Tätä tilastoa et muualta näe: Liigan eniten rikotut pelaajat − Katso yli 150 pelaajaa kattava joukkuekohtainen listaus

Liiga-kauden aikana joukkueet pelaavat yhteensä 424 ottelua. Runkosarjan otteluissa vihellettiin tällä kaudella 3573 rangaistusta. Tilaston eniten rikotuista pelaajista pystyi koostamaan vain katsomalla tallenteilta jokaisen ottelun kaikki rangaistuksen tuottaneet rikkeet. Lopputuloksena on lista joukkueiden ja koko Liigan eniten rikotuista pelaajista. 

Kauden kärkikymmeniköstä julkaistiin artikkeli jo aikaisemmin viikolla: mikäli vain kirkkain kärki kiinnostaa, kyseisen artikkelin löydät täältä. Viime kaudella vastaava tilasto julkaistiin jo helmikuun aikana. 

Rangaistuksien kohdalla kauden ehdottomasti suurin teema oli kypäriin liitetty kokomaski, akvaario. Ne toisaalta vähensivät arpomista korkeiden mailojen kohdalla, mutta vastaavasti pelin intensiteetti laski, mikä näkyi vähentyneiden väkivaltaisuusjäähyjen määrässä. 

HIFK

YV% 22,34, YV-kertoja 197, YV-maalit 44

HIFK:lta jäi runkosarjassa kymmenen ottelua pelaamatta koronaviruksen vuoksi. Osittain sen vuoksi helsinkiläisten lukemat jäävät roppakaupalla koko Liigan korkeimmista, mitä tulee jäähyjen määriin sekä yksilö- että joukkuetasolla. 

Yksilötasolla parhaassa tahdissa oli Anton Lundell, jonka tahti täydellä kaudella olisi johtanut kärkikymmenikköön. Nuori sentteri pystyi kuitenkin pelaamaan alle puolet otteluista erilaisten maajoukkue-edustuksien ja karanteenien vuoksi. 

Helsinkiläisten ylivoima oli Liigassa toiseksi tehokkainta Pelicansin jälkeen. Yksilötasolla tehokkaimpia pelaajia olivat 28 pisteestään peräti 19 ylivoimalla nakutellut Mikko Kousa. 

Kousa lukeutuu joukkueen eniten rikottuihin pelaajiin, mutta puolustaja otti myös HIFK:sta eniten rangaistuksia. 12 hankitun ylivoiman vastapainona oli 17 pikkukakkosta Kousalle itselleen.

Mitä rikottuihin pelaajiin tulee, yhtä lailla oleellista listan nimien kanssa ovat sieltä puuttuvat pelaajat. Kesken kauden pelikuntoon päässyt Henrik Borgström ehti pelaamaan 30 ottelua, mutta häntä rikottiin rangaistuksen arvoisesti vain neljästi. 

HPK

YV% 21,70, YV-kertoja 212, YV-maalit 46

Hämeenlinnan Pallokerhon Jere Innala oli koko Liigan eniten rikottu pelaaja. Kaikkiaan Innalaa kohdeltiin kaltoin 32 kertaa, mikä on viisi rikettä enemmän kuin listalla lähimmillä uhkaajilla, TPS:n Josh Kestnerillä ja Markus Nurmella. 

Innala oli kärkipaikalla myös yksittäisissä otteluissa vihelletyissä rangaistuksissa, kun 30. lokakuuta HIFK:ta vastaan pelatussa ottelussa vuorollaan vuorollaan Miro Väänänen, Joonas Lyytinen, Rony Ahonen ja Anton Lundell kohtelivat hyökkääjää kaltoin. 

Vikkeläliikkeinen hyökkääjä pääsi myös itse nauttimaan työnsä hedelmistä, sillä viimeisteli joukkueestaan eniten maaleja ylivoimalla ja oli Petri Kontiolan ja Elmeri Erosen jälkeen HPK:n tehokkain ylivoimapelaaja. 

Joukkueen sisäisessä tilastossa kakkospaikalle ylsi Tommi Tikka. Tikan kohdalla ero hankittujen ja otettujen rangaistuksien välillä oli kuitenkin pienempi. Siinä missä Innala otti itse vain 16 pikkukakkosta, Tikan saldo oli 22. Listan yllättävimpänä nimenä voi pitää Kristjan Kombea, joka rajallisella vastuulla ehti moneen mukaan. 

