Itäisen konferessin heikoimmat joukkueet löytyvät Metropolien divisioonasta. Suurimmat otsikot ennen kauden alkua keräsi Blue Jackets ja päävalmentaja Mike Babcock, joka jätti tehtävänsä ennen kuin harjoitusleiri ehti edes alkaa.
Flyers on keskellä uudelleenrakennusta, kun taas Islanders pyrkii tutulla rungolla löytämään tiensä pudotuspeleihin. Capitals vanhenee huolestuttavaa vauhtia, mutta päätavoitteena tuntuu olevan vain ja ainoastaan Aleksandr Ovetškinin maaliennätysjahti.
Columbus Blue Jackets – kohujen siivittämänä kohti uutta
Vain 25 peliä viime kaudella voittanut Blue Jackets joutui kauden alla myllerrykseen, joka oli monien odotettavissa, mutta ajankohta yllätti. Alun perin kyseenalainen Mike Babcockin palkkaaminen pamahti näpeille ennen yhtäkään ottelua, ja paikalle piti palkata pikahälytyksellä Pascal Vincent. Pikaisesti puserrettu nimi ei herätä suurta innostusta, mutta toisaalta Brad Larsenin taso ja Babcockin mennyt maailma pakottavat katsomaan positiivisesti; eihän Vincent nyt huonompi ainakaan voi olla?
Tätä voidaan pitää jonkinlaisena vahvuutena. Tähän asti haastatellun perusteella Vincentin pelitapa perustuu parempaan puolustusvalmiuteen, ja tämä kenties tarkoittaa parempaa tulosta myös yksilömenestyksessä. Blue Jacketsissa on hyviä ja lupaavia pelaajia, vaikka kokonaisuus onkin vielä heikko.
Vahvuudet ovat laidoilla ja nuorissa pelaajissa. Johnny Gaudreau on tähtihyökkääjä, Patrik Laine voi olla oikein peluutettuna ja valmennettuna sitä. Eniten nähtävää on Adam Fantillin ensimmäisessä kaudessa, sillä ilman Connor Bedardia Fantilli saisi nytkin paljon suuremman huomion. Positiivisia ajatuksia herättävät myös Kirill Martšenkon toinen kausi ja Kent Johnsonin kehitys.
Puolustus vahvistui Damon Seversonin ja Ivan Provorovin hankintojen myötä. Tähän vaikuttaa osaltaan se, että ilman kaksikkoa puolustus olisi viime kauden tapaan yksi NHL:n selkeästi heikoimmista − nyt näillä ja Zach Werenskin tervehtymisellä alkaa olla jo melkein kilpailemaan kykenevä puolustuksen kärki. Kuusikko näyttäisi paremmalta, jos huippulupaava David Jiříček nappaisi pelaamisellaan paikan "ylhäältä".
Maalivahti Elvis Merzļikins oli kaudella 2022–23 koko NHL:n heikoimmin pelannut maalivahti, joka päästi maaliodottamaan nähden lähes 30 maalia enemmän. Sieltä ylöspäin häntä kampeaa uusi maalivahtivalmentaja Niklas Bäckström, jota suulas latvialainen on ehtinyt kehua hyväksi kommunikoijaksi. Ehkä latvialaisen tankissa onkin vielä aineksia parempaan, mutta erityisen suurta odotusarvoa merkittävälle tasonnostolle ei ole.
Organisaation suomalaisiin kuuluu pelaajiston osalta Laineen lisäksi Mikael Pyyhtiä, joka tavoittelee peliminuutteja harjoitusleirin ja farmin kautta. Viime kaudella Pyyhtiä pääsi NHL-jäille kahdessa ottelussa.
Blue Jacketsin seuraajilla on syitä kiinnostukseen ja optimismiin alkavalla kaudella. Realismi pakottaa joukkuetta edelleen selkeästi pudotuspelien ulkopuolelle, mutta keskeisten yksilöiden kehittyminen veisi kokonaisuutta ainakin eteenpäin. Jos GM Jarmo Kekäläisen tätä kautta seuraavan jatkon ehtona on pudotuspeleihin pääsy tai tiukka taisto jo nyt, eivät paukut siihen vielä riitä.
