Buffalo Sabresin edelliskausi lähti käyntiin suorastaan raivoisasti, ja mainio syyskausi huipentui marraskuiseen peräti kymmenen ottelun voittoputkeen. Tuolloin joukkue keikkui viime vuosina totutusta kaavasta poiketen jopa Itäisen konferenssin kärkisijoilla, mutta hurmoksellisen rynnistyksen laannuttua Sabres valui hiljakseen kohti konferenssin pohjamutia – karsiutuen tyylilleen uskollisesti kevään pudotuspelikarkeloista.
Voisi sanoa, että Sabresin todellinen taso puski esiin sitä vahvemmin, mitä pidemmälle kausi eteni: liigan heikoimpiin viimeistelijöihin kuulunut joukkue oli läpi kauden liian riippuvainen ykkösnyrkistään Jeff Skinner–Jack Eichel–Sam Reinhart, joiden taustalta ei juuri tulitukea liiennyt.
Saman kaavan voi olettaa toistuvan tälläkin kaudella, sillä tehottoman joukkueen ratkaisuvoima ei kesän aikana juuri lisääntynyt. Joukkueen puolustus sen sijaan kuuluu alkavan sesongin mielenkiintoisimpiin.
Maalivahtiosasto
Alkavaan kauteen Sabres ponkaisee tutulla maalivahtikaksikolla, kun Carter Hutton sekä Linus Ullmark jatkavat tehtävissään. Lähtökohtaisesti Huttonia voidaan pitää ykkösmaalivahtina ja pelaavan viime kauden tapaan suurimman osan otteluista, mutta kaksikon välisiä valtasuhteita ei voida pitää millään muotoa sementoituina.
Maalivahtikaksikolle totaalisen kilpailutilanteen tuottama motivaatiopiikki on vain hyväksi
Hutton on vuosi toisensa perään epäonnistunut valtaamaan suvereenin ykkösmaalivahdin roolin, ja viime kausi oli vasta hänen ensimmäisensä, jolloin hän aloitti yli puolet runkosarjaotteluista. Niin ikään viisi vuotta nuorempi Ullmark on toiminut urallaan enimmäkseen luukkuvahtina, ja tilastojen valossa hyvin tasaisten maalivahtien nokkimisjärjestys saattaa vaihtua nopeastikin kulloisten peliesitysten mukaan.
Selkeän ykkösen puute aiheuttaa varmasti ylimääräistä hermostuneisuutta kenttäpelaajiston otteissa, mutta maalivahtikaksikolle itselleen totaalisen kilpailutilanteen tuottama motivaatiopiikki on vain hyväksi.
Kokonaisuutena hyvin keskinkertainen maalivahtitandem ei kuitenkaan ole se ratkaiseva tekijä, jonka avulla Sabres kääntää tiukkoja otteluita toisensa perään voitokseen. Maalivahtiosaston tasapaksuus kuitenkin tarjoaa erinomaisen iskun paikan farmissa kautensa aloittaville Jonas Johanssonille ja Ukko-Pekka Luukkoselle, jotka päässevät antamaan näyttöjä Sabres-maalille, jos Hutton ja Ullmark epäonnistuvat.
Puolustus
Sabres-puolustus salli viime kaudella sarjan yhdeksänneksi eniten laukauksia ja päästi kahdeksanneksi eniten maaleja. Asiantilaan voi kuitenkin odottaa merkittävää kohennusta.
Liiallisen vastuun virhealttiiksi ajama Rasmus Ristolainen menettänee viimeistään tällä kaudella asemansa joukkueen puolustuksen ykköspyssynä, kun vastuuta jakavat uudet hankinnat ja toissa kesän ykkösvaraus Rasmus Dahlin astuu entistä vahvemmin esiin – mitä voidaan pitää erinomaisena uutisena myös Ristolaiselle, jonka peliesityksiin pienenevällä roolilla on varmasti piristävä vaikutus.
Kesän aikana värvättyjen Colin Millerin ja Henri Jokiharjun myötä joukkueen puolustusta voi kutsua aidosti iskukykyiseksi
Dahlinin otteissa oli ajoittain nähtävissä kokemattomuuden lietsomaa höntyilyä, mutta nuori ruotsalainen paransi otteitaan jatkuvasti, ja runkosarjan päättyessä hän oli paitsi 44 pisteellään joukkueen tehokkain puolustaja, myös puolustuksen laukaisunhallinnan kärkeä: Dahlinin ollessa jäällä Sabres hallitsi laukaukset selkeästi paremmin kuin ilman häntä.
Kesän aikana värvättyjen Colin Millerin ja Henri Jokiharjun myötä joukkueen puolustusta voi kutsua jo aidosti iskukykyiseksi. Erinomaisesti liikkuva Miller on hyvinkin todennäköinen 40 tehopisteen puolustaja, jolle on käyttöä myös ylivoimapelissä, kun taas Jokiharju osoitti kykenevänsä pelaamaan laatuminuutteja NHL-tasolla heti ensimmäisistä peleistään lähtien.
Hänen haasteenaan onkin tehdä itsestään korvaamaton siihen mennessä, kunnes Zach Bogosian on kuntoutunut täydellisesti lonkkaleikkauksestaan, tai kohtalona on farmikomennus, sillä ilman pelaajakauppoja puolustuksessa ei ole lainkaan vapaita paikkoja.