Ilves

YV% 22,34, YV-kertoja 197, YV-maalit 44

Ilveksen sisäisen tilaston kärkikaksikko ei yllätä, vaikka Arttu Ruotsalainen ei pelannutkaan kuin vajaan kolmasosan koko runkosarjasta. Ottelumäärään suhteutettuna nykyään Buffalo Sabresissa pelaava Ruotsalainen keikkui koko listan kärjessä. Eemeli Suomi puolestaan mahtui koko Liigan kärkikymmenikköön.

Sen sijaan yllättävämpinä niminä voi pitää listan seuraavia nimiä. Tuomas Salmela ei ole tehnyt itsestään isoa numeroa, mutta tästä näkymättömästä tilastosta torniolaislähtöisen puolustajan arvon ymmärtää. Valtaosa 25-vuotiaan Salmelan aiheuttamista jäähyistä on seurausta rohkeasta kiekollisesta pelaamisesta omalla puolustusalueella. Ennen nimimiehiä listalle mahtuvat vielä Santeri Hatakka sekä Miro Nalli.

Jos vertailee hankittujen ja otettujen rangaistusten suhdetta, negatiivisesti esiin nousee Jarkko Parikan nimi. Maajoukkuerinkiin kuuluva puolustaja on ottanut itse 16 kahden minuutin rangaistusta, kun häntä on rikottu vain kertaalleen.

Ylivoiman pistepörssin kärkinimiksi nousevat samat nimet kuin rikottujen listan kaksi piikkipaikkaa. Suomen 19 tehopistettä riittää hyviin sijoituksii jo koko Liigan mittapuulla, mutta suhteessa ottelumäärään Ruotsalaisen 19 ottelussa keräämät 9+6=15 on vieläkin hurjempi tahti ja kovin lukema Pelicansin Ryan Laschin jälkeen.

Jukurit

YV% 14,57, YV-kertoja 199, YV-maalit 29

Jukurien erikoistilannepelaaminen jätti sekä määrällisesti että laadullisesti rutkasti toivomisen varaa. Jukurit sai Liigan neljänneksi vähiten ylivoimamahdollisuuksia ja onnistumisprosentti oli vaivainen 14,57. Noiden kahden lukeman yhtälönä Jukurit viimeisteli vain 29 maalia ylivoimalla, mikä oli Liigassa vähiten yhdessä SaiPan ja Sportin kanssa.

Heikot lukemat näkyvät myös yksilöiden kohdalla. Ylivoimien pistepörssissä Jukurien paras pelaaja oli 41. sijalle jäänyt Aleksandr Jakovenko, jonka saldo oli kaksi maalia ja yhteensä kaksitoista tehopistettä. Jakovenko oli myös joukkueen ainoa pelaaja, joka pystyi rikkomaan kymmenen pisteen rajapyykin.

Eniten ylivoima-aikaa joukkueelleen hankkineiden pelaajien listalla ei ole varsinaisia yllätyksiä. Ville Leskinen oli koko kauden mitalla ykkösnimi, mutta Henri Nikkasen nousujohteinen kausi näkyi myös tässä tilastossa, sillä valtaosa hänen merkinnöistään tuli kevätkauden puolella. Nikkasella myös otettujen ja hankittujen rangaistusten suhdeluku oli vahvasti positiivinen, sillä sentteri itse istui vain kuusi kaksiminuuttista.

Jos Nikkanen oli listalla positiivisin nimi, samaa ei voi sanoa Santeri Salmelasta, joka miehitti rangaistujen aitiota 19 kertaa, kun pelaajaan itseensä kohdistettiin vain neljä rikettä.

JYP

YV% 15,57, YV-kertoja 212, YV-maalit 33

JYPin kausi oli alusta loppuun tuskaista taivallusta, eikä erikoistilannepelaamisen merkitystä sovi väheksyä kokonaisuudessa. JYPin ylivoima oli Liigan toiseksi huonointa, joten hyöty neljänneksi suurimmasta ylivoimien määrästä jäi käyttämättä.

Jyväskyläläisteen rikotuimman pelaajan tittelistä kilpailivat Jani Tuppurainen sekä Jerry Turkulainen. Molemmat pelasivat JYPissä suuressa roolissa, mutta jäähyjen kohdalla oli selvä ero. Siinä missä Turkulainen pakotti vastustajat rikkomaan nopeilla suunnanmuutoksillaan, Tuppurainen kokeneena konkarina altisti itsensä tilanteisiin, joissa vastustajien rikkeiden todennäköisyys kasvoi suuremmaksi.

Ylivoimalla paras pistemies oli hirmuvireeseen äitynyt Robert Rooba, joka mätti 30 maalistaan kolmetoista ylivoimalla. Rooba ei kunnostautunut rikotuimpien pelaajien joukossa, mutta visiitin rangaistusaitioon virolaishyökkääjä teki 17 kertaa.

