Anaheim Ducksin joukkue on toiminut sveitsiläisen kellon varmuudella viimeiset kuusi vuotta. Näistä saldona on viisi Tyynenmeren divisioonan voittoa ja yksi kakkosija, joka tuli viime kaudella.
Tähän kauteen joukkue lähtee samalla rungolla kuin viime kauteen, mikä herättää kysymyksiä etenkin hyökkääjistön suhteen. Onko hyökkäyksessä riittävästi tulivoimaa? Onko hyökkäys riittävän terve taistellakseen läpi pitkän runkosarjan?
Kesän aikana kovasti vahvistuneessa Tyynenmeren divisioonassa siipirikkoinen Ducks ei ole enää ennakkosuosikki aiempien vuosien tapaan. Sarjan eliittiin kuuluvat maalivahdit ja erinomainen puolustus pitävät kuitenkin huolen siitä, että pudotuspelipaikasta Ducks taistelee tälläkin kaudella.
Maalivahdit
John Gibson ja Ryan Miller muodostivat viime kaudella yhden NHL:n parhaimmista maalivahtikaksikoista. Samaan herrojen pitää pystyä tälläkin kaudella, jotta ankkalauman pelit jatkuisivat vielä runkosarjan jälkeenkin.
Gibsonin harteilla lepää paljon odotuksia, ja terveenä ollessaan Gibson pystyy nuo odotukset varmasti kantamaan. Terveys on kuitenkin se asia, jota Gibsonilla ei tähänastisen NHL-uran aikana ole ollut riittävästi. Tämä siitäkin huolimatta, että viime kaudella pelejä kertyi peräti 60. Gibson oli viime kaudellakin loukkaantuneena pariin eri otteeseen. Tämän kauden tärkein tavoite onkin siis pysyä terveenä, sillä pelatessaan Gibson on kuuluu sarjan parhaisiin maalivahteihin.
Miller on tässä kohtaa uraansa selkeä kakkosmaalivahti, jonka tarkoituksena on antaa lepovuoroja Gibsonille tasaisesti. Jos tarvetta kuitenkin ilmenee, pystyy Miller tuuraamaan Gibsonia enemmän kuin kelvollisesti aloittavanakin maalivahtina.
Maalivahteihin Ducksin kausi ei tule kaatumaan.
Puolustajat
Ducks päästi viime kaudella neljänneksi vähiten maaleja koko kauden aikana. Jos katsotaan aikaa vuodenvaihteen jälkeen, jolloin koko joukkue oli käytännössä terveenä, joukkue päästi vähiten maaleja koko sarjassa.
Hampus Lindholm ja Josh Manson muodostavat yhdessä Ducks-puolustuksen kivijalan ja ovat puolustuksellisesti joukkueen tärkeimmät pelaajat. Lindholmin kohdalla puhuttaisiin jopa henkilökohtaisista palkinnoista, jos tehoja hyökkäyspäässä tulisi enemmän. Eikä kovista taklauksistaan paremmin tunnettu Mansonkaan ole mikään puukätinen koohottaja, sillä hän teki viime kaudella 37 tehopistettä, vaikkei herraa ylivoimalla nähdäkään.
Ducksin kovan nelikon täydentävät Cam Fowler ja Brandon Montour. Fowler ja Montour pelaavat isoimmat minuutit ylivoimalla ja saattavat aloittaa kauden parina tasakentällisinkin. Fowler ja Montour pelaavat hyökkäysvoittoisempaa jääkiekkoa kuin Lindholm ja Manson, mutta se ei tarkoita sitä, että kyseinen pari olisi erityisen huono omassa päässä. Heidän vahvuutensa ovat vain enemmän kiekollisessa pelissä.
Francois Beaucheminin ja Kevin Bieksan jättämiä aukkoja korvaamaan hankittiin pelaajamarkkinoilta Luke Schenn ja Andrej Sustr. Kumpikaan heistä ei tarjoa pelillisesti mitään erikoista ja jopa molempien hankinnat voidaan kyseenalaistaa. Farmista olisi tällä hetkellä kokoonpanoon tyrkyllä esimerkiksi Jacob Larsson, Marcus Petterson ja Andy Welinski. Heistä jokaisen voi hyvällä syyllä sanoa sopivan nyky-NHL:ään Schenniä ja Sustria paremmin.