Blue Jackets pelaa Metropolien divisioonan sijoista 6–8.
New York Islanders – tutulla rungolla pudotuspelijahtiin
Viime kaudella neljännesvälieriin jääneellä New York Islandersilla on edessään kohtalon paikka. Toisen kautensa päävalmentaja Lane Lambertin alaisuudessa aloittavan joukkueen on pakko löytää keinot maalinteon vaikeuteen, jos se haluaa jatkossa pelata pitkän kevään.
Joukkueen vahvuutena tulevaan kauteen lähdettäessä on yksi sarjan parhaimmista maalivahtitandemeista. Ykköstorjujan viittaa kantava venäläinen Ilja Sorokin on ollut joukkueen kantava voima läpi viime kauden, eikä koppien määrä varmastikaan vähene tälle kaudelle.
Islandersin runko on pysynyt lähes samana edeltävien kausien ajan, eikä GM Lou Lamoriello päätynyt tekemään sen kummempia siirtoja tämänkään kesän pelaajamarkkinoilla. Lähtijöistä nimekkäimpiä olivat Zach Parise ja Josh Bailey. Parise ei ole vielä virallisesti päättänyt uraansa, mutta tällä hetkellä pelaaja keskittyy perhe-elämään Minnesotassa. Lamoriellon mukaan joukkueessa on kuitenkin edelleen paikka Parisen kaltaiselle konkarille.
Joukkueeseen liittyivät kesän aikana viime kaudella Ottawa Senatorsissa ja East Riverin toisella puolen New York Rangersin riveissä kiekkoillut Julien Gauthier, alempien ketjujen työmies Karlson Kuhlman ja AHL:ssä Lehigh Valley Phantomsissa suurimman osan ammattilaisurastaan tahkonnut Jackson Cates. Näistä kolmesta ainoastaan Gauthierilla voi olla oikeastikin jotain annettavaakin joukkueelle, vaikka edeltävien kausien pistesaaliit eivät olekaan kaunista katseltavaa. Kuhlman on hyvä puolustuspäähän pelatessa, mutta minkäänlaista tulitukea hänestä ei ole hyökkäyspäähän.
Saarelaisten viime vuosien varaustilaisuuksien anti on ollut äärimmäisen laimeaa, eikä joukkueessa varsinaisesti ole tulevaisuuden supertähtiä, jotka voisivat napata paikkansa heti ensi yrittämällä. Nuorille pelaajille, TPS:stä tutulle Ruslan Ishakoville sekä quebecilaiskaksikko William Dufourille ja Arnaud Durandeaulle, tuskin on tarjolla tonttia Islandersin tiukkaan rakentuneessa rungossa muuta kuin loukkaantumistilanteissa.
Tulevaisuuden tähdistä joukkueen matkassa nähdään tällä kaudella 22-vuotias puolustaja Samuel Bolduc, joka pääsi viime kaudella kokemaan NHL:n kirkkaita valoja 17 runkosarja- ja kahden pudotuspeliottelun verran. Isokokoinen ja hyvin luisteleva Bolduc on monipuolinen pelaaja, josta on eniten hyötyä ylivoimalla ja hyökkäyspäässä.
Suomalaisväriä joukkueessa nähdään enemmän sen AHL-seurassa, jossa kiekkoilevat tulevalla kaudella puolustaja Robin Salo sekä hyökkääjät Otto Koivula ja Eetu Liukas. Koivulalla edessään on jo kuudes kausi Islandersin organisaatiossa, joten jos hyökkääjä mielii parrasvaloihin NHL:ssä, tämän kauden on mentävä nappiin.
Islanders menee juuri niin pitkälle kuin joukkueen kärkitähdet Sorokin, Mathew Barzal, Anders Lee ja Bo Horvat onnistuvat joukkueen viemään. Itäinen konferenssi on kuitenkin jälleen asteen vahvempi, joten saarelaisilla on paljon enemmän kilpailua kohdattavanaan. Sen myötä on vaikeaa nähdä heidän hiipivän pudotuspeleihin.
Islanders pelaa Metropolien divisioonan sijoista 5–6.
