ei varannutkaan Jesse Puljujärveä kolmannella varausvuorolla, vaan lupaavan kanadalaissentterin Dubois'n.
Onnistuminen tuli Kekäläisen johtamalle organisaatiolle kreivin aikaan, koska jos Kekäläinen olisi varannut Puljujärven, olisi sillä ollut todennäköisesti erittäin negatiivinen vaikutus seuran tulevaisuuden menestymismahdollisuuksiin.
Joukkueesta olisi jäänyt puuttumaan nuori avainsentteri, jonka ympärille tulevaisuutta rakentaa. On vaikea nähdä, että Pohjois-Amerikkaan totuttelevan Puljujärven menestymismahdollisuudet olisivat olleet John Tortorellan valmentamassa Blue Jacketissa yhtään paremmat kuin ne olivat Edmonton Oilersissa.
Voidaan edelleen spekuloida, että jos tällä hetkellä Columbuksessa oltaisiin pähkäilemässä joukkueen tulevaisuutta ilman Dubois'ta turhautuneen Puljujärven kanssa, niin omistajaportaassa saatettaisiin todeta, ettei kuuden vuoden aikana yhden Werenskin varaaminen, joka on kiistatta yksi sarjan lupaavimmista pakeista, riitä.
Vähäisistä varausvuoroista huolimatta toivoa on paremmasta huomisesta
Vuoden 2017 varausten onnistumisia on vielä melko aikaista arvioida, mutta vaikuttaisi siltä, että tällä kertaa laatua on onnistuttu hankkimaan joukkueeseen entistä laajemmalla rintamalla. Hyökkääjät Alexandre Texier ja Emil Bemström sekä maalivahti Daniil Tarasov etunenässä ovat potentiaalisia pelaajia täydentämään Blue Jacketsin runkoa tulevaisuudessa.
Myös viime kesänä 18. vuorolla varatusta sentteristä Liam Foudysta voidaan odottaa NHL-pelaajaa, mutta lopullinen potentiaali on vielä hämärän peitossa.
Kirkkain lupaus on Bemström, jota on Ruotsissa ehditty vertaamaan jo Calder Trophyn voittaneeseen Elias Petterssoniin. Kesäkuussa 20 vuotta täyttänyt komeetta iski viime kaudella SHL:ssä 47 ottelussa 23 maalia ja 35 pistettä.
Bemström on monipuolinen oikea käsi alhaalla pelaava pelaaja, joka pystyy pelaamaan niin keskushyökkääjänä kuin laidassa. Bemströmin on kannettava isoa vastuuta Blue Jacketsissa tulevina kausina, sillä varausvuorot ovat vähissä, eikä muita yhtä varmoja lupauksia ole näköpiirissä.
Menneen kauden uhkapelin seurauksena Blue Jacketsilla on hallussaan vain oma kolmannen kierroksen varausvuoro tälle vuodelle ja alun perin Calgary Flamesin seitsemännen kierroksen varausvuoro.
Jos Duchene jatkaa joukkueessa, vie se myös seuraavan kauden ensimmäisen kierroksen varausvuoron Ottawaan. Lisäksi ensi vuodelta on luovuttu myös toisen ja kolmannen kierroksen varausvuoroista.
Koska tällä ja ensi kaudella varausvuoroja on yhteensä vain seitsemän, on todennäköistä, että Kekäläinen pyrkii hankkimaan lisää loppupään varausvuoroja pelaajakauppojen ohessa.
Tiukka palkkabudjetti edellyttää parempaa suorittamista varaustilaisuuksissa
Columbuksessa joukkueen rakentaminen on ollut hidasta ja joukkueen runko on vieläkin pitkälti peräisin ennen Kekäläisen aikaa. Viidestä parhaiten palkatusta hyökkääjästä neljä on saapunut seuraan ennen Kekäläistä. Ehkä suurimman joukkueen rakenteeseen vaikuttaneen kaupan Kekäläinen teki, kun hän vaihtoi isoa palkkaa pyytäneen sentterin Ryan Johansenin nykyiseen tähtipakkiin Seth Jonesiin.
Pelaajakauppojen kautta uusia pelaajia on tullut ja jäänyt joukkueeseen harmillisen vähän. Kekäläinen on ehtinyt tekemään yhteensä 53 pelaajakauppaa, mutta näiden kauppojen kautta tulleita pelaajia Blue Jacketsin nutussa esiintyi viime kaudella Seth Jonesin lisäksi vain kaksi, puolustajat Adam Clendening ja Scott Harrington.
Nykyistä sopimustilannetta tarkasteltaessa voidaan kuitenkin todeta, että puolustuksen rakentaminen on osa-alue, jossa Kekäläinen on onnistunut parhaiten, mutta siitä ei tule olemaan paljoa hyötyä, jos maalivahtiosasto ei ole kunnossa.
Organisaatiossa olevia tulevaisuuden lupauksia ei ole hyvä ajaa sisään joukkueeseen, jonka puolustuspelaaminen ja maalivahtipeli eivät ole vakaalla pohjalla. Joonas Korpisalolla ja Merzlikinsillä kauteen lähteminen olisi Kekäläiseltä järjetön riski.
Columbuksessa toivotaan, että viime kauden pudotuspelikokemus ei jää vain väliaikaiseksi Panarinin ja Bobrovskin lähdöstä huolimatta, mutta tämän toteuttamiseksi Kekäläinen joutuu todennäköisesti vielä vahvistamaan hyökkäyspäätä sekä maalivahtiosastoa jollain ilveellä.
Haasteena kuitenkin on, että muiden joukkueiden silmissä houkuttelevia pelaajia, joista Kekäläinen olisi valmis luopumaan, ei välttämättä organisaatiossa juuri ole. Ensimmäisten vuosien keskinkertaiset tulokset varaustilaisuuksissa ja tiukka palkkabudjetti ovat pistäneet Kekäläisen hankalaan asemaan, josta hänen on selviydyttävä nykyisillä resursseilla.