Ei pidä myöskään unohtaa hyvin harjoituspeleissä esiintynyttä Josh Mahuraa. Mahura voisi hyvinkin olla valmis maailman parhaaseen kiekkosarjaan jo nyt, vaikka todennäköisesti tuleva kausi sujuukin vielä AHL:ssä.
Hyökkääjät
Hyökkääjistö on Ducksin suurin heikkous tällä hetkellä. Joukkue teki viime kaudella vasta 18:nneksi eniten maaleja NHL:ssä. Asiaa toki selittävät jonkin verran viime kauden alussa riivanneet loukkaantumiset. Terveenä ollessaankaan ankkalauma ei kuulunut liigan tulivoimaisimpiin joukkueisiin − ei edes lähelle sitä.
Ryan Getzlaf ja Richard Rakell ovat joukkueen kaksi parasta hyökkäyspään pelaajaa ja heiltä voi odottaa hyviä tehoja alkavallakin kaudella. Taustatukea heille tarjoaa ensimmäisen täyden kauden ankkapaidassa aloittava Adam Henrique sekä kuin varkain joukkueen tärkeimpien hyökkääjien joukkoon noussut Ondrej Kase. Tämän nelikon ulkopuolelta on kuitenkin vaikea löytää ratkaisijoita.
Corey Perry on suuren osan runkosarjasta sairastuvalla loukattuaan polvensa harjoituksissa. Perryn panos ei olisi terveenäkään ollut samaa tasoa herran nauttiman palkan kanssa. Jakob Silfverberg tuntuu saavan parhaan itsestään ulos vasta pudotuspeleissä. Patrick Eavesilta jäi käytännössä koko viime kausi väliin, eikä hän välttämättä ole pelikunnossa heti kauden alussa. Ryan Keslerin kohdalla puhuttiin jopa koko kauden väliin jättämisestä, ja vaikka se näyttääkin olevan humpuukia, on hänen pelikuntonsa silti arvoitus.
Tämän lisäksi on vielä Nick Ritchie, jolta puuttuu vielä sopimus. Kaikki edellä mainitut pelaajat ovat runkopelaajia Ducksin hyökkäyksessä, ja heiltä odotetaan maaleja ja tehopisteitä illasta toiseen. Heistä ei välttämättä enää ole siihen rooliin, johon heidät on alun perin palkattu.
Ducksin veteraanipitoinen hyökkäys ei siis tule olemaan liigan tulivoimaisempia tälläkään kaudella. Eikä sen tarvitsekaan olla, jos vain puolustuspelaaminen ja maalivahtipeli toimivat aiempien kausien tapaan. Se, pystyykö joukkue tekemään edes riittävästi maaleja, on kuitenkin kaikkea muuta kuin varmaa.
Keskeiset kehityskohteet viime kaudesta
Ducksin kohdalla on puhuttu erityisesti siitä, että joukkueen pelaamista halutaan nopeuttaa. Tämä ei tarkoita sitä, että pelaajien pitäisi pelkästään luistella nopeammin vaan sitä, että asiat kiekollisena tapahtuisivat nopeammin. Ducksin toimistolla tiedostetaan se, että luistelu on joillekin pelaajille joukkueessa ongelma, mutta aiempaa nopeammalla kiekon liikuttelulla tuota ongelmaa uskotaan pystyvän kiertämään.
Ducks haluaa erityisesti nopeuttaa puolustajien pelinavaamista. Tässä työssä uskotaan farmijoukkueen apuvalmentajana hyvää työtä tehneen Marty Wilfordin auttavan. AHL-tasolla Wilford teki hyvää työtä nykyisten Ducksin runkopuolustajien kanssa, ja nyt häneltä odotetaan samaa sarjaporrasta ylempänä.
Pelitavan lisäksi Ducksin pitää saada uusia nimiä hyökkäykseensä, sillä se alkaa uhkaavasti ikääntyä kärkipelaajien osalta. Todennäköisimmät uudet nimet hyökkäyksessä ovat viime kaudella kaksi NHL-ottelua pelannut Troy Terry sekä juniorisarjoissa kovia tehoja hakannut Sam Steel. Viime kesänä varattu Isac Lundeström on myös esiintynyt vakuuttavasti harjoitusleirillä, mutta hänen kohtalonaan on todennäköisesti palata Ruotsiin vielä yhden kauden ajaksi.
Arvio: Anaheim Ducks taistelee Tyynenmeren divisioonan sijoista 3-4.