Philadelphia Flyers – ennen valoisampaa tulevaisuutta on edessä ankarien koettelemusten uudistuskausi
Philadelphia Flyersin muutostila jatkuu. Jälleenrakennus alkoi suunniteltua aiemmin, eikä prosessi ole ollut kivuton. Oikeastaan päinvastoin, eikä helpotusta tuskaan ole ihan heti näkyvissä. Seurajohdolla ei kuitenkaan ole paniikinomainen kiire – Daniel Brièrellä ja John Tortorellalla on aikaa rakentaa huomisen Flyersia.
Flyers luopui tai joutui luopumaan Tony DeAngelosta, Kevin Hayesista ja Ivan Provorovista tehdäkseen tilaa tulevaisuudelle. Lisäksi joukosta ovat pois muun muassa James van Riemsdyk ja Kevin Connauton. Heikentyneellä joukkueella on edessään ankara kausi sanan kaikissa merkityksissä.
Travis Konecny voitti joukkueen sisäisen maalipörssin verrattain vaatimattomalla 31 kihautuksella (vain 60 ottelussa tosin). Ykkösketjun Morgan Frost ja Owen Tippett saivat alleen ehjät kaudet, ja suunta on vähän kerrallaan eteenpäin Tortorellan luottamuksen siivittämänä. Tulevaisuuden nimenä mainittakoon Tyson Foerster. Elliot Desnoyers puolestaan voitti farmiseura Lehigh Valley Phantomsin maalipörssin (23 osumaa 65 ottelussa), eikä neljän ottelun pituinen NHL-komennus kerro vielä mitään. Mielenkiinnolla odotetaan myös yliopistosarjassa kovaa jälkeä tehneen Cutter Gauthierin mahdollista NHL-debyyttiä kenties jo tällä kaudella.
Mutta vakiokokoonpanon pelaajistossa ei ole pelinrakentamisen tai viimeistelyn kuohkeinta kermaa. Flyers teki viime kaudella runkosarjassa neljänneksi vähiten maaleja ja oli selkeästi huonoin ylivoimajoukkue. Joukkueen vahvuus on kakkos- ja kolmosketjun, Sean Couturierin ja Scott Laughtonin kaltaisissa puolustavissa hyökkääjissä, joiden tuki oman alueen valvonnassa on Flyersille elintärkeää.
Provorovin, Connautonin ja DeAngelon lähtöjen jälkeen Flyersin puolustus on kovin haperon oloinen. Rasmus Ristolainen ja Travis Sanheim ovat paljossa vastuussa kiekollisena ykkösparina. Kummaltakin odotetaan selkeää tasonnostoa viimekautisesta. Florida Panthersista hankittu Marc Staal vankentaa peruspakkiosastoa.
Joukkue voi vain toivoa, että Phantomsissa kasvaa tulevaisuuden nimiä vahvistamaan NHL-kokoonpanoa lyhyellä aikavälillä. Cam York on vakiinnuttanut paikkansa ylhäällä, ja vahvaa NHL-potentiaalia on osoittanut myös Ronnie Attard.
Carter Hart on haparoinut parina viime kautena, tosin matalasuhdanteesta ei voi yksin maalivahtia syyttää. Linja edessä oli etenkin viime kaudella repaleinen. Löytyykö kadoksissa ollut itseluottamus? Lähtökohtainen kakkosvahti Cal Petersen ei nauti suurta luottamusta. Vuodet Los Angeles Kingsissä eivät tuoneet merkittävää läpimurtoa, ja viime kausi AHL:ssäkin oli hankala. Todennäköistä on, että Petersen päätyy waiver-listalle, ja Flyersin maalivahtihierarkiassa nostetaan ylös ruotsalainen Samuel Ersson.
Kaiken kaikkiaan Flyersin positiiviset merkinnät ovat painokkaasti futuurissa. Nykytaso ei tule riittämään näkyvään edistykseen, saati konkreettiseen menestykseen vielä tällä kaudella. Kovatasoisessa Metropolien divisioonassa on luvassa monen monta ankeaa iltaa, jotka joukkue toivottavasti ottaa oppimisen ja kasvamisen, ei epäonnistumisten kannalta.
Flyers pelaa Metropolien divisioonan sijoista 7–8.