Sabres-puolustusta vaivaakin suoranainen runsaudenpula, kun yksisuuntaisella sopimuksella kiekkoilevat Ristolaisen, Millerin ja Bogosianin lisäksi Jake McCabe, Brandon Montour ja Marco Scandella. Onkin suorastaan väistämätöntä, että joku puolustajista joutuu vielä ennen kauden alkua kauppatavaraksi, ja aiemminkin siirtohuhuissa liikkuneesta Ristolaisesta Sabres-GM Jason Botterill voisi saada vastineeksi kelvollisen vahvistuksen ohuen hyökkäysmateriaalin tueksi.
Varmaa on ainoastaan se, että tulevaisuuden toivot Dahlin ja Jokiharju sekä kohtuullisella palkalla varustettu Miller ovat turvassa. Kaupattiin muista kuka hyvänsä, Sabresilla on kuitenkin sijoittaa liikkuvaa hyökkäysosaamista ja varmaa peruspuolustamista joka ikiseen pakkipariin, ja tämä on ehdottomasti joukkueen vahvuus tulevalla kaudella.
Hyökkäys
Sabres-hyökkäyksen kärki on yhä viiltävän terävä, mutta surkuteltavan kapea aivan kuten viime kaudellakin. Puhvelilauma laukoi viime kaudella koko sarjan kahdeksanneksi eniten, mutta onnistui viimeistelyssään yhdeksänneksi huonoiten. Tämä taas johtui ensisijaisesti ratkaisuvoiman rankasta etupainotteisuudesta.
Eichelin johtaman ykkösnyrkin uskomattomalla tavalla löytyneet kemiat siivittivät Eichelin (28+54) ja Reinhartin (22+43) piste-ennätyksiinsä, ja Skinner kisasi pitkään tosissaan maalikuninkuudesta ennen hyytymistään 40 maaliin, mutta heidän takanaan oli hiljaista. 50 tehopisteen rajan rikkojia ei ollut, ja 40:n ylitsekin ylsivät vain Dahlin ja Ristolainen, mikä on karua kertomaa joukkueen epätasaisuudesta.
Kesän hankinnat Marcus Johansson ja Jimmy Vesey ovat todennäköisiä 30–40 tehopisteen pelaajia, jollaisia Sabres on jo valmiiksi pullollaan, joten heistä tuskin on joukkueen tulivoimaisen kärjen leventäjiksi. Johansson tosin on hätyytellyt urallaan kertaalleen 60 tehopisteen rajaa, mutta kaksi viimeistä kautta ovat olleet rikkonaisia ja siksi vaisuja.
Kolmos-nelosketjun energisiä vääntäjiä joukkueessa riittää, mutta toisen tulosyksikön luominen osoittautuu haastavaksi
Nykykunnossaan Johansson palvelisi parhaiten kolmossentterinä, mutta vuoden 2017 varaustilaisuuden kahdeksas varaus Casey Mittelstadt pitää hallussaan kyseistä paikkaa kypsyessään kohti suurempaa vastuuta. Näin ollen Johansson on lähtökohtaisesti joukkueen kakkossentteri Eichelin takana.
Yhtä mainiota Pittsburgh Penguinsin paidassa pelattua kautta lukuun ottamatta paikallaan tampannut Conor Sheary ei ole hänkään nykykunnossaan aivan kakkosketjutasoa puhumattakaan Sabres-vuosinaan enenevissä määrin hyytyneestä Kyle Okpososta.
Kolmos-nelosketjun energisiä vääntäjiä joukkueessa riittää, mutta toisen tulosyksikön luominen osoittautuu haastavaksi. Kenties AHL:ssä erinomaisesti esiintynyt Victor Olofsson kykenisi sekoittamaan pakkaa tältä osin?
Keskeiset kehityskohteet viime kaudesta
Heikko puolustus on kiistatta vahvistunut edelliskaudesta, ja on jopa saavuttanut pisteen, jossa palasia on pakkokin kaupata ennen kauden alkua, sillä ainoastaan Jokiharjun ja Dahlinin komentaminen Rochester Americansiin on mahdollista ilman pelaajan kierrättämistä siirtolistan kautta – ja Dahlinin kohdalla farmikomennus ei ole edes vaihtoehto.
Liikkuvaksi kehittyneestä ja tasapainoisesta puolustuskuusikosta tulisikin irrottaa palasia toisen edelliskauden ongelmakohdan, kapeilla harteilla makaavan maalinteon, korjaamiseksi. Vieläkin karmeammaksi tilanne käy, jos joukkueen paras maalintekijä Skinner kärsii häntä urallaan varjostaneesta epätasaisuudesta eikä kykene edelliskauden tapaiseen maali-ilotteluun.
Skinnerin pelaajahistorian huomioiden tämä on varsin mahdollista, missä tapauksessa Sabres löytää itsensä pinteestä, jossa ei lämmitä edes lupaavan puolustuskaluston urotyöt.
Tiivistyneen puolustuksensa siivittämänä Sabres kamppailee kotvan villi kortti -paikasta pudotuspeleihin, mutta lopulta materiaalin ohkaisuus kostautuu. Joukkue joutuu tyytymään Atlantin divisioonan sijoihin 5–6.