Ylivoimapörssissä Rooban lähimmät haastajat olivat juurikin Turkulainen ja Tuppurainen. Tehokkain puolustaja oli Anttoni Honka.

KalPa

YV% 14,29, YV-kertoja 224, YV-maalit 32

KalPan nousua runkosarjan kärkikuusikkoon voi pitää jopa pienoisena yllätyksenä, sillä joukkueen ylivoimapeli yskähteli kauden aikana valtavasti. Koko kauden onnistumisprosentti oli vain 15,57, kun toiseksi huonoimmalla kärkikuusikkoon yltäneellä joukkueella (TPS) vastaava lukema oli 20,35%. Kauden loppu sujui paremmin, mutta tilastollisesti vain joitain prosenttiyksikköjä.

KalPa oli yksi joukkueista, joissa eniten ylivoima-aikaa joukkueelleen raataneet pelaajat eivät päässeet nauttimaan ensimmäisten joukossa työnsä tuloksista ylivoima-ajan muodossa. Juuso Könönen pelasi ylivoimalla rapiat 76 minuuttia, kun kärkimiehet pelasivat lähemmäs 200 minuuttia. Toki Könöseltä jäivät myös parhaat tilaisuudet käyttämättä, sillä 76 minuutin saldo oli vain kaksi osumaa.

Kuopiolaisten tehokkaimpia ylivoimapelaajia olivat samat tehot 3+9 keränneet Balasz Sebok sekä Miikka Pitkänen. Sebok oli myös kuopiolaisten toiseksi rikotuin pelaaja. Varsinaisia yllätyksiä KalPan listalta ei löydy, ellei laske sellaiseksi esimerkiksi Alexander Ruutun kolmen rikkeen määrää.

KooKoo

YV% 18,06, YV-kertoja 216, YV-maalit 39

Jos sijoittuu sekä ylivoiman tehokkuudessa että ylivoimakerroissa sijoille kuusi ja kahdeksan, voi erikoistilannepelaamista luonnehtia keskinkertaiseksi. 

KooKoon terävimpiä syömähampaita olivat tehopelaajat Ahti Oksanen (ylivoimalla 5+13=18) sekä Kyle Platzer (3+14=17) sekä viivalla aivan uuteen kukoistukseen noussut Arttu Pelli (3+9=12). Trio ei kuitenkaan ollut keskeisessä asemassa ylivoimien hankkijoina, sillä kolmikkoa rikottiin yhteensä vain 21 kertaa. 

Yhtä monta kertaa vastustajille jäähyjä aiheutti HIFK:sta siirtynyt Teemu Engberg, joka ei puolestaan päässyt nauttimaan muille tarjoilemistaan hedelmistä. Lähes täyden runkosarjan pelannut nuori hyökkääjä pääsi pelaamaan ylivoimalla vain reilut kuusi minuuttia. 

Kärpät

YV% 16,13, YV-kertoja 186, YV-maalit 30

Kukapa olisi ennen kauden alkua uskonut, että Kärpät tekee vain 30 ylivoimamaalia, kun koko Liigan pienin saldo oli 29. Suurimmat ongelmat eivät olleet itse ylivoimatehokkuudessa, vaan niiden määrässä. Oululaiset pääsivät pelaamaan ylivoimalla 186 kertaa, luku oli sarjan pienin. 

Oululaisten ylivoimaisesti rikotuin pelaaja oli Jari Sailio, mutta hänen kohdallaan kääntöpuolella oli lukuisat yhtäaikaiset jäähyt ja määrä, jonka kokenut ärsyttäjä otti itse rangaistuksia. Jos Sailiota rikottiin kaikkiaan 23 kertaa, hän itse vietti 22 hetkeä pikkukakkosen äärellä. 

Alkukauden Kärpissä pelanneen Jesse Puljujärven keräämä saldo oli kiitettävä, sillä nykyisin Edmonton Oilersissa viilettävä hyökkääjä mahtui oululaisten listan kärkinelikkoon, vaikka pelasi vain 16 ottelua. 

Kärppien tehokkaimmat ylivoimapelaajat olivat Cody Kunyk, Jussi Jokinen sekä Ludwig Byström. 

Lukko

YV% 21,89, YV-kertoja 233, YV-maalit 51

Runkosarjan voittoon kirmannut Lukko oli mallioppilas myös erikoistilannepelaamisessa. Joukkue ei ollut tehokkain viimeistelijä, mutta ylivoimakertoja se keräsi enemmän kuin kukaan muu. 