Washington Capitals – menneisyyteen jämähtänyt
Itäisen konferenssin huipulta pudonnut Capitals antoi viime keväänä merkkejä uudelleenrakennuksen aloittamisesta, mutta kesällä nähdyt liikkeet kertoivat toisenlaista kieltä. Tästä johtuen Capitals lähtee tähän kauteen välitilassa, mikä ei tiedä pidemmän päälle hyvää.
Kesän pahin huti oli kulttipelaaja Tom Wilsonille isketty seitsemän vuoden jatkosopimus, jota on helppoa pitää isona riskinä. Myös konkarihyökkääjä Max Paciorettyn hankinta ihmetyttää, kun tiedossa on hänen vammahistoriansa. Viime kaudella Paciorettyn akillesjänne leikattiin kahdesti.
GM Brian MacLellanin kesän liikkeisiin kuului myös uuden päävalmentajan valinta, joka kohdistui Spencer Carberyyn. Capitalsille kyseessä on tuttu nimi, sillä Carbery valmensi farmiseura Hershey Bearsia vuosina 2018–21. NHL-tasolla hän on kuitenkin päävalmentajana täysi noviisi, joten vaikeuksia lienee odotettavissa.
Capitalsin suurin tavoite tällä hetkellä näyttää olevan Aleksandr Ovetškinin siivittäminen Wayne Gretzkyn maaliennätyksen rikkomiseen, johon on matkaa tämän kauden alkaessa 73 maalia. Vuoteen 2026 asti kiinnitettyä kapteenia tuskin ollaan kauppaamassa mihinkään tämän ennätysjahdin takia, ja se osaltaan hidastaa seuran uudelleenrakennusta.
38 vuotta täyttänyt Ovetškin on edelleen Capitalsin tärkein yksittäinen pelaaja, mutta ikääntyminen on näkynyt liikkeen hidastumisena ja puolustusvelvoitteista luistamisena. Mahtaakohan ennätysjahtiin keskittyvä kapteeni olla kovinkaan esimerkillinen johtaja, kun muistetaan vielä hänen kaukalon ulkopuoliset asiansa?
Capitalsissa on Ovetškinin lisäksi peräti kymmenen yli 30-vuotiasta pelaajaa, minkä johdosta joukkueen keski-ikä on edelleen NHL:n toiseksi korkein. On selvää, että kaivattu uudelleenrakennus ei juurikaan etene, jos näistä veteraaneista ei haluta luopua nopealla aikataululla.
Moni konkari oli viime kaudella pitkät ajat sivussa vammojen takia, ja vanhemmalla iällä loukkaantumiset usein iskevät armotta pelilliseen tasoon. Varsinkin Nicklas Bäckströmin taso on pudonnut rujosti viime vuosien kolhujen takia ja myös T.J. Oshie ja John Carlson ovat olleet luisussa.
Uudelleenrakennusta voisi edistää muun muassa myymällä Jevgeni Kuznetsovin ja Anthony Manthan, joilla pitäisi olla vielä laadukkaita pelivuosia jäljellä. Suurin osa iäkkäästä kaartista on kiinnitetty vielä vähintään vuoteen 2025 asti ja varsin korkeilla palkoilla, joten isoa räjäytystä tällä kaudella ei taida olla tiedossa.
Capitals sai viime kaudella jonkun verran nuorennusleikkausta aikaan ja positiivisena asiana voidaan mainita Rasmus Sandinin erinomaiselta vaikuttava hankinta puolustukseen. Tulevaisuuden lupausten laari on kuitenkin varsin heikko, joten nopeaa paluuta kärkisijoille ei ole näköpiirissä.
Nuoren polven päävalmentaja Carbery voi hyvinkin antaa vastuuta lupauksille, kuten hyökkääjä Connor McMichaelille ja puolustaja Vincent Ioriolle. Joukkue tarvitsee etenkin luisteluvoimaa, sillä viime kausina Capitals on ollut yksinkertaisesti liian hidas nykyajan NHL:ään. Sitä se on myös tällä kaudella, eikä kokonaisuus riitä millään pudotuspeleihin.
Capitals pelaa Metropolien divisioonan sijoista 7–8.