Ei ole siis suuri yllätys, että raumalaisten riveissä pelasi myös Liigan toiseksi tehokkain ylivoimapelaaja ja tehokkain puolustaja. Daniel Audette tehtaili puolet kauden 50 pisteestään ylivoimalla. Robin Press jäi Audettesta vain kahden pisteen päähän. 

Lukon rikotuimpia pelaajia olivat Sebastian Repo sekä Aleksi Saarela. Repo oli tilastossa edellä, mutta suhteessa ottelumäärään Saarela oli edellä. Jälkimmäistä rikottiin kauden aikana kahdesti myös rangaistuslaukauksen arvoisesti. 

Raumalaisten riveissä tehtiin ennätyksiä myös otettujen jäähyjen osalta, sillä Miska Kukkosen jäähy yhdeksässä peräkkäisessä ottelussa oli kauden pisin putki. Kaikkiaan Kukkonen istui kauden aikana 23 rangaistusta, mikä oli sarjan kolmanneksi eniten. 

Pelicans

YV% 23,14, YV-kertoja 229, YV-maalit 53

Pelicans oli kauden mallioppilas ylivoiman saralla. Ilman 23,14 prosentin varmuudella viimeistellyttä ylivoimaa lahtelaiset tuskin olisivat yltäneet runkosarjassa kärkikuusikkoon.

Ylivoiman priimusmoottorina toimi Ryan Lasch, joka sijoittui Liigan ylivoimapörssin kolmannelle sijalle, vaikka pelasi vain 26 ottelua. Kaikkiaan Lasch teki 37 pisteestään 24 ylivoimalla. Jenkkihyökkääjän lisäksi alkukauden Pelicansissa pelannut Oskari Laaksonen kunnostautui ylivoimalla tehden niiden aikana 75 prosenttia pisteistään.

Tehokkuuden lisäksi Pelicans pääsi pelaamaan myös runsaasti ylivoimaa. Mahdollisuuksia joukkueelle siunaantui 229, mikä oli Lukon ja TPS:n jälkeen kolmanneksi eniten. Ylivoimamaaleja Pelicans teki siis kaikista joukkueista eniten.

Joukkueen eniten rikottuina pelaajina kunnostautuivat myös joukkueen tähtipelaajat. Varsinkin ottelumäärään suhteutettuna Lasch, Hannes Björninen ja Iikka Kangasniemi esiintyivät edukseen. Vastuuseen nähden yllättävinä niminä voi pitää Aleks Haatasen ja Juuso Jämsenin sijoituksia joukkueen sisäisen listauksen kärkikymmenikössä.

SaiPa 

YV% 13,55, YV-kertoja 214, YV-maalit 29

Jos edellä mainittu Pelicans oli lähes kaikilla mittareilla Liigan paras ylivoimajoukkue, SaiPa edustaa toista ääripäätä. Tilaisuuksia joukkue sai kohtalaisesti, mutta tehot jäivät piippuun ja lopputuloksena SaiPa jakoi vähiten ylivoimamaaleja tehneen joukkueen synkkää varjoa yhdessä Sportin ja Jukurien kanssa.

Joukkueen tehokkain oli Tomas Zaborsky 19 pisteellään, mutta slovakkihyökkääjän taustalle jäi ammottava aukko. Kovin odotuksin Lappeenrantaan palannut Jarno Koskiranta pelasi yli 210 minuuttia ylivoimaa, mutta pistesarake karttui vain 12 pisteellä.

Koskirannan kanssa saman verran pisteitä tehtaili yllätysnimi Veikko Loimaranta, joka sai vastuuta puolet konkarisentteriä vähemmän. Loimaranta oli myös Sputnikien rikotuin pelaaja. EVU-kasvatti nousi jo viime kaudella pienestä vastuusta huolimatta joukkueen kärkikymmenikköön ja nyt rohkea kiekollinen pelaaminen ja ahtaisiin rakoihin ajaminen palkittiin listan kärkipaikalla.

Puolustaja Mario Grman sijoittui Liigan puolustajien listalla hyville sijoille, mutta vastapainona hän oli myös pelaaja, jolle vihellettiin kauden aikana eniten kahden minuutin rangaistuksia.

Sport

YV% 15,43, YV-kertoja 188, YV-maalit 29

Sportia ei voi kehua vakaaksi erikoistilannejoukkueeksi, sillä vaasalaisilla oli pudotuspeleihin yltäneistä joukkueista huonoin ylivoimaprosentti. Kun myös ylivoimatilaisuuksia herui Kärppien jälkeen vähiten, yhtälö vähiten ylivoimamaaleja tehneenä joukkueena ei ole yllättävä.

Ylivoiman kärkinimi oli hieman yllättäen Turo Asplund, ennen Jesse Paukkua ja Sebastian Stålbergia. Asplund oli kuitenkin joukkueesta ainoa, joka mahtui ylivoimapörssissä viidenkymmenen parhaan joukkoon.

Paukku ja Stålberg olivat myös vaasalaisten eniten rikotut pelaajat. Kaksikon takana Roope Talaja miehitti kolmatta sijaa, mutta hänen perässään tulee pienemmän profiilin pelaajia, kuten Aaro Vidgren.

Kärkikymmenikköön eivät puolestaan mahtuneet Janne Keräsen tai Mika Partasen kaltaiset nimet. Vaikka kaksikko pelasi vajaan kauden, heidän kohdallaan olisi ollut lupa odottaa myös suurempia lukemia, sillä molemmat ovat kiekollisena vahvoja pelaajia ja tykkäävät haastaa vastustajien puolustajia.

Tappara 

YV% 21,82, YV-kertoja 220, YV-maalit 48

Kauden alussa Tapparallan ylivoima ei herättänyt huomiota, mutta runkosarjan viimeisen kolmanneksen aikana kirvesrinnat olivat kuuminta kastia.

Kristian Kuusela voitti joukkueen sisäisen ylivoimapörssin selvällä marginaalilla. Kaikkiaan Kuusela keräsi 21 pistettä, kun lähimmäksi uhkaajaksi nousseen Anton Levtchin sarake jäi lukemiin 12.

Rikottujen pelaajien kohdalla ylhäisessä yksinäisyydessään oli koko Liigan mittapuullakin kymmenen kärkeen kammennut Kristian Tanus, jota rikottiin kymmenen kertaa enemmän kuin listan toisella ja kolmannella sijalla olleita Patrik Virtaa ja Jiří Smejkalia.

Virran kohdalla jaettua kakkospaikkaa himmentää miehen itsensä ottama rangaistusten määrä. 13 aiheutetun rangaistuksen ohella hyökkääjä ehti itse kuluttaa jäähyaition penkkiä peräti 21 kertaa, mikä oli koko Liigan hyökkääjistä neljänneksi eniten.

TPS 

YV% 20,35, YV-kertoja 231, YV-maalit 47

Kauden aikana eniten ylivoimalla pelannut joukkue oli TPS. Ei siis ole yllättävää, että myös rikotuimpien pelaajien listalla on suuria lukemia.

Koko Liigan kärkikymmenikköön mahtui kolme turkulaispeluria, kun Markus Nurmi, Josh Kestner ja Ruslan Ishakov kiilasivat kaikki listalle. Heidän perässään myös Lauri Pajuniemi rikkoi 20 aiheutetun rangaistuksen rajapyykin.

Kvartetin taustalla määrät eivät olleet enää huomiota herättäviä, mutta nimet sitäkin yllättävämpiä. Topias Haapanen tai Eemil Viro eivät ole sarjan tunnetuimpia pelaajia, mutta sitäkin tärkeämpiä palasia turkulaisryhmässä.

Joukkueen tehokkain ylivoimapelaaja oli Kestner. Jenkkihyökkääjä sijoittui Liigan ylivoimapörssissä viidenneksi. Hänen perässään Juuso Pärssinen nappasi toisen sijan joukkueen sisällä.

Ässät

YV% 20,35, YV-kertoja 231, YV-maalit 47

Ässien ylivoimapeli oli koko kauden mitalla keskinkertaista ja porilaiset tehtailivat yhdeksänneksi eniten ylivoimaaleja, joita syntyi kaikkiaan 37.

Ilman Sebastian Wännströmiä tilasto olisi ollut vieläkin synkempi, sillä maalipörssin voittanut ruotsalaishyökkääjäviimeisteli kaikkiaan 13 osumaa, mikä sekin oli Liigan kärkilukemat.

Wännström osallistui talkoisiin juuri maalien muodossa, sillä hankittujen ylivoimien listauksessa hän ei yltänyt kärkipaikoille viidellä tikillään. Sen sijaan Nicolai Meyer kunnostautui juuri tällä osastolla. Koko sarjan kärkikymmenikköön mahtunut tanskalainen keikkui syyskaudella jopa eniten rikottuna pelaajana, mutta kevätkaudella rikkeitä vihellettiin vähemmän.

Listan kärkiviisikkoon kivunnut Roni Hirvonen keräsi kiitettävän määrän rikkeitä, mutta toisaalta nuori hyökkääjä oli myös koko Liigan eniten kahden minuutin rangaistuksia jäähyaitiossa päivystänyt hyökkääjä.